Zen 6kk <3

Meidän Zen-mies on tänään juhlistanut 6kk päiväänsä herkutellen ja puuhaillen kaikkea mukavaa! Päivällä käytiin "neuvolassa"; strategiset 6kk mitat olivat 34,4cm korkeutta ja 5,8kg painoa! Mukaan kaupasta sankarille tarttui herkkuja, joita Zen tarjosi juhlapäivän kunniaksi Elvarille ja Deelle! Zen ja mami viettivät lisäksi tänään privaatti aikaa ulkosalla, harjoiteltiin hieman tassun antoa, Zen hiffaa sen aika kivasti jo. Vielä vähän vaatii tosin lisäharjoittelua.

Illasta Zen pääsi muun lauman mukana Lopelle ihmettelemään hevosia ja muita maalaisjuttuja. ;) Hevosia alkuun ihmeteltiin ja niille piti kertoa "kuka on pomo tiluksilla", sitten alko kakkakikkareet kiinnostaa sen verran, että herruuden kertomiset jäi. Yllättävän rohkeasti Zen meni hevosten lähelle, piti välillä pois huudella, ettei ois liian likelle menny... Kyllä siinä kakassa on taikaa! =D

Tässä meidän päivänsankarin kuvia muutaman päivän takaa.

Ekaksi tälläistä "mukavirallista" poseerausta...


Sitten sievää napotusta...


Pitkäsöpiskuono- kuvaa...


Sitten mamin lempparit... "Kasso kasso äitee miten mä saan kielen rullalle.."


"Kassoksää ny, ei moni jäppinen osaa näin hienosti taiteilla..."


Nyt mä menen kohmeisena nappaamaan synttäripojun ja kumppanit sohvalle viereen ja juomaan teetä, jotta lämpiää... =) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tasan kaksi vuotta sitten...

...sydämiimme tassutteli tämä pieni nassikainen...


Elvis 8 viikkoisena... <3 Kuva M.Vepsäläinen

Voi elämä se oli pieni... =D Ja suloinen...ja energinen... Koko ei ole kyllä Kirpulla ollut esteenä milloinkaan! Monen monta hassunhauskaa hetkeä ollaan tämän tättähääriksen seurassa koettu. Elvis on suuri luonne pienessä paketissa! =D Muistan sen tunteen, kun nyytin syliini otin ja kotiinlähtö kasvattajalta koitti... Mä hoin vaan et ei me tätä voida kotiin viedä, ei me sitä osata hoitaa... Ja toinen napotteli meitä pikku pippureillaan. Automatkasta ekat parikytmetriä piti piipata, sit alko kiinnostaa hupparin narut ja kaikki piippaukset unohtu niiden kanssa leikkiessä. Kotiin tullessa pikku mies nuuskutteli asunnon ja totes et "kotona ollaan"! Se oli reipas poika. Ja hurmas kaikki samantein... <3

Muisteluista tähän päivään... Syksy säässä ollaan lenkkeilty ahkeraan viikon pari ekaa päivää, eiliset lenkit hurahti täysin ÄssäT-tiimin kanssa mettässä samoillessa. Kaverit ei taida koskaan kyllästyä nähdessään toisiaan, vaikka just oisivat aamulla nähneet. Aina samat railakkaat hännänhuiskutukset pitää kavereille keikutella ja meno on luokkaa "ralliarallialisäärallia", metsän puut ja peikot pois tieltä kun kuusikko tulee.. =)

Olen koittanut Zenille opettaa naksun ja operatin oppimisen avulla tassun antamista. Aina ollaan päädytty siihen, että napero napottaa mua kymmenisen minuuttia silmiin ja miettii "kuinka hitsin taitava mä olen, kun mä osaan tän näääin hyvin!". Se ei tarjoa tassua, vaan katsekontaktia (joka onkin aika hienolla mallilla), mut periksi en anna. Eilen sitten illalla tajusin, et ei sen tarvii istua... Mikä valaistus! =D Maahanmenon se osaa käden avulla ja harjoiteltiin sitten sitä. Maassa ollessaan se alko tarjoo myös tassua kädelle. =D Jiihaajippii! =D Naksnaks ja namia! Ja tassu ja namia... Voi elämä se sai suukkoja ja haleja ja oli niin pätevä ollakseen ettei tosi! =) Tiesi tehneenä jotakin elämää suurempaa... =D Näin siis meidän naksuttelut.. =) Ehkä se vuoden ikään mennessä osaa tassua antaa... ;)

Sellasta aamutuimaan...