lauantai 30. tammikuuta 2010

Polskis, putkeen ja tokoilua rally-väritteisesti (vai miten se nyt oli?)

Hiphei! Pakkasviikko takana. Johan on taas hyristy ja hytisty. Talvi on kiva, mutta rajansa kaikella. Ekat lumet ja ekat pakkaset on jotain niin ihanaa, lisälumi ja lisää pakkasta alkaa olla "ihankivaa" ja nyt ollaan vaiheessa "voi elämä, koska tää oikein loppuu"... Eli kevättä kovasti odotellessa. =D

Pakkanen ei kuitenkaan ole meitä täysin lamaannuttanut. Viime maanantaina se oli taas "polskis ja molskis", kun lähdettiin visiteeraamaan koirakylpylällä. Uimareissulle matkaan lähti tällä kertaa vain Dea, sillä meille oli varattuna koko uimarata, mutta ei uittajaa. Uskoin, että jos joku, niin Dea, malttaa uida siivosti myös emännän opastuksella. Ja hienosti mentiin myös tällä kerralla! Dea ei itse veteen mene, mutta kun sinne laitetaan, niin vaihtoehtoja ei montaa ole, pakkohan se on siis uida. Ja reippaasti Dea uikin, niin Deamaisesti; täpäkästi ja vauhdilla, silti rauhallisin vedoin. Pikkuinen pippurinen pikauimari Neena... Kiitos Satu, Kajsa, Tero, Tiuku ja Sani jälleen kylpyläseurasta! Ensi kertaan! =D

Torstain hyytävän pakkaspäivän varalle oli luvassa toisenlaista tohinaa koko koplalle. Lähdettiin kera Ässä-neitien ja Nuppu-issikan testaamaan Juvanmalmilla sijaitsevaa Sporttikoirahallia. Kiva paikka oli; siisti, lämmin, tilava! Pitkästä aikaa pääsi kaikki kolme tohistelemaan agilityn parissa, vaikkakin mun mielikuvituksen puutteessa hieman rajoittuuneesti. =) Nannen kanssa otettiin vanhoja tuttuja, putkea ja puomia, sekä hieman siivekkeiden kiertoa ja etenemistä. Ja pippurisilmät loisti! Nyt kun saatais ideasta käytäntöön suunnitelma "Nappulatreenit", se ois huippua! Elvarin kanssa tahkottiin tovi taas paikallaoloa... Kun ei kirppu meinaa pöksyissään pysyä niin ei. ;) Päästiin me kuitenkin paikallajunnaamisesta myös actioniin. Muistuteltiin esteitä; putkia, puomia, keppejä, A:ta sekä otettiin pieniä ohjauskuvioita. Lisäksi Sadun avustuksella harjoiteltiin lopuksi keinua (kun täpinä ja into oli vielä ylimmillään) ja hienosti meni! Voi tuota meidän Elmi-kelmiä, se on niin tohkeissaan touhuamassa, että välillä itse touhu jää tohinan jalkoihin, siksi kai se niin hauskaa onkin! =D Dean kanssa harjoiteltiin myös esteitä, putkia, puomia, hyppyjä, hieman etenemistä. Jopa tuolla huomas, että juoksut tekee tuloaan; neiti repi lelua pienten extrasäväreitten kera. ;) Lelupalkka oli jotain niin mahtavaa, että namit oli ihan booring sen jälkeen. Täpäkkä neiti, hauskaa seuraa touhottaa. =D

Lauantai-aamuna Lenni-lokinpoikanen löysi jälleen tiensä meidän hoiviin. Laumamme lisääntyi siis väliaikaisesti yhdellä pienellä pekingeesillä, Lennin omistajien suunnatessa etelän aurinkoon (eikä täällä naama vihertänyt yhtään ei). ;) Tällä kertaa ei oman emännän perään haikailtu puolta tuntia pidempään. Lenni muisti! Metsälenkki karisti viimeisetkin ikävänrippeet ja jo pienet jalat viuhus kolmen koplan perässä. Hyvin otti myös kolmen kopla Lennin vastaan; yön nukkuivat Zenin kanssa kylki kyljessä ja aamusella Dea ja Zen jo leikitti Lenniä... Nyt vaan peukutellaan, ettei Dean juoksut ala vielä tämän viikon aikana. Siihen malliin Lenni neitiä tutkaili ja nuuskutteli, että jotain ylimääräistä, ihanaa tuoksua on ilmassa. Huoh... Lisäksi semmosen serenaadiryöpyn neiti aiheutti metsässä eräänä päivänä kahden sakemanniuroksen taholta etten ole kuullukaan... Ohitettiin tämä kaksikko viereistä polkua ja jumakekka mikä ulina... Sieltä tuli "Nanananaanannannaa- Ole sinä minun- Tahdon olla sulle hyvin hellä- R-A-K-A-S- Kato mitä sä teit..." Dea ei tajunnu edes haukahtaa kaksikkoa, kun jäi tuijottamaan tätä hurjaa lemmenlurittelua... Oli pokassa piteleminen... =D

Viikonloppuna sitten lähdettiin koittamaan jotain ihan uutta; Rallytokoa! Meidät saatiin houkuteltua mukaan ja pitääpä sanoa, että hyvä että houkuteltiin! Ajatuksena Nannen kanssa tuo kurssi käydä, sais vähän perustottelevaisuutta harjoiteltua ihan kaksin. Ekalla kerralla kuitenkin tunnilla oli meidän lauman miesedustusta kaksin kappalein, Sadun ottaessa Elviksen kaverikseen, omien neitiensä parannellessa vielä vatsatautia. Niimpä pojat pääsi tohistelemaan molemmat uuden lajin parissa. Tää tuntu itelle jotenkin enempi "omalta" jutulta kuin tavallinen toko; mulle kun tekee niin tiukkaa se pilkulleen suorittaminen... Tässä kouluttaja heti korosti iloisuutta ja tekemisen meininkiä, ei niinkään otsa kurtussa suorittamista ja sehän passaa meille. =D Ekalla kerralla harjoiteltiin erilaisia rallytokon kylttejä. Alkeiskurssilla tarkoituksena olisi käydä läpi kaikki alokasluokan kyltit ja tehtävät. Kivaa oli meno, vaikka vähän hukassa emäntä oli mikä on oikee ja mikä vasen, mikä 360 ja mikä 270. =D Mutta hiljalleen se alko sujua, kun sai itelle vähän tajuntaan mitä pitäis tehdä. Sitten osas ottaa koirankin paremmin mukaan touhuun. ;) Pojat tuntu nauttivan ja erityisesti ilahdutti nähdä Elmi-kelmi Sadun kanssa niin innoissaan ja täpäkkänä touhaamassa (se mammaa muistanutkaan). ;) Pojilla päät meni tokoa ja hännät rallya tai siltä se ainakin näytti. =D

Mä olen kirjottanu tätä blogitekstiä lauantaista saakka ja aina keskeyttäny kun tullu muuta.. Luojan kiitos bloggerissa pystyy tallentaan nää tekstit. Nyt mä laitan tän linjoille ja jatkan seuraavassa tän viikon jupinoita! Mä oon niin hidas! =D

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Viikon juttuja...

Viikko koostunut pienistä arkisista jutuista, lenkeistä ja leikeistä, juoksujen ennusmerkkien ihmettelemisestä. =D Ei sen ihmeempää. =D

Aloitetaan neiti Neenasta, meidän juoksuntuoksuisesta, hilpeästä hömsäntuusasta. Kyllä narttu on narttu ja juoksuja odotellessa vielä nartumpi. ;) Pojat pysyy ruodussa neidin rautaisessa, mutta lempeässä kurissa. Helpottaahan se meidän jobia toisinaan noiden kahden villiviikari mammanpojan kanssa. Neenan juoksuja siis odotellaan, merkit on jo ilmassa. Merkkailua, Nannen huulen väpätystä ja alkavia astumisleikkejä sekä PMS-oireita; joskus pientä kärttyisyyttä ja ruokahalun suurta lisääntymistä. Ruokahalun lisääntyminen on positiivinen juttu. Olen saanut ujutettua neidille puolitoistakin desiä kerrallansa napusia ja hyvällä ruokahalulla on kaikki alas menny. Nautimme siis nyt tästä tällä erää. Katsotaan taas juoksujen jälkeen mitä mahdollinen valeraskaus tuo taas tullessaan... Peukutellaan, että neiti unohtaisi täysin ne mammakoirailutouhut...

Elvari, minu pikkuinen paimenpoika. <3 Yksittäin kaikki naperot saavat omaa aikaa mm. temputellessa, ollessa reissun päällä jne, mutta lenkit meillä tupataan tehdä kaikkien kolmen voimin lähes aina (kätevää ja helppoa). Eräänä iltana, isännän suosiollisella avustuksella, sain järkättyä Elvarille ja mulle private-lenkin. "Kaksoset" otti isännän riekutettavaksi Alkon pelloille, meidän suunnistaessa Eemelin kanssa ihan kahdenkeskiselle lenkille. Ja häntähän nous... ;) Ja mä näin punasia pieniä sydämiä koko sen parituntisen ajan. Elvari on IHANA <3 Se on kiltti ja helppo, kuuliainen pojankoltiainen. Se on toisinaan kuin ajatus, se ymmärtää ja toimii. Me temputeltiin ja "tokoiltiin" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua), Elvari kulki kävelytiellä vierellä vapaana, eikä sillä ollu hoppu mun sivulta minnekään, mamman murmeli. Mä en voi sille mitään, onko ne ne ruusunpunaiset lasit, mutta Elvari on <3 Uskon, että joku ymmärtää mun pointin ja tietää tunteen <3

Turkkunen, turkkunen... Oli vuorossa Nannella tänään. Mä jo aamulla Sadun soittaessa "Olen nukkunut pommiin...no ei ny kai!"-puhelun ehdin melkeen huokasta "Ihanaa, pääsee takas nukkumaan". Mut ei. Suuntana siis jälleen Turku, tapahtumana Turun KV näyttely. Meillä pakkasta aamulla -24,5 astetta ja väliin jätetty pitkä aamulenkki. Turku saa plussaa vähän vähemmän viileästä säästä (ainoastaan -11). Ajoissa ehdittiin kehänlaidalle, vaan silti odotusaikaa ei liiemmin jäänyt. Tuomarina toimi romanialainen Mr.Petru Muntean, melkos hauska setämies. Mä viimeiseen asti mietin ja mietin, mennäänkö kehään (Mr.Petru meinaan muistutti hieman erästä ei-niin-mukavaa-henkilöä), mutta loppuen lopuksi uskaltauduimme koitokseen. Pöydällä hampaiden katsominen ja pään tutkaaminen sujui ok, takaosastolle mentäessä Zen "mulkoili" siihen malliin, että katsoin parhaaksi sanoa tuomarille "He's a bit shy". Mr.Petru ymmärsi ja hyvin kauniisti tutki takaosaston ja selvällä suomella tavasi Zenille "Hyvä poika". =D Nopea tuomari, joka ei liiemmin syvällisesti tutkaillut koiraa pöydällä, liikutti, kirjoitti arvostelun ja nauha kouraan. Tuloksena Nannelle ERI ja mukava arvostelu. Näyttelyn parasta antia Zenille jälleen oli ne naiset, ne naiset... Viereen oli tuotu häkkeineen ihan vaan Zeniä varten (ainakin herran omasta mielestä) pari hemaisevaa juoksuista tyttöä. Vau! Myös sukulaistyttö Twiggyn kanssa oli mukava leikkiä (ja leikin lomassa tietenkin nuuskutella ihanan tuoksuista tyttöä). Että sellanen Turkkusen reissu Nanella. =D Kiitos Satu ja Bíbí reissusta ja Karoliina, Jenna ja Kriisi kehänlaitaseurasta! =)

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen, suoraan Suomen Turusta, päädyimme Inkooseen Nappulavaarojen kotikonnuille ihastelemaan Hymyn ja Särön pentusia sekä Inkoon tuoretta Mooli-prinsessaa. Elämä ettei sanois, ne oli aivan ihania jokaikinen <3 Pentujen suut tuoksui maailman ihanimmalle ja ne turkit oli niin pehmosia ja se meno, niin pentumaista... Ja aatelkaa, ei silti tippaakaan pentukuumetta! Vaan oli niitä ihana lällyttää...pieniä, pehmoisia... Kiitos Era, Jari, Elias ja hurja määrä koiria kivasta iltapäivästä! =D

Ja loppuun... Turun tuliasina ostin mukuloille, meillä hittileluksi nousseita, Petstages leluja. Tuliaiskassin jätin eteiseen ja lähdin purkamaan muita tavaroita. Hetken kuluttua bongasin eteisen lattialta tutun näköisiä pikku pallosia... Eräs nimeltämainitsematon trikkiuros oli käynyt omatoimisesti kaivelemassa tuliaiset kassista ja päättänyt pistää lelut uuteen uskoon, niin ja vain vajaassa parissa minuutissa. Menisiköhän reklamaatio läpi, kun lelu on jo hätää kärsinyt eikä se ole vielä edes paketista pois otettu?! =D Vaan hitti meillä onkin nimenomaan ne omatoimisesti irroitetut pikku pallot... Silti, tää kikatteli...

Turun tuliasia... =D


Arvaattekos kuka toimi mamman leipuriapurina menneellä viikolla. Vihjeen teille tarjoaa maitorahkalla kuorrutettu soopelipoika. =)


Mä en sit osaa ikinä lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaista itteäni, laverteluni anteeksi antakaa. Mukavaa viikkoa kaikille! =D