lauantai 17. lokakuuta 2009

Yokotai-treffit ja minuuttipeli...

Tänään oltiin treffailemassa Kylmälässä, Dean lapsuudenkodissa, Yokotai-porukkaa ja toki paikalle oli muutama muukin sessunen tullut. Paikalla olivat Mirja ja Mocca-mamma, Satu kera Nati-mamman ja Java-pojan (ex Enska-penska), Päivi Minnin kanssa sekä Satu ja lapset mukanaan Peppi ja Cindy -tyttöset. Populaa oli siis kiitettävästi päässyt reffeille. =D Alkuun nautittiin pullakahvit koirien tohistellessa ja kerjäillessä herkkupaloja, jonka jälkeen siirryttiin ulkotiloihin kuvailemaan ja antamaan pienten virrakkaiden toteuttaa itseään siinä minkä parhaiten osaavat, eli leikkiessä ja kirmaillessa. Tässä muutama Tuomelan Sadun ottama kuva tohinoista.

Pentu-Java ja Mussu-Elvari


Yokotai-tyttöjä; Minni, Dea ja Mocca


Macho-man Zen ;)


Meidän Zen oli vallan mahdoton päiväisillä treffeillä. Se tais kirjaimellisesti ottaa nämä "treffit", sillä siitä saakka kun Nati "The mamma" pärähti pihaan, oli pienen pojan pää aivan sekaisin! Siitä Nati tuoksui vallan taivaalliselle ja Natin hurmaavaa tuoksua piti seurata ja seurata... Yrittipä jopa astua, johon Nati-mammanen oikeutetusti sanoi "pahan sanan". Vaan siitäkös se Zen innostui; astetta haastavampi nainen, wau! Näytti poika tuumaavan... Uskoi sentään naisen komentoa ja hetkeksi hellitti hurmurin elkeensä, kunnes... Se bongasi arvon rouvan Mocan, joka tuoksui Zenistä lähes yhtä hyvälle kuin Nati ja siitä lähti Mocan iskuyritykset. Piti vähän leikkiä ja liehitellä, kovempaa komentaa, jos ei naiset meinanneet tajuta. Moccaakin ois voinnu koittaa astua, mutta herrasmiehenä vähän sivussa vaan harjoitteli "muuveja". Mä nauroin, et jos Zen ois ihminen, niin sillä ois salettiin nahkarotsi ja motskari, jolla se pärräis likkojen kotitalon eessä yrittäen saada huomiota; mitä kovemmat äänet pärrässä, sen parempi. Se mitään kukkasia ja suklaata veis (paitti mammalle). =D Onneks tytöt ymmärsi "nuoren kollin" intoa ja antoivat sen yrittää liehitellä, lähtipä Mocca mukaan leikkeihin ja Nati-nanneroisen kanssakin juoksuleikit mettässä maittoivat.. Oikee Don Juan tuo Zen! =D

Tosiaan kahvittelujen ja pihahetken jälkeen suunnattiin lenkille Kauhalan ulkoilualueelle, jossa seuraava parituntinen vierähti mukavasti. Tuomelan Satu toimi mettikössä oppaana ja taasen saatiin tutustua uusiin kivoihin ulkoilumaastoihin. Koirat juoksi ja juoksi ja leikki ja leikki. Onnellisilta vaikuttivat reissun jälkeen. =) Tässä muutamat Tuomelan Satun ottamat kuvat lenkiltä. Kiitos Sari treffien järkkäämisestä (taasen) ja kiitos kaikille mukanaolleille ja extrat Satulle, meidän oppaalle ja kuvaajalle ja ihanan pennuntuoksun mukanaan tuojalle! =)

Zen, Dea ja Elvis Kauhalan maisemissa


Kauniit tyttöset Dea ja Nati poseeraamassa rinta rinnan


Neenu-nuunu niin täpsykkänä poseeraamassa


Unohdimpa sitten viime kuulumisissa kertoa meidän minuuttipelistä... Tein noille mettässä yks päivä inkkarin lailla katoamistempun, kun koko kolmen kopla lähti nuuskumaan teille tietämättömille (no oli ne oikeesti kyl näkyvissä) jotakin, mahdollisesti jotain todella yökkiä mitä en edes halua tietää... =/ Saatui olemaan lähistöllä suuri kivi, jonka taakse menin sitten odottelemaan, koska mahtaa kolmen kopla huomata mamman "katoamisen". Laskin... Pääsin 15 sekuntiin, kun eka kuononpää vilisti luokseni, Zen. Namia naamaan kullannupulle ja istutin sen viereeni syömään "palkkioherkkuja" ja laskin... Kakskytviis... Toinen kuono, Elvari. Murusille namia lisää naamaan "palkkioksi" tarkkaavaisuudesta. Ja laskin... Ja laskin... Ja laskin... Aika kului, kurkin kiven takaa mitä ihmettä se neiti Nuunu siellä puuhaa ja edelleen se samaa kohtaa haisteli ja haisteli (mahtoiko maistellakin) vailla yhtään vilkausta missä lauma on, vailla mitään kiirettä. Sekosin laskuissa ja me odoteltiin poikain kanssa... Vihdoin ja viimein (tuntui piiiitkältä ajalta) neiti viilettää tuulispäänä kiven ohitse pitkin polkua etsien katseellaan meitä. Elvis pääsi sitten lähtemään "hakemaan" Deaa ja voi neidin riemua (oisko ollu häivähdys huolta ja paniikkia ilmeessä) kun se näki meidät. Ajattelin, että eiköhän se Nuunu nyt pidä meitä vähän tarkkaavaisemmin silmällä ja eikö mitä... Seuraavassa polun mutkassa se on taas nuuskumassa "omissa maailmoissaan" jotakin mieleeeettömän hyvää hajua, vailla mitään kiirettä... Huoh..Synnyttäis nyt ne haamuvaavinsa jo... =) Meidän prinsessa! Kyllä me naiset osataan olla! =D Sellaista minuuttipeliä meillä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Ensilumen huumaa ja lenkkeilyä...

Ensilumi... Kolmen kopla oli revetä liitoksistaan nähdessään tuota maata peittävää valkoista materiaalia! Elvis ja Dea opastivat ahkeraan Zeniä lumiriennoissa (joka oli aivan innoissaan uudesta tuttavuudesta, lumesta!). Ja sitä riemua riitti! Lumipeite, vaikkakin vähäinen, sai pikkuisten energiatason tuplaantumaan. Mikä onni on nuuskia lumen alta "aarteita" ja mikä onni rillutellessa vastasataneessa lumessa. Lenkki metsässä oli kuin satumetsään olis astunnu; polut sulat, metsä lumessa, aurinko paistoi, niiiin ihanaa! Tässä muutama pokkariotos ensilumi lenkiltä.

Satumetsässä...


Kolmen kopla ensilumimaisemissa


Ensilumitunnelmista syksytunnelmiin. Keskiviikkona suuntasimme lenkille Lauran lauman kanssa Lintuvaaran suuntaan. Paikalla Lauran laumalaisista oli Piski-neiti ja uusina tuttavuuksina tapasimme labbiskaksikko Elmerin ja Hynysen. Hynynen oli juuri taloon tallustellut vallaton pentupoika, voi jestas se oli sulkku. <3 Lenkille mukaan lähtivät kolmen koplan lisäksi Piski ja Elmeri. Piskillä ja Zenillä oli orastavan rakkauden elkeitä; Zen ihan tosissaan yritti hurmailla ja liehitellä kaunista neitiä ja neiti antoi ymmärtää, vaan ei ymmärtänyt antaa. ;) Tais olla se 6kk ikäraja se "miehen" ikäraja, kun kaikki tytöt alkaa ottaa Zembaa jasen lemmenkipeyttä tosissaan. =) Ihanissa maastoissa, mukavassa seurassa syyspäivää vietellessä, mikäs ois sen mukavampaa! =D Tässä muutama kuva lenksulta.

Pojat hippasen innoissaan...


Pojat ja Piski rilluttelee


Nuunu-Neena lenkillä


Elmon alati vakioita söpistelykuvia...


Vastapainona keskiviikon kehäkolmosen sisäpuolisella alueella seikkailulle, torstaina suunnattiin aamupäivästä Riihimäelle. Matkaseuraksemme saimme sisko-Tipin, Sanin ja Saanan. Riksusta kyytiin käytiin poimimassa sisko-Ada ja Mila sekä Micaelan poppoo; Tessu, Tao ja Taavi-vaavi. Vihdoin ja viimein pääsimme tutustumaan pikkuiseen Tiivi-Taavi-vaaviin ja voi että toinen oli Ihana! <3 Niin reipas poika koko reissun ajan. Metsässä teimme yhdentoista sheltin voimin kivan lenkin, josta ei puuttunut menoa ja meininkiä. Kaveruksia oli niin paljon, että ihan valinnanvaikeutta tuntu koissuilla olevan kenen hännässä seuraavaksi riekkua. =D Kaikki tais juoksennella vähän kaikkien kanssa ja jo oli laskuissa pitämistä, että koko poppoo pysyi kasassa. Paimenkoiriako muka?! Pyh sanoo tämä, pikemminkin villi vallaton lauma, jota me saatiin paimentaa! =D Kiitos tytöt ja pojat kivasta lenkkiseurasta!

maanantai 12. lokakuuta 2009

Viime viikon puuhasteluja...

Niin se taas viikko vierähti ja uusi aluillaan. Viime viikolla paljon samoiltiin syksyisissä metsissä, harmikseni emäntä oli sen verran laiska, ettei kameraa tullut otettua yhdellekään reissulle mukaan. Ilmat ja maisemat olis ollu kauniit... Tässä kuitenkin heti alkuun musta niin hellyyttävä kuva pikku-Zemistä, joka tohinoitti niin kovin lenkin jälkeen ettei edes nuttua ehditty ottaa pois päältä.

Zemi-meni turvaliivissään...


Torstaina kolmen kopla kera Ässä-neitosten ja issikka-Nupun pääsi nuuskuttelemaan vallan uusia maastoja Vaakkoin ulkoilualueelle. Kyllä silmät ja mieli lepäs itelläkin uusia maisemia ihaillessa. Lenkillä sisarukset made in Inkoo pisti todella tuulemaan ja tämä villiviikari kaksikko teki tuplalenkin muihin verrattuna, sen verran virrakasta menoa oli koko lenkin ajan eikä vauhti hyytynyt edes loppua kohti, päinvastoin. =D Ihanat mahottomat pennut! =D

Torstai-iltana pääsi Elvis viettämään mamin kanssa laatuaikaa Ess:n järkkäämään kerhoiltaan Tuusulaan, matkaseuraksi saatiin myös Ada-sisko ja Sani-neiti emäntineen. Kerhoillassa luentoa oli pitämässä Timo Rannikko, aiheenaan koirahieronnan salat. =) Tietoa tuli myös koiran liikunnasta jne. Aihe oli vetänyt paikalle kiitettävästi porukkaa ja tuttujakin tavattiin. Luento oli mielenkiintoinen ja antoi ajattelemisen aihetta.

Uskoisin kolmen koplani saavan tarpeeksi liikuntaa; Aamulenkkiin tuherretaan tunnin verran, syksyn tullessa aamulenkki tosin tehdään remmissä (ellei ole vapaapäivää), joten matkana se ei hurja ole (n.2-3km), mutta ajallisesti kaverit saa nuuskutella kiitettävästi. Jokapäiväisestä minimissään 5km metsälenkistä emme tingi kuin poikkeustapauksessa. Pitkät lenkit iltasella tehdään meillä joka päivä metsässä, vapaana (maalla asumisen ihana etu)! Viikonloppuisin ja vapaapäivisin pitkiä metsälenkkejä tehdään muutama. Maastot on useimmiten ne samat; mänty- ja kuusimetsää, sammalta, kantoja ja kiviä, joilla voi harjoittaa tasapainoa ja ketteryyttä. Ainoan piston sydämessäni tunsin, kun Timo sanoi koiran tarvitsevan myös pitkiä remmilenkkejä pari kertaa viikossa. Minä karmea ihminen kun vaan vihaan niitä remmilenkityksiä. Mut eikös ne mein aamulenkit lasketa niiksi?! =D Ja kohtahan se talvi tulee ja remmilenkitykset alkaa nostaa päätään... Timo kertoi myös pyörälenkin tehokkuudesta; vaikeaa oli pitää pokkaa kuvitellessani itseni polkemaan pyörää ympäri kyliä kolmen koplan kipittäessä rinnallani, ei taida olla ihan meidän juttu! ;) Uskoisin kuitenkin nykyisellään laumamme olevan ihan hyvässä jamassa liikunnan suhteen. =)

Timo näytti esimerkkikoiran avulla hieronnan saloja ja lopuksi omat mussukkamme toimivat mallikappaleina, kun harjoittelimme koirahienrontaa. Elvis oli selkeästi sitä mieltä, ettei tänne ole tultu mitään niin tylsää tekemään, vaan "äksöniä mulle heti pliis". Suostui kuitenkin olemaan hierottavana ja loppuun sitten temputeltiin, kun herralla virtaa riitti. Kiva ilta, jonka annin avulla voi nyt kotona harjoitella lisää. =)

Perjantaina saimme iltavieraaksemme Maijun ja cottonpoika Lucan. Tehtiin yhdessä lenkki ja otettiin lenkin lomassa vähän "piiloleikkiä" metsässä. Kovin tomerasti sessut vuorollaan pinkaisivat etsimään piiloon menneitä emäntiään. =) Piiloleikkien jälkeen tais jokainen olla astetta tarkkavaisempi, kai ne meinas et toi saattaa hetkenä minä hyvänsä ponkasta piiloon. =D

Lauantaiaamuna tehtiin oman poppoon kesken metsälenkkiä, jonka jälkeen suunnistettiin Nukarin maisemiin isomummolaan, jossa paikalla oli myös vanha herra Jeffi. Kolmen kopla ja Jeffi pääsi nuuskuttelemaan Nukarin metsikköjä, kun sain tädin houkutelluksi mukaan metsään samoilemaan. Zen-murunen yritti niin kovin leikittää vanha herra Jeffiä, joka lopulta intoutuikin muutaman kierroksen juoksentelemaan pienten paimenkoirien suureksi iloksi. =) Mummolan vakiopuuhiin kuuluu tietenkin myös palloleikki, jota kolmen kopla kävi leikkimässä Tuomo-sedän kanssa. Voi jestas sitä niitten riemua! =) Kotiinpäästyämme isäntä arpoili kenet ottaisi mukaan kyläreissulle, paikkaan jossa on parivuotias sekarotuinen Karkki-neito. Arpaonni osui Elvariin, joka häntä tanassa isännän mukaan kyläreissulle lähti. Elvis oli ensitöikseen nuuskunnut Karkin, jonka jälkeen railakkaat leikit oli kaksikolle maistunut. Oli sitten muistunut mieleen, että Elvis ja Karkki ovat joskus silloin pikkunaperoina nähneetkin ja leikkineet, että hyvin se arpa sitten tiesi. =) Sillä välin kotosalla Dee ja Zen saivat vieraakseen ja leikittäjäkseen papan. Kyllä osaa vanhat ukot mennä sekaisin pienistä koirista. =) Ja lapset nauttii, kun huomataan ja hyysätään. =)

Pappa leikittää tenavia...


Deeda kurmuuttaa pappaa...


Sunnuntaina tehtiin Kiljavan lenkki kokoonpanolla Kolmen kopla, Ässä-neidit, Ada-sisko ja Mila sekä issikka-Nuppu. Jo riitti taas vallatonta vilskettä, kun poppoo paineli Kiljavan mettän kurveja suoraksi. =) On aina niin mukavaa saada poppoota kasaan, ei joka lenkkiä tarvii oman poppoon kesken kierrellä. =) Kiitos tytöt ja emännät seurasta!

Kauan ei ehditty lenkin jälkeen kotona aikaa viettää, kun otin pojat matkaan, Deedan jäädessä mammanunnuilemaan kotiin. Kieppasimme Nurmijärvelle, josta mukaan haimme sisko-Tiin ja Satun. Siitä matka jatkui Riihimäelle, jossa järjestettiin match show Eläinkeskus Onnentassun hyväksi. Molemmat pojat oli pääsevä ketkuilemaan hyvän asian vuoksi. Paikalla olikin runsaasti osanottajia ja teki hirmu hyvää nannenaperoisille päästä siedättymään. Hienosti Napero-kaksikko olikin koko ajan, mitä nyt keskenään temusivat ja komppusivat ja kyllä emännätkin osansa komppuutuksista saivat, kun namiautomaatti pelas kakaroiden mielestä vähän hitaasti. =D

Elvari pääsi ekana ketkuilemaan ja taitava pieni mies olikin. Sen katse on niin liikkis, kun se tuijottelee mua ja tietää olevansa HienoPoika! <3 Punaisen nauhan sai kauniista esiintymisestä ja mammalta suukot ja rapsut päälle! =) Seuraavana vuorossa oli Lille-Zen, joka myös malttoi esiintyä nätisti. Tuomaritäti tutki pennut maassa (mikä vähän harmitti, kun pöytätreeniä ois ollu kiva saada), mutta Zen antoi melko nätisti katsoa hampaat ja rapsutella. Liikkuminen sujui ihan ok, seisominen oli kuitenkin pikku miehen bravuuri; katse tiukasti namissa, välillä mamia katsahtaen jotta "oonhan mää hiano ja taitava?!". Sininen nauha saatiin ja loppuen lopuksi Lille-Zen mittelöi itsensä pentujen sinisten ykköseksi. Tuomari perusteli meille valintaansa sillä, että "koiran ja omistajan kontakti oli mahtava!" Hieno Lille-Zen! <3 Tässä pari Salon Veeran ottamaa kuvaa mammasta ja Zenistä ketkuilemassa. Kiitos Veera kuvista! =)

Zemi kehässä


Zemi tuijottamassa namia


Tässäpä tätä taas tuli, diipadaapaa.. =) Mukavaa viikkoa kaikille!