maanantai 3. toukokuuta 2010

Vappuviikon antia; agilitya ja paimennuspäivää

Menneellä viikolla tää sairastui kurjempaakin kurjempaan kevätflunssaan. Parisen päivää meni sisätiloissa möllötellessä, isännän huolehtiessa kolmikon lenkityksistä. Sisätiloissa mupsuilla oli touhunaan palloleikkejä ja aktivointipelejä mamman kanssa. Perjantaina, kuumeen laskettua, tää ei malttanut jättää vappuhulinoita väliin, vaikka flunssan jälkimainigit löivätkin päälle. Niimpä koko poppoomme kera Ässä-neitien suuntasi suunnitelman mukaisesti Juvanmalmille vappuagiliitelemään muutamaksi tunniksi. Varsinaiset sillisalaattitreenit saatiinkin aikaiseksi; oli vappumotivaatioympyrää, rengasta, ruutua, keppejä... Ja tottakai; koirilla hauskaakin hauskempaa! =D

Vappuympyrää ja edelliskerran takaaleikkaus- ja valssiharjoittelua


Elvari tohotti motivaatioympyrää onnesta soikeana, pienen miehen kaikella energialla. Siitä tää eteenpäineteenpäin-reeni oli aivan huippu! Elvarin kanssa yritinkin sitten harjoitella haltuunottoa ja käännöksiä, sillä kun välillä nuo jarrut tuppaa menee rikki kesken kaiken. ;) Dea ja Nane syttyivät motivaatioympyrään hieman hitaammin, niillä kun tuo itsenäinen eteneminen ei ole niin itsestäänselvyys kuin Elvarilla. Intoa ja virtaa kuitenkin riitti myös kaksosilla, ja tehtyämme muita juttuja välissä alkoi itsenäinen eteneminen aueta ja sujua paremmin. Kummi Satu treenas kaikkien kuuden kanssa ruutua sekä rengasta, tämän mamman hetken lepuutellessa ja niiskutellessa. Hallissa meteli oli luokkaa "hevikonsertti" ja mä jopa hetken nautin siitä, että mun korvat oli flunssan vuoksi ihan lukossa. ;) Vallattomat muutaman tunnin vappukarkelot teki tehtävänsä ja loppu vappuaaton meidän kolmen kopla lepäsi oikein tyytyväisinä päivän tohinoista.

Marika oli varannut meille jo viime syksynä paimennuspäivän Kaisa Hilskan tilalle Turkuun sunnuntaiksi. Sunnuntai "valkeni" sateisena ja harmaana, valosta ollu tietoakaan... Suuria pisaroita tulla ropsutteli.. Ja mä manailin. Matkaan kuitenkin lähdettiin, sadekamppeita kassi täynnä. Ja kuinka ollakaan, suunnatessamme lähemmäs Turkua, alkoi arska pilkistellä ja loppuen lopuksi ilma oli mitä parhain! =) Matkassa mukana mulla oli pikku paimenet Elvis & Dea. Meidän lisäksi paimennuspäivään osallistuivat Marika & Tinka, Marilla, Ada & Mila sekä Satu, Saana & Tipi.

Ensimmäisenä Kaisa kertoi meille yleisesti paimennuksesta ja hieman eri rotujen ominaispiirteistä paimennuksessa. Meille myös valkeni hieman, mitä päivä tulisi pitämään sisällään. Saimme lisäksi paimennus"näytöksen" kelpie Heililtä, se oli mahtavan näköistä menoa se!

Konkari Heili näyttää mallia


Sitten meidän pikku paimenet pääsivät paimennukseen sytyttelyyn. Meille oli tiedossa kolme erilaista tehtävää, joista ensimmäinen suoritettiin suuressa nelikulmaisessa aitauksessa. Tehtävässä tarkoituksena oli tutustuttaa koiria lampaaseen, harjoitella poispäinajoa sekä tasapainoa suuremmassa tilassa. Ensimmäisenä mamman kanssa lampoja ihmettelemään lähti Elvis. Elvis nuuskutteli alkuun aitauksen herkkulisia tuoksuja ja jokunen kikkare löysi tiensä Elvarin suuhun, ennenkuin se äkkäs ne päkäpäät. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensiksi tehtiin poispäin ajoa (koira ajaa lampaita takana omistajan kanssa) yhdessä koiran kanssa ja saatiin hieman ideaa, miten lampaat "toimivat". Nähtiin myös miten koira suhtautuu päkäpäihin. Elvari otti päkäpäät tyynesti vastaan ja pikkuhiljaa se alkoi päästä kiinni ideasta. Oli ihana huomata, kun sillä välähti jossakin vaiheessa, että "perhana sentäs noihan tottelee mua!" ja häntä kohos ehkä sen kymmenisen senttiä. =) Seuraavaksi Kaisa otti Elvarin komentoonsa ja mamma pääsi hipsuttelemaan lampaiden edellä. Piru, että ne otukset on vikkeliä! Tällä oli lampaan nenua takapuolessa vähän väliä ja ne meinas jyrää meitin totaalisesti. Välillä oltiin sellasta kilpahippaa niiden kanssa, ettei tosi. Lopetettiin tehtävä siihen, että Elvari "ajoi lampaat mun luo".

Elvari ajaa lampaita oikeaan suuntaan


Lampaat mamman hoivissa, Elvarin jobi suoritettu. Vielä pitää kuitenkin vahtia, ettei ne sieltä sinkoa karkuun.


Neena-murulla kesti hetken kauemmin hoksata aitauksessa olevat lambit. Valeraskaudestaan huolimatta se jaksoi iloisesti häntä törössä kulkea mamman matkassa. Neenakin ajan päästä pääsi vähän jyvälle paimennuksen saloista. Jos ei ehkä niin taidolla, niin iloisena ainakin. Neiti täpäkkänä vilkuili aina mammaa, joka pienestäkin oikeasta toiminnasta huuteli Jesjessiä! Ja Neena nautti! =)

Nepsu saa ajettua lampaat mammalle ja näin iloisesti nousee tassut


Sitten vahditaan, ettei lampaat karkaa mammalta


Hieeeeno tyttö Dea!


Pienen hengähdystauon jälkeen lähdettiin suorittamaan seuraavaa tehtävää pyöröaitauksessa. Nyt nähtäisiin kuinka koira toimii ilman omistajan "tukea" ja kuinka se osaa itsenäisesti ajatella ja toimia. Alkuun tehtiin poispäin ajoa yhdessä omistaja+koira, jonka jälkeen omistaja (ja Kaisa) siirtyi lampaiden taakse, jättäen koiran pähkäämään mitä sitten?! Kaisalla apuna oli pullokeppi, jolla tarvittaessa pystyi ohjaamaan koiraa. Elvari oli aikas pähee, se alkoi hienosti itse flankata ja oli selvästi täpinöissään touhusta. Muutaman kerran Kaisa ohjasi Elvaria oikeaan suuntaan pullokepin avulla. Kaisa sanoi tehtävän jälkeen, että Elviksellä on "optimaali tatsi" touhuun, se ajattelee ja se toimii! Ajattelu suo sen, ettei se kiihdy liikaa ja energia kulu epäolennaiseen. Minun hieno pieni!

Elvari hippastelee käännöksiä


Siellä viuhtoo mamman urhea töyhtöhäntä


Nöyrtykää te päkäpäät Suuren ja Mahtavan Elvarin tieltä!


Neenan kanssa pyöröaitauksessa ajettiin ensi yhdessä lampaita, jonka jälkeen jätettiin neiti pärjäämään omillaan, meidän siirtyessä jälleen lampaiden taakse. Alkuun se hieman ihmetteli, että mitäs nyt tapahtui. Sitten se selkeästi koitti miettiä, et jotakin ne haluaa. Dea sai kun saikin muutaman oikein hyvän flankkauksen aikaiseksi. Sitten tuli ikävä mamia ja lampaiden ajamisen sijaan, se koitti funtsia miten se näppärimmin pääsisi lampaiden takana lymyilevän mamman luokse. Ja pääsihän se. =) Lopuksi vielä yhdessä ajettiin lampoja, se tuntui olevan Deasta mukavempaa. Dealla ei ollut samanmoista auktoriteettia lampaisiin kuin esim. Elvarilla ja lampaat kuulemma vaistoavat sellaisen todella herkästi. Neena on mamman kultamussu! <3

Viimeisenä tehtävänä oli ajaa 17 päistä katrasta isolla laitumella. Tämä tehtävä suoritettiin parityönä ja Elviksen parina toimi Tinka. Vuorotellen koirat toimivat ajavana koirana sekä pysäyttävänä koirana. Päästessään isolle laitumelle Elvari hihkaisi "ASIAA!", kun se hoksas ne kaikki ihanat lammaskakkakikkarekasat.. Antaumuksella Elvari sitten lampaankakassa kieri ja nautti sitä p.o. Saatiin me viimoinenkin tehtävä suoritettua kunnialla läpi. Ajavana koirana Elvari oli nopsakka ja Marikalla ja Tinkalla olikin välillä tahti juoksua. Pysäyttävänä koirana Elviksen itsetunto kohosi jälleen muutaman pykälän, kun se hoksasi, että se villalauma ihan tosissaan pysähtyy pelkän katseen ja edessä seisomisen voimalla. ;) Voi sitä riemua!

Dealle tämä tehtävä taisi olla kaikkein mieluisin. Avarassa tilassa on ehkä pienen, valeraskaan koiran mielestä "turvallisempaa" touhuta lampaiden kanssa. Dealla kävi flaksi ja se sai parikseen tilan "työkoira" Heilin. Ajavana koirana Dea oli näpsäkkä ja Heilin varmoilla pysäytyksillä ja lauman ajolla Deakin nautti täysin siemauksin touhusta. Pysäyttävänä koirana Dea ei rohjennut asettua lampaiden eteen tuijottamaan, vaan se askelsi suoraan eteenpäin aina välillä taakseen lampaita vilkaisten. Ihmetys Dealla olikin suuri, kun se tajusi lampojen aina stoppaavan sen kääntyessä niitä katsomaan. Ja mamma vielä kehuu niin maan mahdottomasti päälle! Deallakin taisi itsetunto kohota sen muutaman pykälän verran. =D

Aivan verraton päivä ja paimennus kokemuksena mahtava. Sekä plussana se, että taas opin koiristani hieman lisää! =) Ei minun paimentimista saati minusta tuohon touhuun ihan tosissaan olisi, mutta aivan varmasti, jos tilaisuus koittaa, lähdemme uudemmankin kerran paimennusta koittamaan. Onpahan nyt tämäkin nähty ja koettu! Ja mahtava fiilis jäi! Kiitos Marika, Satu ja Marilla sekä kouluttaja Kaisa mukavaakin mukavammasta päivästä!

Paimennuspäivän poppoo; Marilla, Ada & Mila, Marika & Tinka, minä, Elvis & Dea sekä Satu, Saana & Tipi.


Loput kuvat päivästä löytyvät täältä.