keskiviikko 11. elokuuta 2010

Innokasta agiliitelyä

Dea-beibson lähti maanantai-illalla vielä muutamaksi päiväksi mummin luokse kyläilemään juoksujensa tähden. Deahan oli edellisviikon aina torstaihin saakka mummilla, jonka jälkeen tuli pitämään Elkulle seuraa mamman ja Nanen rillutellessa SawoShowssa. Viestiä tuli jo silloin, että kovin kiltti kaitsettava neiti on. Pitää huolta, ettei mummin syli ole kylmänä hetkeäkään ja reippahasti syö kaikki mummin tarjoamat herkut. ;) Dealla on ollut hyvä olla mummin hoivissa. Ei ole tarvinnut olla poikien ahdisteltavana ja meilläkin on hormonihirmut pysyneet kurissa, kun neiti ei ole tuoksuineen villitsemässä niitä. ;)

Maanantai meillä sujuikin viikonlopun reissusta toipuessa. Metsässä käytiin muutamaan kertaan vetreyttämässä pitkien ajomatkojen jäljiltä jumissa olleita paikkoja (lähinnä siis emännän jumeja ;)). "Eno"-Henkka oli lenkeillä mukana toisena katsijana, Deaa ja Nanea kun piti vahtia silmät kovana. Nane oli enempi kuin innoissaan, mutta Dealta tuli pojulle jo kaunista hymyä ja ärähdykset päälle. =) Leikit kyllä kelpas entiseen malliin. Juoksut taitavat siis olla jo loppusuoralla. =D

Tiistai-iltana pojat pääsivät agiliitelemään Elkun treeneihin. Sieltä on melkein aina yksi pois, joten uskalsin ottaa Nanenkin matkaan ja pääsihän se junnukin treenaamaan. Tällä kertaa meillä oli luvassa möllirata. Rata tuli suorittaa kisanomaisesti. Rata oli suurinpiirtein tämmöinen.



Elkulla oli taas lähdöissä alkuun hieman varastamisen tunnelmaa ja tovin sain sitä viedä aina uudelleen paikoilleen, ennenkuin jäi kiltisti odottelemaan. Virtaa riitti enempi ku pienessä kylässä. Itse rata sujui ihan ok. Parissa kohtaa olin taas itse tukkimassa koiran pääsyn esteelle, mutta muuten aikas sujuvasti mentiin. Hypyn 13 Elkku kaarsi kauniisti ohitse eka yrittämällä (mun virheeni), mutta saatiin rata suoritettua onnistuneesti. Kepitkin sujuivat ok, vaikka mä (taas) meninkin säheltämään käsineni sinne väliin. ;) Seuraavilla kerroilla koitin paikata virheitäni ja saatiin vielä parempi suoritus aikaiseksi. Ja Elvis oli täpinöissään! ;)

Nanen kanssa otettiin rataa pienemmissä pätkissä. Eikä se jäänyt yhtään kakkoseksi muulle porukalle, vaikka vasta aloitteleva onkin. =D Intoa riitti ja pojalla oli hauskaa! Nanella ei paikallaolo ole vielä hallussaan, joten kouluttaja tuli jeesaamaan tässä. Otettiin alkuun pätkä 1-4 (käännös puomille myös), puomia erikseen, jonka jälkeen hypyn kautta kepeille, jotka mentiin käsiavusteisesti. Kiva rytmi Nanella keppejä tehdessä. =) Pitäis vaan reenata sille niitä kunnolla, nyt muutamia kertoja ollaan vaan kokeiltu. A:ta koitettiin hihnassa ja sujui hyvin. Loppupätkä otettiin kokonaan. Kouluttaja sanoi, että Nanella on menemisen tahtoa ja hyvin estehakuisuutta. Sanoi myös, että Nane näyttää olevan semmoinen poika, joka tahtoo päästellä täysillä. Esteenä on emäntä. Mä kuljen vaistomaisesti selkä niinniin köyryssä ja yritän viedä sitä kädestä pitäen. Sanoi, että anna pojan mennä ja kulje itse suorana. Koitettiin sitten niin ja avot, meneehän se poika ilman mamman köyräilyäkin. ;) Nane oli hieno.

Jäähdyttelylenkillä Nane kovin yritti hurmailla Silkki-belgiä... Voi Silkki-raasun ilmettä, kun se ihmetteli miksi toinen nyyhkää hänen takapuolessaan ja kuopii maata vieressä hullun viisii. =) Nuori innokas uros! Illalla meillä oli kyllä ihanan väsyneet pikku miehet. <3

Nyt lähdetään hakemaan prinsessa kotiin mummilta, on meillä sitä kova ikävä ollutkin. Tänään lauma koossa siis jälleen <3

maanantai 9. elokuuta 2010

IS uutisoi: "Pyörre(myrsky) Kuopion raviradalla"! Se olisi voinut olla me ;)

Vaan ei ollut. ;) Pölypyörre siellä oli riehunnut ihan uutisointiin asti. Meidän poppoon riehunnat ei ihan ylittänyt uutiskynnystä. =)

Reissumme starttasi jo torstaina kohti Kuopiota ja vuoden 2010 SawoShowta. Reissaajina; Satu, Sani ja Tipi, Marilla ja Mila, Era, Wade ja Mooli, Kajsa ja Tuima sekä ak ja Nane. Kahden kaaran (ja täysien lastien) voimin matka taittui reippahasti kohti Suomen sydäntä. Pitkä matka vilahti huomaamatta hyvässä seurassa. Iltaan asti kuitenkin perille pääsy vierähti ja kello näytti jo 23.00 kun olimme perillä majapaikassamme Tahkolla. Majoituspaikkamme oli siisti ja viihtyisä paritalon puolikas järven rannalla; tarpeeksi iso poppoollemme ja oma piha omalla rauhalla oli plussaa (mitä nyt naapurin speedo-mies viihdytti ilta-aterioitamme keikaroinnillaan). ;)

Perjantai aamuna suuntasimme kohti Sorsasalon ravirataa, jonne edellisiltana olimme käyneet jo pystyttämässä leirimme. Onneksi meillä oli teltta matkassamme, ei siellä olis erkkikään pystynyt niillä lämpötiloilla olemaan ilman asianmukaista suojaa. Suojan kanssakin kun oli toisinaan lievästi ilmaistuna tukalaa. Nesteytystä riittävästi, niin koirille kuin ihmisillekin, niin tolpillamme pysyttiin. Nanella riitti virtaa, ilmeisesti pikainen Dean treffaus edellispäivältä sekä runsaat edellispäivän unet, sai herran hilpeälle tuulelle, sen mukaista meinaan oli kiekaaminen ja komentaminen ekana päivänä Sorsasalossa. Perjantain tuomari oli tyylikäs ruotsalaisrouva Ulla Bergh-Persson. Nane esiintyi ylienergiastaan huolimatta melko kivasti. Liikkeissä häntä tahtoi nousta hippasen liian korkealle ja seisotuksessa herra komenteli kuuluvasti mua muutamaan otteeseen. Ruotsalaisrouva piti Nanea ERI:n arvoisena ja sijoitti tämän luokassaan toiseksi. Arvostelu kuului näin: "Mkt bra storlek. Trevligt huvud med flat panna. Den tan färgen är notig vilket i viss man stör uttrycket. Bra bett, mörkä ögon. Välburne örön. Bra hals o resning. Bra kropp o benstomme. Ngt hig svans i rörelse. Vacker päls o färg." Saldo siis JUN ERI2. Oman vuoromme jälkeen odoteltiin vielä muiden reissuseuralaistemme kehäketkuiluvuoroja. Hienoja tuloksia poppoomme keräsikin. Kaikkien keikailtua palailimme Tahkolle möksän rauhaan. Ilta sujui nopsaan grillatessa, syödessä, nauttiessa muutama kylmä neuvoa-antava, höpistessä niitänäitä ja seuratessa karvakorvien touhuiluja.

"Kuinka monta Nappulavaaraa tarvitaan hakemaan yksi käpy?!"


"Kuinka taklata veljeltä käpy suusta?!"


Vakiposeeraus á la Nane; kieli lerpullaan


Suloinen Tuima-veli! On niissä vaan jotain samaa näköä veljeksisssä


UnelmaSäleikkö aka Mila, junnupoikiemme sydänten valtiatar ;)


Lauantaina hyvin levätyn (?!) yön jälkeen aamusta taas auton nokka kohti Sorsasaloa. Ilma eilistä tukalampi. Pärjättiin kuitenkin veden ja muumilimun voimin. Koirat eilistä väsyneempiä, sillä hieman oli komppuumisen määrä jo laantunut. Liekö eilisillan tohinat ja kuuma ilma tehneet tehtävänsä?! Lauantain tuomari, herra from Uusi-Seelanti, Alan Bradshaw. Nanella pöytäily sujui siihen asti ok (pää, korvat, hampaat), kunnes herra tuomari pääsi palperoihin kiinni. Uiiih, aikamoiset kouraisut oli Uusi-Seelantilaisella. Nane yritti istahtaa kahteen otteeseen välttyäkseen uusilta kouraisulta, mutta tuomarisetä kiltisti nosti pyllyn ylös pöydältä ja kouraisi vielä uudemmat kerrat. Tämän jälkeen Nane sano kiitti, riitti eikä enää pitänyt tuomarin kopelointia kovinkaan miellyttävänä. =/ Monet itsevarmemmatkin uroot eivät pitäneet tuomarin tavasta kouria palperoita, "he was not gentle with the nuts". Kuulinpa erään uroon päästäneen pienen kurkkumurinan tuomarin palperohipelöinnin jälkeen. Liikeet (vaikkakin häntä jälleen hiekan töröllään) ja seisotus Nanella sujuivat ok. Tuomarisetä piti Nanesta kovin, mutta pöytäilystä laski laatuarvosanaa EH:seen. Arvostelu kuului näin: "A beautifully balanced dog standing still with nice head and expression. Head to body harmonious. A little highset in tail. His biggest downfall is his temperament. I see him rather nervous in table. When this is settled he should have promising future as he has excellent breed type." Tähän olimme tyytyväisiä. Yhdeksästä junnu-uroksesta yksikään ei saanut eriä, 7 sai eh:n. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Nanen sijalle neljä, joten lauantain lopullinen saldo JUN EH4. Päivä numero kaksi oli pulkassa. Illalla jälleen syöminkiä, juominkia, höpöttelyä ja rentoutumista. Pidettiin me oma näyttelykin mökillä, kolmessa kun ei ollut tarpeeksi. ;) Tässä näyttelyssä oli tosin vain yksi osanottaja, Marilla 25vee (synttärisankari), jonka arvon Bis-raatimme pitkän harkinnan jälkeen valitsi Nipashongan näyttelyn PN 1:ksi (ja samalla koko kisan voittajaksi) ja palkisti asiaankuuluvasti "Paras Narttu 1"-ruusukkeella sekä shelttimäisellä lahjalla. ;) Bis-neitomme puolestaan tarjosi arvon handlerille sekä tuomaristolle juhlan kunniaksi ihka aitoa Champagnea! Mmmm... =D

Sunnuntaina heräilimme kukonlaulun aikaan siivotaksemme möksän lähtökuntoon ja pakataksemme kimpsumme autoon. Aikataulussa pysyttiin ja näyttelypaikalla olimme jo kahdeksalta. Meno oli koirillakin jo hyvin rauhallista, kyllä se reissaaminen uuvuttaa reippaimmatkin sällit. Ilma oli vielä entistäkin tukalampi mitä kahtena edellisenä päivänä. Itselläkin oli jo hieman evvk-fiilis, kun hiki valui pitkin päätä, vaikka sitä vaan istua möllötti. =/ Jelämä tätä Suomen suvea. Viimeisen näyttelypäivän tuomarina toimi englantilainen herrasmies Keith Nathan. Herra tuomari seisotti ja arvosteli koirat pöydällä ja mä eilinen takaraivossa mietin, jotta mitäköhän mahtaa Nane tuumata. Ja tuumashan se, jotta wtf, taasko tätä?! Jälleen pää, hampaat, korvat, ilme; ei ongelmia niiden katsomisessa, mutta tuomarin mennessä kyljen puolelle ja takapäätä tutkaamaan, oli poika jo ehtinyt saada itsensä karrelle. Paniikkiin se ei mene, mutta se näyttää siltä, että paineles nyt ****** siitä. Sen sai tutkittua, mutta hankaloittihan se tuomarin hommaa, kun hän sai asetella pojua parempaan asentoon. Liikkeet ok. Tuomari sanoi "He is very very good, but today too timid". Laatuarvosana tipahti taasen eh:seen tästä syystä. Arvostelu kuului: " Good size. Correct proportioned. Very attractive head with correct eyes & well placed ears. Unfortunately he's upright in shoulder and its forward placed. A little flat in rib. Holding himself roached. Good rear angulations and nice muscles. Too timid. Quite nice on the move." Sunnuntaina junnu-uroita taisi olla 10 (tai 11), joista kaksi sai eri:n, kolme (tai neljä) eh:n. Kilpailuluokassa tuomari järjesti eri:n saaneet mieleiseensä järjestykseen ja tutkaili eh:n saaneita. Nanen se sieltä rivistä nappasi sijalle 3, too timid:stä huolimatta. Lopullinen tulos siis EH3. Olin tyytyväinen, sillä musta se oli tuomarilta paljon, se todella taisi pitää Nanesta. Toisaalta harmittaa kovin, että Nane on yhdistänyt jotain todella ikävää ilmeisesti miestuomareihin ja nimenomaan näyttelyissä. Arkielämässä se on nykyään sujut jopa "The Mörön" kanssa, joka sen pienenä pahanpäiväisesti säikäytti ja usko ihmisiin on hilajlleen palannut. Jospa se siitä vielä oppii yhdistämään mukavat kokemukset arkielämästä myös kehiin. =) Näin toivon. =D

Sunnuntaina kävin Nanen kehävuoron jälkeen shoppaamassa vähän tuliasia kotiin. Elkulle ja Dealle (ja Nanelle tietty myös) ostin HauHaun kuivattuja kananrintafileitä sekä kanakierteitä, ne on meillä suurinta suurta herkkua! Lisäksi mun oli ihan pakko tuhlata 15€ tämmöiseen:



Eikö ole ihana!?! Murut yhdistettynä <3

Kotiin tultiin sunnuntai-illalla ja vaikka reissussa on mukava olla, niin kyllä se on niiiin luksusta päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan! SUURkiitos Satu, Kajsa, Era ja Marilla sekä hauvat kivasta Kuopion reissusta! Ja isot onnittelut Milalle ja Tuimalle ykkösruusuketulosten saavuttamisesta sekä Tipille, Sanille ja Wadelle upeista kehäsuorituksista, mahtavista tuloksista ja aivan ihanista arvosteluista! On meillä ERInomaista poppoota!