lauantai 3. huhtikuuta 2010

Erkkarihuumaa

Jeppajee. Nyt on tän vuoden erkkarireissu plakkarissa. Kivaa oli, vaikkakaan eihän se tietenkään tämäkään päivä sujunut kommelluksitta...

Puhelin piippaa 3.48 (digiboxin mukaan, joka siis edelleen talviajassa). Pöpperössä vastaan luuriin, josta kaikaa Sadun ääni "Me ei ihan vielä olla siellä." "Miiitäh?!" oli mun vastaus. Siis juurikin niin. Mun kello ei ollut herättänyt ja tuli persiin alla ekat vaatteet kaapista niskaan, hampit ja nassu kuntoon, koirat pikapikapisuille ja menoks. Huoh... Ja mä kun en ole sitten yhtään nopeiden aamujen ihminen, päinvastoin, mä tarviin ainakin tunnin pari aikaa aamuisin, jotta aamu on hyvä.

Ehdittiin kymmenen minuutin myöhästymisestä huolimatta ajoissa Mäntsälän Shellille, josta matkamme jatkui kimppabussikyydillä kohti Juvaa. Linja-autossa on tunnelmaa... Ja muutama kiltti koiruus. Mua vähän hirvitti, miten koiruusseurueemme mahtaa käyttäytyä häkissä, joka paljastui vielä sijaitsevan bussin alaosassa, erillään meistä. Kyllä sieltä vuhvuh kuului aina toisinaan, mutta erittäin mallikelpoisesti malttoi seurueemme edustaa.

Liki kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille näyttelypaikalle, joka osottautui oikein kelpoiseksi halliksi; tilava ja ilmastokin pelasi, vaikka lämmöt nousikin ihmismäärästä päivänmittaan. Senhän ymmärtää. Kamat saimme paikoillemme ja sitten alkoi odotus, puunaus, tuunaus, ihmettely ja kummastelu. Siinä välissä Nane ehti naarata varmaan koko näyttelypaikan koiruudet, jokikinen ois pitäny päästä haistaan (ja maistaan). Löytyihän sieltä niitä mielitiettyjä; päivän ehdoton ykköstyttö oli juoksuinen serkkutyttö Twiggy, jonka kanssa Nanella oli hyvin vallattomia leikkihetkiä pitkin päivää. Javan kanssa muistuteltiin muutaman viikon takaisia astumisleikkejä, näihin leikkeihin löydettiin myös uusi kaveri, Mikaelan Taavi-vaavi. Pikkuinen Trickteam-lapsonen Oodi valloitti Nanen sydämen oitis, se oli Nanesta vallan hurmaava! Voi sanoa, että Nane oli ekstaasissa kaikista aivan ihanista tyttösistä (pojatkin kelpas). =D Näyttelyssä oli mukana "kauhukaksikko" Tipin ja Zenin lisäksi myös lisäVaaraa Tuima-veikan sekä puolisisko-Tiukun muodossa. Sisarukset pääsivät väliajalla rellestämään pihamaalle ja sekös niistä oli kivaa. Ja musta oli mukavaa tavata kaikkia tuttuja! Kiitos teille mukavasta päivästä! =D Ja Saija; sun ansiosta mullekin tuli munarikas pääsiäinen. ;)

Dea-neiti oli meidän poppoosta ketkuiluvuorossa ekana, tällä kertaa nuorten tyttösten luokassa. Neiti oli kehän laidalla jälleen fiiliksellä "booooring", mutta kehään päästyään, se oli oma vallaton itsensä. =D Kun Dea saa täpättää ja kompuuttaa sillä on kivaa! Se sille suotakoon. =D Neiti esiintyi tavalleen uskollisena reippaasti ja ilkikurinen hymynkare suupielissään. Ketkuilun tuloksena NUO EH ja kiva arvostelu. EH:kin oli hyvin arvossaan, sillä tuomarilla oli melkoisen tiukka linja. H:ta tuli useita ja jopa T:täkin nähtiin, eriin ylsi vain harva. Mä olin siis enempi kuin tyytyväinen neidin tulokseen!! =D Hurraa Neena! =D

Nane-junnusen ketkuiluvuoro oli luvassa hetken kuluttua. Tää sanoo; mahtavaa! Nane oli rento ja se Esiintyi. Ei tippaakaan jännäystä. Maman muru oli niin pätevää poikaa että! Tää itkuiita oli ihan tippa linssissa, kun tuli niin hyvä olo! Tämän lisäksi, että poika oli hieno esiintyjä, se sai hienosti tulokseksi ERI:n ja menipä vielä sijoittumaan luokassaan kolmanneksi. Tulos siis JUN ERI3. Hienoa hienoa pieni mies! =D

Erkkarin tämän vuoden sloganiksi meillä vakiintui "Maleate!". ;) Tarkoittaen... Dean juoksujen aikaan Zen "järsi" Dealta turkista ison läntin alueelta päälikarvat kokonaan, jättäen vain pienet tupot pohjavillaa paikoilleen. Länttiä ei saanut mitenkään piiloon. Noh.. Mä mietin, että mitä ihmettä mä sanosin tuomarille, jos se sitä ihmettelisi ja hei tietenkin "Maleate!" Kai siitä nyt kaikki ymmärtää.. ;) Noh.. Dean ollessa vuorossaan, tuomari alkoi hypistelemään läntin kohtaa tarkkaan, jolloin mä totesin parhaaksi alkaa selittämään. Aloitin "She was in a heat..." jolloin tuomari jatkoi "and the male chewed her fur, oh that's familiar!". Ja naurahti päälle. Mää hihittelin. Tuomari onneksi ymmärsi yskän jo puolikkaasta lauseesta "Hänellä oli juoksut...". ;)

Iso kiitos ja kumarrus reissuseuranamme olleille maailman kivoimmille reissukavereille Satulle, Tipille ja Sanille! =D Teidän kanssa sitä sattuu ja tapahtuu ja vahingonilo on paras ilo! ;)

Nyt jos ehkäkohta nukkumaan, tää on väsy! =D

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Hurrrrjasti onnea Zen!!!

Pienisuuri mies Nanne-nannukka juhlistaa ensimmäistä syntymäpäiväänsä! Luvassa tänään synttärihumua; kavereita, lenkkiä, leikkejä, unohtamatta suussasulavaa synttärikaakkua ja muita synttäriherkkuja! Hurjan paljon onnea meidän pikkuiselle, meidän vaaville <3



Raikuvat onnitteluhaukahdukset lähetämme myös Zenin pentuesisaruksille Blitzille, Tipille ja Tuimalle! Hirrrmuisesti onnea koko katraalle! =D

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Siinähän se taas hurahti...

..viikonloppu. Tuli ja meni. Onneksi ehdittiin kaikkea pientä touhuta sen aikana. Viikonloppu sisälsi hurjan mukavia, iloisia juttuja ja valitettavasti myös ei niin kovin mukavia asioita. Kerrottakoon heti tympeimmät jutut alta pois.

Musta on ihanaa touhuta kaikenlaista koirien kanssa. Kokeillaan enempi kun mielellään kaikkea uusia juttuja, tähän mennessä ollaan testattu mm. agilitya, koiratanssia, rallytokoa, uintia, näyttelyitä, verijäljen alkeita... Me harrastellaan omaksi iloksemme ja koirien aktivoimiseksi. Ainoa tavoite harrastusten suhteen mulla on tehdä koirat iloisiksi ja onnellisiksi ja kun ne on tyytyväisiä, olen mäkin iloinen ja voin hyvin. Harrastukset vahvistaa yhteistyötä, luo itsevarmuutta ja antaa tarvittavia haasteita mielelle. Mä annan noille kolmelle lähes kaiken mun vapaa-aikani, me harrastetaan kaikkea pientä, lenkkeillään tai ollaan vaan. Mut aika on niiden. Se mitä ne antaa mulle siitä ajasta "kiitokseksi" on paljon; se antaa energiaa, auttaa jaksamaan ja saa voimaan hyvin. Pitkä pohjustus, joka sinänsä ei liity mitenkään seuraavaan, mutta...

Lauantain rallytokoon otin matkaan tällä kertaa Nanen. Meillä oli kivaa, kunnes. Kurssille oli tällä kertaa ilmaantunut valkkari, jolla oli myös kivaa, omaa kivaa.. Oma kiva käsitti tuijottelua, rähinää ja lopulta myös hyökkäilyjä, josta myös Nane sai oman osansa. Ja mua sapetti! Koitin olla mahdollisimman tyyni "attakkin" jälkeen, jottei Nane saisi enempää traumoja, vaikka mun teki mieli päästää suusta kaikki p**keleet mitkä osaan. Nane onneksi söi ja temppuili kehän laidalla, joten toimintakyvyttömäksi ei mennyt. Silti meidän reenifiilis oli tipotiessään, ei päästy tekemään täysillä. Musta harrastuksissa pitäisi olla kivaa ja musta kaikille ois se mahdollisuus suotava. Ymmärrän, että "räyhät" tarvii sosiaalistamista ja kouluttamista pois häiriökäyttäytymisestä ja aggressiivisuudesta, mutta musta tollanen on täysin väärä paikka siihen kouluttamiseen. Pieni tila, missä ei voi välttyä olemasta nokakkain ja kun se yksi koira ei ole handlingissa, niin siinä menee muidenkin fiilikset, kun saa pelätä, jotta taasko se hyökkii. Eikä omistajan välinpitämätön asenne asiaan tee siitä yhtään helpompaa muille. Ja toinen juttu, miksi Nane?! Sille kävi jo pienenä tapahtumia, jotka vei siltä perusluottamusta vieraisiin ihmisiin, siinä yksistään riittää varmaan koko pikkumiehen elämän ajan "projektia". Ja nyt tämä. Onneksi se kuitenkin treenien jälkeen meni reippaasti nuuskuttelemaan hallin ulkopuolella olevia koiria, samoiten iltalenkillä. Että semmoset reenit, toivon ettei enää toisia samanmoisia tule! Saatoin kirjoittaa sekavasti, mulla vaan niin nousee tälläsestä karvat pystyyn. Ylläoleva teksti liittyy tähän sikäli, että mä toivoisin meillä olevan harrastaessa rentoa ja kivaa yhdessäoloa josta jää hyvä mieli, ei tälläistä toisten ihmisten piittaamattomuudesta aiheutuvaa mielipahaa. No mutta se siitä.

Lauantai-illan apeahko mieliala korvaantui triplaten sunnuntain agilitytreeneissä! =D Mukaan tälläkin kertaa lähtivät sekä Nane että Neena. Treeniseurakseen saivat pikkuisen Moolin. Motivaatio oli kohdillaan molemmilla nuppusillani ja ne oli niin täpäköitä että. Otimme hyppyjen ja putken avulla pieniä ohjauskuvioita, jotka alkavat sujua kerta kerralta paremmin, kun mäkin alan päästä niistä jyvälle. ;)Otettiin me jopa kolmosluokan ohjauskuvioitakin (mä en sitä kyl ees ois tajunnu). Era seurasi meidän touhailuja vierestä ja neuvoi meitä (mua). Mua auttaa hirmuisesti, kun on joku joka "kädestä pitäen" näyttää ja opastaa, jaksaa selostaa uudestaan ja uudestaan. Hiljalleen se alkaa tääkin pölkky tajuta. Ja meillä oli kivaa! =D Tämä on sitä mistä tulee hyvä mieli, tämän vuoksi me harrastamme! =D

Agilityjen jälkeen kävimme Purinalla seuraamassa tokokisoja ja kannustamassa ykköstyttö Sania! Ja hienostihan se Sani tokoili, tk2-tittelin edestä! Hienoa Sani & Satu! Mentiin Purinalle myös nähdäksemme paljon muita koiria. Onneksi Zenillä ei tuntunut jääneen mitää traumoja esim. valkoisiin/isoihin tms. koiriin. Ehkä aavistuksen enempi se haukkui muille (mikä ollaan saatu lenkeillä jo lähes loppumaan). Kun vaan oiskin pelkkää enempi puhisemista, sen kun aina saa koulutettua taas ajan kanssa pois. =)

Tämmösiä. Nyt ei jaksa enempiä jaaritella. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!