perjantai 7. elokuuta 2009

Dea liitelee

Oltiin Dean kanssa eilen Agility Akatemian alkeiskurssilla ensimmäistä kertaa. Ryhmä oli mukava ja ryhmässä oli melko samantasoisia koirakoita, eli kokemusta ei juuri ollenkaan. Dea oli iloinen neiti koko harjoitusten ajan; ainoastaan raamikasta, tummaa kouluttajaa se kyttäs ilmeellä "Kuka SÄ olet?" =) Antoi kouluttajan kuitenkin pitää itseään harjoitusten aikana, vaikka selvästi vähän jänskäs tätä. Se kuitenkin unohtui kun pääsi harjoittelemaan.

Harjoiteltiin etenemistä ja irtoamista hyppyjen avulla, ensin kahdella, sitten kolmella hypyllä. En olis ikänä uskonnu, et Dea palkkautuu muulla kuin namilla... Käsky kävi ottaa lelu ja palkata sillä. Meillä oli vanha sukka matkassa ja Dea pääs yllättämään mut totaalisesti; siitä se sukkapalkka oli tosi makee! =O Ekan/tokan hypyn takaa kutsuttiin ja palkka heitettiin tokan/kolmannen hypyn taakse. Dee innoissaan ravisteli sukkaa suussaan ja se repi sitä mielissään mun kanssa. Hieno Dee! Kyllähän se kotona tykkää repiä leluja mun/Elviksen/Zenin kanssa, mut en ois uskonu et se toimis myös tuolla. Mut se toimi! Harjoiteltiin muutaman kerran myös valssia hyppyjen avulla. Se sujui hienosti! Mä jopa sain koordinoitua itteni siihen valssaukseen, muistin käskyt, "tässä" kutsut ja palkkauksenkin ja Dee hienosti seuras "ohjausta"! Hiphei me! =D Lopuksi otettiin putkea, joka oli Dealle ennestään tuttu. Hienosti tyttö muisti mitä pitää tehdä, vaikkei namikuppia ollukkaan odottamassa putken päässä. =D

Neidin kanssa on kovin hauskaa touhuta yhdessä; se on niin iloinen, häntä vispaa ja sillä tuntuu olevan kivaa. Kurssikavereiden touhuja Dea seurasi silmä tarkkana, mutta montaa kertaa sen ei tarvinnut "kommentoida" niiden tekemisiä. Muutamat kerrat Dea haukkui, kun jollain näytti olevan tosi kivaa siellä touhutessa, mutta se unohtui kun temputeltiin vuoroa odotellessamme. Harjoteltiin istumista, maahanmenoa ja kontaktia. Oli todella outoa olla niin "hiljaisen" koiran kanssa harjoittelemassa... =D Kiva fiilis jäi harjoituksista! =D Ehkä ton piiloblondin päässä seilaa kuitenkin myös se yks älysolu siellä ilosolujen joukossa... =D

torstai 6. elokuuta 2009

Elviksen koetinkivi

Eilen Elvistä koeteltiin oikein olan takaa. Harvoja asioita mitä tuo koira kavahtaa maailmassa on pyssynlaukaukset tai sitä muistuttavat äänet ja eilen...

Meillä jatkui agility tauon jälkeen, toistaiseksi vielä Imppareiden kentällä. Autosta ulospäästyämme kummastelin, kun on niin paljon autoja/ihmisiä/koiria paikalla... Mietin olinko muistanut päivän väärin?! En. Alkuillan ryhmä treenasi, joten pakko olla oikee päivä. Tajusin; naapurikentällä suojelutreenit menossa... O ou.. Elvis ei meinannut alkuunkaan lähteä lämmittelyihin, sen piti kytätä suojelutreenejä korvat koko ajan kuunnellen. Mä ajattelin, että ok, tais tulla siedätysharkat. En halua sen yhdistävän sitä asiaa mistä se tyksii hirmuisesti ja sitä mitä se kavahtaa... Saatiin lämmittelyt tehtyä ja mentiin kattelemaan edellisen ryhmän harjoituksia, vaan ei.. Elvis edelleen silmät tapittaen tuijottaa suojelupuolelle, kuunnelle hyyyvin tarkasti kaikki äänet, ja ne pamaukset ja piiskaniskut ja oli sen näköinen et "mistä se ampu tulee".

Meiän harkat alko ja kerrankin voi sanoo, et poju oli hiljanen (?!?). Malttoi odottaa kauniisti kun tutustuttiin rataan. Sit jokin laukas sen kaiken! Oliko se palo agilityyn ja tekemiseen? Oliko se toteemus, ettei se ampu tuukaan? En tiedä.. Mutta kurssikaverin vuorolla ei enää muistettu kuunnella ääniä eikä tähyillä toiselle kentälle. El-vaavi haukkus ja rettas taas minkä kerkis.. =) Se oli Elvis taas! Harkat suju Elviksen osalta ok, emäntä oli tapansa mukaan hyvin hukassa; ohjas koiraa ihan mihin sattu ja sinnehän se menee, ihan mihin sattuu, kun se sinne ohjaa. Kouluttaja antoi positiivista palautetta siitä, että Elvis osaa hakea itse esteitä tosi hienosti ja intoa riittää, emäntä sai vähän "noottia" ohjauksestaan.. =D Pitäis olla selkeempää ja "korostetumpaa". Nyt koitetaan ylikorostunutta ohjausta eli mun pitäis yrittää vetää ohjaukset äärimmilleen, että saisin itelleni tuntuman selkeempään ohjaukseen. Kyllähän se meni tosi paljon paremmin, kun tätä yritettiin. Kait se hippasen vaikeeta Elviksen on esim. puomille/pussiin/putkeen mennä, jos emäntä seisoo esteen edessä.. ;)

Sain muistutuksen, että jokaisella on jotain, mikä saa voittamaan suurimmankin pelkonsa. El-vaavilla se on tekemisen ilo! =D Minun RistoReipas <3

El-vaavin pelkojen pelastus... =)

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Synttärihumua, match show tunnelmaa, mörkoilyä...

Viikko vierähti käyntiin juhlavissa tunnelmissa, kun maanantaina vieteltiin Elvarin 2vee synttäreitä. Synttärilenkki oltiin sisko-Adan poppoon kanssa tehty edellispäivänä, joten nyt virallisena päivänä juhlittiin ihan oman perheen kesken. Aamu alkoi... milläs muulla kuin maksalaatikolla.. =)Sitä herkkua riittääkin nyt sit loppuviikoks napujen sekaan... Iltapäivällä mamin kotiuduttua lähdettiin Kiljavan mettään lenkille, varsinainen temppulenkki siitä tulikin ja taas me taaperreltiin varmaan ennätyksiä sen lenkin kierrossa.. Pysähdeltiin välillä ja kakarat saivat temppuja tehtäväkseen, palkkana juhlahumuisena päivänä naminami kinkkua. ;) Kivaa tuntu olevan! Ilta sujui sitten herkullisissa tunnelmissa. Aktivointilelut oli kovassa käytössä, niistä ujuteltiin ulos maksalaatikkoa, kinkkua ja koirankeksejä. Maukas ilta oli ja synttäripoju + kamut nautti! Synttäripoju sai sitten vielä vähän privaattiaikaa mamin kanssa; heiteltiin palloa ja kerrankin Elvari sai tuoda pallon rauhassa takaisin ilman takiaisia persuuksissa. ;) Onnellinen oli pieni mies, meidän kultamussukka <3

Tiistaina lähdettiin töiden jälkeen koko oman poppoon + ÄssäT-tiimin kanssa tukemaan ESS-shelttien järjestämää match showta Espooseen, Puolarmaariin. Mulla päivä oli ollut vähän kiukun sävyttämä, mutta nopeasti se mukavassa seurassa unohtui. =) Kiitos tytöt! "Apinat" (lue Zen ja Tipi) pistettiin aitaukseen keskelle nurtsia ja siellä nuo tohisteli taas "Nappismaailmassa" muutaman tunnin verran. Välillä ihmisiä kävi silittämässä, se oli lapsista mukavaa, mut kaikkein mieluimmin ne vaan pisti keskenään tuulemaan. Toisille koirille ei tarvinnu haukkua lähes ollenkaan. Yksi ainoa villakoira sai ryöpyn niskaansa, kun nappikset hännät törrössä, putkulat aitauksen raosta kuikkien "keskusteli"... =) Keskustelu taukosi sekin aina välillä, kun piti vahtia, josko mamma tiputtais vähän makkarasta, mitä se jäpelsi. ;) Oikein reippaita olivat! =D Tuntuu niin kivalle, kun näkee miten ollaan edistytty ton puhpuhinoinnin kanssa. =) Elvari pääsi pitkästä aikaa kehään ketkuilemaan, mallikkaasti ketkusikin parinaan "tyttönsä" Sani, sai sinisen nauhan ei sijoitusta. Match show rumban päätteeksi käytiin pikaisella lenkillä seuranamme ÄssäT-team, Hanna ja Leevi sekä Nadja, Kirppu, Panda ja Hippi. Päivä alkoi harmaana, mutta illan tohinat sai mielen paremmaksi! =) Kiitos kaikille seurasta!

Tässä Sadun ottama kuva Nappulavaaran sisaruksista; Zen, Hippi ja Tipi


ZemZemillä on nyt sitten virallisesti diagnosoitu mörköikä! =D Alkuun ajattelin, että ei, ei se vielä, mutta maanantaisen "tilanteen" jälkeen herra on virallisesti "mörötetty". Oltiin siis Kiljavan metsässä lenkillä ja yhtäkkiä Zen alkaa kaartaa polulta, selvästi jotakin väistäen. No mä sitten tihrustamaan, että mitä ihmettä... Ja mikäs muu kuin suuri tatti-sienihän se siellä.. Siis meidän Zen karttoi sientä!!! =D Sitä sitten mentiin katsomaan ja taas oli ilme luokkaa "mä sitä ees pelänny, kuhan esitin vaan". ;) Et kyllä se taitaa mörkistä nyt olla. Kauheen montaa asiaa ei olla mörköilty, mut sen verta, että sen huomaa. Vaan tiettekö että mörköjä pääsee karkuun?! Niitä on päästävä karkuun sohvalle, sillä Zen on nyt alkanut itse hyppiä sohvalle... Hiphei Zen! Dea opastaa oivallisesti tähän hyppelyjen saloihin pikkuveikkaansa. Deen perässä Zen useimmiten sohvalle yrittää ja nyt jo pääseekin. =D

Sellaista tarinaa alkuviikolta.=D

maanantai 3. elokuuta 2009

Onnea Elvis-kulta 2 vee <3

Niin se aika on vierähtänyt ja meidän pojasta on kasvanut "iso". ;)Tänään juhlitaan jo 2-vuotis synttäreitä. Sylin täydeltä onnea meidän pienelle vallattomalle pojalle <3 Suuren suuret onnittelut myös Elvarin sisaruskatraalle; Adalle, Hanille ja Tarulle!<3

Täältä löytyy Elviksen "lahja". Eilen vieteltiin jo etukäteen synttäreitä Ada-siskon perheen kanssa lenkin merkeissä. Kuvia eiliseltä löytyy täältä.

Sisarukset Ada ja Elvis päivää vaille 2-vuotiaina


Synttärihumua siis tiedossa illalla... Makoisat oltavat tulee olemaan koko meidän laumalla... ;)

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Tuparit, agitsemppausta, shelttitreffejä...

Perjantaiksi oltii saatu kutsu Maijulta ja Lucalta privaattitupareihin Järvenpäähän. Poppoomme suunnisti alkuillasta paikan päälle ja varsinaiset tuparit saatiinkin aikaiseksi. Emännät nautti hyvästä ruuasta ja juoruilusta keskenään, koirien pitäessä ihan omat pippalot... ;) Luca oli niiiin täpinöissään meidän Deasta; se liehitteli sitä koko illan, mut meidän PrinsessaJää antoi ymmärtää, muttei ymmärtäny antaa.. ;) Välillä ne leikki ihan normileikkejä, se sopi Tepsullekin. Elvis itse aktivoi itseään kaivellen Lucan "aarrearkkua", josta löytyikin vaikka mitä puuhasteltavaa koko illaksi. Lucalla ja Zenillä sitä vastoin oli iiihan omat kekkerit pystyssä jo alusta asti. Ne juoksi toisiaan kiinni, kitamiekkaili ja juu... ne leikki astumisleikkejä ja se oli niistä ihan superkivaa! Koko illan jaksoivat touhuta väsymättä. Zemzemi ei vielä ihan hiffaa, et pojan kaa ei niitä vauvoja sais aikaiseksi.. ;)

Käytii myös sateessa tallustamassa Järvenpään raittia, pakko kun oli viedä lauma tarpeilleen välillä. Matkan alussa tavattiin heti nuorehko mies rotweilerinsa kanssa. Siirryttiin vähän sivummalle tielle, ennakkoluuloako?! No mies alkoikin jutustella shelteistä, vanhemmiltaan kun sellainen löytyy. Rotikka oli 10kk vanha uros, silti hyvin rauhallinen ja kiltti. Elvis taas ekana paukkas mennä tutustuun tohon uuten tuttavuuteen. Toinen rauhassa istuskeli ja antoi nuuskia. Dea ja Zen ei alkuun meinanneet sit olleskaan ymmärtää miks toi iso tohon jäi, mut lopulta ne kävi myös tervehtiin uutta kaveria. Pitkän aikaa siinä turistiin ennen matkan jatkamista, ihanaa kun näkee tollasia rotunsa edustajia, ei ehkä ollut ihan rodulleen tyypillinen luonne, mut musta aivan ihana, kun oli niin kiltti. =)

Dea pääsi hurmaamaan Järvenpään yhden uroon ihan toden teolla. ;) Vastaamme tuli pikkuinen mitteli Vili, johon koko lauma meni heti tutustumaan. Vili haisteli haistelemasta Deaa ja lopulta... se alkoi kuolaamaan! ;) Sillä valui kunnolla kuolaa suupileistä ja omistajansa oli äimän käkenä. Kertoi, että Vili on kyllä kova tyttöjen perään, mut ei se koskaan ennen ole tollain reagoinu. Oiskohan mein Tepsulla kuitennii juoksut tulossa kohta? Se kyllä merkkailee ahkeraan, uroot on kiinnostuneita, korvat on vähän hukassa... Mä kyllä odottelin niitä vasta tonne syys-lokakuulle. Voisko se vaan alottaa sen kaiken alkuhärvellyksen näin aikasten?!

Ihana ilta oli; koirat (ja mami) oli ihan naatteja yöllä kotiinpäästyään... Kiitos Maiju ja Luca ihanasta illasta!!! Oli ihan ykkösprivaattituparit! <3

Zen ja Luca leikeissään


Ja sit niitä toisenlaisia leikkejä


Luca liehitteli Deaa <3


Vaikka perjantairiennoissa meni myöhään, ei me la aamulla nukuttu puol seittemään pidempään. Aamutoimet nopsaan tehtiin ja suunnattiin "mummolaan" Patu-kissan korvaa hoitamaan. Se on saanut (tappelussa?)korvaansa haavan, josta erittyi verta ja nyt jo mätää. Putsasin sen ja soitin ell Annelle. Onneksi Anne oli taas kerran pelastava enkeli ja suostui neidin ottamaan luokseen tarkastukseen. Samaan tulokseen tuli; Patulla verikorva. Putsas ja anto antibioottipiikin, uusi visiitti maanantaina.

Operaation "Kissankorva" jälkeen suunnattiin jälleen Järvenpäähän, aamukaffelle Maijun ja Lucan luokse. Kakarat ei meillä yleensä vedä remmissä, mut nyt ne veti, ne merkkaili, nuuski ja veti... Huh.. Ja sitä riemua kun ne näki taas pikkusen valkeen mopin luuttuumassa.. ;) Zen muisti heti jatkaa eilisillan leikkejä ja sitähän sitten riitti, kunnes taas lähdettiin... Elvis ja Dea jäi pitämään vahtia Lucalandiaan, kun pienet pojat lähti mukaan. Suunnattiin tsemppaamaan Ada-siskoa agilitykisoihin.

Heti ensi töikseen nähtiin Tipi-sisko parkkiksella ja leikit oli sisaruksilla entiset. Kauhiaa.. Mä kattelin autosta ku tultiin, et tuol on shelttipentu, en sitten tarkemmin kattonu koiraa/omistajaa ja herrajee, se olikin Tipi..Mä en meinannu tunnistaa sitä.. =O Niin ne muuttuu kun ei viikkoon nää.. =) Zen oli melko reipas poika koko kisojen ajan. Vähän piti välillä puhasta, mut se oli toosi pientä. Ja hei, meiän Zen rakastui <3 Ja tällä kertaa se oli jopa narttuneiti, johon meiän poika oli ihan in laav... Koirien Kauniit ja Rohkeat sai uuden käänteen, kun Zenin rakkauden kohteeksi valikoitui Elviksen veljen tyttö Xy. ;)Zenin piti moneen moneen kertaan kiehnätä Äksyn takapuolessa ja ilme kertoi et Mii laik this veri veri mats! =D Jei, ehkä Zemba ei ookaan ihan homppeli.. =) Kisoissa nähtiin myös aivan ihana 8-viikkoinen pikku bc-pentu, se oli ällösuloinen... Zenistä se oli tosi kiva leikkikaveri. =) Elvis ja Dea oli kisojen ajan Maijun kämpillä ja hienosti oli pärjänneet vieraassa paikassa. =)

Kahden maissa lähdettiin Järvenpäästä suunnistamaan kohti Kylmälää Dean lapsuudenkotiin shelttitreffeille. Mamma oli lievästi paniikissa kun joutui ajelemaan ihan vieraita reittejä, ei tykänny sit yhtään.. =) Perille päästyä olo huomattavasti helpottui. =)

Paikalle oli päässeet Ellu ja Lefa kera Kidin ja Easyn, Veera kera Ratto-Ranen, Mirja sisko-Mocan kanssa, Satu kera mamma-Natin, Päivi kera Minnin. Oli aivan ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa! <3 Sari piti meille opastusta trimmauksesta, jonka jälkeen harjoiteltiin omin koekappalein. Mä vähän harsin Elmon korvakarvoja, kammasin pojan, leikkasin kynnet ja tassukarvat. Dealla ei paljoo harsittavaa ollu, joten neiti sai tyytyä kynsien leikkuuseen, harjaukseen ja tassukarvojen siistimiseen. Zeniltä siistin tassukarvat ja "harjattiin" tota tosi harjailtavaa turkkia. Tulipahan viikon beauty-tuokio pidettyä, samalla rupatellen ja kuulumisia vaihdellen muiden kanssa. Zen pääsi lisäksi harjoittelemaan seisomista pöydällä ja se oli niinkus vähän Wau! Ihan mielettömän hiensoti se piti kontaktia nakkiin, ihan oikeessa asennossa.. Ihana mies! Lisäksi sen hampittomaan suuhun kurkki yks jos toinen harjoitusmielessä, hienosti sujui, vaikka välillä vähän se katsojan käsi häiritsikin kontaktia siihen nakkiin. ;) Niin ja Zembalta nyt sit jäi ton reissupäivän aikana 3 hammasta matkalle. Jei! Säästyy meidän makkarin listat! ;)

Koirat oli hippasen vallattomalla tuulella ja riemua riitti koko reffien ajan. Tuntu et kaikki älynriemun voiton lunastaneet oli päässeet paikalle.. ;) Zen leikki Easy-pojan kanssa, vaikka kokoeroa olikin jo. Easy jyräs massalla, mutta Zen antoi kyllä takas. Easy oli just niin ihana mitä Ellun blogista oon lukennu/katsellu <3 Zen oli muutenkin ihan mielettömän reipas poika, vaikka väsy painoikin jo aamun touhuista. Ei voi aina kuin hämmästellä miten samanaluontosia Dea siskonsa kanssa on. Molemmat on niitä ilonpisaraisia syntymässään saanut; ihan samat suukotukset, iloiset ilmeet ja eleet.. Ihanaa aina nähdä toista pirpanaista. Nati-mamin masuun loihdettihin lausumahan loitsut, jotta sieltä hetken päästä tulis maailmaan yks pieni sininen odotettu laps.. ;) Mamia piti helliä tietty kahden edestä nakkipaloilla ja muilla herkuilla, Natikin oli ihan selkeesti sitä mieltä että se kuuluu Mamman oikeuksiin. =) Ratto-Rane yritti joka naispuolista (vähän vissiin poikapuolisiakin) saada mukaan lemmenleikkeihin, mut aikas monelta tasi pelkkää hammasta saada.. ;) Voi raasua, kun ei kukaan lähtenny mukaan, se ei tosin näyttänyt poikaa paljoa häirittevän. Pilke silmäkulmassa pysyi aina vaan... Koirien vähän rauhoituttua istuttiin kaffelle ja jutustaan kaiken maailman asioita... Kiitos suuresti Sari ja kaikki mukana olleet ihanasta iltapäivästä/illasta, oli tosi ihana nähdä pitkästä aikaa! =D

Tänään vietellään Elviksen ja Adan huomisia synttäreitä täällä meillä lenkin merkeissä, joten tyttöjä jäämme odottelemaan... =)