Säikähdys ja helpotuksen huokaus

Sunnuntain lenkillä Dea jäi pari kertaa (lenkin alussa ja lopussa) paikoilleen pitäen ylhäällä oikeaa takajalkaa. Kopeloidessa ei mitään tuntunut eikä neiti aristellut tassua tms. Reippaasti liikkui ja riekkui kavereiden kanssa koko lenkin ajan. Kotona, neidin nukkuessa, tarkastelin tassuja ja kauhukseni huomasin, että mun mielestä oikeassa kintereessa tuntui turvotusta. Paniikki iski! Soitin ympäri pitäjää ja mun itkuisesta puheesta tuskin sai juurikaan selvää. Mitään muita oireita ei ollut, kuin turvotus ja tuo muutama pysähdys lenkillä kera jalan noston. Mutta mä maalailin jo karmeimpia kauhukuvia päässäni. =/ Dea se vaan heilutteli mulle häntäänsä ja ihmetteli mun hätää.

Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.

Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!

Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3