Kukkia, kisakatsomoa ja kakkaa

Kuluneella viikolla on ihasteltu saapunutta kevättä pitkillä metsä- ja peltolenkeillä. Koska aloitimme multasormen uran viime joulukuussa melko hyvällä menetyksellä amaryllisten kanssa, päätimme tuoda hieman luontoa myös takaterassillemme kesäkukkien muodossa. Eilen vihdoin ja viimein tartuimme tuumasta toimeen. Päätimme saada kukkaloistoa kisakatsomoa varten. Oman kolmikon lisäksi sain kaksi lainamupsua avukseni puutarhahommiin.

Vilpolan eripätevä puutarhuriporukka

Poppoo oli avuliaasti mukana möyrimässä multaa ja valitsemassa kukille sopivia ruukkua. Työn edetessä ja aina silmän välttäessä, joku onnekas pääsi livahtamaan mun selän taakse syömään hönsgödseliä kukkaruukuista. Viattomista viattomin Elvis aina oikein mulkaisi, kun kielsin syömästä kanankakkaa. No ymmärtäähän sen. Pojan mielestä piha täynnä herkkuja ja emäntä jaksaa nalkuttaa pikkuseikoista. ;)

Lopputuloksena meillä oli kesäkuntoon siistitty takaterassi kesäkukkineen sekä rauhallinen koiraviisikko.

Orvokit, pelargoniat ja hopealehdet

Ruukkuasetelmat; joissa lobeliaa, murattia, pelargonia sekä lumihiutale

Muiden ihastellessa kukkia Nane tarjosi Nellille heinälounaan talonnurkalla <3

Lauantai-illalla lähdimme vielä Nukarille iltalenkille ja tapaamaan Neroa ja emäntäänsä. Pentukoira oli edelleen yhtä rauhallinen ja hellyyttävä, lisäksi nyt se jo vähän yritti mennä mukaan kolmikon rillutteluihin. Pikkukoira väsähti lenkin jälkeen ja rauhallisesti seuraili "aikuisten koirien" leikkejä ja tohotusta. Elvari the kakkamaakari pääsi kuin pääsikin emännän kovasta komennosta ja haukansilmistä huolimatta livahtamaan hevosten aitaukseen (tyhjään kylläkin), jossa se kohtasi taivaan. Kasoittain tuoretta, senpäiväistä, hevosenkakkaa. Ja kuinka se kieri ja kieri... Yöh. Takaisin tullessaan sen silmät loisti ja naama oli isossa virneessä ja voi kuinka keveä olikaan sen askel. Niimpä niin. Hajukin oli aika taivaallinen. Kopla käväisi myös tallissa tutustumassa näihin isoihin kakkakoneisiin. Eivät kyllä olleet kovin otettuja visiitistä. Nenät nuuski vinhasti, mutta muutoin hepat oli niistä aika kauheita. Ne suuret kakkakoneet hönki kuin tuliliskot päin naamaa ja hörähtelivät ja melkein söivät ja potkivat itsensä ulos karsinoista odottaessaan iltaruokaa. Elvari tuumasi, jotta hän haluaa edespäinkin tehdä tuttavuutta vain ja ainoastaan kakkakoneiden tuotosten kanssa. Kotona Elvari valitettavasti joutui vaihtamaan kakantuoksun turkistaan omenentuoksuun, ei sen vieressä olisi muuten kyennyt nukkumaan. =D

Mahtavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Tänään tsempataan Suomi pronssille, koska kiiltää se pronssikin, kun valotus on kohillaan ;)

Hyvää äitienpäivää kaikille <3

Eilen kävimme koplan kanssa Nukarilla mummolassa sedän luona katsomassa miltä mummon kukkapenkissä näyttää. Vielä ei kukkinut mummon viimeinen äitienpäiväruusu. Helmililjat, narsissit ja tulppaanit sen sijaan kaunistivat kukkamaata. Tarkastettuamme kukkamaan pääsivät mupsut taas "toviksi" pelaamaan palloa isosedän kanssa. Jos joku väittää, ettei koiralla ole hyvä muisti, mä väitän vastaan. Samantien kun päästään mummolan pihalle, on Elvari viivana vajan luona, kun tietää, että sieltä se pallo löytyy...

Mummolassa vietetyn riekkutovin jälkeen lähdimme tutustumaan 9-viikkoisen Nero-saksanpaimenkoiranpennun sielunelämään. Voi jestas mikä suloisuus se oli <3 Vastassa oli lurppakorvainen pieni pehmeä pallero.

Nero oli jopa meidän kolmikon mielestä ihana pentu. Se ei meinaan riekkunut kiinni eikä ollut, kuten tavallisesti pennut, yliriehakas. Nero alkuun hieman kaihtoi meidän kolmikkoa, onhan ne nyt yhdessä aika pelottava ilmestys. ;) Kerrankin tutustuminen meni niin päin, että meidän apinalauma kävi vuoroin nuuskuttelemassa vauvan läpi. Totesivat uuden kaverin vielä ihan jees-tyypiksi. Kertaakaan niiden ei tarvinnut edes komentaa naperoa.

Nanea kiinnosti alaosasto. Vielä sen mielestä pentu tuoksuu ihanalle aka pissille. ;)

Nerokin rohkaistui tutustumaan koplaan, kunhan eivät olleet kaikki samaan aikaan tyrkyllä.

Nane oli siitä erityisen kiva, suukonkin suikkasi kaulukseen

Ihme ja kumma, Dea pariinkin kertaan yritti leikkiinkutsua esittää Nerolle.

"Mami, toi pentuhan on ihan jees!"

Lopuksi kävimme tovin istumassa hevosten kahluualtaalla. Siitäkös kopla riemastui. Taisivat muistaa viime kesäiset uintireissut samaisessa paikassa. Elvari tosin taisi muistaa (=haistaa) muutakin, sillä se yritti aina vähän vaivihkaa altaan reunalta siirtyä hevosten tarhoihin, tietäähän sen mitä siellä ois ollu tyrkyllä... ;)

Että semmoinen uusi tuttavuus. Olihan ihku <3

Loppukevennyksenä tarjoillaan eilisen aktivointituokion tuloksia.
Ostin mupsuille, jok'ikiselle oman uuden aktivointilelun. Kovin touhukkaasti ne jaksoikin kalastella kanakierteen palasia leluistaan. Jossakin vaiheessa ihmettelin, kun bongasin lattialta pieniä punaoransseja palasia... Noh... Joku osaa käyttää älliä kärsivällisesti... ja joillain on omat keinot päämäärän saavuttamiseksi, kuten voima ja hampaat...

Järjestyksessä Dea, Nanen ja Elkun lelu

Ylityövapaa - mikä ihanuus

Joskus se kannattaakin, että tekee pitkää päivää lähes joka päivä. Harvoin se palkitsee, mutta sitten kun se ylityövapaan pitäminen johkin väliin on mahdollinen, se tuntuu niin ihanalta. Tänään sain sellaisen lottovoiton. ;)

Aamusta köpöttelimme tuttua hautuumaan lenkkiä ristiin rastiin parin tunnin verran. Päässä alkoi soimaan tuttuja polkuja tallatessa "Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..." =D Illalla sama setti.

Päivällä treffasimme koirakavereita. Nellin ja Hetan mamma oli pystyttänyt lapsuudenkotinsa pihamaalle muutaman hypyn sekä pussin ja putken. Koplalla riitti riemua meidän "minitreeneissä". Elvari ja Nellikin löysivät vihdoin yhteisen sävelen saadessaan kirmailla kaksin pihamaalla. Elvaria Nellin suuhunastitunkeva-lähentely yleensä ällöttää, mutta nyt Elvarista oli haaauskaa juosta Nellin kanssa ja ottaa Nelliä kiinni. Jos liian kauaksi aikaa jäivät paikoilleen, komensi Elvis Nellin liikenteeseen, jotta pääsisi "paimentamaan" tätä. =) Nellin ja Hetan lisäksi paikalla olivat pommi-Brassi sekä suomenlapinkoira Santtu. Hieman piti poikien häntiä nostella ja mitellä katsein kuka se kingi olikaan, mutta aikansa mittailtuaan toisiaan, olivat kaikki sulassa sovussa. Lisäksi Elvaria kiehtoi kovin talon vanha kissa herra, sitä se kävi pees pitkällä nuuskuttelemassa. Dea puolestaan tuijotteli kissaa ilmein "ootas jos oisit meiän tontilla, mä ajaisin niiin sut tiehesi". Kissaa ei paljoa koirat kiinnostanu, vaan rauhassa istuskeli lauman seassa. Alla muutama kuva päivän treffeistä.

Whooot happened?!

"Sainpas napattua sut kakara!" kiljuu Elvis ;)

Somasti rinta rinnan, Nelli ja Elvis

"Pitäkää tunkkinne!" Terveisin Elvis ja Nelli

Dea omien poikiensa kera <3

Elämäni aarteet <3

Loppuun vielä lempeä katse <3

Rauhallista viikonloppua kaikille!

Taivaallista toukokuuta!

Toukokuu, aina yhtä ihastuttava ja odotettu. Kevät on täällä. Nauttikaamme siitä! <3

Tästä siinä on kyse...

...rallytokossa nimittäin. =D

Askeleetkin ajoitettu yksiin. ;)
"Vieläköhän se seuraa?!" "No seuraan seuraan, anna mennä vaan mami!" Kuva Sari L.

Kumpaistakin hihityttää... =D Kuva Sari L.

Höhö-akka nauttii mamman kanssa touhuamisesta. Kuva Sari L.

Se on kivaa. Kivaa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä. =D

Hyvää vappua kaikille!

Nane & Dea - RTK1:set saavutettu!

Käytiin kisaamassa tänään Röykässä Dean ja Nanen kanssa, Imphan järjestämissä rallytokokisoissa. Aika tarkalleen on vierähtänyt vuosi edellisistä kisoista, sillä viimeksi olemme kisaamassa olleet 19.4.11 Karjaalla. Harjoittelu on ollut retuperällä satunnaisia pikkutreenejä lukuunottamatta. Mutta lahjattomat treenaa, vai miten se nyt meni?! Ja aina ei voi kaikkee osata perfecto, mut haittaakse?! ;) Tuskimpa, sillä me oltiin hirrrveen hirrrveen hienoja, eikä ees oltu hirrrveen humalassa (lainaten Heffnerin Leenaa). ;)

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja kaksikko ehti hyvin nuuskutella ympäristöä ja tervehtiä toisia karvakavereita. Dea nuuskutteli ehkä vähän turhankin innokkaasti kaikki maailman hajut, joten tässä taas juoksuja ootellessa... AVO-luokan ratasuorituksia seurattiin hetki ja mulla tuli vähän iik-olo, kun tajusin, ettei me tosiaan pitkään aikaan olla treenattu ja hyvä että paikanpäällä muistin kumpi on oikea ja kumpi vasen. Kisat itsessään ei niinkään jännitä. Onneksi paikalla oli tuttuja, jotka havainnollisti oikean ja vasemman eron mulle ;) Onneksi olin korvat höröllä myös tuomarin pitäessä puhetta, sillä mä jotenkin muistin, että namitus on alossakin vielä sallittua. =O No juu muistinhan mä sit, kun se oli sanottu, ettei ole, muutakun mölleissä. Siitä pientä lisäpainetta. =D

Nane oli ALO-luokan koirista toisena vuorossa. Mä olin pihalla kun lumiukko ajoittain, mutta onneksi mulla on pro pari. ;) Se sentäs osaa lukea kyltit ja tehdä tehtävät kuten piti. =) Yhden kyltin mokasin, kun meinasin teettää väärän tehtävän, onneksi muistin uusimismahdollisuuden, tästä meni -3pistettä. Toiset -3pistettä menetettiin "koira-liikkeestä-maahan"-kyltillä ohjaajavirheenä, sillä ohjaajan olisi tullut "olla selkä suoremmassa liikkeen lopussa"?! =D Whot... Juu en tiedä, mutta ilmeisesti olin jotenkin selkä köyryssä liikkeen lopussa, oletettavasti. =D Seuraaminen Nanella on ihan kivalla mallilla, mitä nyt välillä piti vilkasta johkin muualle. Toimii myös ilman namipalkkaa, keskittyminen ei herpaannu eikä into tekemiseen lopahda kesken rataa.

Nanelle tulokseksi 94/100p, sijoitus 4/20. Kolmella hyväksytyllä alokas-luokan tuloksella luokkanousu ja koulutustunnus RTK1 =D

Dean vuoro oli vihoviimeisten joukossa. Neiti innokkaana ennen vuoroaan kentän reunalla temputteli mamman kanssa, mutta kehään päästyään ja todettuaan, ettei namipalkkaa irtoa joka välissä, sen into vähän lässähti. Ihan kivan suorituksen Dea silti teki. Ensimmäistä kertaa tosin mm. haisteli kylttiä, katsasti tuomarit ja oli vähän "omissa maailmoissaan". Muutama tehtävä ryssittiin ihan huolella ja sit tuli noista puutteellisista yhteistöistä ja yhdestä taluttimen kiristymisestä virhepisteitä. Suorituksemme jälkeen katsoi mua ilmeellä "Eiks ollu aika jees?! An nysse nami!" ja nauroi päälle. Ja sittenpä sai nakkia ja kehut ja paijaukset <3 Dealle tulokseksi 72/100p. Myöskin kolmella hyväksytyllä alokas-luokan tuloksella luokkanousu ja koulutustunnus RTK1.

Tyytyväinen saa olla pikkumustiin. Koska lähdetään vai lähdetäänkö koskaan yrittämään AVO-luokkaa? Se jää nähtäväksi. Dean kanssa näissä alo-luokankin suorituksissa on vielä viilaamisen varaa, Nanen kanssa voisi hiljalleen ottaa avo-luokan uusia kylttejä harjoittelun alle. Ja Elvari saa edelleen rallittaa pikkutreeneissä mamman kaverina ihan ilman yleisöä. =D

RTK1 Dea

RTK1 Nane

P.s. Kisoista kotiutuessamme kävimme kaupassa ja kaupan pihalle kurvanneessa avoautossa istui kahden äijän lisäksi maailman suloisin pieni vaalea poika. Minun Elvis <3 Voi sitä innon määrää ja hännänvispausta pienen piipityksen kera, kun se Elvari näki mamman. On se rakana <3

Koko kopla yhdessä <3 Elvari tiukasti litistettynä kahden mustiaisen väliin ;)

Pelle-sedän syynissä

Tänään kävimme Dean ja Nanen kanssa Per Axelsonin tarkastettavana joukkotarkastuksessa Riihimäellä.

Dea- crd, lisäksi distichiasis lievä (oikeasta silmästä löytyi 2 ripseä ja vasemmasta 1).
Nane - silmät täysin terveet, polvet edelleen 0/0.

Elvari oli turistina mukana ja olisi myös kovasti tahtonut tutkimuspöydälle. *Möks* vaan kuulu kun ei päässyt. =) Sai se juustoa sitten palkaksi session jälkeen, ihan kuten muutkin. Tyytyväinen täytyy olla päivän saldoon. Näillä jatketaan taas etiäpäin.