lauantai 15. toukokuuta 2010

Muutamia kevät illan kuvatuksia

"Kevät tuli, lumet suli, puro sanoi pulipuli." I-ha-naa, se on viimein, ihan aikuisten oikeesti, täällä: Kevät!!! Tää on niin aikas onnellinen. Tää pitää talvesta, tää pitää syksystä, tää pitää kesästä, mutta tää rakastaa kevättä! Eikä voisi olla iloisempi, että se on täällä taas! =D

Perjantai-iltana tehtiin koko perheen voimin reissu montulle ja napattiin kamera matkaan mukaan. Ilta-aurinko oli jo hiipumassa taivaanrannan taa, mutta muutamia kuvia ehti vielä napsasta ennen valon loppumista.

Nepsteri-neiti ilta-auringossa


Keppi suuhun ja menoks...


Elmi-kelmi miettii mihin suuntaan seuraavaksi kaartais


Neenaa naurattaa (ja hiekkakuola valuu pitkin suupieliä) ;)


Nepa-nöpönen nättinä


Elvis komentaa kakaroita olemaan nätisti


Nane herkkuja kerjäämässä


Lille liten Nane-mies


Vähän yhteiskuva yritelmää


Tää kuva on niin Neenaa!!! Tolta se yleensä kotosalla näyttää.
Meidän hymytyttö <3


Vieraamme Lenni-lokinpoikanen


Loput (kaksi ;) ) kuvaa löytyvät täältä.

Mukavaa, keväistä, toivottavasti myös lämmintä viikonloppua kaikille!

torstai 13. toukokuuta 2010

Kaksosten terveystuloksia

Nonniin! Nyt on sitten Dea ja Zenkin terveystarkattu! =D

Eilen aamusta suunnattiin Haagaan Mevettiin, ja jännitys alkoi hiipiä oikeastaan vasta siinä vaiheessa, mitä lähemmäs Mevettiä karautettiin. =S Ehkä ihan hyvä, ettei ollu tullu paljoa punnittua asiaa eikä puntti liiemmin tutissut. Muut tais hoitaa sen osuuden munkin puolesta. =D Joukkotarkkiin osallistuivat meidän kaksosten lisäksi Zenin kaikki pentuesisarukset eli Blitz, Tipi ja Tuima, puolisisko Nuu sekä Sani. Tarkki sujui hyvin ja nopsasti. Parissa tunnissa oli koko rumba suoritettu.

Ekaksi Zen pääsi silmätutkimukseen. Terveet oli pojan silmät, oikeassa silmässä pieni ppm. Dean silmät oli tarkattu vuotta aiemmin, joten neidin silmiä en tarkastuttanut, vaikka niin halpaan hintaan ois varmaan kannattanu.

Silmätarkkien jälkeen alettiin yksitellen pistää karvatassuja untenmaille. Nane sai rauhoitteen, eikä menny ku hetki tai kaks ja poika pisti maate ja unille. Meidän Dea-neiti kaikessa tarmokkuudessaan ei meinannut sitten millään simahtaa. Se keikkus hereillä vielä, kun sen jälkeen rauhoitteen saaneetkin jo nunnus. Luulin aina, että nyt se nukahti ja mitä vielä; viimeinen bilettäjä aina vaan nous sinnikkäästi pystyyn tai aukaili vähintään silmiään. Päästipä ainoana myös yygäbyygät kaarimaljaan. Onneksi neiti kuitenkin kuvausten ajaksi sammahti edes hetkeksi.

Tulokset meidän kaksosten osalta oli
Zen- lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät 0/0, selkä normaali, sydän terve (ei sivuääniä)
Dea- lonkat B/B, kyynärät 1/1, selkä normaali

Tää mami oli e-rit-täin onnellinen! Vaikka tulokset voi muuttua kennelliitossa, mä itse tiedän, että lapset on terveet ja me voidaan jatkaa arkea ihan kuten ennenkin. Ja se on pääasia se. Dean kyynärtulos sai ensiksi aikaan hetken hengityskatkoksen, kunnes ell Axelsson sanoi, että ne on yhtäkuin terveet. Mä olen aina luullu, et jos ne ei oo 0, ne ei oo terveet. Sanoi, että ne on vähän kun lonkissa b:t, terveet muttei ihan priimat. Tämän jälkeen hengitin jälleen. Nyt sitten jäämme odottelemaan kennelliiton viimeistä sanaa tuloksista. Musta osa kuvista näytti aikas vinoille (näin maallikon silmin katsottuna) ja kuulin, että tämä saattaa vaikuttaa kenneliiton lausuntoihin, riippuen kuka siellä on niitä lausumassa. No, oli vinot tai ei ja muuttuu tulokset tai ei, mä jatkan euforisessa olotilassa oleilua enivei! =D

Zenin pentue kokonaisuudessaan oli priimaa tavaraa, kaikilta lähti kaikki tulokset A:na, 0:na ja normaalina. Vautsi vau Elementit! Onnittelut siis myös kaikille sisaruksille perheineen ja kasvattajalle A-luokan kasvateista!

Sisarussuhteet joutui koetukselle tällä reissulla, kun Nane hoksas siskollaan Blitzillä olevan juoksut. Voi elämä sitä mämmätyksen ja komppuumisen määrää. Blitz ei juurikaan innostunut velipoikansa innokkaille kosioyrityksille ja yritti välillä sanoa, että "nyt riittäis". Mut eihän tollanen nutiainen sitä ymmärtäny tai sitten ei halunnut ymmärtää. Mamman mielestä Nane ei ees hingu tyttöjen perään, sehän on mamman kultamussukka, se mitään tytöistä tajua... Tää mami niin kovin tahtoo uskoa niin. Se vaan ois jälleennäkemisen riemusta halunnu leikkiä astetta innokkaammin siskoplikan kaa. ;) Sisko-Tipi puolestaan ei ymmärtäny miksi Hänen veikkansa, pentulaatikosta asti ollut Hänen bestis, yrittää yhtäkkiä leikkiä vain toisen kanssa eikä suo hänelle yhtään huomiota. Ennenkuulumatonta! Mutta sitä ne hormonit teettää!

Joukkari oli kaikinpuolin enempi kuin onnistunut! Kiitos kaikille mukana olleille ja Eralle joukkarin järkkäämisestä!!! =D

Meillä kotiinpäästyään, upeasti rauhoituksesta vironneista kaksosista, toinen ei olisi kyennyt suoraa viivaa kävelemään, nimittäin Tepsu. Se ei meinannut millään nukahtaa vo:lla, mutta muutama tunti myöhemmin kotona, se oli kuin ois enempikin juhlinu. Askel vähän horjahteli ja kun se nukahti, se nukku hyyyvin sikeästi eikä mikään hetkauttanut sitä. Nane puolestaan alkoi tohistella entiseen malliin lelujensa kanssa eikä siitä huomannut lainkaan, että rauhoitusreissulla oli käyty.

Meidän bilehile pilkki kotona.. Rankka reissu takana!


Mama, I'm not feeling well...


Iloisten uutisten vuoksi saatiin aihetta juhlaan ja Elvarin kanssa käytiin hakemassa vähän juhlahärpäkkeitä Hyvinkäältä. Tehtiin pitkä shoppausreissu, jonka antina haalittiin alennusmyynneistä kasapäin koiranherkkuja ja muutamia leluja. Ostettiinpa Hurtan sade- ja tuulitakitkin, kun kerta halvalla sai. =) Illalla poppoo sitten herkutteli juhlahumuisina pupun- ja possunkorvilla. Mahtava päivä!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Höpinätä höpinätä...

Emäntä lähestulkoon parani lentsustaan viikon aikana ja palattiin normiarkeen. Ehkä astetta rauhallisemmin ollaan kuitenkin koitettu ottaa jälkitautien pelossa. =)

Alkuviikko lennätti meille jälleen Lenni-lokinpoikasen hoitoon, tämän isäntäväen suunnatessa (taas) etelän lämpöön. Lennukka on kuin kotonaan, kai se on tottunut elämään meidän laumassa hetkittäin, kun kotikaihoa ei ole ilmaantunut. Siinä se menee muun lauman virrassa. Meidän klaanikin on tainnut tottua Lennin pyrähdyksiin täällä, ne kun ei ole moksiskaan herran ilmaantumisesta neljänneksi karvatassuksi huusholliimme. Meidän hormonihirmu-Dea jopa kävi "lirkuttamassa" Lennin tervetulleeksi ekana iltana ja se on paljon se! Dea kun ei välitä uroksista juuri ollenkaan. Nyt piti heilutella häntää ja käydä pusuttelemassa Lenniä tervetulleeksi. =D

Dea on vissiin nyt sitten "synnyttänyt pentunsa"; siihen malliin hoivailtiin pehmoleluja alkuviikosta. Lelut lähti samantien piiloon. Hieman "vaisumpi" neiti on myös kotosalla, ulkona riekutaan entiseen malliin. Hormonit on kuitenkin sekaisin, sillä neiti enempi kuin mielellään on jo muutaman viikon ajan nylkyttänyt Nanea aina kun silmä välttää. Nane ei tästä piittaa, toisinaan ihmettelee ehkä neidin röyhkeää käytöstä ja sitten leikitään normisti taas. =) Naiset naiset... Kuka niitä ymmärtäis?! ;)

Alkuviikosta lähdettiin pistämään Kiljavan sammalikot uuteen uskoon Ässä-neitien kanssa. Lenkillä ilohaukku raikas ja riemua riitti. Yhtäkkiä pojat paukkaa juosta mettään niin vimmatusti hirmu haukun kera. Toinen koirahan siellä oli ja ihmettelin, miten pojat sillain säntää. Ne kun yleensä ei mihkään lähde, vaikka näkisivätkin jonkun, haukkua kyllä saattavat. No men Pullahan (Tico-staffi) se siellä oli. Ja siitäkös alkoi Kiljavan kevätkurmuutus 2010. Tico on pentumainen höselö ja yritti niin leikittää poppoota. Meidän poppoon leikit lähenteli enempi sakin hivutusta kuin aitoa ystävällistä leikkiä. Tico kuitenkin kuvitteli poppoon pitävän lystiä hänen kanssaan ja sillä taiskin olla huisin kivaa. Neitien mielestä Tico ois saanu painua sinne mistä tulikin, mokomakin häslä. Tunkea nyt nokkansa koko ajan näytille ja mielistellä niin mahottomasti. Elvis & Zen päättivät näyttää Ticolle kaapin paikkaa ja hivuttivat tätä kimpassa. Komennuksista huolimatta pojat aina silmän välttäessä olivat lukemassa lakia Ticolle, ja onneksi tämä otti kaiken leikkinä. Mulla on perin negatiivinen kuva staffista rotuna, mutta Tico on kyllä kiva tapaus. Se ei leiki pienempien kanssa tippaakaan voimalla, lähinnä käy nuuhkimassa, juoksentelee ja on onnellinen jos joku lähtee juoksentelemaan kanssaan. Ihmisiä kohtaan se on vallan mukava (ehkä vähän liiankin "sylikoiraa", kokoonsa nähden). Seuraavanakin päivänä poppoomme sai Ticon kaverikseen metsään, kun meidän isäntä nappas koirat matkaan ja pyysi Ticon isäntineen mukaan lenkille. Tällä kertaa olivat kuulemma juoksennelleet sulassa sovussa, ilman hivutuksia. Dea oli isännän läheisyydessä köpötellyt, se kun ei voi sietää sellaista häsläävää otusta, joka vielä kaiken lisäksi on Uros!

Perjantaina iltalenkin jälkeen mä sain kuningasidean! Koska Elvis tulisi seuraavana päivänä jäämään kotimieheksi isun ja Lennin kanssa, tahdoin mä antaa sille laatuaikaa mamman kanssa. Koirat.comia selailin ja kas Mäntsälässä olisi mätsäri. Jos vaikka sinne sitten. Lähdettiin TöyhtöHyypiön kanssa ja en ois voinu enempää hetken kuluttua itteäni kirota. Perille päästyäämme "pikku tihkusade" oli muuttunut ihan kunnon sateeksi. Meillä tietenkään mitään varusteita ollu matkassa. Sinnikkäästi me odoteltiin omaa vuoroamme, sateessa... Elvis silmiään siristellen koitti olla urhea poika kehässä, välittämättä sateesta. Mutta kun sitä vettä vaan tuli ja tuli. Sinisen nauhan verran ketkuiltiin, arvostelussa luonne erinomainen, liikkeet ja esiintyminen hyvät. Sitten loppui sinnikkyys ja me lähdettiin kotiin. Ei olisi enää millään pystynyt odottamaan sateessa seuraavaa tuntia (?!), kun nyt jo vaatteet oli ihan litimärät. Että näin meillä toivutaan flunssasta... Oppi Elvis reissun aikana kuitenkin uuden tempun... "Hauku"-käskyn. Poika oli aikas herttainen, kun se hoksas et mamma pyytää haukkumaan! Elvis päästi aina käskyllä sellaisen tosi "äijämäisen" Viuh-haukahduksen ja oli niin pätevää että! =D Olipahan älyjaväläys-reissu, mutta ainakin saatiin Elvarin kanssa viettää aikaa ihan kaksin hetki!

Lauantai aamuna sade ei ollut kaikonnut mihkään ja mä manasin niin maan pirusti sitä, että oltiin ilmoitettu koirat Poriin näyttelyyn. Meinasin jo Marillalle soittaa, että perutaanko koko reissu. Ei paljoa huvittaisi sateessa tönöttää montaa tuntia + ajomatkat 6h päälle. =/ Lähdettiin kuitenkin matkaa taittamaan (minä, Dea, Zen, Marilla & Ada) ja kas kas... Seittemisenkymmentä kilometriä ennen Poria ystävämme arska pilkisti pilvien takaa ja sade lakkasi. Näyttelypaikalla arska paineli piiloon, mutta mikä tärkeintä; ei satanut! Pilvistä oli ja vähän tuuli, mutta paaaljon parempi näin kun sateessa! =D Olihan meillä sadevarusteita ja vaihtovaatteita reput puolillaan, mutta tänk gaad, niitä ei tarvittu. =D

Oltiin reilusti ennen kehien alkua paikalla ja näin meille jäi aikaa käydä moikkaamassa muutamia tuttuja. Nane ja Taavi jatkoivat erkkarissa aloittamaansa "kumpi on kingi" taistoa ja Nane vallan hurmaantui kauniista trikkiprinsessa Inkistä (4,5kk). Nanesta varmaan edelleen näyttelyn parasta antia on ne monet hemaisevat typyset (ja vähän uroksetkin). ;) Neena oli myös intopiukeena; se hyppi vasten ja komenti mua ja sitä nauratti koko ajan ihan hirmuisesti. =D Se muisti myös esittää koko näyttelyväelle kuinka hän osaa astua hienosti sekä kieriä kastematojen päällä. =D

Kehäilyt sujuivat kivasti. Nanen kanssa temputeltiin omaa vuoroa odotellessamme ja seisominenkin otti sujuakseen. Nane oli reipas mies ja ERInomaisen arvoinen. Jei Nane! Nanekin intoutui nyt sitten nostelemaan häntäänsä yhteiskehässä... Sitä se kukkoiluun kiinni pääseminen teettää! ;) Dea-neiti oli myös vuoroamme odotellessamme tyylillensä uskollisena kovaääninen ja vaativa (nakki tekee sen). =D Pöydällä, joka oli telttakatoksessa, hormonihirmumme säpsähteli tuulessa rämisevää telttakangasta, eikä antanut parasta itseään tuomarille. Seisominen sujui kuitenkin kivasti, liikkeet myös. Dea oli myös ERInomaisen arvoinen ja sijoittui vielä luokassaan neljänneksi. Hienoa Tepsu! =D Molempien arvostelut löytyvät kotisivuilta. ERInomaista päivää kehässä jatkoi vielä Ada-neiti, joka pokkasti itselleen ERIn lisäksi AVO3- ja vielä päälle PN4-tittelin! ERIttäin ERInomaista porukkaa meillä siis matkassa! =D

Nane kirmaa kehässä Kuva Saija Tuomi


Hopotihophoppelihop! Kuva Saija Tuomi


Illasta tää emäntä oli niin poikki, että meni "päikkäreille" seittemän aikoihin ja ne päikkärit kesti aamu viiteen. =D Tulipahan nukuttua kunnon unet ja tänä aamuna oltiinkin taas virtaa täynnä. Lähdettiin jo puol seittemän aikaan mettään lenkille ja mitä lenkillä kävikään! Tämä kadotti talven alussa kotiavaimensa (normi-abloy + pieni hopeinen pyöreä lätkä) "jonnekin sinne metsään" ja mitämitämitä.. Saatuaan nukuttua kunnon talviunet, päätti abloy tupsahtaa eteemme polulla tosta vaan! Hieman oli talvi tehnyt tehtäviään abloylle, mutta kyllä se vielä kotiin päästi. =D Ois ehkä eilen pitäny kuitenkin lotota. =D