keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Mietteitä ja arkisia kuulumisia

Viime iltoina ennen nukkumaanmenoa olen lueskellut "Koirien elekieli - miten koirat viestivät"- kirjaa. Mielenkiintoisia juttuja on kirjassa eteen tullut, sellaisista arkisistakin asioista, joihin ei ehkä tule kiinnittäneeksi huomiota. Joskus kun sitä tulee sanottua koirille "Voi kun tietäis mitä sun päässä liikkuu"... Joskus kun todella tahtois päästä niiden pään sisään ja tietää mitä ne ajattelee (jos ajattelee). =) Hihityksiltäkään ei ole vältytty kirjaa lukiessa, semmottia väittämiä siellä on ollu, että väkisin on naurattanu. =) Kuten...

"Koiran häntä on rakkauden mittari" (liittyen jälleennäkemisen iloiseen reaktioon). Dealla taitaa olla todella rutkasti rakkautta, sillä neiti ei vimmatusti heiluta ainoastaan häntäänsä, vaan se iloisena ollessaan ketkuttaa itteensä kun parempikin latinotanssija, peppu keinuu vaan puolelta toiselle! =) Eikä Dee tarvii edes pitkää eroa vimmattuun tervehtimistanssiin, reissu toiseen huoneeseen tai muutama sana riittää ihan hyvin uuteen keikutustanssiin. =) Siinä missä Deen häntä tuntuu olevan lähes aina ilohäntä, on Elviksen häntä intohäntä. "Ylhäällä oleva ja nopeasti heiluva häntä osoittaa innostusta"; tää taitaa olla herra Täpsyn useimmiten nähty häntä. Se on niin Tärkeenä, kun se saa suorittaa annettuja "tehtäviä", hakea lelua tai näyttää "missä Dea on". Intohäntä ilmestyy myös aina kun saamme vieraita, nehän tietää aina jotain kivaa. Myös uloslähtö saa intohännän esiin, koskaan kun ei tiedä mikä seikkailu nurkan takana odottaa. Ilo- ja intohännän lisäksi meiltä löytyy myös AinaValpashäntä; "Pystyyn nostettu häntä on merkki koiran valppaudesta". Ulos mentäessä meidän nuorimmainen kun on koko kylän, ellei jopa kunnan, kuningas. =) Pitkä askel, pää pystyssä ja häntä niin tanassa kuin se vaan voi olla. AV-häntään usein sekoittuu myös ripaus intohäntää. Nannen häntä onkin usein ku liehuva lippu salossa. Kotonakin AVinto liehuu, kun Nannen kanssa leikitään; se vaan on niin siistii kanniskella "saalista" ympäri asuntoa ja tuoda sitä sitten reteenä mamille tai esitellä muille.

Ääntelyiden eri variaatioita meiltä löytyy; haukkuja moneen eri lähtöön, murinaa (pojat etenkin suosivat leikkiessään), örnäämistä (Zen harrastaa), ulvontaa (Dea intoutuu). "Laulavalla ulinalla koira ottaa yhteyttä muihin koiriin ja osoittaa, että se on utelias tai onnellinen". "Ei olla varmoja siitä, merkitsevätkö ulahdukset jotain vai ovatko ne keino pitää yhtyettä kauemmaksi. Ei myöskään tiedetä, saavuttaako ihmiset ulvomalla mitään muuta kuin koiran huomion. Koirat voivat kuitenkin arvostaa omistajansa ulovntaa, jos ei muusta syystä, niin ainakin yrityksenä olla sosiaalinen." Me Dean kanssa joskus harrastetaan kuoroulvontaa. Neiti usein tulee viereen ja sitten "äänet käheinä" raspataan menemään. =) Dea ainakin näyttää aina kovin onnelliselta meidän joikhujen jälkeen (tosin en tiedä, kuinka onnelliselta naapurit mahtaa näyttää, ne ei ehkä ymmärrä kyseessä olevan "sosiaalinen kanssakäyminen"). ;) Dea saattaa ulvoa myös kuullessaan esim. videolta tuttujen koirien/ihmisten ääniä sekä joskus puhelimen soittoäänet laukaisevat neidissä joikhuvimman. =) Voihan se siis olla, että se yrittää saada yhteyden muuhun "laumaan" ulvonnallaan.

Muutamat jorinat koirien välisistä suhteista ja johtajuudesta. Jokaisessa koiraryhmässä on oma järjestyksensä. Järjestyksen katsotaan säilyvän, kun omistaja selvittää lauman johtajan ja kunnioittaa tätä järjestystä. Mä olen pitänyt että järjestys menee Elvis, Dea, Zen. Kirjassa kehoitetaan selvittämään, mikä koiralle on tavoiteltava asia; rapsut, ruoka, lelut.. Tarkkailun kohteena tulisi olla, mikä koirista jättää arvostamansa asian toisen koiran lähestyessä. Yleensä koira joka ei tee toiselle tilaa, on johtaja. Tätä mä pähkin. Meillä todella selkeästi kukaan ei "tee tilaa" tai luovu lelusta, ainakaan herkästi taistelematta siitä. Tosin... Pojille Dean ruokakuppi on pyhä; siihen ei kosketa, vaikka se siinä nököttäisi täpötäytenä, jos Dea on lähettyvillä. Dea pitää tiukkaa linjaansa ruokakuppinsa kanssa; se on hänen! Samoin luut/muut herkut Dea vahtaa itsellään vaikka ei niitä söisikään ja pojat kunnioittavat tätä. En tiedä, päähän pälkähteli, että oiskos toi Prinsessen kuitenkin meidän kolmen koplan "johtaja"?! Elviksen ja Zenin sävelet ovat selvät ja suorat (poikia kun ovat). Zen kunnioittaa Elvistä, eikä kyseenalaista mini-miehen asemaa. Pojat leikkivät kun Elvis tahtoo ja leikki loppuu kun Elvis niin sanoo. Muutenkin Zenin käytöksestä huomaa, että se on "alempana" arvojärjestyksessä kuin Elvis. Vaan eikös ne susilaumankin johtajat usein ole naaraita?! No niin tai näin, kyllä se Elpu edelleen saa ekana namit ja ruokakupin eteensä. Eipä se ole Dea vielä asiasta alkannu rettelöittemään. =) Kiltti tyttö. Taitaa Dee ollakin sellattii salakavala nainen, joka päällisin puolin antaa ymmärtää, että miehet johtaa, mutta todellisuudessa itse sanelee missä kaappi seisoo. ;)

Koirien kielestä ja ihmisten kielestä vielä, että ois mahollisimman pitkää sepustusta. =) Mitä on seuraillu, meillä kaikki osaa ihan kivasti "koirien kieltä". Ihmisten "kielen" lukijoina meidän perheen välkyt on Elvis ja Zen. Deasta ihmisillä taitaa olla oikeestaan yks olotila ja se on iloinen. Vaikka Dea saisi nuhteet jostakin, hetken päästä se tuntuu taas ajattelevan, että sujut ollaan, nyt ollaan iloisia jälleen. Ehkä siksi kun se itse on aina iloinen, sellanen markobjurstöm-naminami-ihanaa-olento! Elvis puolestaan osaa olla möksäyksen mestari niin tahtoessaan; jos sitä (sen harvan kerran) on joutunut nuhtelemaan, se saattaa "mököttää" hyvän tovin. Hänen Suureudelleen nyt anneta nuhteita (omasta mielestään kun on maailman kiletin). Ehkäpä tämä on sitä pehmeyttä?! Zen myöskin "lukee" ihmisen eleitä ja tunnetiloja hyvin tarkkaan ja käyttäytyy sen mukaan. Pojat tuntuvat tietävän mielentiloista, koska on hyvä aika pieneen riekkumiseen ja koska ollaan sen verran väsyksissä, että paree vaan tulla sylittelemään. Näitä juttuja riittäisi... Katsekontaktista kuitenkin vielä. Koirat eivät luonnostaan pidä silmiin tuijottamisesta, sillä kokevat sen "haasteeksi". Silti Nanne-napero saattaa tuijotella mua silmiin vaikka kuinka ja kauan... Se on tehnyt tätä ihan naperosta asti, eikä se tunnu kokevan sitä mitenkään "haasteeksi". Sille silmiin tuijottelu tuntuu olevan luontaista, ehkäpä me herra Sylivauvan kanssa "haastellaan" sitten toisiamme kokoajan!? ;)

Johan nyt tuli liirumlaarum sepustusta pitkälti. Jos vielä ihan kuulumisiakin.

Neiti Rautavatsa, alias Dea, kärsi menneellä viikolla elämänsä ensimmäisestä ripulista. Yllätys tauti oli, sillä Dealla ei ole ikänä edes löysää kakkaa tullut!? =O Uusista ruuista/nameista jne ei koskaan mitään ongelmaa. Joten olihan se ehkä aikakin kärsiä eka tätä laatua. Alkuviikosta alkoi ripulointi, neiti paastosi omatoimisesti muutaman päivän ajan, jonka aikana sen ruokavalio koostui NutriPlus-geelistä, Canikurista ja elektrolyyttiliuoksesta. Hieman voimia tuntui tauti vievän, sillä lenkeilläkään alkuriekutusten jälkeen ei ollut ihan oma itsensä. Joten neiti on saanut rauhassa lepäillä tautiaan pois, meidän poikain kanssa touhottaessa. Keskiviikkoiltana neiti sitten, ilmeisesti hurjan nälän (oksennellut tyhjää vatsaansa ja vatsa kuristtut ankarasti) ajamana tuli syömään riisilientään. Torstaina maistui jo riisit ja piimätilkka, eikä vatsa mennyt "tuhdimmasta" ruuasta sekaisin, vaan tauti alkoi olla jo voiton puolella. Isäntä ihanasti ilmoitti pe aamuna tuotoksen olleen "semikakkaa"; oikeanlaisessa paketissa, mutta hieman löysää. =D Pe riisit maistui ja illalla tuotanto oli taas normalisoitunut. Tänään tuotanto oli jälleen täydessä vauhdissaan ja neiti saikin aamuisen riisiannoksensa joukkoon hieman napuja. Nyt on sitten neidinkin eka vatsatauti koettuna! Veikkaisin, että metsässä Dea on syönyt jotakin sopimatonta, josta vatsa ärtynyt, sillä tarttuvaa vatsatautia tuskin oli, olishan pojatkin sen muuten saaneet. Nyt peukutellaan, että tauti todella selätetty. Mammailut muuten Dealla hieman laantuneet nyt vatsataudin aikana. Hellyydenkipeä on edelleen, mutta "moon niin raskaana"- esitykset vähentyneet. =) Kiitos Sari tsempityksistä, sä se aina jaksat mun jupinoita kuunnella! =D

Perjantaina tehtiin reissu "neuvolaan", sillä erään pienen miehen 7kk-päivä lähestyy. Nanne ja Putte pääsivät käväisemään kumpainenkin puntarilla. Mä olen jo ajan veikannu, että Zen painaa enemmän kuin Elvis. No.. Elvis painoi 6,6kg (voivoi soon parissa kuussa lihonnu 400g)! =O Ja Nanne... 6,6kg! Joten tasan samassa painossa pojat tällä hetkellä ovat. Zenin viralliset 7kk mitat ovat; 6,6kg painoa ja 35,6cm korkeutta! Se on ottanut jonkun kasvuspurtin, sillä kuukauden takaisiin mittoihin on tullut kiitettävästi lisää. Näin ollen ZemZem on nyt virallisesti laumamme "jätti". ;)

"Jätti" poseeraa


Nanne-naperoisen nassukka


Hyvää viikonloppua kaikille! =)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kavereita ja kehäketkuilua

Viikolla ollaan taas ahkeraan treffailtu kavreita lenkkien merkeissä. Tutut Luca, Saana, Sani, Tipi ja Nuppu ovat toimineet riehutusseurana kolmen koplalle metsissä ja hauskaa on ollut! Me sitten nautitaan noista kaverilenkeistä, ei tarvii nelisteen talsia samoja mettiä. Sitäkin tulee kuitenkin tehtyä ihan riittämiin. =)

Torstaina saatiin vierailulle Dean kasvattajamamma Sari kera mittel Karkin ja collieneiti Venlan. Kahvittelujen jälkeen meidän kolmen kopla lähti esittelemään meidän lenkkimaastojamme vieraille. Kyllä riitti Karkilla ja Venlalla virtaa nuuskutella uusia tuoksuja, tais olla maastot mieleiset. Dea oli hyvin otettu kasvattajamamin visiitistä, tulihan se katsomaan juuri häntä, "niin niin niin raskaana olevaa" kasvattiaan. ;) Valeraskauden oireita diagnosoitiin neidille ja neiti oli sitä mieltä, että hän on nyt jotain todella Tärkeää.. =D

Perjantaina käytiin metsälenkillä poppoon kanssa, jonka jälkeen pakattiin laukut reissua varten. Tyttöjen Seinäjokiturnee alkoikin heti iltapäivästä, kun kävimme hakemassa kylältä kyytiin Satun ja Sanin sekä Ilsen ja Nupun. Kurvailtiin siitä sitten Riksusta vielä poimimaan matkaan Marillan ja Milan ja reissu alkoi. Autolla jyttyytystä neljä tuntia + tunnin ruokis ja perillä oltiin. Selkä huuti armoa pitkästä istumisesta, mutta seura piristi mieltä. =) Hotellimme sijaitsi aivan Seinäjoen keskustassa ja tavarat purettuamme lähdimme pikkuiselle lenkille joen varteen. "Tytöt tahtoo pitää hauskaa"-laulu kuvastaa hyvin neitiporukkamme mielialaa. =D Hauskaa riitti ja neideillä yhteiset leikit ja tohinat oli tyttömäisen hupsuja ja vallattomia. =) Illalla juhlistettiin Sanin komeaa nollavoittoa viimeisimmistä agikisoista ja sen myötä nousua kolmosluokkaan (Hienoa Snippy!); emännät juhlisti kuplajuoman voimalla ja koissut herkkuluiden, Sani tarjos! ;) Yö sujui rauhaisasti, neidit tais olla hieman uuvuksissa pitkästä ajomatkasta ja illan tohinoista. Aamulla sitten pakkailtiin, syötiin ja valmistauduttiin päivän näytelmiin. Lähdettiin ajoissa näyttelypaikalle (joka siis sijaitsi ihan kivenheiton päässä hotellista) tsemppailemaan ekana kehävuorossa olevaa Nuppua. Hienosti Nuppu ketkusikin itsensä issikoiden VSP:ksi! =)Shelttikehän laidalla tavattiin tuttuja kasapäin ja turinaa riitti, katsottavaa myös, jos kehänkulkua malttoi seurata. Dea oli hyyyvin tylsistynyt ja sitä nukutti ja nukutti. Vasta Ilsen antamat paistipalaset sai neitiin todella eloa! =) Neiti olikin sitten kehässä oma täpäkkä itsensä; kovaan ääneen vaati namia, kun palvelu vähän tökki. Sen verran neiti malttoi kuitenkin rauhoittua, että saatiin "virallinen osuus" kunnialla lävitse. Deamaiseen tyyneen tapaansa se antoi kopeloida ja malttoi seistä ja liikkua. Lopullisena tuloksena Nuo EH4 ja kiva arvostelu. Mamma oli iloinen! =) Sani-neiti kävi vielä omasta luokastaan pokkaamassa Avo Eri3 tuloksen ja siihen oli hyvä päätellä poppoomme reissua Seinäjoella! =) Takaisin ajeltiin hieman väsyneinä, mutta onnellisina. Eikä mikään voita kotiinpaluuta; niin kiva kun se reissussa onkin olla, on se moninkertainen ilo palata kotiin! Ainakin jos siellä odottelee kaksi ihanaista pippurisilmää.. =) (Ja tietty se isäntäkin) =D Suurkiitos Satu, Ilse, Marilla ja tytöt kivasta tourneesta Seinäjoelle! =D Ens vuonna sit uusikin uusin metkuin... ;)

Kotona ehdittiin pikaiset yöunet nuunutella ennen seuraavia koitoksia. Aamusta ehdittiin tehdä metsälenkki kolmen koplan kera ja sitten jo taas kaartoi tuttu Suzuki pihaamme, ratissa Satu ja apparina Tipi. =D Suuntasimme pentunäyttelyyn Lahteen. Matka tuntui ihanan nopsalta, kun vertasi Seinäjoelle ajelua ja tuossa tuokiossa olimmekin jo perillä. Parkkihalli oli luksusta verrattuna Kotkan halliin; lämmin, ei-niin-kaikuva, eikä tällä kertaa edes pölyt/hiekat pöllynneet siellä. =D Rampilla lapset tuumas mikä tää juttu on, mutta haliin päästyään ne aloitti tutut Nappisten tujuumisleikit. =) Paria korvan heilautusta haukkumisille kummepaa ei Zen tehnyt. Mammaa komennettiin namitarjoiluissa senkin eestä. Poikapennut alkoi ja Zen oli ihan eri maata kuin viimeksi; nyt se temputteli ja oli pirtsakka. Pöytäily Zeniltä sujui hienosti; hampaat annettiin katsoa, samoin roplata pallit ja kulmaukset ja turkit ja.. Ei peruutellut tai istunut. Liikkuminenkin sujui kivasti (tahtoi osittain mennä hieman tokoseuraamiseksi). =) Seisottaessa tuomarin pöydän edessä tuli tuomari varta vasten kumartelemaan koiran suuntaan, Zen väisti viereeni. Zen palasi takaisin eteeni ja tuomari teki saman "kokeen" uudelleen, Zen väisti. Tämän johdosta tuomari katsoi Zenin olevan "liian varautunut tuomarin suhteen". Hieman kummastutti tämä "testaaminen", sillä kaikkia pentuja ei "testailtu". Osa toki selvästi kieppusi jo pöydällä, liekö siksi, en tiedä. Ei tainnut kyllä muutenkaan poika olla tuomarille kovin mieleen. Eipä tainnut olla koko ryhmä; sanoi, että on "aika epätoivoinen luokka", kun yhdellä kivespuutos, yksi väisti, yhdellä vääräasentoiset hampaat. Vsp-pentua ei siis koskaan tässä näyttelyssä valittu. =) Ihan kiva arvostelu kuitenkin saatiin, tuloksena Pek2 ja todella hyvä mieli jäi kokemuksena! =D Paaaaljon parempi kuin Kotkasta! =D Sisko-Tii kävi sitten vielä keikistelemässä itsensä upeasti narttupentujen kolmoseksi. Hieno sisko! =D Kiva reissu, jonka jälkeen Zen pääsi vielä sisko-Tiin kanssa riekkumaan (jesta että ne vaan jaksaakin ja jaksaakin), kun mamma sai akupiikit kehoonsa. Huh, että sen jälkeen osaakin väsyttää. Nyt iltatohinat koko lauman kanssa suoritettu, joten oiskos aika pötkähtää sohvalle töllötintä vahtimaan! =D

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! =D