tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ilusat kurikoerat reisimas Pärnus

Siinähän se tuli, otsikossa. Toinen Viron reissu kunniakkaasti plakkarissa meidän vahtikoiralaumalla. Elkulle tosin reissu oli vasta ensimmäinen laatuaan, mutta se oli reissussa kuin tuore kirsikka torilla, mies paikallaan. ;)

Torstai aamuna (hyvin aikaisin) startattiin kohti länsisatamaa täyden autolastin kanssa. Matkaseurana koerilla takahustlarissa oli Tuomen Saijan kaksikko, herra-Ando ja neiti-Tomu. Hienosti porukka tuli toimeen (koko reissun ajan) alun esittäytymisten jälkeen. Laivamatka koerilla taittui varmaankin nukkuessa, isäntäväen murkinoidessa paatin aamiaisbuffetissa ja shopatessa ekoja verovapaita.

Viron maalla oltiin jo yhdentoista jälkeen ja halpaa dieselia tankattuamme sekä koerat pissatettuamme, otimme suunnaksi Pärnu 129! Ajomatka Pärnuun taittui rattoisasti Skyplussaa kuunnellessa ja Eesti keelt tavatessa. Sana sieltä, toinen täältä ja oltiin jälleen ihan kartalla maailman polttavista puheenaiheista.

Pärnuun saavuimme iltapäivän tunteina ja suunnistimme suoraan majapaikkaamme, Konse kämpingiin. Positiivisena yllätyksenä paikka oli kaikinpuolin mukavan ja viihtyisän oloinen. Huoneet olivat siistit ja passeleja pissitysreittejä koirille oli ihan kämpingalueen likellä. Leirintäalue harrasti oikein urakalla koirapositivismia, sillä viikonlopun aikana leirintäalueen täyttivät suomalaiset koiraimmeiset lukuisten eri rotuisten turrikoidensa kanssa. Leirintäalueen henkilökunta, sekä (lukuisat) karavaanarit, jaksoivat kuitenkin hymyillä koiramaisten kujeiden keskellä koko viikonlopun ajan sekä ihastella turrikoiden suloisuutta.

Eka ilta sujui ihan vaan paikkaan tutustuessa ja hieman pitkäksi venyneet päikkärit nukkuessa. Hyvä niin, että ekana iltana unta riitti, sillä sen jälkeen oltiinkin koko loppu reissu enempi vähempi silmät ristissä koko ajan.

Saija, Ando ja Tomu sekä meidän poppoo Konsen rannalla


Nane-mies Pärnu reissuses




"Kyllä reissussa kelpaa hymyillä" tuumaa Dea-neiti


Elvis-herra söpöstelemässä hotellihuoneessa


Hih-hih-hihityttää...


Ensimmäinen aamu Pärnussä valkeni kauniina ja aurinkoisena, kaikista säätiedoissa ennakkoon luvatuista sateista ja pilvistä huolimatta. Päiväpläänit oli täysin auki aamu- ja iltapäivän osalta, sillä ekat kehässä ketkuilut olisi edessä vasta loppuiltapäivästä. Niimpä me ahdettuamme aamiaisen kitusiin, päätimme Saijan lauman kanssa lähteä vähän tutkailemaan Pärnua kävellen. Melkoinen sightseeing-lenkki siitä tulikin. Talsittiin 2,5h ympäri Pärnua ja herätettiin hilpeyttä, mihin sitten mentiinkin. Ihmiset hymyilivät ja juttelivat, kyselivät koirista ja paijasivat niitä. Pidellessäni koko laumaa, Saijan noutaessa meille kohveja kiskalta, eräs nuori mies ajoi silmät lautasina viereemme ja tiedusteli "Sinu kurikoer, sinu kurikoer?!" Jeps, minu kurikoerrühm.(Kurikoer=vahtikoira) Varsinaiset kurikoerat juu. ;)

Ihastusta herättänyt kurikoerrühm poseeraamassa Pärnun keskustan puistossa


Aamulenkki venähti kaikkine seikkailuineen sen verran pitkäksi, että kauaa ei ehditty Konsessa notkua, kun piti jo suunnistaa perjantain näyttelypaikalle. Näyttelypaikka oli Pärnun "toisella laidalla", noin viiden kilsan päässä Konsesta. (Välihuom. Pärnu oli yllättävän pieni kaupunki.) Jah. Ja me olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla. Siinä ehdittiin hyvin hengailla ja yrittää saada jonkinmoiseen kondikseen koirien kesätukkia.

Nane kajautti ilmoille tiedotuksen, jotta "Me saavuttiin nyyyyt!"


Neiti koer keskittyi enempi kauniin hymyn harjoitteluun leikkiessään


Kaksi marjaa aka Dea ja Tomu intoutivat näyttämään näyttelyssä miten tytsyt leikkii


Nape tsiduili näyttelyn kulkua


Ehdittiin kuin ehdittiinkin saada ketkuilut suoritettua ennen tihkusateen alkamista. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Itse kehät sujuivat vikkelään, sillä ilmoitettuja shelttejä taisi olla vain 20?! Tuomarina shelteillä oli venäläinen täti Raschikhmarova. Asiallinen, vaikkakin ehkä himpun verran tympääntyneen näköinen immeinen. Nanella ja Dealla kehät sujuivat molemmilla hyvin ja olin ylpeä pikku humppahauvoistani. Alla molempien arvostelut ja tulokset. Arvostelut meille ystävällisesti suomensi Tollin Inna. Muutama lause arvostelujen käännöksistä jäi uupumaan kehäsihteerin epäselvän käsialan vuoksi.

Dean arvostelu
"Rotutyypillinen narttu. Kaunis ilme. Hyvät korvat. Hyvät päänlinjat. Hieman lyhyt kaula. Hieman pitkärunkoinen. Paljon karvaa. Hyvät liikkeet."
AVO ERI2


Nanen arvostelu
"Rodunomainen uros. Hyvä pää. Hyvät korvat. Hieman lyhyt kaula. Takakulmaukset saisivat olla paremmat. Hyvä luusto. Hyvä luonne."
AVO EH2


Avo urokset kehässä. Kuva Inna Tolli


Avo urokset. Kuva Inna Tolli.


Nane venäläistädin hyppysissä


Näin. Suomikoirat käteltiin kehistä aika nopsaan pois, voitot tästä skabasta meni Viron omille sessusille. Mutta me jatkoimme häntä pystyssä kohti uusia kehiä ja ketkuiluja. =D

Ilta sujui sateisella terassilla istuskellen. Suomi-klaani oli hilpeänä ja fiestaa vietettiin kuin parhaimpana kesäpäivänä, vaikka vettä tuli kuin esterin peestä. Terdeltä suunnattiin sateisille Pärnun kaduille ettimään ruokapaikkaa. Kovin kauan ei tarvinnu ettiä, sillä iskeydyttiin ekaan paikkaan mikä vastaan tuli. "Semi-mesta" tuumas meidän seurueen sirsselöijjät. ;)Täysien kupujen ja purkkikirsikoiden aiheuttaman järkytyksen kera oli hyvä suunnistaa seuraavaan paikkaan; suomihumppakaraokehelvettiin. ;) Pitihän se nyt yks "Peggy" päästä lurauttaas Viron maallakin. Tosin siellä kuppilassa tunnelma ja meno oli kuin Räkiksen ainoassa juottolassa ikään. Joten vähin äänin otimme kuppilasta suunnan takavasemmalle ja nukkumaan. Tai no... jotkut meni nukkuun ja jotkut tilas viel pari bissee ja jekkuu ja... ja vohki toisten vinkut. ;)

Lauantai aamu valkeni pilvisenä, mutta sää näytti kuitenkin lupaavalta. Kaunis, aurinkoinen, lämmin päivä siitä tulikin. Näyttely oli jo aamusta, mikä oli kiva, sillä koko loppupäivä jäi shoppailulle ja syömingeille.

Näyttelypaikkana lauantaina ja sunnuntaina toimi vanha (jo parhaat päivänsä nähnyt) urheilustatiooni. Puitteet ei ehkä olleet kaksiset, mutta kehissä sentäs viheriöi tasainen nurtsi ja kehän laidoilla riitti tilaa... Tilaa myös nähtävyydelle nimeltään Suomen pitkäkarvaiset pystykkäät ja heidän leirinsä.

Rento leiri kokoontuu... Todisteita löytyy myös useamman näyttelyyn eksyneen turistin kamerasta. ;)


Lauantain näyttelyssä tuomarina toimi virolainen colliekasvattaja Ingrid Hein. Kehät sujuivat liki yhtä reippahasti kuin edellispäivänäkin, sillä karkeloissa oli jälleen ainoastaan 24 shelttiä. Kaksikko esiintyi reippaasti (jos ei oteta lukuun "katso kengurun loikkaa"-menoa, mihin eniten syypäänä narunjatke aka mami) ja tulokset arvosteluineen olivat seuraavat. Arvostelujen suomennoksista jälleen kiitokset Tollin Innalle.

Dean arvostelu:
"Hyvän kokoinen. Erittäin hyvässä karvassa. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi. Erittäin hyväasentoiset korvat ja erittäin hyvät korvat.Hyvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Liikkuu vapaasti."
AVO ERI3


Nanen arvostelu:
"Keskikokoinen uros. Hyvä luusto. Erittäin hyvät korvat ja linjakas pää. Hyvä korvien asento. Riittävä kaulanpituus. Hyvä selkälinja. Hyvät kulmaukset ja rintakehä. Hyvä luonne. Liikkuu vapaasti."
AVO ERI1 PU2 VA-CACIB


Jeppisjepulis. Nane ystävineen sai kotiin tuomisiksi Vara-cacib-pehmoleluapinan, vähän samanlaisen kuin herra itsekin on. ;)

Nane-apina kehäkettuilemassa. Kuva Inna Tolli.


Nane-mees. Kuva Inna Tolli.


Äireen ilohempukka Neena kehässä. Kuva Inna Tolli.


Lauantai iltapäivä ja ilta kului shoppailukierroksella Pärnussä, aterioidessa ihan jees-mestassa sekä juhlistaessa Sirpsukan syndejä, Konsen terdellä afkoos. Missäs muuallakaan?! =D Ja syndelahjana annettiin ylläripylläri pulloja; vähän Prinsessa-kuplivaa kera kakkapussien sekä tietty aidompaa veri-alkoholik-kuohuvaa. Meillä oli urheiluhenkinen BerryTeam koossa, kera heidän semmoisen-vähän-panevan-sihteerinsä... ;) Suuret kiitokset vaan kaikille jo tässä vaiheessa rattoisista iltahetkistä, tais tulla tän kuun vatsalihastreenit tehtyä ja ihan vaan naurun voimalla. ;)

Sunnuntaina suunnattiin, auton pakkaamisen jälkeen, jälleen parhaat-päivänsä-nähneelle statioonille. Ilma oli uhkaavan pilvinen ja tulihan se sade sieltä oikein lotinalla, mutta onneksi vasta kun kehät päättyivät. Sunnuntaina shelttejä oli suomalaisen tuomarin, Saija Juutilaisen, kehään ilmoitettu 22 kappaletta. Reilussa tunnissa oli se pääluku arvosteltu. Reippaasti esiintyivät jälleen mamman muppuset, vaikka Dealla vatsanväänteitä näyttikin olevan eikä häntä liehunnut yhtä riehakkaasti kuin yleensä. Pienellä kukkumisella sai neidin kuitenkin virkoamaan ja pistämään parastaan. Alla sunnuntain tulokset arvosteluineen.

Dean arvostelu:
"3 years old elegant bitch. Excellent proportions & enough bone. Excellent head. Nicely set small ears. Nice dark eyes. Correct bite. Bit straight in front. Long ribcage, strong loin. Good hindquarter. Nice strong feet. Very easy movement. Bit loose in front. Correct tail carriage & drive. Very sweet & active temperament. Beautiful coat, excellent quality."
AVO ERI2


Nanen arvostelu:
"2 years young male. Beautiful outline. Correct size. Masculine long head. Nice eyes. Nicely filled muzzle. Bit wideset ears of correct size. Correct bite. Strong neck. Needs better angulations in front. Lovely forechest & feet. Strong loin. Bit highset tail. Beautiful coat & colour. Easy movement. Enough reach & drive. Bit happytail, nice & enough elegant when standing. Lovely temperament."
AVO EH1


Semmoset. Aktiivinen, suloinen neiti ja happyhappytail-mies. Nanen hännästä tuomari mulle sanoi liikkeiden jälkeen, jotta yksin kehässä juostessaan piti sitä paljon kauniimmin kuin toisen uroksen kirmatessa rinnalla. Silti hännän vuoksi EH, vaikka muutoin olisi ERI ollut mahdollinen. Noh, aina ei voi olla erinomainen, ei edes joka kerta. =) Oli kuitenkin kivat kolmipäiväiset kehäkirmailut ja nyt voidaan jäädä ansaitulle kesätauolle näyttelyistä ja keskittyä kodin rakentamiseen. Syksyllä we'll be back in da ring. =)

Nane venttaa vuoroaan


Jos kehässä alkaa emäntää huikoa, niin aina sitä yhden palkkionakinpalasen voi vaivihkaa omaankin kituseensakin heittää ;)


Kalusto kunnossa


Nanen takapuoli nauratti ;)


Napsu on the run


"Nyt on juostu, saaks jo nakkii?!" tuumii Dea


Aina kerkii isulle poseeraan kesken kehän =)


"Äiti anna nakki ennenkun toi täti kuristaa mut?!"


Dea-beibi juoksee =)


Loppu sunnuntai sitten kuluikin ajellessa takas sateiseen Tallinnaan. Koirat pissitettiin aina sateen hetkeksi lakatessa, missä milloinkin. Ja tietty shoppailtiin vielä vähäsen. ;) Unohtamatta tietenkään, kuinka me viihdytettiin kahta pojista-tykkäävää-virolaispoikaa, jotka järjesti meille vielä Sadama-näyttelyn. Voittajaksi he julistivat Veeery Sexyn, God's Gift Jalmarin. ;)

Kiitos kaikille reissussa mukanaolleille ja siitä mahtavan tehneille!!! Seuraavassa reissussa palataan, kera sähköpullojen, kakkakääröjen ja suomihumppahelvettien. Niin ja purkkikirsikoiden, hapankaalin ja papujen... Ja tietty seljankkasopan! ;)

Pitkä sepustus kuukauden edestä, nyt se on kuitti ja kiitti! =D