sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Joulu

Taas se tuli ja meni. Jäljelle jätti ähkyn ja iloisen mielen. =D
Aattoaamuna tehtiin joululenkki kera Nurmijärven komppanian; Sadun, Sanin ja Tipin. Pakkasta oli parisenkymmentä astetta ja hento viima, vaan urheasti jaksoi naperoiset emäntineen tallustella tunnin verran raikkaassa joulusäässä. Kakarat nauttivat suuresti toistensa riehakkaasta seurasta. Sen päälle oli hyvä ottaa päiväunet.

Illalla nautittiin jouluruuista (ihan liiankin kanssa). Kolmen koplaakin ruokittiin kinkun parhailla paloilla, höystettynä maistuvin laatikoin. Kolmikko nautti silminnähtävästi joulun herkuista, kuolavanat valuen (Nane kirjoitti jälleen tämän).

Illan pimetessä oli aika avata punanutun tuomat paketit. Kolmen kopla oli ollut huisin kilttiä sakkia, ihan kuten isäntäväkensäkin. Yllättäen paketeista paljastui kolmikolle erittäin mieluisia lahjuksia, nimittäin kasapäin herkkuja. Samantein kopla sai syödä Nurmijärven tonttutyttöjen lahjoittamat (hyyyvin vahvantuoksuiset) herkkupalat. Ne maistui. Ja haisi. =D

Tässä muutama kuva koplasta jouluaaton tiimellyksessä.

"Dea, tuleekohan pukki pian kylään?" kuiski Elvis


"Äiti, kerro mulle keneltä tämä herkku oli?"


Nane ei kerkinny kortteja ihastella, oli vähän muutakin puuhaa nääs...


Elvis nauttimassa haisulipalaansa uudella, lahjaksi saadulla, lampaantaljalla
(ihan Elkun ykkössuosikki nunnupaikka)


Nauratti, kun neiti oli niiiin neiti, myös jouluaattona


Emännän yksi lahja sisälsi suloisen kuvan lisäksi myös niin osuvan mietelmän <3


Seuraava kuva hieman ot tähän blogiin, mutta musta se niin osuvasti kertoo joulun tärkeimmän annin; rakkaiden ihmisten seuran <3


P.s. Onhan siellä Nanekin änkemässä syliteltäväksi <3 Joten ei ihan ot... =D

Kohti uuden vuoden odotusta... =D

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rauhallista joulua

"Kohta hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn,
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön."



Poppoomme tahtoo toivottaa kaikille erinomaisen rauhallista ja mukavaa joulua!

Kolmen koplan kirje joulupukille:
"Hei valkoparta, punanuttu.
Me olemme olleet koko vuoden kovin kilttejä (ainakin melkein). Joten jos mahdollista, meillä olisi yksi toive toteutettavana. Toivomme (vaadimme) aattopäivänä isot siivut kinkkua, ehkä vähän laatikkojakin. Onnistuuko? Kirsikkatomaatit söimme jo tänään (tämän kirjoitti Nane). Niitä emme siis tarvitse. Ehkä joku uusi lelukin olisi kiva. Tai sitten maistuvat luut. Emme vaadi muuta. Terveiset muorille ja poroille. Lupaamme olla kilttejä ensi vuonnakin. Tinttantanttantallallei. Eiku... Tiptaptiptap."

tiistai 14. joulukuuta 2010

Pitkä hiljaisuus...

...mutta hengissä ollaan. Töissä on riittänyt vipinää viimeisinä viikkoina, joulu tulossa ja seliseli... =D Vaan eipä meillä mitään erikoisen ihmeellistä olla puuhailtu. Normi arkea vain pyöritetty. Valaistus tosin koettiin pari viikkoa takaperin (kirjaimellisesti), kun hoksattiin, ettei peltolenkit olekaan iltasella pilkkopimeässä ränyämistä, vaan siellähän näkee eteensä. Avot, että aukes mahdollisuuksien maat ja mannut. Kiitos siis säiden haltijan, meidän ei tarvitse kulkea tylsiä remmilenkkejä päivästä toiseen koko talvea (lukuunottamatta viikonloppuja tietenkin). Tosin, olenkohan mä vähän vinoutumassa, kun jotenkin ne remmilenkitkään ei tunnu enää niin puurtavan tylsälle puuhalle?! Ne menettelee. =D

Kopla on voinut hyvin ja virtaa riittänyt. Sitä on purettu lenkeillä ja pikku puuhasteluilla. Suurinta huvia heitillä on aina lumen sataessa pihojaan kolaavat ihmiset. Kolia voi komentaa erittäin kovaäänisesti ja nauttia kolien takasveetuilusta "suihsuihsuih". Kierre on valmis. ;) Erityisesti tässä touhussa ryhdistäytyy mösjöömme Elvis. Tuosta hiljaisesta, kiltistä pojasta sukeutuu varsinainen paimenärriäinen kolan kanssa kisaillessaan. Huoooh... Pienet on pienensuuren miehen huvit. Kolakomennuksen päälle voi harrastaa nextbestthingiä eli lumessa piehtarointia. Tästä ei meillä tunnuta saavan tarpeekseen. Ei varmaan koko talvena.

Mami kävi viime viikonloppuna messarissa shelttikehän laidalla ihastelemassa suloisia sheltiäisiä ja shoppaamassa Maltilla. Mukaan tarttui tylsästi ale-ruokaa ja -herkkuja, mutta myös etukäteisjoululahjat natiaisille; uudet hienot design (in viro) pannat. Hieman bingbingii elämään. Saipa kolmikko taas myös muutaman lelun terrorisoitavakseen, vaikka kuinka päätin, ettei ainuttakaan lelua heru, kun pahvinpalaset ajaisi saman asian ja tulisi 100% halvemmaksikin. Vaan minkäs sitä luonnolleen voi. Kaatopaikalle (kellariin) roudattavan tavaran määrä lisääntyy...

Koplan uudet pannat


Ei ole varmaan vaikeaa arvata mikä on kenenkin... =D


Joulua siis ventatessa... Mukavaa joulunodotusta kaikille!!! =D

tiistai 23. marraskuuta 2010

Analyysi koiristani by kolme pikkutyttöä

Tapahtuipa kerran lenkillä...
Tapaaminen kavelytiellä kolmen pikkutytön kanssa.

Tytöt:"Saako niitä silittää?"
Minä:"Saa, kunhan tekee sen nätisti"
Tyttö1:"Oiii, tää vaalee on tosi pehmee"
Tyttö2 (Nanesta): "Tää on hauska, kun se nuolee ja puskee, se on kun kissa. Meillä on kissa."
Tyttö1:"Onko nämä pentuja?"
Minä:"Ei ole"

Tyttö1:"Jaa, ne on vaan niin pieniä.Kuka on nuorin?"
Minä (näyttäen Nanea): "Tuo"
Tyttö1:"Mutta sehän on isoin!"
Minä:"Niin."
Tyttö3 (näyttää Deaa): "Onko ne tyttöjä?"
Minä (näyttäen kuka on kukin):"Yksi tyttö ja kaksi poikaa"
Tyttö3:"Niin ...tytöt on aina pienempiä"

Tyttö2:"Mitkä niiden nimet on?"
Minä: "Elvis, Dea ja Nane"
Tytöt:"Oiiih Elvis!" "Miksi sen nimi on Elvis?"
Minä:"Koska se oli niin iloinen ja musta Elvis oli kiva nimi!"
Tyttö1:"Niin ja Elvikset aina tykkää elvistellä!"
Tyttö2: "Minä en tunne kovin hyvin koiria, kun meillä on kissa. Mutta mäyräkoiran minä tiedän. Tuo (näyttää Deaa) voisi näyttää vähän vaikka mäyräkoiralta"

Siis voi herrantähden mun päiväni oli pelastettu ja lirit melkein housussa. =D Mulla on siis yksi pehmeäturkkinen elvistelijä, yksi kissa ja yksi melke vaikka mäyräkoira. =D

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää..

...ei kolmikkommekaan, nyt enää kotiin jää! =D Ei sitä lunta nyt ihan tulvillaan ole, mutta sen verran, että maa valkeana ja mieli iloisena. =D Viime blogimerkinnässä jäätiin odottelemaan lunta ja avot, sieltä sitä tuli. Kuin tilauksesta. =D

Puolensa ja puolensa on lumenkin tulolla. Plussana; on valoisampaa ja koirat pysyvät puhtaina. Piiitkänä miinuksena; suksijat kömpivät koloistaan. =/ Niin myös tänäkin vuonna. Joten iltaiset pururatalenkit alkaa taas kohta olla pannassa, kun ah-niin-ihanat-ystävälliset suksijaiset valloittavat ainoan valaistun paikan, missä koirat saisivat vapaana kulkea. Remmilenkit kutsuu siis. Onneksi kuitenkin viikonloppuisin ja lyhennyspäivinä on mahdollisuus metsässä samoiluun valoisaan aikaan. Niistä otetaan kaikki irti! Ja on se ollut ihana tallustella lumisilla teillä, vaikkakin vain remmilenkkiä. Koplalla kun puuhaa riittää lumen kanssa. Nokkaa pitää viistättää lumessa, jälkiä nuuskia huolella ja niitä seurata. Kieriminen on myös jokapäiväinen pakko ja pop! =D

Viime viikolla ei kummempia puuhailtukaan, lenkkejä lenkkejä vaan. Ja kotona pientä temputtelua avec kolmíkko. Vieläkään en ole uusia temppuja kehitellyt opetettavaksi, joten ovat raasut saaneet tyytyä samaan aivojumppa/jumppa repertuaariin. Pupuasennossa tassunantoa ollaan "uutena" treenattu, mitään uutta siinä ei sinänsä ole, mutta tasapainottelun kannalta se on ollut kelpo juttu.

Viime viikolla ei meidän uintipoppoolla ollut varattuna viikottaista uintivuoroa, mutta ylläriuinnille päästiin kuitenkin, Nanen lähtiessä simmaamaan sisarustensa kanssa kylpylälle. Riemua riitti jälleen. Ja lihakset saivat vahvistusta polskutellessa! =) Kiitos sisaruspoppoolle kivasta uintituokiosta!

Jaarittelut siinä. Tässä muutama lumikuva, jotka sain räppästyä ollessamme lenkillä eräänä päivänä. Olen ollut niin laiska ulkoiluttamaan Canonia, että oikeen hävettää. Toinenhan on melkein heitteillä. ;)

"Tuhatjalkainen" hyökkää Älyttömän kimppuun


Järjenjättiläiset lumileikeissä


Prinsessan poseeraukset osa tuhat


Elkku, pikku veijarin huumorii...


NaneMane mies ja jo kuvissa niin tutuksi käynyt kielenlurpatus ;)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Marraskuuta

Eletään. Vieläkin. Lunta ehti jo välissä ripautella ja meillä liputettiin talven tulon puolesta, mutta ei se vielä tullut... Muutaman päivän ajan kolmikko nautti lumesta oikein urakalla; siinä piti kieriä ja kiehnätä ja nokkaa työnnellä lumeen. Se oli niistä kivaa se! Sittenpä lumet sulikin jo pois. Uusia lumia odotellessa.

Venttausajalla poppoo saa tyytyä normilenkkeihin ja -touhuihin. Iltojen pimetessä ollaan temputeltu ja aktivointia harrasteltu enempi kotosalla, ulkoaktivointien rajoittuessa lenkkeihin (ainakin viikolla). Tosi-käytössä on olleet niin aktivointipallot, -marsut, kuin -pelitkin. Jokaisella omat suosikkinsa. Kivasti on poppoota saanut väsytettyä normilenkeillä + pikku aivojumpalla. Uusia temppuja olen miettiä pähkännyt, mitä opettaa kolmikolle. Hankaluutensa aiheuttaa se, että temppujen tulisi olla sellaisia, mitkä voisi opettaa kaikkien kolmen hyöriessä jaloissa. Vinkkejä otetaan vastaan. ;)

Aina meillä hihitellään meidän piiloblondille, eli Dealle, joka hurmaa meidät alati iloisella luonteellaan, jolloin älyllä hurmailu jää toissijaiseksi. Mutta uskokaa pois, on siellä ilosolujen seassa muutama järjenhivenkin. Viime perjantaina temputeltiin poppoon kanssa kotosalla, samoja vanhoja temppuja. Ykskaks Dea tarjosi vilkuttamisen (Dean bravuuri) sijaan komeaa two-hands-uppia! Vahinko, tuumas mamma. Mutta nejnej. ;) Muutamien uusintojen jälkeen se oli uskottava, Dea osasi puputuksen alkeet. Voijettä se oli pätevä pikku tyttö! Mistä lie hoksas, sillä me ei olla Dean kanssa puputtelua harjoiteltu. Liekö poikien mallia seurannut?!

Kuva ei ole kummoinen, mutta kassokaas kuin mallikkaasti Dea-neiti temputtaa. =D


Tasapuolisuuden vuoksi myös kuva pätevistä, puputtelevista pojista!


Keskiviikkona taas koirakylpylälle ilta(t)uimaan. Tällä kertaa ElVaavi pääsi matkaan. Ihan käytännön syistä, sainpahan pojan samalla shampoopestyä. Eikä Elkku pöllömmin pulikoinut. Uiminen ei kuulu sen feivöritteihin, mutta aikas mallikkaasti se siihen nähden pulasi. Ei tietoakaan enää räpiköinnistä. Malttia ainakin siis on tullut uimiseen kylpylän myötä. Tulipa Elkku itse jopa rampille tassuja kastelemaan, mutta viimeinen ponnistus veteen...siinä mamman piti auttaa. =)

Viikonloppuna otettiin rennosti. Lauantaina nautittiin (hyvin märistä) metsälenkeistä päiväsaikaan. Näin iltojen pimennyttyä ne valoisat metsälenkit on kortilla ja niimpä niistä nautitaan kaksin verroin, silloin kun niihin on mahdollisuus.

Sunnuntaina lähdettiin Yokotain rallytokotreffeille Kylmälään. Seuraksemme treeneihin ja pikku lenkille saimme Satun, Natin ja Javan sekä yokotaimamma-Sarin, Pertun, Tacon, pikku-Nachon sekä pikku-Pekon. Vauvakuume ei nostanut päätään, vaikka hellanlettasen suloisia pieniä vauveleita matkassa olikin. Liekö syynä se, että meillä asustaa edelleen toisinaan kolme hyvin pentumaista vekaraa...

Sari oli tehnyt meille radan, jonka kävimme läpi jokaisen koiran kanssa kolmeen kertaan. Enempää ei melkeimpä edes kannata ottaa. Eka kiekka menee aina kierroksia laskiessa, toka "the virallisena suorituksena", kolmas palautteluna ja jättekiva-rilutteluna.

Elvarin seuraaminen on petraantunut. Kunhan vain muistaa itse edetä hyyyvin rauhallisesti ja hieman jarrutella pojan menovimmaa. Täpäkkänä se kärkkyilee vieressä ohjeita, mutta seuraamiset menee näin maltillisemmin. Liikkeet Elkulla sujuu hienosti. Dean iloiselle luonteelle tämä laji on kyllä omiaan; neidin seuraaminen on reipasta ja musta ok. Liikkeissä on vielä hiomisen varaa. Nyt mennään täyskäännökset ja sivuilletulot vielä hyvin käsiavusteisesti, mutta kerta kerralta niiden oppiminen vahvistuu. Paikoilla pysyminen, niin istuen kuin maassa ollen, mun kiertäessä, vielä alkutekijöissään. Nanella on malttia, kun se niin tahtoo. Ja useimmiten tahtookin. Joskus kuitenkin hakkukomennus raikaa mamman suorittaessa liian hitaasti. Liikkeet hallussa, toki ainahan niissä on parantamisen varaa. Mutta käännökset tiukat, sivulletulot reippaat, asennot hyvin ok, paikoillapysyminen sujuu (istuen erinomaisesti, maassa ollen vielä kädellä näyttö mukana). Erittäin kivat treenit, joissa sai olla hirmuisen ylpeä mamman pikkusista paimenriiviöistä! =D

Treenien jälkeen lähdimme pikkuiselle extremelenkille. Tällä kertaa emme kahlailleet nivusia myöden lumessa, emmekä harrastaneet kalliokiipeilyä, vaan tallustelime suolla. Lurpslurps kuului vaan, kun kengät kivasti litsähtelilätsähteli suossa. Suon läpi kulku oli kyllä vaivan arvoinen, sillä pääsimme upeille, iltapäivän auringon valaisemille kallioille, jossa vietimme tovin kuvaillen sessusia. Laitan tähän muutaman kuva, loput löytyvät täältä.

Kolmen kopla <3 Kuva Satu Tuomela


Elvis-muruseni


Dea auringonsäteissä


Nane-rakas tähystelemässä kallioilla


Poikien värisuora; Nane, Elkku ja Java


Semmoista tarinaa tällä kertaa.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän rallytokokisat

oli eilen Porvoossa. Sinne suuntasimme ihan koko perheen voimin. Olin ilmoittanut poppoon kisailemaan mölliluokkaan. Tiesin, että avo- ja mölliluokat on niin eri aikaan, että siellä olisi kulunut koko päivä, jos ois ilmonnu yhen yhteen ja toisen toiseen luokkaan. Näin oli hyvä.

Kauan ei jouduttu venttailemaan ennen möllien alkua, vaikka ajoissa olimmekin paikalla. Rataantutustuessa totesin, että meidän probleemakohdat mahdollisesti tulisivat olemaan kyltti istu-maahan-kierrä koiran ympäri sekä muutama kohta, jossa rata jatkui hassusti vinoon, emäntä saattaisi sekoilla niissä.

Nane oli arvottu aloittamaan numerolla 1. Poika oli kuuliainen ja ihanasti mukana touhussa. Rata sujui mukavasti. Jossakin kohdassa jäi nuuskuttelemaan maata, tästä käsittääkseni kontrollivirhe -1p. Istu-maahan-kierrä koira -kyltillä mä sitten mokasin. Tehtiin tehtävä eka kerran ja mä jotenkin kuvittelin sen menneen v***iksi (ei ollu menny), joten reippaasti huusin "uusin" ja uusittiin, eli -3p. Tehtiin uudestaan ja ilmeisesti Nane nousi sekuntia liian aikaisin ylös, mun tullessa sen viereen ja ei, en uusinut sitä. Tvä -10p. Loppurata meni hienosti. Nane seuraa kivasti, tiukat käännökset, toimitaan kivasti yhdessä. Lopullinen tulos Nanelle kaikkineen 86/100p. Tuomarin kommentti: "Kivannäköistä yhteistyötä!" Mamma samaa mieltä <3

Seuraavana Elvis, herra numero 007. Elkku-show alkoi heti alkuunsa, mamman toimesta. Mä lärpättelin radan reunalla tuttujen kanssa, enkä tajunnut ollenkaan meidän vuoron olevan jo alkamassa. Siellä ne Elvistä huuteli ja mulla tuli hoppu. Äkkiä Elkku isännän hoivista suoraan tositoimiin. Ja senhän nyt tietää. Juoksentelua radalle -> Elkku intopinkeenä. Turhankin intopinkeenä. ;) Aloitettiin ja heti ekassa mä mokasin. Kylttinä "istu" ja mä istutin Elkun, tosin sen jälkeen kun Elvis oli ehtinyt kiertää mun sivulle. =D En uusinut en, en tajunnut. Kolme -1pisteen kontrollivirhettä matkan varrella, yksi vino asento -1p. Elvis nauroi ja heilutteli häntäänsä, sillä oli kunnon show päällä. Muakin alko naurattaan. Tehtävät Elkku suoritti hienosti, niissä ei mitään. Viimeisenä kylttinä "liikkeestä maahan"; Elkku meni kyllä täpäkästi liikkeestä maahan, mutta oli melkein maassa mun edessä, joten siitä tvä -10p (saa olla pois asennosta enintään 45astetta). Lopullisena saldona showmiehellä 73/100p. Jei, hyväksytty suoritus kuitenkin! =D Tuomarin kommentti: "Haukunta hiukan häiritsee, muuten hienoa menoa!" Mun showmies <3

Viimeisenä lähtövuorossa oli Dea, neiti numero 16. Dean ensimmäiset rallytokokisat! Rohkeasti lähdettiin rataa suorittamaan, vaikka täytyy myöntää, että mulla oli omat hienoiset epäilykseni neidin kanssa kekkaloimisesta. Ne epäilyt karisivat samantein, sillä Dea oli HienoTyttö!!! =D Se seurasi iloisesti, suoritti annetut tehtävät reippaasti ja se nauroi mulle koko radan ajan; sillä oli kivaa!!! Mä annoin taluttimen kiristyä x3 -1p verran, kerran vino asento -1p, kerran asentovirhe -1p. "Istu-maahan-kierrä koira"- kyltillä me tehtiin ainoastaan osiot istu ja maahan sekä yrityksen kiertää. Aavistelinkin neidin nostavan pyllynsä mun lähtiessä sitä kiertämään, mutta yritimme suorittaa tehtävän, sillä yrittämättä jättäminen olisi merkannut samantien hylättyä kisaa. Näin ollen saimme tehtävästä väärin suoritetun ja -10p. Lopulliset pisteet Dealla 84/100p!!! Tripla JEE!!! =D Tuomarin kommentti: "Tasainen suoritus!" Neiti korkkasi siis hienosti ekat kisansa! Mamma oli ylpeä ihanasta iloisesta tytöstään <3 Treeniä lisää, ei siinä muu auta. Dealla iloinen perusluonne on omiaan rallytokon maailmaan, sillä siitähän siinä on kyse; hauskanpidosta yhdessä!!!=D

Muutoin ollaan elelty arkea. Lenkkeilty ja leikitty. Iltojen pimennyttyä emme enää voi tehdä lenkkejä metsässä, mutta onneksi vielä ennen lumien ja suksijoiden tuloa, meillä on käytössämme valaistu pururata, jossa koiriakin voi pitää vapaana. =D

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Röllitokoa ja lapsen piikomista

Lomaviikon viikonloppukin hurahti ihan tosta vaan touhutessa. Huomenna se arki sitten taas koittaa... Kuitenkin ihan tyytyväisiä arkirytmin paluuseen on niin emäntä kun koiratkin, vaikka kiva loma olikin. =D

Lauantaina hankimme aamupäivästä ulkoilmamyrkytystä oman poppoomme kanssa, odotellessa iltapäivän treeniseuraa. Iltapäivä sujuikin sitten rallytokoilun merkeissä. Treenailussa mukana oman poppoomme lisäksi Satu, Nati & Java sekä Suvi ja Nästi. Teimme radan, jossa alokasluokan kylttejä (melkein kaikki muut paitsi "tötsä"liikket). Ekat radat meni enempi vähempi rallatellessa ja muistutellessa, että nyt tehdään tätä. Kaikki oli innostuneita ja rataa oli kiva mennä heiluhäntien kera. Teimme rataa myös muutama koira samanaikaisesti, mikä oli hirmu hyvää häiriötreenausta. Saimme onnistuneita suorituksia ja onnellisia koirien nassuja, mikä onkin tarkoitus! Edelleen Dean kanssa treenin alla on paikoillaan pysyminen mun kiertäessä sitä, siinä tarvitaan vielä rutkasti treeniä. Muutoin liikkeet alkaa olla kivasti hanskassa kaikkien kanssa. Ainahan niitä flipfloppeja tulee, niin mun toimesta kuin koirienkin, mutta siitä viis. Lopussa koirienkin meno alkoi olla omien muuvien yhteydessä niin huisin hassua, että nimesimme koko lajin uudelleen Röllitokoksi! Tätä treenaamme siis tästä lähtien. ;) Onkin muuten hauska, miten ne alkaa tarjota kesken kaiken jotakin omia temppuja (siinä vaiheessa kun mamma kaivelee taskusta lisää namia) odottaessaan uusia "komentoja"; Nane puputti, Elkku kieppu, Dea pyöri ympäri ja vilkutteli. Semmosia röllitokoilijoita meillä! Kiitos treeniseuralaisille iloisesta seurasta! =D

Ai niin. Pojat siis oppivat muutaman kerran harjoittelun jälkeen sen Pupu-tempun. Jei! Nyt Nane tarjoilee puppenia myös esim. remminlaiton yhteydessä. Se tarjoaa sitä myös naapurin namia tarjoavalle emännälle. Elkkukin aina tilaisuuden tullen. Olemme siis esittäneet uutta tuotantoamme jo hyvin monelle. =D

Sunnuntaina koirille koitti taas tärkeä jobi lapsenpiikana, kun Kaaho-Kassu saapui "tätilään" kyläilemään. Siinä riittikin koko päiväksi seurattavaa, kun pikku miehen touhuja piti vahtia. Kassu puolestaan opetteli koirien viihdyttämisen jaloa taitoa harjoittelemalla kepin heittoa koirille sekä temppujen treenaamista niiden kanssa. Meinas vähän temputtelu lähteä käsistä, kun Kassu hoksasi missä on koirien ruokasäkit... Sieltä se oli raahaamassa viikon sapuskoja koirille palkkioksi annettavaksi tempuista. ;) Elkku, joka ei liiemmin lapsien seurasta pidä, on tottunut Kassuun jo hyvin. Lieneekö herkkujen viljely tepsinyt. ;) Olipas ihana päivä kera neljän pienen, vilkkaan ja energisen touhutoopen. <3

perjantai 29. lokakuuta 2010

Syyslomaa - koirien touhuaikaa ikiomaa

Syyslomaviikkoa vietelty koiramaisin touhuin. Ilmatkin suosineet lomailua! =D

Maanantaina saimme riekkuseuraksemme lenkille Anun ja shelttityttötrion Pirren, Riinan ja Budin. Dea jäi kotiin lepuuttelemaan, mamma kun arvuutteli lenkin olevan täynnä vauhtia ja villiä menoa. Ja niin se olikin! =D Parin tunnin talsimisen jälkeen kaffeteltiin ja teeteltiin vielä Elvarilassa, pääsi Deakin moikkaamaan kavereita. =D

Kavereiden tervehtimisen jälkeen suuntasimme Dean kanssa kohti Vihtiä, eläinlääkäriin kontrollikäynnille. Dean bongatessa tutun valkotakkisen, sen ilme kerto et "yyyäääh, toi taas", mutta neiti on niin kovin kiltti, että malttoi tutkimuksen ajan pysyä aloillaan. Naamallaan tosin hyvin hapan ilme. ;) Ell:n mukaan turvotus selvästi laskenut ja edelleen ei syytä huoleen. Kuvauksiin ei kannata ryhtyä, koska jalka ei oireile millään tavoin. Jatkohoito; seurantaa ja parin viikon verran kevennettyä liikuntaa. Saa lähteä mukaan lenkeille, mutta ylenpalttista riekkumista vältettävä. Kontrollikäynnille tarvittaessa. Mamia helpotti tieto tästä. Nyt toivomme, että jalka paranee pian kokonaan. =)

Tiistain spesiaalina oli iltaiset rally-tokotreenit Tervalammella. Seuranamme Sari, Ellu, Petra + koirat. Sari oli tehnyt meille radan, jota päästiin testaamaan. Meidän poppoolla oli hurjasti energiaa, huolimatta päiväisestä ulkoilmamyrkytyksestä. Kai ajomatkan aikana nautitut unet palautti suurimman osan virrasta takaisin. Elkun kanssa eka rata meni hihhuloidessa, teki kyllä ihan kivasti, mutta energiaa riitti haukkuun jos toiseenkin. Toiselle radalle saimme energian kohdistettua juuri siihen, mitä oltiin puuhaamassa. Elkku osaa alokasluokan asiat, intoa riittää, häntä heiluu, petraamista vielä energian kanavoinnissa. ;) Dea sitten on aina niin intopiukeen iloinen! Sen ropeli heiluu lakkaamatta, tai vähintään tassut tamppaavat maata. Neidin kanssa rata myös kahteen kertaan. Eka rata senkin kanssa muistutellessa, toka taidokkaammin. Neiti on niin näpsäkkä liikkeissään, että "istu"-kyltin kohdalla se ei ainoastaan ehdi istua, vaan myös vilkutella (tai touhata jotakin muuta) siinä samalla. Mutta se on iloinen, kuten kuuluukin. Dean kanssa harjoiteltiin erikseen paikalla pysymistä ohjaajan kiertäessä koiraa. Dea tahtoo nostaa takapuolen aina tietyssä vaiheessa ennenkuin olen ehtinyt sen kiertää. Otin tähän avuksi "ruokakuppiopin", eli nami naaman eteen, "odottaa" käskyn ja avot, neiti pysyi paikoillaan. Ei otettu kuin muutama onnistunut treeni tätä, en uskaltanut enempää riskeerata. =D Ja sitten Nane, mamman maltillisin pikkuinen. Häntä tanassa, simmut napottaen. Nane osaa myös alokasluokan liikkeet ok. Malttia löytyy sekä intoa tehdä. Yhdessä tekemise riemu on paras riemu (+et siit saa namskaa). =D Nanen kanssa myös tehotreenausta paikoillapysymiseen, samalla "ruokakuppimetodilla" kuin Dean kanssa. =) Kiitos Ellu, Sari, Petra ja karvaiset kaverit treeniseurasta! =D

Keskiviikkona kuljeskeltiin pakkaslukemissa (hurjat -2,5 astetta) iiihanan pitkä aamulenkki, verkkaisan askelluksen saattelemina. Lenkin jälkeen huikopalaksi kuumaa kaurapuuroa, josta koiratkin saivat pikkuosansa. =) Iltapäivästä köpsöteltiin Suvin ja Nästi-vauvan kanssa vielä Kiljavan lenkki. Kaveruksilla riitti taas päivitettävää kuulumisissa, sen verran mölyä pitivät. ;)

Keskiviikko illasta Nane pääsi jälleen koirakylpylälle pulikoimaan kavereiden kanssa. Alkuun herra taas fundeerasi miten sinne veteen kannattikaan mennä, mutta muutaman avustetun kerran jälkeen, herra muisti, että ihan isse sinne voi köpsytellä. Tai Nanen tapauksessa hyppää ja plätsähtää. ;) Palkaksi vallan hienoista plätsähdyksistä sai sitten aina noutaa narupallon sieltä vedestä. =D Loppuun otettiinkin käännösharjoittelua; Nane plätsis-hyppy veteen-> muutamat uinninsivallukset eteenpäin-> pallon houkuttelemana käännös-> pallo palkaksi. Tämä oli kovin mieleistä puuhaa pojalle. =D

Torstaina otettiin astetta rennommin. Aamusta pikkulenksu omalla poppoolla. Iltapäivästä Kiljavan lenkki pitkästä aikaa Ässä-jengin kanssa. Riemua ja riehaa riitti porukan ollessa jälleen koossa! =) Kiitos Satu ja tytöt seurasta! Illasta vielä köpsöttelyä kylillä kera poikien ihan vaan remmissä. Liikuntapainotteinen päivä siis.

Perjantaina lenkkiä oman poppoon kera Kiljavalla aamusta. Hetki siivoilua kotosalla, jonka jälkeen Suvin ja Nästin kera uusiin seikkailuihin. Tai no ainakin lenkille ja verijälkeilemään. =D Käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet metsään, jonka jälkeen vietiin poppoo lenkille, jälkien jäädessä hetkeksi muhimaan. Tehtiin kaksi jälkeä; toinen Elkulle ja Nästille, toinen Dealle ja Nanelle. Elkun ja Nästin jälki kulki osittain ylös pientä kalliota, joten hieman haastetta kehiin. Elkku aloitti. Laittaessani sille valjaat päälle, sen silmiin syttyi pieni pilke; aaaaii noooouu! Lähdössä hetki nuuskimista, suunta selville ja menoksi. Poju vähän viiletti. Melkein koko jäljen se meni ilmavainulla, välillä hauskasti maavainulla "varmistaen" olevansa jäljellä. Palkinto löytyi ja että se maistuikin! =D Seuraavana Dea. Tapansa mukaan se oli täpäkkänä touhuamaan lähdössä hymy huulillaan, häntä heiluen. Ja jumakekka te ette usko! Se oli hiiieno!!! Se haisteli lähtöä ja sano; mä tiedän tän! Maavainulla edeten, tarkasti mutta reippaasti. Meinasi harhaantua puolivälissä, mutta haki hienosti takaisin jäljelle. Ja kaadolla pidettiin bileet!! Voi sitä pikku ilorinsenssaa! Mami oli hiiitusen ylpiänä! =) Viimeisenä Nane. Voi touhauksen touhaus; lähdöllä kuovittiin ja sit mentiinkin puolijuoksulla, maa- ja ilmavainua molempia käyttäen. Oikoikin vähäsen. En tiedä haistoiko jäljen oikoessaan, mutta löysi pian jäljelle takaisin. Ja palkka maistui! Oli vielä lähdössä takaisin jälkeä pitkin nuuskimaan, kuvitteli varmaan ahne pikku poikanen saavansa palkan myös suorittaessaan jäljen toistekin päin. =D Kyllä kopla nautti taas nenätyöskentelystä. Vielä kun ehdittäs muutaman kerran ennen lumien tuloa jäljestelemään, ois kovin kiva. =D

Nyt viikonlopun viettoon poppoomme suuntaa, hiphophei!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Seinäjokee, vattenii, toipumista

Viikko hurahtanut jälleen, pääasiassa normilenkkien ja -leikkien parissa.

Neiti Dee on parannellut takajalkaansa kevytsidoksen ja liikuntarajoituksen avuin, eikä ole tykännyt lainkaan. Isäntä on tehnyt neidin kanssa lyhyempiä privaattilenkkejä, mamman ja poikain hummaillessa pidemmillä lenkeillä. Liikuntarajoitus ei ole ollut ongelma, mutta se sidos... Otettiinkin se pois tämän viikon alussa ja siitä neiti tykkäs kovasti. Turvotusta edelleen on samassa kohdassa kuin aiemminkin, mutta vähäisemmässä määrin. Ei mitään oireilua, kipuilua tms. Neiti oma iloinen itsensä. Kuitenkin huomenna mennään ell kontrollikäynnille Vihtiin. Pitäkää peukkuja! =D

Keskiviikkona käytiin kera kavereiden Koirakylpylällä pulikoimassa. Nane pääsi tällä kertaa mukaan. Poika hankki itselleen kesällä järvivesissä uimamaisterin tittelin ja se titteli päti myös kylpylällä sisävesissä. Ensiksi Nane oli että yyyyh, mutta hoksatessaan, että täähän oli tätä, niin johan alko tapahtuun. Lähti ihan itse pallon (ja kavereiden) perässä ramppia pitkin pulikoimaan. Hieno Nane mies! Tästä se taas alkaa syksyn ja talven pulikointiharrastelut kylpylällä.

Perjantaina startattiin kohti Seinäjokea kera Nanen, Sadun, Sanin ja Tipin. Tampereelta napattiin matkaamme myös Saija ja Tomu. Yövyttiin perhehotellissa ja se oli fiksu veto se. Yöllä oli satanut urakalla lunta siinä osin maata ja kymmenen sentin kerros valkeaa peitti katuja. Eipä olis ollu siinä kelissä kiva ajella aamuyön tunteina. Rauhassa saatiin heräillä uuteen aamuun, käydä herkuttelemassa valmiissa aamupalapöydässä, jonka jälkeen suunnata noin kilometrin päässä sijaitsevalle näyttelypaikalle. =D

Olipahan tungoksen tuntua Seinäjoki Areenalla. Mutta senhän me tiesimme jo viime vuodesta. Ja sopuhan se sijaa antaa. =D Olipahan Nanenkin vaan helpompi tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien nelitassusten kanssa. Sitä se meinaan teki remmi kireellä. Hoppas ettei saatu mitään ikäviä tuliaisia näiltä uusilta tuttavuuksilta. Tungoksesta huolimatta tunnelma oli leppoisa. Oli kiva nähdä tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen kasvattajatuomari Carin Åkesson. Tämä tätönen oli ennestään tuttu ja itse tykkään hänen herttaisesta olemuksestaan. Tiukan linjan täti, joka arvostelee vallan pitkään ja kirjoituttaa suht pitkiä arvosteluja. Nane poika täytti 18kk lokakuun alussa ja näin ollen debyteerasi nuorten luokassa. Nanen esiintyminen meni hienosti; niin pöydällä, maassa seisoessa kuin liikkeissäkin. Vallan mahtavaa Nanesta oli saada "esiintymispalkkioksi" mamman aamupalabuffetpöydän rippeitä, pekonia ja nakkia. ;) Sivusilmällä katsottuna musta näytti, että häntäkin malttoi pysyä aloillaan selkälinjan alapuolella, mutta se taisi olla hetkittäistä, sillä matkaseurueemme muut jäsenet olivat hihitelleet kehänlaidalla Nanen nousevalle laskevalle hännälle. Olipa siitä maininta arvostelussakin. =D Arvostelu oli nätti ja tuloksena Nanelle NUO ERI1! Hiphei Nane, sillä eri ei tuolla ollut itsestäänselvyys. =D Tässä arvostelu.

"En hane med utmärkt propotioner. Kilformat huvud som har bra underkäke o välplacerade öron. Tillräcklig hals. Bra förbröst. Utmärkt vinklar. Rör sig med bra staglängd. I dag inte i bästa päls. Bär svansen stundtals lite högt i rörelse."

Kiitos meidän matkaseurallemme. Nane nautti saadessaan olla kinginä prinsessojen seurassa! ;)

Ensi viikkona meillä lomaillaan syyslomatunnelmissa. Kotosalla kylläkin, mutta ehkäpä me kaikenmoista kivaa keksitään päivien täytteeksi! =D

torstai 14. lokakuuta 2010

Säikähdys ja helpotuksen huokaus

Sunnuntain lenkillä Dea jäi pari kertaa (lenkin alussa ja lopussa) paikoilleen pitäen ylhäällä oikeaa takajalkaa. Kopeloidessa ei mitään tuntunut eikä neiti aristellut tassua tms. Reippaasti liikkui ja riekkui kavereiden kanssa koko lenkin ajan. Kotona, neidin nukkuessa, tarkastelin tassuja ja kauhukseni huomasin, että mun mielestä oikeassa kintereessa tuntui turvotusta. Paniikki iski! Soitin ympäri pitäjää ja mun itkuisesta puheesta tuskin sai juurikaan selvää. Mitään muita oireita ei ollut, kuin turvotus ja tuo muutama pysähdys lenkillä kera jalan noston. Mutta mä maalailin jo karmeimpia kauhukuvia päässäni. =/ Dea se vaan heilutteli mulle häntäänsä ja ihmetteli mun hätää.

Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.

Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!

Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kavereita ja veristä touhua

Ei siis kuitenkaan veristä touhua kavereiden kustannuksella. ;)
Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.

Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.

Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)

Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)

Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)

Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3

Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.

















maanantai 4. lokakuuta 2010

Yokotai yokotai yoko-yokotai...

...oli teemana lauantaina, kun Yokotai-väkeä läheltä ja vähän kauempaakin kokoontui viettämään Yokotai-kennelin "puuhapäivää". Sää oli tilauksen mukaan aurinkoinen ja fiilis korkealla, niin kaksi-kuin nelijalkaisillakin. Seuran mainious (ja hauskuus) sitä parasta! =D Oitin emäntä Veera tarjosi kauniit tilukset poppoon käyttöön puuhapäivän ajaksi! Mukana menossa olivat Veera+ Wille, Pimu ja Rane (+Make), Mallu ja Dare, Satu + Nati ja Java, Saija + Ando ja Tomu, Sari, Eikka, Perttu + Taco ja Tuli, Ellu, Petra + Kidi ja Velho sekä meidän poppoo kokonaisuudessaan eli mamma, isäntä, kolmen kopla + visiteeraava tähti Lenni.

Yokotaipoppoota


Päivää oli etukäteen hieman aikataulutettu, jotta ehdittäisiin kokeilemaan kaikkea suunniteltua. Arvatahan saattaa että aikataulut liras, ja pahasti... ;) Mut sehän ei haitannu ketään! Aamusta alotettiin ja iltapimeällä lopetettiin ja hauskaa oli!

Alkuun päästiin verisen homman makuun, kun Ellun johdolla lähdettiin metsikköön testaamaan koirien nenätyöskentelyä verijäljellä. Ellu piti meille lyhyen briiffin jälkityöskentelystä, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Kädet (ja vähän vaatteetkin) inkkarityyliin merkattuna Yokotait viuhkosi pitkin mettää tehden verijäljet omille koirilleen. Jälkien "hauduttua" hetken aikaa, oli aika päästää vainukoirat valloileen. Yksitellen, koira kerrallaan, pääsivät ajamaan oman jälkensä.
Meidän poppoon suoritukset referoidusti:
Nane: Lähtöä haisteli huolella. Lähti hakemaan näyttämällä jälkeä pikku pätkän, jonka jälkeen vilkaisi mua muutamia kertoja, jotta näinkö? Ja loppu sujui nenä kiinni maassa viuhoen. Palkaksi naudanjauhelihaa iso köntti ja valtaisat kehut! Hienosti meni musta tokakertalaiseksi, etenkin kun edellisestä jälkireissusta on yli vuosi ja silloin ikää herralla oli vajaat 5kk.
Elvis: Herra haistoi muutaman kerran lähtöä ja lähti ilman mitään kehoituksia tai näyttöjä etsimään jälkeä. Määrätietoinen askellus jäljellä, osan matkaa meni maavainulla ja osan ilmavainulla. Tarkkaa, mutta rivakkaa työskentelyä. Jäljen päässä kehut ja palkka ja Elvarin kummastunut katse "Tässäkö se mude oli?! Aika köyhän jäljen teit!" ;) Ei vaan, onnellinen Elkku oli, vaikka ehkä sen mielestä sitä touhua ois voinnu vielä vähän jatkaakin.
Dea: Osoittautui näppäräksi tytöksi (ei yhtään ollut niin tonttuna ku ekakerralla). ;) Lähtöä se haistelemalla haisteli ja näyttämällä lähti etenemään. Maavainulla melkein koko matka ja niin pilkun (tai lehden/korren) tarkasti se nuuski joka sammaltupon ja korren ja heinän. Dea eteni hyvin tarkasti sentti kerrallaan. Se oli hieno!!! =D Jospa sille viime vuodesta jäi joku muistijälki, mistä tässä hommasta on kyse. =)

Seuraavana vuorossa oli rally-tokoilua. Olimme tehneet 13 esteen radan pihalle alokasluokan kylteistä. Nopsa info siitä mitä rally-toko on ja hieman sen säännöistä. Rata käytiin ensin läpi yhdessä ilman koiria, jonka jälkeen jokainen pääsi oman koiransa kanssa koittamaan rataa, saaden vinkkejä ja opastusta. Meidänkin poppoon kanssa kävin radan koittamassa muutamaan kertaan.

Tässä radalla keikailee Dea-neiti


Iloinen häntä- onnistunut rata ;)


Jouduin myös haasteen eteen, kun Mallu iski Daren remmin kätösiini ja pisti stuurakkeen kanssa radan menemään läpi. Se poika oli hauska! Ajoittain mentiin erittäin hienosti ja välillä ne pihamaan tuoksut vaan oli ylivoimaiset ohittaa. ;) Mutta olipa kokemus mullekin mennä tuommosen jättiläisen kanssa, kun omiin kirppuihin tottunut.





Rally-tokoharjoitusten jälkeen pääsimme nauttimaan emäntämme kokkaamista suussasulavista antimista. Johan siinä oli nälkä ehtinyt tullakin! Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä rally-tokolla yhden leikkimielisen kisan verran. Sarin kanssa toimimme "tuomareina" (ja muuten pirskatin tiukkoina sellaisina). Täytyy sanoa, että poppoo sisäisti rally-tokon syvimmän olemuksen heti kättelyssä, eikä radalla nähty ainoatakaan suoritusta, jossa koiran häntä ei olisi heilahdellut. Virheitä tuli taluttimen kiristymisestä ja ohjaajavirheistä, mutta ensikertalaisiksi lähes kaikki olisi ollut jo möllikisavalmiita heti heittämällä!

Sarin kanssa supattelua kuva Satu Tuomela


Joskus joutui raapimaan päätään, jotta ymmärsi kyltin tehtävänannon ;)


Meidän porukkaa kisassa edustivat Atte kera Dean ja Nanen. Isäntä ei ollut alkuinfossa kuuntelemassa eikä ollut harjoitellut, joten aika hyvin suoritus siihen nähden meni. Dean kanssa saivat 60 pistettä ja Nanen kanssa 71 pistettä. Kaikki virheet lähes ohjaajavirheitä. ;) Kehuja tuli iloisista hännistä, hienoista kontakteista sekä yhteistyöstä. Ehkä enempi olisi isäntä saanut kehua suorituksista, etenkin kun useimmissa koirat pelastivat tilanteen, kun isäntä oli hieman hukassa. ;) Elkku pääsi kisan jälkeen mamman kanssa vielä bonuksena vetämään radan kertaalleen läpi. On se poju vaan niin liikkis töyhtöhäntineen. =D

Rally-tokoilusta näyttelytreeniin. Treenit järjestettiin "Yokotai-näyttelyn" muodossa ja treenit vedettiin läpi ihan oikeaa näyttelykaavaa noudattaen. Luokkina urokset ja nartut, tuomarina yokotaimamma Sari. Urosluokkaan tarvitsin apua kahden poikani kanssa ja onneksi Petra-tyttönen reippaasti suostui esittämään Nanen. Neiti on ikäisekseen hyvin kokenut esittäjä eikä pari pettänyt; Nane esiintyi Petran kanssa oikein mallikkaasti (ja palvoi tätä esiintymisen jälkeenkin). ;) "Näyttelyssä" ei pistetty koiria paremmuusjärjestykseen, vaan Sari jakoi kaikille osallistujille omat tittelit diplomiin ikuistettuna kera KP-ruusukkeen. Dea sai Kaunein profiili- tittelin, Nane Kaunein häntä- tittelin ja Elkku Kaunein ilme- tittelin.

Hengailua vuoroa odotellessa kuva Satu Tuomela


Ilta alkoi pimentyä, mutta ohjelmaa riitti vielä. Emäntämme Veera oli järjestänyt hieman kisahippailua myös meille omistajille. Alkuun parityöskentelynä kottikärryskabailua, jonka jälkeen pölkynheittokisat. Nauruhermot oli koetuksella näissä ohjelmanumeroissa. =D

Vakavamieliset kottikärryillä kurvailut alkamassa ;) Kuva Satu Tuomela


Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin nauttimaan vielä lasilliset kuohuvaa, jotka tarjosi Sari, voitokkaan Tsekin matkalaisen, Chilin, kunniaksi! Tähän ja yleiseen rupatteluun oli kiva päättää mukava päivä. Toki talo ei hiljennyt Oitissa varmaan vielä aikaan, mutta meidän poppoomme joutui lähtemään Rajamäen suuntaan emännän lentsun ja isännän työkeikan vuoksi.

ISO KIITOS kaikille yokotailaisille hulvattoman hauskoista kekkereistä! Joka vuotinen perinne jatkukoon jälleen ensi vuonna uusin kujein... ;)

torstai 30. syyskuuta 2010

"Minun ystäväni on kuin villasukka...

...joka syksyllä lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota tassusta kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."

Pieniä karvatassuystäviä on mahtunut viikkoon. <3 Lenni "Pärsky" Lokinpoikanen lenteli jälleen luoksemme hoitoon isäntäväkensä reissun ajaksi. Lenni on jo niin vakikävijä meillä, ettei se ollut moksiskaan ympäristön vaihdoksesta. Meidän poppoo on myös jo niin tottunut Lennin satunnaisiin visiitteihin, ettei nekään olleet millänsäkään Pärskyn ilmaantumisesta kuvoihin. Dea liekutteli vieraan tervetulleeksi villein hännäheilautuksin ja se on paljon Tepsulta se, sillä neiti ei liiemmin pallikkaista välitä. Lenni on kuitenkin lunastanut neidin hyväksynnän ja saavuttanut jonkin sortin kiintymyksen. =D

Alkuviikosta muutamana iltana lenkkiseuraksemme saimme jälleen pikkuneiti-Nästin. Pojat etenkin ovat kovin tykästyneitä uuten ystäväänsä. Dea lähinnä roikkuu Nanen hännässä, yrittäen komentaa junnua olemaan kunnolla. Toisaalta Dea on kovin onnessaan saadessaan privaattileikkiaikaa Elkun kanssa. Usein kun Elkun ja Tepsun leikkiessä Nane tahtoo roikkua Deassa kiinni mustat sukat jalassaan. =D Tässä muutamia kuvia poppoon rillutteluista.

Nane kummastelee missä on pito?!


Nästikin osaa jo!


"Et muuten karkaa!"


Elkku juoksuttaa uutta pikku ystäväänsä


"Minä kans ku kaverikin"


Leikki nimeltään keppitaisto


"Läheks ottaa kiinni?!"


Dea-prinsessa <3


Prinssi Eduardo I


Semmosia ystävähöpsötyksiä meillä =D

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Eipä juuri mittään erikoista

ole meidän viikko sisältänyt. Arkisia metsä/peltolenkkejä ja kotona aktivointileikkejä. Poppoo ollut kuitenkin tyytyväinen. Kuvailla en ole juurikaan jaksanut, mutta yhtenä iltana nappasin canonin matkaan pelloilla käydessämme. Tässä muutama kuva koplalaisista.















Perjantaina saimme lenkkiseuraksemme ihastuttavan 13-viikkoisen lapinporokoiraneiti Nästin. Uusi "tyttöystävä" oli erityisesti mieleen Elkulle ja Nanelle. Nanea vain kovin harmitti, kun painiessa Nästin kanssa se ei saanut otetta neidin "tukasta", sillä kun semmoista ei liiemmin ollut. ;) Elviskin intoutui leikittämään uutta tyttöä, vaikkei se pennuista liiemmin välitä, tässä neidissä kuitenkin oli ilmeisesti "sitä jotain". Dea tyytyi katselemaan touhua sivusta, aina toisinaan kuitenkin poikien hännissä roikkuen ja niiden menoa rauhoittaen. Taisi neiti tuumata, että yks nainen tässä laumassa on ihan riittävästi. ;)

Lauantaina Nane lähti sanomaan heipat näytelmäkehien junnuluokille. Viimeinen junnukoitos suoritettiin Karkkilassa, jossa tuomaroimassa oli mukava ruotsalaistäti Kristina Purens. Uroksia oli kovin vähän ilmoitettu paikalle. Narttuja oli senkin edestä. Nane kekkusi mallikkaasti ja liikkeet sujui musta oikein kivasti, vähän meinasi emäntä taas vaan askelissaan seota. ;) Ei siis mitään uutta. Tulokseksi Nanelle EH2 ja kiva arvostelu. Tuomarin tullessa kättelemään, hän selvensi punaista nauhaa englanniksi sanoin: "Excellent dog with very excellent chest for his age, but his tail... he should keep it more down." Näimpä siis taas, tyttöviiri oli kunnossa. =D Kovin olin kuitenkin tyytyväinen herran tulokseen, tuomari kun ei sieltä lepsuimmasta päästä ole Suomessa arvostellessaan ollut. Tässä Nanen arvostelu vielä.

"Junior hane med god könspräge. Välformat huvud, aningen brettställda öron. Stark hals och rygg. Tillräckligt bakanlagt skuldra. Kort förbröst. Bra bröstkorg. Passande benstommer. Bra pälskvalitet. Rör sig med kort steg."


Tänään lähdettiin poppoon kanssa treffaamaan Elkun agikaveria, Pyry-russelia ja tämän "isoveikkaa", Andy-labbista. Käytiin kiertämässä Alhonniitussa koiraladun reitti ja kyllä kelpas ihanassa syysilmassa talsia tunti ja toinekin. Laumat tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka "omiensa" kanssa lähinnä leikkivätkin, lukuunottamatta Elkkua ja Pyryä, jotka selkeesti muistivat toisensa kuukauden näkemistauosta huolimatta. =D

Elkku, Andy ja Pyry


Neena se jaksaa aina poseerata


Nanesta ei taho saada kun näitä älyväläyskuvia, siis kassokaa ny tota kieltä...se ei vaan malta pysyä siellä suussa... ;)


Lenkin lomassa vähän tokoiltiin...


Pypy pääs malleilemaan, ilme kertoo, jotta kaverit hirnuu jossain selän takana.. =D