torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää

"Elämässä kulkemaan joutuu eri teitä,
eroon ei se kuitenkaan voisi viedä meitä.
Joskus sattumalta tiemme yhteen johtaa,
elämän pitkillä retkillä, ystävät toisensa kohtaa."

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille kavereille <3

Pikakelauksella viimeisten viikkojen tohinoita.

* Maj täytti 6.2. jo 6kk. Mitat neidillä olivat 33,5cm ja 5,2kg. Joten ei neiti ihan nääpiöksi taidakaan jäädä. =) Sisäsiisteys alkaa olla jo suurimmilta osin hallussa, työpäivien ajan toki pisut vielä sisälle tulevat. Talon tavoille se on alkanut hyvin oppia. Muuten sen kanssa ollaan vaan leikitty ja hömpsötelty. Käskyjä sille en ole sen enempää vielä päähän iskostanut; osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, odottaa ruokakupilla. Siinä ne. =) Saalisvietin kanssa ollaan oltu vähän jyrkänteen reunalla tässä muutamia kertoja. Huomasin pari viikkoa sitten remmilenkillä, että neidillä on valtaisia kiinnostus mm. juoksijoihin ja suhahteleviin rekka-autoihin, eikä niin hyvässä mielessä. Saalisviettiähän sillä on ollut pennusta asti, minkä on huomannut mm. leikittäessä. Mutta tällainen saalistus saisi kyllä loppua heti alkuunsa. Vielä ei ihan raivolla saalistele kiellettyjä asioita, mutta sen verran silmät tuikkii ja perään säntäsee, että siihen on pakko puuttua. Nyt olen kieltänyt ja ojentanut, kiinnittänyt kiellon jälkeen huomiota sallittuihin asioihin jne. No, jospa näiden avulla pärjättäisiin eikä tarvitsisi järeämpiä aseita ottaa käyttöön. Alakulmurit lähtivät molemmat itse, mutta yläkulmurit istuvat tiukasti suussa. Taitaa olla hampaidenpoisto operaatio tiedossa. Muuten neiti on ollut oma virrakas itsensä. =)

* Nane on käynyt säännöllisesti tiistain agitreeneissä ja tuntuu kovin nauttivan touhusta. Tällä viikolla mamin polvivamman vuoksi Nanen kartturi vaihtui ja Nane pääsikin hippaloimaan Mariannen kanssa. Hyvin näytti poika menevän myös vieraa kartturin (namikäden) perässä. ;) Pari viikkoa sitten kävimme Salossa agiepiksissä hyppyradalla kirmaamassa 0-tuloksilla ja 2.sijalla. Pulska on ollut nyt vahditulla ruokavaliolla, eli saanut aavistuksen vähemmän ruokaa kuin aiemmin ja Majn luiden jämien syönti on blokattu. Eilisiltana se iltapalan jälkeen änki mun syliin ähkimään, uu nou, sellaista "moonniintäynnäauta"-ähkinää. Mä vaan todella säikähdin, että sille on tullut tukos tms., kun oli niin pinkeenä maha ja puuskutteli siinä vieressä. Onneksi kuitenkin ulosti normaalisti ja aamuruoka tänä aamuna kelpasi, joten kai se vaan ahtoi itsensä niin täyteen eilen, että tuli ähky olo.

* Dea steriloitiin eilen 13.2. Mua jännitti ihan hirveesti, miten leikkaus tulee sujumaan, vaikka koitinkin saada ajatuksia muualle. Ehkä mua jännitti siksi niin paljon, kun viimeksi Elvis rauhoitettiin, eikä sitä enää siitä rauhoituksesta herätetty. ='( Koitin kuitenkin pysyä rauhallisena Dean tähden. Neiti oli reipas pikku potilas. Rauhoituspiikin saatuaan sammui liki välittömästi. Mä lähdin käymään kotona välissä ja mulle sanottiin, että n. 1½ tunnin päästä voin tulla takaisin. Puolentoista tunnin kuluttua pelko persiissä hiivin eläinlääkärin vastaanotolle takaisin ja samantien kun näin eläinlääkärin hymyilevän, niin olo helpottui. Ell sanoi heti, että leikkaus sujui erittäin hyvin ja helposti ja olivat olleet valmiita jo vajaan tunnin jälkeen. Kertoi Dealla olleen hyvin verekäs kohtu ja siitä sekä tiheistä juoksuväleistä johtuen, Dealla olisi aikaa myöden ollut suuri riski sairastua märkäkohtuun. Joten hyvä, että leikkaus saatiin nyt viimein toteutumaan. Kävimme kurkkaamassa neitiä, joka pötkötteli viereisessä huoneessa ja mentiin käymään jatkohoito-ohjeita sitten toiseen huoneeseen läpi. Hetken päästä huoneeseen marssi hieman pöllyssä oleva sotaratsu, joka parkkeerasi eläinlääkärin eteen ja silmät seisoivat päässä. Dea oli ehtinyt viereisessä huoneessa hukkaamaan jo vilttinsä jne. Pääsimme lähtemään kotiin heti, kun ell varmistui, että neiti on hereillä ja ok.

Kotiinpäästyämme neiti yritti heti riuhtoa päässään olevaa tötteröä irti. Simahti kuitenkin hyvin nopeasti ja tötterön poisto operaatio jäi kesken. Nane ja Maj olivat kovin ihmeissään Dean hassusta olotilasta. Maj toi Dealle Ihaa-aasi-lelua ja Nane kävi vähän väliä nuuskimassa Deaa, piipitti vieressä ja heilutteli häntäänsä. Nane jäi lopulta vahtimaan Dean unta tämän viereen. Koko illan Dea nukkui, tosin osan ajasta silmät auki. Yö sujui mallikkaasti ja aamulla mua napotti lattialta häntäänsä heiluttava pikku otus. Dea kävi pissalla ulkona, samalla auraten töttöröönsä aika kasan lunta, söi hieman naudanmahaa, sai kipulääkkeen ja antibiootin ja - nukahti taas. Onneksi osaa ottaa rauhallisesti. Haavasta lähti sidos irti ja pääsin tarkistamaan haavan, mikä näytti todella siistiltä. Mulla on nyt 5pvän vapaat, joten ehdin hoivailla neitiä hyvin, suihkutuksiakin ehtii tekemään useaan kertaan päivässä. Toivottavasti toipuminenkin sujuu yhtä hyvin kuin itse leikkaus ja alkutoipuminen. Mä olen niin huojentunut. <3

Kai sitä olisi muutakin kerrottavaa, mutta nyt ei jaksa enempää naputtaa. Eiköhän ne tärkeimmät tulleet siinä. Seuraavaan kertaan sitten...