torstai 9. syyskuuta 2010

ESS:n ulkoilupäivä 5.9.2010

Viime sunnuntai vietettiin poppoon kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä ulkoilupäivässä Luukissa. Ilma oli tilauksen mukaisesti sopiva (ei sadetta) ja porukkaa mukana tapahtumassa kiitettävästi. Pientä ohjelmaakin meille oli järjestetty. =D

Ulkoilupäivän viettoa Luukissa Kuva Satu Tuomela


Ensinnä pääsimme luontopolulle seikkailemaan, jossa pähkäilimme koira-aiheisia kysymyksiä. Meidän Intopiukeet-ryhmään kuului meidän poppoon lisäksi Anu, Leila ja tytöt. Alla lähes koko ryhmä potretissa.

Leila ja lapsukaiset


Ulkoilupäivään osallistuneella porukalla oli koiratietämystä kylliksi ja useampi ryhmä sai samat pisteet luontopolulta. Niimpä onnetar arpoi 3joukkuetta palkinnoille, Intopiukeilla onni potkaisi ja saimme yllärikassit. Visaisen pähkäilyn jälkeen oli huikopalan aika. Päivän teeman mukaisesti saimme nauttia HotDogeja lisukkeilla. ;) Hyvää oli ja koiratkin toki sai osansa.

Herkkujen sulattelun jälkeen päästiin pinkomaan, niin koirat kuin omistajatkin, juoksukisassa. Tää emäntä totes kolmen koplan suoritusten jälkeen, että pinkominen ei ole mun laji. =) Koirat kuitenkin nauttivat tästä touhusta sielujensa kyllyydestä. Omien suoritusten lisäksi, piti koirien kuuluvaan ääneen kannustaa kavereita juoksuradan reunalla. ;) Nane the man kiiti kisassa sen verran reippaasti, että sijottui parinkymmenen koiran joukosta toiseksi!!! =D Puolusti siis viime vuoden (5kk iässä suoritettua) sijoittumista (silloin pari sijaa alempana).

Tapahtuman päätyttyä lähdettiin vielä Anun, Leilan ja Riitan sekä koirien kanssa vähän kuvailemaan Luukin kauniisiin maisemiin. Lapset saivat rillutella keskenään ja vallan mainiot riehunnat ne aikaan saivatkin. Kuvat puhukoot sanojen puolesta.

Riina ja Nane


Ylipitkä Nane... ;)


Riina, Nane ja Bodil


Nane, Neena & Elkku


Mein 3vee Elvis murunen


Nättimyksemme


Riina et Nane


Semmottiis ulkoilupäivä! Kiitos kaikille seurasta ja kivasta päivästä!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Shelttileiri 2010

Tarinaa Hämeen shelttien järjestämästä Shelttileiristä 2010, jonka vietimme Urjalan Taikayö Campingissä 27.8.-29.8. Tämä oli jo kolmas perättäinen vuosi, kun poppoomme pääsi kyseiselle leirille osallistumaan. Hyvä niin, sillä leiri oli kaikkinensa jälleen kerran mukava! =D Ruokaa, touhua, kavereita, laulua, leikkiä, muistinko jo mainita ruuan (sitä meinaan piisasi taasen omiksi ja vähän muidenkin tarpeiksi). ;)

Työviikon jälkeisestä hulinasta toipumista oli luvassa perjantaina, kun asetuimme taloksi leirintäalueelle ja rentouduimme iltagrillillä koko shelttileirille osallistuvan väen voimin. Meidän mökkipoppoo oli tänä vuonna seuraavanlainen.

Kaisa ja Prisse, Mikaela, Tao ja Taavi, Satu, Saana, Sani ja Tipi, Marilla, Ada ja Mila sekä meidän kolmen kopla (kuvasta uupuu kaksi emäntää)


Lauantaipäivä olikin sitten astetta touhukkaampi. Aamusyöminkien jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä oli luontopolku visaisine kysymyksineen (jotka olivatkin todella kinkkisiä tänä vuonna). Ihmekö siis, jotta meidän Hotsit+Prinsessa-tiimimme ei juurikaan järjellä vakuuttanut muuta shelttikansaa. ;) Enivei, hauskaa se oli. Väliohjelmana järkkäsivät tokottelukisan paikoillapysymisen merkeissä. Tepsu pääsi edustamaan kolmen koplaa koko sen parikyt sekunttisen ajaksi, minkä neiti malttoi pyrstönsä maassa pitää, ennenkuin kirmasi hymyhuulin mamman luokse. =D

Temppuradan tuoksinaan pääsimme tänäkin vuonna. Rata oli, jos mahdollista, edellisvuotisia hauskempi. Aika sekä taitavuuspisteet radalla ratkaisivat. Oli kopin ottoa nakeista, perunan kuljetusta lusikalla suussa samanaikaisesti kepit pujotellen koiran kanssa, hyppyjen ylitystä ja alitusta, kottikärryjen työntöä täysien vesilasien kanssa kepit pujotellen, namin etsintää kupin alta sekä yllättävän vaikeaksi osoittautunut jalkapallon heitto laakaan vatiin. Kaikkien kanssa otettiin haaste vastaan ja kirmailtiin temppurata läpi. Dea yllätti mut täysin saamalla molemmat nakit kitusiinsa ilmasta. Kotona kun olen koittanut opettaa sille namin kiinniottoa, se aina antaa namin läsähtää päin naamaa ja poimii sen vasta maasta. Koiriin taisi eniten vedota namin etsiminen kupin alta, sinne ne ois voinu jäädä viettämään vielä toisenkin tovin nuuskien. Pallonheitossa ei onnistuttu kuin Dean kanssa, se oikeesti oli vaikea. =D Muiden temppuilua oli hauska seurata ja jos jonkinnäköistä suoritusta nähtiinkin. Loppu viimein Temppuradan taitavimmaksi tittelöitiin Dea & Mamma. Ei pöllömmin meiltä kahdelta hömsäntuusalta! ;)

"Lennä pallo lennä!" Elvis avustamassa mammaa pallon heitossa ;)


Temppuilun jälkeen vuorossa oli toimintatuokio. Käytiin hieman mupsuin kanssa kentälle tuoduilla agilityesteillä kekkumassa. Kivaa oli ja haukku raikas! =D

"etniinkuwiietniinkuwuu!"


Nane keppejä keikaamassa


Junnun kaa vähän tokoteltiin häiriössä


Koirien nuupahdettua päivän tohinoista, pantiin ne yöpuulle mökkiin, mammain suunnatessa saunan ja iltanotskin kautta kekkeröimään leirintäalueen kuppilaan. Ja tää emäntä pääs laulaalaulaalaulaan! Lauluja loilotettiin viimeseen asti, ihan pilkkua myöden. ;) Naapurimökissä nappailtujen (pitkien) yömyssyjen jälkeen hiivittiin aamun sarastaessa omaan mökkiin hetkeksi unille. Jotta kiitosta vaan muille yökukkujille seurasta ja mukavista keskusteluista! =)

Sunnuntai vietettiin melko näyttelypainotteisissa tunnelmissa (unohtamatta ainaista syömistä). Aamusta Nane pääsi trimmiin ja hienon trimmin saikin. Käväistiin Nanen kanssa myös näyttelyharjoituksissa. Harjoituksista tosi toimiin päästiinkin vain hetkeä myöhemmin, leirinäyttelyn koittaessa. Tähän koitokseen ilmoitin koko poppoon. Tänä vuonna tuomarina näyttelyssä toimi kennel Helskon Taru Ohtonen. Luokat näyttelyssä oli pennut (koirat alle 1vee) ja aikuiset (ne yli 1veet). Meillä kaikki siis aikuisissa.

Nanen kekkuilut. Kaikki sujui hienosti, lukuunottamatta hännänkantoa... ;) Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Turkin kunto hyvä. Liikkeet hyvät. Yhteistyö ohjaajan kanssa erinomainen." Nane, hännästään huolimatta, taisteli itsensä neljän parhaan joukkoon, sijoittuen lopulta kolmanneksi. Vielä erikseen Taru sanoi, että hyvä koira, mutta tuolle hännälle on tehtävä jotakin. =D

Dea-neidin hihhuloinnit. Intoa piisasi ja neiti esiintyi kivasti. Liikkeet sujuivat erityisen hyvin. Arvio: "Yleisvaikutelma hyvä. Luonne erinomainen. Turkin kunto erinomainen/hyvä (kun saa lisää karvaa, on se erinomainen). Liikkeet erinomaiset. Yhteistyö ohjaajan kanssa hyvä." Erikseen tuomaritäti vielä mainitsi erinomaisista liikkeistä. Dea ei narttujen sarjassa sijoittunut, mutta hyvin mielin keikkui kehästä pois.

Ja Elvis... Meidän mussunassu. Esiintyi ekan kiekan Marillan handlaamana, mamman ihastellessa suloista poikaansa kehän laidalta. Hienosti Marilla sai pojan handlattua, se oli suloinen, niin pöydällä kuin liikkeessä. Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Liikkeet erinomaiset. Turkin kunto erinomainen. Yhteistyö erinomainen." Olipa siis melko erinomainen pikku kaveri. Elvis keikisteli niin mallikkaasti, että päihitti kaikki uroot, ollen siis PU1. Tärkeä titteli pienelle miehelle, joka ei virallisissa karkeloissa voi käydä. ;)

Loppukehässä Elviksen kanssa keikisteli kukas muu kuin ihanainen Saana-neiti. Ystävykset siis valloittivat leirinäyttelyn kuninkaan & kuningattaren tittelit. Elvis oli lopulta VSP ja Saana ROP. Hiphei komeet ja kauniit! Eikä muuten ollu meidän mökki yhtään hullummin muutoinkaan leirinäytelmissä edustettuna, sillä kahdeksasta sijoittuneesta peräti viisi li "meidän poppoota". ;)

Saana & Elvis ROP/VSP-kuvassa


Ihana viikonloppu, jonka aikana arjen murheet jäi unholaan. Ens vuonna, mikäli vaan mahdollisuus on, lähdemme varmasti karkeloihin mukaan! Kiitos tämän vuoden mökkiseurueelle, järjestäjille sekä muille mukana olleille!

Loppuposeeraus á la poppoo

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Nane Helsinki KV:ssä

Eilen vietettiin päivää Helsinki KV:ssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Mukana menossa Nane-mies. Poika virtaa ja energiaa täynnä; ei varmaan jäänyt vieressä olijoille epäselväksi. ;) Pääsipä poika kehäänkin kekkuilemaan. Tuomarina kasvattajatuomari Eva Eriksson Ruotsista, harjoittelija arvostelijana Maija Mäkinen. Nane esiintyi reippaasti, niin pöydällä kuin maassa, ja liikkui hyvin. Mamma oli liikkeistä aikas iloinen, sillä löydettiin "se yhteinen juoksurytmi".

Tuomari selvitti haromalla Nanen tukkaa harjoittelija arvostelijalle perusteellisesti turkin värin käyttäytymisestä kesällä; kun koira viettää paljon aikaa ulkona se ikäänkuin "ruskettuu", kun aurinko polttaa turkkia. Selvitti myös yhtä perusteellisesti mistä koiran oikean värin löytää ja totesi, että det är bra. =D Seuraavanlaisen arvotselu Nane sai:

"17 mån. Junior hane. Maskulint huvud. Stopet kunde vara bättre markerat. Ngt brett ansatta öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Bra vinklar bak. Ngt "solbränd" i färgen över ryggen. Svansen kunde bäras snyggare. Bra päls. Rör sig bra."

Kilpailuluokassa tuomari juoksutti meidät kaksi EH:n saanutta vielä kertaalleen ja niin siinä kävi että hännänmitalla hävittiin. ;) Kuulin vain "Oj det svans". Ja that's it! =D Tuloksena siis EH2. Olin silti enempi kuin tyytyväinen tulokseemme, sillä tuomari oli asiallisen tiukka täti. Surutta heitti kehästä ulos T:llä tai H:lla hiemankin suuremmat koirat. Meidän luokassa mittasi kaksi urosta, toinen niistä Nane. Sai sen kooksi 36,5cm, oli ok. Toisesta kuulin saavan 38,5cm ja T. =O

Edelleenkin olen sitä mieltä, etten hännän kanssa rupea urakoimaan. Nane saa liputtaa tyttöviiriään ainakin toistaiseksi kuten tahtoo. Ja näyttää tuolla viirillä tehonsa olevan. ;) Kehänlaidalta Nane löysi muutamia tosi ihania tyttösiä leikkikaverikseen ja oli onnensa kukkuloilla tyttösten yhtyessä rillutteluihin. =D Nane miehen milestä varmaan edelleen näyttelyn parasta antia. =D

Tuomisen Sadun ottama kuva Nanesta shelttileirillä


Illalla saatiin Maiju, Luca-cotton ja Cassu-havanna lenkki- ja leikkiseuraksi. Poppoo nautti kamujen seurasta, erityisesti Nanea viehätti pikku-Cassu ja Dea puolestaan rakasti Nanen komentamista pois Cassua leikittämästä. Meno oli aikamoista. Kiitos Maiju ja pojat iltaseurasta! =D