tiistai 14. tammikuuta 2014

Majn kuntoutus-kuulumisia + muuta läpinää

No niin. Nyt niitä luvattuja Majn kuntoutuskuulumisia, hieman lyhennettynä/pikaisena versiona. Piti ihan käydä katsomassa mihin viime kirjoituksissa oli jääty kuntoutuksen saralla ja näköjään siihen on jääty, kun joulukuun alussa oli juuri saatu fleksilenkki-lupa.

Fleksilenkkeily aloitettiin ensin noin tunnin metsälenkeillä. Neiti sai juosta ja leikkiä, hyppiä kiville ja kaatuneiden puiden yli, mutta jos meno kävi liian rajuksi, olin kuitenkin jarruttelemassa menoa fleksin toisessa päässä. Missään vaiheessa kinner ei ottanut nokkiinsa lisätystä "rajummasta" liikkumisesta metsässä. Tämän lisäksi kuntoutusohjelmaan kuuluivat tavalliset päivittäiset remmilenkit ½-1h mittaisina aamuin illoin sekä kotijumpat venyttelyineen. Uutena tietenkin oli myös kotona riekkuminen vapaana kavereiden kanssa sekä yksikseen lelujen kanssa.

13.12.13 kävimme fyssarilla ja pääsimme ensimmäistä kertaa uimaan rata-uintia, fysioterapeutin ollessa seuraamassa ensimmäistä uintikertaa. Majn uintityyli oli hyvä ja käytti molempia takajalkoja potkuihin tehokkaasti (tosin potkuvoimaa leikatussa jalassa oli tietenkin vähemmän). Saimme luvan aloittaa uintitreenaukset.

Uimassa olemme käyneet nyt viikoittain Hyvinkään koirakylpylällä. Ensimmäisten uintikertojen jälkeen huomasi, että lihakset olivat hieman "maitohapoilla" samana iltana/seuraavana päivänä uudesta liikuntamuodosta. Nyt Maj jaksaa jo uida hyvin usean sarjan, kunhan muutaman radan mitan jälkeen pidetään kunnon paussi. Aina alkuun pidän Majn liiveissä ja loppuajasta pääsee muutamaksi kerraksi uimaan ilman liivejä.

Fyssarikäynnit ovat olleet tahtia x1/vko kuntoutuksen alusta saakka, nyt kertoja on alettu harventamaan. Fyssarin mukaan lihaskunto Majlla on palautunut todella hyvin ja jumeja ei enää tule samalla tavalla kuin aluksi, joten emme tarvitse viikoittaisia tsekkauskäyntejä, vaan voimme jatkaa kuntoutusta saamillamme ohjeilla kotona. Seuraava fyssariaika onkin nyt kolmen viikon välillä. Fyssari kysyi akuvuoden päivinä, että joko olen laskenut neiti vapaaksi metsässä. En... Hänen mukaansa kintereen pitäisi jo kestää ja lihaksiston tukea kinnertä tarpeeksi irtiolossa. Sovimme, että odotan alkuvuoden reissujen yli ennen Vapaus koittaa-päivää.

13.1.14 Vapaus viimein koitti Majlle 130 päivän kiinniolon jälkeen! Kyyneleet silmissä päästin neidin irti metsässä ja ensi fiilikset olivat ahdistus ja paniikki, sitten itketti jo ihan sen vuoksi, että neiti näytti niin onnelliselta juostessaan hymy korvissa saakka. <3 Hyvin meni. Lämmiteltiin ennen vapaaksi pääsyä n.1km matkan verran ja toinen samanmoinen lenkin päätteeksi. Luoksetulokin muistui hyvin pillin ja namin voimin. Ehkä seuraavalla kerralla mua ei ahdista enää niin paljon päästää neitiä kirmaamaan vapaana. ;) Muuten ollaan elelty rauhaisaa eloa loppu- ja alkuvuosi. Joulua vietettiin kotosalla ja taashan ne nuo apinan poikaset olivat olleet kaikista kilteimpiä saamiensa lahjojen määrästä päätellen. =) Uutena vuotena ei paljoa hetkauttanut poppoota paukut ja pommit; tyynesti nukkuivat koko illan. Vuoden vaihtuessa katselimme yhdessä sohvalta käsin ulkona näkyvää valoshowta. Tällekään vuodelle emme asettele minkäänlaisia tavoitteita minkään suhteen. Hiljaa kuiskattu toive on vain, että kaikki pysyisivät terveinä ja saisimme nauttia yhdessäolosta ja yhdesä tekemisen riemusta. Laitetaan muutamia kännykkäräpsyjä vielä tähän loppuun. En ole saanut lokakuisen Rakveren reissun jälkeen kuvattua lainkaan, täytyisi se asa korjata kyllä pikimmiten. Maj-Lis rentoutuu mamin sylissä <3

Jouluista akkavaltaa talossamme... ;)


Ressukka-Nane yritti ottaa naisista yliotteen, ei onnistunut. =)


Uudenvuoden vastaanottoa Dean tyyliin


Maj-Lis mamin sylissä uv:ta vastaanottamassa


Siinä pikaisesti meidän kuulumisia, tai no lähinnä Majn kuntoutuskuulumisia. =D