maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Arkikiireiden keskellä on mennyt viimeiset päivät. Töissä tohina jatkuu ennallaan joulunajasta hhuolimatta ja vielä tänään minäkin juoksen työtantereella ennen 3 päivän vapaita. Toivotamme siis jo nyt, ettei pääse unohtumaan, kaikille ystävillemme Rauhallista Joulua!



"Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisten kuonojen jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Jouluhauvat on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Hauvoilla mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja omenakilot.
Hauvojen mielissä joulu välkkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin."


P.s. Kuulumisia myöhemmin, mutta Pesonen voi hyvin ja vapauteen ei olisi enää kauaa aikaa. =)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kuntoutusta kuukausi takana - tavoitteena vapaus uudeksi vuodeksi!

Marraskuu vilahti, luojan kiitos, ohitse tuosta vaan. Tosin tätä edesauttoi ehkä arjen rytmin sekoittaminen, sillä tein kolme viikonloppua töitä putkeen, joten marraskuuta ei ehditty normaaliin tapaan murehtia yhtä paljon. =) Joulukuussa ollaan ja miten ihanaa tietää, että tämän kuun lopussa päivä lähtee jälleen pitenemään. =) Hitaasti mutta varmasti.

Hitaasti mutta varmasti on sujunut myös Majn kuntoutuminen. Kuukausi kuntoutusta takana ja edistystä on nähtävissä. Viikoittain olemme käyneet tsekkauskäynneillä fyssarin luona ja tehneet ohjeiden mukaisesti kotijumppaa sekä venyttelyt päivittäin. Joka viikko jumppaan on lisätty uusia elementtejä ja päivittäisten lenkkien pituutta on pidennetty 5min per viikko. Nyt saamme tehdä jo kerrallaan n.50min -1h pituisia lenkkejä. Tosielämässä tämä tarkoittaa arkiaamuisin 30min-50min lenkkiä, päivällä pisintä n. 1h lenkkiä ja illalla vielä 30-50min lenkkiä + pissatuslenkit päälle. Lenkeillä tehdään jossakin välissä temponvaihtoja ja harjoituksia, joita lenkeille olemme saaneet. Hienosti on jalka kestänyt mukana menossa, ei turpoa/kerää nestettä, ei ontumista/aristusta tms. Se joka jalan kohtalosta ei tiedä, ei liikkeistä osaisi ikinä sanoa siinä mitään vikaa olleenkaan. Käsin kopeloimalla voi tuntea pientä arpikudosmuodostumaa jalan sisäsivulla, muuten jalka tuntuu oikein hyvältä.

Viime viikolla ensimmäistä kertaa Maj sai olla metsälenkillä flexissä, isojen ollessa vapaana. Hienosti neiti malttoi mennä melko rauhassa, vaikka isot (lähinnä Dea) kävi vähän väliä hakemassa leikkiin ja haastamassa juoksukisaan. Flexilenkkeilyn tarkoituksena on antaa Majn kropan taas tottua hieman vauhdikkaampaan menoon pikkuhiljaa, kuitenkin niin, että mä olen vahtina flexin päässä, jos meno äityy turhan railakkaaksi. Olisihan se aika radikaalia päästää suoraan vapaaksi pitkän "rallittoman" kauden jälkeen.

Viime viikolla tapahtui myös suuri muutos kotona - Majn aitaus on purettu! =) Neiti saa osallistua normaalisti kotona arjen touhuihin ja riivata taas isoja mielensä mukaan ;) Vapaana olo sisätiloissa sisältää toki myös hyppimistä sohvalle jne, mutta fyssarin mukaan jalka sen lähes satavarmasti jo kestää. Rallittelua ei sisätiloissa jalan kiertymisvaaran vuoksi edelleenkään sallita. Yksikseen on Maj saanut lelujensa kanssa sisällä juoksennella, mutta heti jos isojen kanssa meno villiintyy, olen puuttunut peliin.

Ensi viikon fyssaripäivänä olen varannut myös Koirakylpylältä uintivuoron; ensin fyssari käy Majn läpi ja tulee sitten kanssani uittamaan neitiä. Voi miten iloinen olenkaan, kun ollaan jo tässä vaiheessa, että päästään uimaan ja siellä kuntouttamaan lihaksia. Nyt kintereen pitäisi jo kuulemma kestää vahvemmatkin potkuliikkeet, mitä uinnissa tulee.

Nanekin pääsi fyssarin käsittelyyn muutama viikko sitten. Pojalla ei ihmeempiä ollut; lanneselkä oli hieman jähmeä ja saisi olla takaosastaan hieman elastisempi, muuten oli kaikinpuolin kunnossa. Saimme ohjeita takaosan elastisuutta parantamaan ja kehoituksen ½-1vuoden päästä uudelleen tsekkaukseen. Dea-neitikin pääsee tässä Majn käyntien yhteydessä vielä käsittelyyn ja tsekkaukseen. Majn käynnit ainakin toistaiseksi jatkuvat viikoittain - kahden viikon välein, jatkossa ilmeisesti tarkoitus harventaa käyntejä. Fyssari sanoi realistisen tavoitteen olevan vapaus uudeksi vuodeksi! =) Ja mua alkoi jännittämään kovin. Mä stressaan jo nyt sitä pannan poisottoa ensimmäisen kerran, kun vapaus koittaa. =D No vielä tässä on aikaa. Olen niin iloinen, että leikkaus ja kuntoutus kaikkineen on sujunut niin hyvin. Jossakin vaiheessa pelko hiipi mieleen, meneekö kaikki liiankin hyvin? Tietenkin jatkossa on aina riski, että jalka vaurioituu uudestaan tai toinen jalka tekee saman tempun. Sitä emme nyt ala kuitenkaan vielä manailemaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta kaikille!

Tässä mamin muruset päikkärikavereina - läheisyys lämmittää <3

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kuntoutus alkanut

Marraskuu jo puolivälissään ja sen kyllä huomaa. Tää on ehdottomasti epämieluisin kuukausi mulle; sataa, on rapaa, on pimeää, on harmaata, on synkkää, aiheuttaa väsymystä... Arki jatkaa silti kulkuaan ja lenkit tehdään, oli pimeää ja sateista tai ei. Ulkoilu sentään vähän piristää mieltä. =) No, lumia odotellessa. Ja sittenpä päästään taas natkuttamaan siitä paljosta lumesta. ;)

Majn kanssa kävimme ensimmäisen kerran fysioterapeutilla viime perjantaina. Tässä yhteenveto käynnistä:
"Alkutilanne: Maj tulee fysioterapiaan ell Tetti Joutsenen lähetteellä kinner operaation jälkitilana. Maj oli hypäyttänyt lenkillä pari kertaa otj ilman syytä. Toistunut muutaman kerran, jonka jälkeen viety lääkärin kontrolliin. Operoitu 10.9.2013 Vihdin ratsutilalla. Otj kintereen pinnallisen koukistajajänteen luksaatio tuettu retinaculumin mediaalisilla ompeleilla. Kipsi ollut 7 vkoa. Ell Tetti Joutsen hoitanut Maj:ta. Pinnallinen koukistajajänne mennyt sijoiltaan lateraalisesti. Ollut kotona rajoitetulla alueella aitauksessa, edelleen vapaa liike rajoitettua.
Rtg lonkat A/A, kyynäret 0/0.

Kipsin poisto 29.10.2013. Aktiivinen fysioterapia suositeltu, saa jumpata normaalien liikeratojen rajoissa kiertoliikkeitä välttäen. Nyt lenkkeillyt noin 1km lenkkiä 3-4x päivässä. Ei ontumia tai varo jalkaansa. On ollut virkeä ja pyrkii hyppimään. On kuitenkin pyritty estämään.

Alkutila: Ei turvotusta tai selvää aristusta jännealueella. Lihasmassa pysynyt hyvin yllä. Pientä atrofiaa tuntuu otj reidessä, mutta ongelmaan nähden erittäin hyvä lähtötilanne. Kinner kiristää passiivisesti testatessa, samoin varpaissa lievää jäykkyyttä sopien immobilisaatio aikaan toipumisaikana. Kokonaistilanne hyvä, nyt täytyy saada painonsiirrot jalalle kuntoon, jotta Maj pääsee takaisin normaaliin elämään ja harrastuksiin. Mobilisoidaan nivelet läpi sekä laitetaan laser ongelma alueelle. Kotiohjeiden läpikäynti.

KOTIOHJEET

Lenkit vielä rauhallisia ja kytkettynä. Ei riehumista toisten koirien kanssa ja tai turhaa hyppimistä. Varovaiset porrasnousut sallittuja.
-Etutassun nostot vuorotellen 2x10-20 toistoa. Sen jälkeen diagonaali tassun nostot
-vasteen haku painelemalla napakasti selästä (toinen käsi vatsan alla) odottaen lihasvastetta
-tikapuu harjoitus. Laita tikapuut maata vasten ja kävelytä koiraa kytkettynä niiden väleihin astellen. Tee harjoitus esim. lenkille lähtiessä ja tullessa.
-tasapainolauta treeni hyväksi alkuun etutassut laudalla 3x 0,5min sarjoissa.
-liikeratajumppa koukistaen ja ojentaen jokainen jalan nivel kerrallaan tassusta asti 10-20x/nivel. Tee treeni kaikille jaloille
-Lenkillä ylä- ja alamäet hyväksi suoraan ja sik-sak mallissa. Vältä pehmeitä alustoja eli ei hiekkamontuille tms. Metsäpolut sallittua, samoin sänkipellot..."


Olin erittäin tyytyväinen käyntiin. Fysioterapeutti oli mukava ja selkeä, näytti rauhallisesti miten kotona toimia. Alkuun Maj hieman ihmetteli, että mikäs paikka tämä on ja kävi nuuskuttelemassa nurkat läpi sillä aikaa, kun keskustelimme leikkauksesta ja toipumisajasta. Käsittelyssä neiti oli kuin olisi aiemminkin fyssarilla käynyt. Venyttelyissä se ummisti silmänsä, taisi tehdä todella hyvää. Tehdessä tasapainotyyny-treenejä se hieman kepposteli ja yritti vohkia nameja, kun silmä vältti. Kaikkinensa oikein kelpo potilas Maj oli! Seuraava käynti fysioterapeutilla viikon kuluttua. Siihen saakka lenkit ohjeen mukaan ja kotijumppa ainakin kerran päivässä kokonaisuudessaan. Ohjeista tuossa puuttuu vielä mun jalkojen yli kävely edestakaisin (vähän sama idea kuin tikapuuharjoittelussa) sekä istu-ylös- ja peruuttamis-harjoitukset.

Ensimmäinen kotijumppa kerta oli ennemminkin kotihumppa-kerta. ;) Voi tuota Pesosta! Miksi oi miksi lapsen mielilelu on mamin sormet?!? Voinette kuvitella miten meidän venyttelyt ensi alkuun sujuivat... ;) Onneksi Maj rauhottui ja kävi samoin kuin fyssaarillakin, se alkoi ummistella silmiään venytysten edetessä, taitaa olla melkoisen rentouttavaa. Kävin ostamassa heti lauantaina Majlle tasapainotyynyn. Sen kanssa treenaus olikin sitten kovin mieleistä neidille, samoin mun jalkojen yli kävely. Lenkkejä ollaan nyt viikonlopun aikana tehty 3-4 kertaa noin 30min pätkissä. Ollaan kävelty nyt pururadalla, asfaltilla sekä pelto/heinikolla. Fyssarin ohjeita noudattaen olen yrittänyt tehdä tempon vaihtoja lenkin aikana; normaalia vauhtia, sitten ripeämmin, sitten hitaammin ja sitten ylikorostetun hitaasti (näitä tempoja vaihdellen). Kyllä tämä tästä. Olin kovin iloinen, että fyssarin mukaan lähtötilanne kuntoutukseen on hyvä. Tästä on hyvä aloittaa.

Isojen kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä. Dean kanssa olen paikkaillut Nanen paikkausvuoroilla aina kun olen saanut sen samaan ryhmään Nanen kanssa mahdutettua. Hyvin tuo Natkuakka siellä pärjää, toki sen kanssa ei tehdä yhtä pitkiä pätkiä kuin muiden (max.6-6 estettä kerralla), mutta voi miten se naattii. =) Ja aikas pätevä se on ollut, siihen nähden mitä ajattelin. Ollaanhan me joskus koitettu agilitya ja käyty muutamissa treeneissä, mutta muutenhan Dea on ihan noviisi. Vaikka sillä on tuota elopainoa sen about kilon verran varmaankin liikaa edelleen, niin vauhtia sillä piisaa ja intoa myös. Nanen kanssa ikuisuusprojektina meillä on ne kepit... Nane kyllä osaa ne, mutta mä en tiedä mikä mulla takkuaa, kun mun pitää aina mennä sinne väliin härkkimään ja sekoittamaan toisen menoa. =/ Huoh. No, treeniä treeniä. Seuraavalle parille viikolle olen saanut myös Dealle paikan ryhmässämme, joten se tietää tuplajuoksua treeneissä seuraavana parina torstaina, ainakin. =)

Meinasi ihan unohtua; Majlla alkoi juoksut viime viikolla!!! Aika tarkalleen 6,5kk meni edellisistä juoksuista. Tätä väliä jos pitäisi niin hyvä. Ei ainakaan yhtään tiheämpään tarvitse juoksujen tulla. Suunnitelmissa mulla on steriloida Maj jossakin vaiheessa, mutta antaa neidin nyt vähän tuosta kasvaa ja kerätä massaa ennen operaatiota. Eiköhän tässä nyt hetkeksi ole ollut operaatiota ihan tarpeeksi.

Eipä meille sen kummempaa. Arki jatkuu, kuntoutus jatkuu. Laittelen kuntoutus- ja muita kuulumisia sitten taas, kun raportoitavaa on. =)

torstai 31. lokakuuta 2013

Toipilaasta koipilaaksi!

Tiistaina tuli tasan 7 viikkoa siitä, kun Majn kinner operoitiin. Meillä oli jalkakontrolliaika varattuna tiistaille. Ja katsokaas:



Tadaa! The Kipsi on poissa! =D
Potilaskertomus 29.10.13: "Kipsin poisto. Oikean kinnernivelen pinnallisen koukistajajänteen luksaatio on tuettu retinaculumin mediaalisilla tukiompeleilla. Kipsihoito sylinterikipsillä 7 vk. Nyt aloitetaan aktiivinen fysioterapia. Jalkaa saa jumpata normaaliliikeratojen rajoissa. Kiertoliikkeitä tulee välttää. Hyvää jatkoa Majlle!"

Jalka oli siistinnäköinen. Ihoteipit tosin olivat tarttuneet hiukan lujaa kiinni jalkaan, joten illalla Fairyvedellä ja suihkuttelemalla jalkaa operoimme teippejä kotona pois. Ell kanssa keskustelimme myös jatkoista. Fysioterapeutille olen varannut ensimmäisen ajan, tosin saatiin se vasta ensi viikolle. Sillä välin ohjeeksi saimme tehdä useampia lyhyitä reipasravisia lenkkejä päivässä. Riekkumista ja kiertoliikkeitä tulee välttää. Paras lenkkialusta näillä kulmilla on pururata (sen pehmeämmän materiaalin vuoksi), mutta myös asfaltilla saamme kävellä. Jalkaa tulee seurata ja jos kintereeseen ilmaantuu turvotusta tai Maj alkaa ontua, tulee ottaa yhteys ell. Iho jalassa on kunnossa, joten sen osalta myös seurantalinja. Meillä on ollut kyllä ihan maailman paras ortopedi, niin huumorintajuinen ja ystävällinen! Maj tahtoi ehdottomasti lahjoa eläinlääkäriään kukkasin viimeisellä käyntikerralla. ;) Ell sanoi Majlle, että "sun sosiaalinen elämäsi kapenee nyt yhden ihmisen myötä, kun emme enää viikoittain tapaa". =) Vaikka ihana eläinlääkäri onkin, niin lähtiessämme toivoin, ettei enää tavattaisi, ainakaan näissä merkeissä. =D

Tässä tämä onneton kanankoipi <3

Maj käyttää jalkaa täysin, ei kevennä sillä yhtään. Ravaa hienosti ulkona. Tosin huomaa, että lihakset ovat jumissa, etenkin selästä. Eilen olin ihan peet housuissa, kun lähdettiin ensimmäistä kertaa pururadalle "lenkille". Hyvin se kuitenkin meni. Kinner kesti, ei turvonnut tms. Nyt vain noudatetaan ell antamia käskyjä ja odotetaan fysioterapiakäyntiä, jolloin saadaan ohjeita kuntoutukseen. Meillä on nyt siirrytty toipilasvaiheesta kuntoutusvaiheeseen! Äkkiä tämä aika on mennyt...

Maj-Lis "Ragdoll" Pesonen niin tyytyväisenä tyttönä köllöttelemässä mamin sylissä


lauantai 26. lokakuuta 2013

Toipilaan touhut - kipsinvaihtokeikat 5 & 6

Isojen vieraillessa Viron maalla, Maj Pessonen pääsi siis hoitoon kasvattajaperheensä hellään hoivaan Inkooseen. Hyvin oli neidillä hoitopaikassa sujunut. Mitä nyt oli aina seonnut kasvattajastaan ja tämän miehestä. ;) Riemusta kiljunut, kun nämä nähnyt. Kasvattajaperheen koirat olivat myös olleet mieluisia aitauksentakaisia leikkikavereita.

Vaan heti kun kissa on poissa, niin hiiret hyppii pöydillä... Tässä tapauksessa mamin ja isojen reissatessa, oli Majkin järjestänyt vähän extraohjelmaa... Kipsinvaihto oli sovittu perjantaille 18.10. Inkoon eläinlääkärille, jonne Era ystävällisesti lupautui Majn viemään. Era ehtikin soitella mulle perjantaina eläinlääkärikäynnin jälkeen kuulumiset, sillä me odoteltiin vielä laivaanpääsyä satamassa Helsingin päässä. Hieman Majta oli kipsinvaihto vieraassa paikassa alkuun jännittänyt, mutta rauhassa oli malttanut maata operaation ajan. Jalka oli näyttänyt siistiltä. Seuraava kontrolli oli määrätty noin viikon päähän. Satamasta ehdin vielä soittaa ja varata seuraavan kontrolliajan Tetille, jonka sainkin viikon päähän perjantaille.

Rakvereen päästyämme huomasin Eralta saapuneen multimediaviestin. Laitoin mobiilidatan päälle, että pystyin viestin lukemaan ja sydän meinasi pyähtyä, kun näin piiitkästä viestistä vain osan "Tetille soitettu"... Apua! Onko se jalka mennyt uudestaan?!? Jouduin tavaamaan koko viestin sisällön muutamaan kertaan enenkuin aivot tavoittivat sen mitä viestissä kerrottiin. EI, jalka ei ollut mennyt uudestaan, mutta parin tunnin päästä eläinlääkärissä käynnistä Era oli löytänyt Maj Pesosen hännää huiskuttamasta aitauksestaan, kokonainen kipsi vierellään... Kipsi oli siis lähtenyt irti. Era oli soittanut ell:lle, joka oli puolestaan ollut yhteydessä Tettiin. Ohjeeksi oli tullut, että voi laittaa kevytpaketin, mutta koira on pidettävä täysin levossa häkkihoidolla. No way, kirjoitti Era! Oli sitten fyllannyt jalan uusiksi ja asettanut kipsin takaisin paikoilleen. Maj Pesonen oli hienosti antanut tämän tehdä. Kyllähän säikäytti! Sydän oli sykkyrällä niin Inkoossa kuin Rakveressakin. Loppu reissu Inkoossa Majlla oli mennyt mukavasti.

Hain Pesosen kotiin maanantaina. Voi miten mun olikaan ollut ikävä sitä pikkuista tättärää. <3 Isot osaa olla niin rauhassa ja nätisti, Pesonen ei ehkä niinkään... Tiistai-illan Maj oli ihan rättipoikkiväsynyt reissaamisestaan. Tiistai aamuun heräsin puoli neljältä vain ja ainoastaan huomatakseni, että neidin kipsi oli valunut puolet alaspäin... Ja taas sydän heitti volttia! Kipsiä takaisin asetellessani mietin vain, että toivottavasti jalka ei ole mennyt uusiksi. Onneksi ihmiset rauhoittelivat mua; leikkauksesta oli kuitenkin jo 6 viikkoa ja neiti ei ollut päässyt riehumaan yhtään. Meillä oli varattuna kontrolliaika keskiviikolle Tetille (olin sen jo siis edellisen äksidentin takia aikaistanut perjantailta keskiviikolle maanantaina). Soitin Skutille ja kerroin tilanteen, onneksi Tetti suostui ottamaan meidät vastaan samana iltana muiden potilaiden välissä. Siispä ajelimme Jokikunnalle tiistai iltasella Tetin syyniin. Mulla ei ollut kunnollisia fyllikamoja kipsinsisälle ollut laittaa, joten olin taiteillut sekä vanhoista fylleista että sideharsotaitoksista jne uudet fyllit. Tetti naureskellen sanoi, että eipä se haittaa, ihan vaikka vessapaperi ois kelvannut, jos muuta ei olisi tarjolla ollut. =) Luojan kiitos jalka oli todella siisti ja jänne paikoillaan!!! Suuri helpotuksen huokaus siinä pääsi... Potilaskertomus 22.10.2013: "Kipsi irronnut. Uusi kipsi. Jalka siisti, jänne paikoillaan. Seuraava käynti viikon kuluttua, jolloin jalkakontrollikäynti ja paranemisen etenemisen mukaan kipsin poisto. Koppilepo vielä viikon. Seuraava vaihto tiistaina 29.10.13. Hyvää jatkoa Majlle!" Ensi viikon tiistaina siis uusi kontrolli, jolloin leikkauksesta on kulunut 7 viikkoa. Mahdollisesti kipsinpoisto, mikäli jalka on parantunu odotetusti. Topilasaika vaihtuu kuntoutusajaksi. Vähän jo Tetin kanssa juteltiin kuntoutuksen aloittamisesta, mitä Tetti suositteli pikapuoliin kipsinpoistosta. Lihaskunto jalassa on nolla ja muissa lihaksissa varmasti jumeja. Saamme lähetteen fysioterapeutille. Uintia ei suositellut ainakaan alkuun, uinnissa tulevien voimakkaiden potkuliikkeiden vuoksi. Alkuun usein lihaskunnon vahvistamiseksi kuulemma riittää useampaan kertaan päivässä tehdyt reippaat ravilenkit sekä fysioterapeutin ohjeistuksen mukaiset jumpat. Lenkkeilyt mielellään esim. nurmi- tai pururata-alustalla, ainakin alkuun. Asfalttilenkkejä voi tehdä, mutta ei pääsääntöisesti alustan kovuuden vuoksi. Hyppimistä, riehumista ja eritysesti kiertoliikkeitä tulee välttää! Joten aitaushoitoa jatkamme ja lenkit täytyy mettiä miten ne sumplin, sillä Majlla on välillä tapana innostua riekkumaan remmissä ulkona. Nyt kipsi on saanut olla Majlta rauhassa. Uskoisin, että tämän jännitysnäytelmän huipennus on nyt koettu. Ny odotamme tiistaita ja "tuomiota" sekä jatko-ohjeita. Täytyy sanoa, että en olisi ikinä uskonut miten nopeasti tämä pari kuukautta menee. Alkuun 6-8viikon kipsihoito kuulosti älyttömän pitkältä ajalta ja nyt se onkin hujahtanut ihan huomaamatta. Maj Pesonen leikkimässä aitauksessaan

Pesonen ylpeänä esittää asumuksensa


Maj rakas <3

Voi että noita bloggerin rivinvaihtoja, kun se hävittää ne aina. =/ En kyllä jaksa taaskaan alkaa ihmetellä miten ne tuohon pätkään saisi.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rennosti Rakvereen reissaamaan - Talla pohjassa Tallinnaan!

Viime viikolla koitti vuoden viimeinen näyttelyreissu - tällä kertaa Viron maalla. Reissujärjestelyt aloitimme jo puolessa välissä viikkoa, kun veimme isojen kanssa Maj Pesosen hoitoon kasvattajaperheelleen Inkooseen. Alunperin Majn piti lähteä mukaan reissuun, tosin turistin roolissa, mutta se suunnitelma kariutui toipilasajan vuoksi. Meinasi jäädä mamikin Majn kanssa Inkooseen, sen verran haikeaa oli vauveli sinne jättää, vaikka tiesin hoitopaikan olevan maailman paras <3 Isot pääsivät vielä torstaina agilitytreeneihin, myös pläski-Dea. Voi että miten Dea nautti, kun sai touhottaa ja näyttää mamille miten taitava tyttö hän onkaan. Ja Nane, Nane oli iso <3 Tehtiin mm. hienoja kontakteja ja keppejä. Minä myös tein hienoja keppejä (eli annoin Nanen mennä ihan itse ja näyttää, että se osaa kyllä). =D Todella iloiset, onnistumisen täyteiset treenit. Niiden siivittämänä oli mukava lähteä pakkaamaan seuraavan päivän reissua varten. Aamupäivästä reissuseuramme saapui meitä noutamaan ja matka Katajanokalle alkoi.

Laivamatkan ajaksi mupsut jäivät tuttuun tapaan asuntoautoon nukkumaan. Hyvin levänneiltä ne Tallinnan päässä näyttivätkin, sen verran autuaasti venytellen ne meitä tervehtivät. Satamassa kävimme vielä kaupoilla ennen suuntaamista Rakvereen. Rakveressa olimme alkuillasta perillä. Matka-ajan Tallinnasta Rakvereen kellotimme silmälläpitäen takaisintulomatkaa... Koska nälkä alkoi jo kurnia siinä vaiheessa iltaa, päätimme lähteä Sarin ja Saijan seuraksi heidän hotellinsa ravintolaan syömään... Olipahan kokemus sitten sekin... ;) Saimme ruokatilauksemme tehtyä ja sitten.....pimeys koitti... sähköt poikki... Niimpä joimme limumme kynttilänvalossa ja ruoka jäi siltä illalta saamatta. Mutta hauskaa oli! =)

Kynttiläilallinen Rakveren malliin ;)


Koska Rakveren kaikki hotellihuoneet olivat varattuja jo elokuussa (kyllä! koirakansa on ajoissa liikenteessä), niin meidän majapaikkanamme toimi asuntoauto, jossa yövyimme koko reissun ajan. Eipä tarvinnut ajella ees taas hotellilta näyttelypaikalle, sillä me parkkeerasimme näyttelypaikan pihalle. =) Extreme-reissaamista mun makuun. Ensimmäisenä iltana hilpeät hihittelyt ja hersyvät naurut meinasivat kyllä vähän hyytyä, kun lämpötila autossa laski kymmeneen...Alkoi tulla hieman vilakka. Onneksi kaasulämmitys lähti toimimaan eikä meidän tarvinnut herätä seuraavaan aamuun kohmeessa nenät valkoisina.

Astetta (tai no itseasiassa kymmenen astetta) Coolimpi reissu =)


Lauantaiaamu valkeni kauniina, lumiharso peitti maata


Lämpötilan noustessa ja päivän valjetessa sää kuitenkin lässähti vetiseksi ja loskaiseksi... Se ei kuitenkaan iloamme laannuttanut. Aamupäivällä ehdimme käydä ostoksilla Rakveren keskustassa (jonka olemassaolosta emme olleet edes tienneet, vaikka aiemminkin Rakveressa reissattu on), sillä sheltti- ja pommikehät akoivat vasta iltapäivällä.

Lauantaipäivän tuomari oli romanialainen Dagmar Klein, todella hauska ja ystävällinen tuomaritäti. Shelttejä hänen kehäänsä oli ilmoitettu 36, eli siis saman verran kuin jossakin pienessä ryhmiksessä Suomessa. Osallistujat aikalailla koostuivatkin suomalaisista shelteistä, lukuunottamatta muutamaa venäläistä shelttiä. Kehävuoroon ensin pääsi Nane, joka esiintyi kivasti, tosin liikkeitä en taaskaan saanut sujumaan. Tuomari kehoitti juoksemaan nopeampaa Nanen kanssa, mutta mä en vaan uskalla, ettei käy kaatuminen ja tuo mun selkä mene uudestaan rikki (juu ja tiedän, että on epäreilua koiraa kohtaa, mutta näillä mennään). =( Liikkeistä Nane sai siis noottia, muutoin hieno arvostelu.

Dea pääsi kehään omalla vuorollaan. Mua alkoi hillittömästi hihityttää, kun tuomarin ensimmäinen kommentti Deaa käydessään läpi oli: "Oooh, here is another a little fatty one" ;) Tuomari alkoi kertoa, miten hänellä on kotonaan kaksi narttua, joille on steriloinnin jälkeen kertynyt hieman ylimääräistä. Näin kerroin myös Dealle käyneen. Tuomari sanoi, että niinhän se menee, toiset ovat kapeita ja laihoja, toiset vankkoja ja pyöreämpiä. Teki mieli sanoa, että juuri kuvailit Dean alle kaksivuotiaana ja Dean nyt. ;) "Are you sporty anyway?!" kysyi tuomari Dealta. Johon minä Dean puolesta vastasin, että kyllä se pretty sporty on ja jaksaa lenkkeillä reippaasti. Sittenpä tuomari innostui ihan esittämään miten hänen koiransa ulkoilevat nurmella steppiaskelin. Saattaa olla, että muutama kehänlaidalla katselija ihmetteli, mitä tuomaritäti oikein steppailee. Hauskoja heittoja tuomarilla riitti. Dea esiintyi kauniisti ja sai myöskin kauniin arvostelun, pulluudestaan huolimatta. ;) Hauskimpana juttuna tuomari vinkkasi mullenauraen, mun seisottaessa Deaa, että mun pienellä ahnepullupossulla roikkuu nakinrimmaleita suupielestä... ;) Voi että mua nauratti. Ihana, huumorintajuinen tuomari, jonka kehään menisin varmasti uudestaakin. Alla lauantaipäivän arvostelut tuloksineen.

Dea:
"Excellent type. Feminine head. Correct expression. Beautiful eyes. Excellent neck & topline. Correct angulations. Very good bone. Overweight body. Moves free. Nice temperament. Well preseted."
AVO ERI


Nane:
"Correct type. Correct head & expression. Correct ears. Well constructed body. Very good bones. Corret angulations. Moves almost only pass. Nice temprament."
AVO EH2


Näyttelyn jälkeen lähdimme syömään hotellin ravintolaan ja tällä kertaa saimme ihan jopa ruokaakin. Erittäin hyvää oli, kannatti odottaa vuorokausi. ;) Illalla kävimme aikaisin jo maate, tosin paikalliset teinituninghirmut hieman häiritsivät yörauhaamme käyden revittelemässä viritetyillä bassobemareillaan parkkipaikalla. =) Tai siis minä nyt sain unta, mutta matkaseura oli valvonut munkin edestä. =)

Seuraava aamu oli kirkas ja kuulas, näytti tulevan kaunis päivä ja niinhän se tulikin. Pääsimme ottamaan parit reissukuvat. Luulimme jo lauantain harmautta katsellessa, että reisukuvat jäävät kokonaan ottamatta.

Nane ja Minni poseeraamassa


Minun rakkaat "isot"


"Katse vasempaaaaan päin!"


Reissuryhmämme; Minni, Nane, Dea ja Brassi


Mami ja Mane <3

Mami ja Dea <3

Kuvailujen, aamutouhujen ja pakkailujen jälkeen siirryimme kehänlaidalle näyttelypaikalle odottelemaan shelttikehien alkua. Sunnuntainakin kehät olivat vasta iltapäivästä ja pienoisesti pääsi jännitys iskemään ehtisimmekö Dean kanssa kehään ollenkaan. Shelttikehä alkoi 13.15 ja meidän laivan lähtöaika oli 16.30. Shelttejä oli ilmoitettu sunnuntaille 35, eli niiden arvosteluun menisi arviolta noin puolitoista tuntia.. Ihan viimeistään meidän oli Rakveresta startattava klo 15.00 jotta ehtisimme satamaan ajoissa... Siksi tulomatkalla kellotimme matka-aikaa.

Sunnuntaina sheltit tuomaroi tanskalainen setä,Ole Stanskjaeur. Tiukkalinjainen tuomari, jolla SA:t olivat tiukassa, mutta oli erittäin varmaotteinen ja ysävällinen tuomari. Molemmat isot esiintyivät hienosti ja nyt sain Nanenkin kanssa yhteisen rytmin liikkeisiin löydettyä, ei tarvinnut pojun käpytellä. =) Arvostelut olivat ovin näköisiään ja olin sijoituksiin kovin. =) Näihin karkeloihin oli hyvä päättää tämän vuoen näyttelyt, vaikkei suurempaa sukseeta tullutkaan tällä kertaa. Mutta...sehän tietää vaan uusia reissuja tulevaisuudessa... ;) Alla molempien arvostelut sunnuntailta.

Dea:
"Good size. Could have a little stonger muzzle. Good bite & expression. Well set ear. Need a bit more neck. Good topline. Acceptable front. Nice colour and coat. Moved well front, a little closed in rare."
AVO ERI4


Nane:
"Nice size. Good head and expression. Good bite. A bit too low set ear. Need a bit more neck. Nice topline + front. Very well angulated. Good colour and coat. Moved well."
AVO ERI1


Samantein kun Dean arvostelu oli ohi ja saimme arvostelupaperit käsiimme, huiskaisimme tavaramme salamannopeasti kasaan ja autoon. Talla pohjassa Tallinnaan! Eikä kellotuksemme pettänyt, olimme 20 minuuttia ennen laivanlähtöä satamassa. Tosin... Yritimme kovin päästä rekkajonossa laivaan ja tullivirkailija taisi jo hieman hermostua meidän ajettua jo toistamiseen vääristä porteista sisään... "Cargo, cargo only!" =D Viimein kun tajusimme, että meidän pitäisi olla toisilla porteilla, toisella puolella satamaa, alkoi todenteolla jännittää ennätämmekö laivaan. Kymmenestä minuutista se oli kiinni - me ehdimme! =) Pääsimme ajamaan laivaan samantien. Huoh. Se meni täpärälle. =)

Kotimatkalla oli nuutuneita, niin koirat kuin mamitkin. Hihitys ei ottanut loppuakseen, kun Suomen päässä tajusimme taas olevamme "Cargo only exit"-jonossa... Me dorkat! Pääasia, että pääsimme taas kotimaan kamaralle turvallisesti. Hauska reissu, kiitos matkaseurallemme! Koskas lähdetään taas...?! ;)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Olet niin kaukana, mutta silti aina lähellä...

Siitä on jo vuosi... Neljän vuodenaikaa on kulkenut ohi – ympyrä sulkeutuu, on taas syksy. Silti tuntuu kuin se olisi ollut eilinen. Muistan niin tarkasti sen päivän. Aamun – teimme kaikki normaalit aamurutiinit, kävimme lenkillä, laitoin teille heijastinliivit, oli niin pimeää. Söitte ja leikitte. Otin sinut mukaani. Ulko-ovella Dea kävi nuuskimassa sinua. Sanoin Dealle, että sano Peppalle heihei, Peppa menee lääkäriin leikkaukseen. Nostin sinut autoon ja ajoimme eläinlääkäriin. Istuit odotushuoneessa sylissäni, radiossa soi Laura Närhen ”Sinä olet minun siskoni”, kuulin sen silloin ensimmäistä kertaa. Suukotit naamaani ja painauduit vasten, et pitänyt eläinlääkäriaseman hajusta. Olit reipas poika eläinlääkärin tutkiessa sinua. Sait rauhoitusaineen, sain pitää sinua sylissäni, kunnes nukahdit. Hoitaja otti sinut ja sanoi ”mene sinä töihin, me huolehdimme tästä pikkukaverista, soittelemme sitten sinulle”. Ja minä menin. Ja ne soitti. Puhelu - se ensimmäinen ”Se on laajalle levinny kasvain... Voimme yrittää leikata, emme kuitenkaan takaa mitään”. Ja se seuraava puhelu ”Valitettavasti mitään ei ole tehtävissä...Haluatteko tulla hyvästelemään?”. Se kurkkua puristava tunne, kun tiesin tulevani hyvästelemään sinut viimeisen kerran, ajatukset eivät pysyneet kasassa. Se hetki kun astuttiin huoneeseen sisään ja sinun vierellesi, juttelin sinulle ja ja silitin, yritit nostaa päätääsi, kuin kertoaksesi, että tiedän mami sinun olevan siinä. Sain ottaa sinut syliini. Tuuditin sinua sylissäni, silitin ja otin kiinni pienestä tassustasi. Eläinlääkäri laittoi aineen kulkemaan. Pian kultainen sydän sammui. Sinä olit poissa. Sain jäädä kanssasi huoneeseen kaksin. Paijasin sinua, suukotin ja katselin rakkaita piirteitäsi, tallettaakseni kaiken mieleeni. Pelkäsin jo silloin, että unohtaisin ne. Juttelin sinulle ”anteeksi, toivottavasti et tuntenut kipua, en voinut tietää”, ”kiitos kaikesta, olet niin rakas”, ”minulla on jo nyt niin ikävä”... Hyräilin sinulle, sitä laulua minkä mummo pienenä opetti ja mikä lohdutti. Se hetki tuntui ikuisuudelta ja silti liian lyhyeltä. Eläinlääkäri tuli takaisin, pyysi valitsemaan uurnan. ”Se missä nukkuu sininen lintu...”. Laskin sinut lopulta sylistäni maahan. En olisi halunnut lähteä luotasi. Seisoin ovella vielä katsomassa sinua, en olisi halunnut jättää sinua sinne. ”On aika lähteä...”. Mietin ”kai ne laittaa sinulle viltin matkalle, ettei sinun tule kylmä...”. Käsissäni remmisi ja paperisi, mieli turtana, sydän puristuksissa, täynnä kipeää ja ikävää. Ikävä teki sydämeeni kotinsa... Päivä oli kuin pahaa unta...

Sen päivän tapahtumat kertaantuivat useasti seuraavien päivien ja viikkojen aikana. Näin myös painajaista siitä, että kuljen Elvis sylissä eläinlääkäriltä toiselle ja aina lopputulos on sama... Kunnes näin unen, josta heräsin hymyillen. Taisin siitä tännekin silloin tammikuussa kirjoittaa. Elvis juoksi vanhan asuintalon risteyksessä, hymyilen ja häntä töttöröllä, tuli aina lähelle, muttei koskaan antanut kiinni, vaikka kuinka komensin luokse. Se näytti unessa niin onnelliselta... En tiedä oliko puhdasta sattumaa, varmaankin, mutta puolitoista kuukautta myöhemmin ostin asunnon vanhasta asuintalostamme... Jos oikein haluaa uskoa, ehkä sillä unella oli muukin merkitys... Onneksi myös ne mukavat muistot alkoivat hiljalleen vallata mieltä. Miten turkkisi hulmusi kun aivastit, miltä näytit kun olit tunkenut nenäsi rahkapurkkiin, miten kipitit luokse naama nauraen, sen kimeän haukun ja hennon piipityksen, sen innon ja silmien palon, kun pääsit mamin kanssa kaksin harrastamaan, sen katseen, kun yritit ymmärtää mitä sinulta haluan, sen pienen töyhtöhännän, joka pystyssä kuljit niin reteänä... Valokuviasi olen katsellut, ne saavat hymyilemään ja muistamaan yhdessä koettuja hetkiä. Videoita en ole voinut katsoa, en vielä. Ehkä vielä joku päivä. Joka päivä jokin asia saa muistamaan sinut, ei ole kulunut päivääkään, ettetkö olisi ajatuksissa ollut. Joskus jossain hetkessä tunnen, että olisit läsnä. Mielikuva on vahva ja vaikka tiedän sen olevan harhaa, se lohduttaa. Vaikket enää ole luonamme, et koskaan ole pois sydämistämme ja ajatuksistamme. Mami kaipaa sinua Peppa niin kovasti...



Pieni mutta silti niin suuri


”Se oli aivan tavallinen kettu.
Samanlainen kuin satatuhatta muuta.
Mutta minä tein siitä ystäväni ja siitä tuli ainutlaatuinen maailmassa.”

torstai 10. lokakuuta 2013

Kipsinvaihtokeikka nro 3. + muutama kännykamerakuva

Eilen käytiin Majn kanssa taas morjestamassa Tetti-eläinlääkäriä Vihtivetissä kipsinvaihdon merkeissä. Kun ell kutsui sisään, vähän Maj katsoi, että taasko sitä on mentävä, mutta kiltisti taapersi ell:n perässä huoneeseen. Pieni kiltti. Kipsi vaihdettiin taas ilman rauhoitusta, hienosti malttaa neiti olla aloillaan (toki sitä myös pidetään aloillaan) kipsinvaihdon ajan. Ja palkaksi ell hemmotteli sitä broilerinsydämillä. Kun kipsi oli pois ja jalka paljaana, olisi Majn tehnyt mieli niin kauheasti jäytää jalkaa, siihen malliin kävi suu ja lipoi huuliaan. Tämä on kuulemma ihan normaalia.

Potilaskertomus:
"Kolmas lastan vaihto. Majn luksoiva pinnallinen koukistaja on ommeltu oikeasta jalasta 10.9. Jokikunnalla. Jos kipsi kastuu, valuu tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä. Edelleen koppihoito ja lyhyitä rauhallisia lenkkejä. Seuraava kipsinvaihto ensi viikolla. Rauhallista jatkoa Majlle."

Jalka oli sen verran ok ja kipsi kun on sitä suojaamassa, niin saimme luvan köpötellä pikkuisia "lenkkejä", parinsadan metrin mittaisia. Tämä on meille todella tervetullutta. Pääsee Pesonen vähän nuuskuttelemaan lähikadun hajuja. Jalassa oli pientä nirhaumaa polven kohdalla ihoteipeistä. Siksi tahtoi nähdä jo heti ensi viikolla ja vaihtaa kipsin. Useimmiten kun edelleen kipsin hankaumat ja aiheuttamat haavat ovat näissä yleisiä. Toistaiseksi iho on vielä ehjä, onneksi. Muuta ihmeellistä ei ell-reissulla tullut.

Maj ja uusin kipsimuoti


Meillä on ollut hieman kateutta ilmassa Pesosen aitaushoidosta... Vaikka isot saavat lähes yhtä paljon huomiota ja herkkuja kuin Pesonenkin, niin toki toisen herkut on aina parempia... Nyt pariin otteeseen olen löytänyt Nanen Majn aitauksesta, minne se on mennyt sillä aikaa, kun olemme olleet Majn kanssa ulkona. Pari päivää sitten olin minuutin pois näkösältä ja nyt Nane oli mennyt Majn valtakuntaan prinsessa ollessa paikalla. Onneksi Maj oli niin keskittynyt aktivontilelullansa leikkimiseen, että mahtoiko edes huomata vierailijaa.

Nane yllätettynä Majn aitauksesta


Eilen Nane kävi lällättelemässä sohvan nurkalla Majn aitauksen yläpuolella... "On mullakin apina herkkuja..."


Dea rakas on niin kovin kiltti... Se köllöttelee mamin kanssa sohvalla. Ilkeä mami teki sille BadAss-kampauksen...


Peipponen jäytää mummin tuomia herkkurouhetikkuja


Tässä nyt jatketaan toipumista. Todella nopeasti tämä päälle kuukausi on mennyt. Ensi viikolla onkin vähän muutosta arkeen, kun Pesonen lähtee hoitoon viideksi päiväksi isojen suunnatessa mamin kanssa Viron maalle reissuun.

Kauniita syyspäiviä kaikille!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Iloisia uutisia kennelliitosta - nyt se on virallista

Majn terveyskuvauksien viralliset tulokset saapuivat tänään kennelliitosta. Eli lonkat A/A, kyynärät 0/0!!! Hipheihuraa! Noiden tuloksien kera on hyvä jatkaa elämää ja harrastuksia (sitten aikanaan), kunhan ensin saadaan tuo kinner kuntoon.

Maj-Lis Pesonen - ihana virrakas Priima(n)-tyttö

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tuuloksen tuulahduksia ja toipilaan terveiset

Eilen oltiin meidän osalta vuoden viimeisissä näyttelykarkeloissa Suomen kamaralla. Tavoitteena oli käydä yrittämässä saada Maj-Lis Pesoselle viimeinen ERI ykkösruusuketta varten. Isot ilmoitin lähinnä matkakumppaneiksi näyttelyyn. No kuinkas ollakaan, eihän tuo kipsikoipi näyttelyyn voinnut lähteä, joten mentiin vain isojen kanssa. Ykkösruusuketta tavoitellaan Peipposen kanssa sitten ehkä ensi vuonna.

Näyttelypaikkana toimi Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli. Pitkästä aikaa oltiin a.)"sisänäyttelyssä" ja b.)parkkihallinäyttelyssä. Voin taas sanoa, ettei kumpikaan järin houkuta hetkeen, ei sisä- eikä parkkihallinäyttelyt. K**ka haisee ja parkkihallin kaiku aiheuttaa päänsärkyä. Muuten näyttelypäivä oli mukava, vaikka odottelua se pääasiassa olikin. Naureskeltiinkin, että on tää hilpeetä touhua; odotat eka kahdesta kolmeen tuntia, käyt 3min kehässä, taas odotat tunnin ja taas pääset kehään pariksi minuutiksi ja sitten se on kiitos ja hei. Ja tästä ilosta vielä maksatkin. =)

Tuomarina shelteillä toimi Helin Kasuk-Tenson, Virosta. Sama täti immeinen, jonka kehässä käytiin vähän päälle kuukausi sitten Kouvolassa. Liki samanlaiset arvostelut saatiin kuin aiemmallakin kerralla. Tässä arvostelut tuloksineen:

Dea
"Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Hyvin vahva luusto. Kaunis pää. Upeat tan-merkit. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula. Hieman pitkä lanne. Erinomainen eturinta ja rintakehä. Hyvät etu- ja erinomaiset takakulmaukset. Hyvä liikkeet, upea turkki."
AVO ERI


Nane
"Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Voimakas, maskuliininen uros. Hieman nokiset pään merkit. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvät korvat. Kaunis ylälinja. Erinomainen eturinta ja rintakehä. Riittävät etukulmaukset ja erinomaiset takakulmaukset. Hyvä häntä, turkki ja liikkeet."
AVO ERI3


Nanen rintakehää koittaessa tuomari totesi "Waauuu". Ilmeisesti pojan raamit olivat siis mieleen. Dean runkoa koittaessa kommentoi "Ohoh". Tiedä sitten oliko se hyvä vai ei. ;) Dean nosteaessani pöydälle totesi lisäksi, että "sulla on vääränvärinen koira", tämä toteamus jäi arvoitukseksi?! =O

Nyt on Suomen kehät tältä vuodelta meidän osalta paketissa. Monta mukavaa näyttelyreissua on taas tehtynä ja monta mukavaa muistoa talletettuna. Tänä vuonna ollaan lähdössä vielä isojen kanssa Viron Rakvereen näyttelyreissulle, jolta odotukset eivät järin korkealla ole. Reissua kuitenkin muutoin innolla odottaen. =)

Toipilaalta terveisiä; kaikki hyvin. Leikkauksesta kulunut kohta neljä viikkoa ja aina päivä kerrallaan eteenpäin mennään. Aitausapinan elämään Maj on sopeutunut hyvin. Tosin aina vaan enempi pitää viihdykettä olla, jotta ei tylsistyisi. Ulkona ollaan jääty välillä haistelemaan tuulia ja ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä, koiria, autoja, putoavia lehtiä jne. Nämä mielenvirkistysulkoilut ovat kyllä olleet hyväksi. Kova kaipuu Majlla tuntuu olevan isojen kanssa telmimistä. Välillä pitävät sellaista mölinää aitauksen raoista, ettei uskoisi. Ollaan harjoiteltu naksuttimen kanssa ihan höpöhöpö-juttuja, kuten luun/lelun nostamista maasta, tassun antoa ja sitten vahvisteltu näitä istu/maahan juttuja. Kosketuskepillä ollan tehty pientä "jumppaa" (kiitos Tuula vinkeistä), eli niskan taivutuksia ja kaulan ojennuksia. Nämä "temppujumppahetket" rauhoittavat mukavasti Majta, kun saa käyttää hoksottimiaan ja keskittyä johonkin. Paljon ollaan myös ihan vaan leikitty ja hellitelty. "Missä Böörrteee ooon?" on raikunut useampana iltana, kun olen piilotellut Majn mielilelu-Börteä aitauksen eri piilopaikkoihin (joita nyt kovinkaan montaa ei ole). Ja sitten on Börteä etsitty. Ja voi sitä riemua kun se kamu löytyy. ;)

Ensi viikolla on kolmas kipsinvaihto, pidetään peukut pystyssä, että kaikki olisi kuten pitääkin.

Syksyisiä, kauniita päiviä kaikille toivotamme!

Koko porukka parvekkeella syystuulia haistelemassa

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Iina antoi meille haasteen laittaa seitsemän kuvaa meidän kesästä ja kuvata jokaista kuvaa vain yhdellä sanalla. Jos joku haluaa haastetta jatkaa, olkaa hyvä. =)

Kaverit


Me


Loma


Leikit


Reissut


Näyttelyt


Rentous


Samalla tajusin, että mulla ei ole tätä kesältä yhtään uintikuvia. =( Lukuunottamatta Majn ensiuintikuvia toukokuultta Nappisleiriltä. Ensi kesänä tää asia on korjattava ehdottomasti. =)

lauantai 28. syyskuuta 2013

Toinen kipsivaihtokeikka + muuta läpinää

Eilen 27.9.13 Majn kontrollikäynti ell Joutsenen luona Nummelan Vihtivetissä:
"Toinen lastan vaihto ja tikkien poisto. Majn luksoiva pinnallinen koukistaja on ommeltu oikeasta jalasta 10.9.13 Jokikunnalla. Jalka siisti, käyttää sitä hyvin. Jos lasta kastuu, valuu tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä. Seuraava aika lastan vaihtoon varattu keskiviikolle 9.10.13. Edelleen lepo. Rauhallista jatkoa Majlle!"

Maj ei harmikseen tai onnekseen saanut perjantaipöhniä rauhoittavilla, vaan toimenpiteet suoritettiin sen ollessa hereillä ja selvinpäin. Ell kyseli miten on sujunut ja kerroin, että kohtalaisen hyvin on mennyt. Pientä tylsistymistä ja protestia aina aika ajoin aitauksesta kuuluu, mutta pääosin toipilas on ollut erinomaisen kiltti. Ell mukaan myöskään se ajoittainen ryskääminen aitauksessa lelujen kanssa ei ole vahingollista (siksi kipsi on jalassa suojana), pahempaa kuulemma olisi jos Maj saisi kipsin irti, hyppäisi ikkunasta ulos ja lähtisi kylille rilluttelemaan. ;) Ehkä pulu nyt vielä sentään malttaa purkaa energiaansa ihan aitauksessaan vaan. =D Ja aina, kun en ole vahtimassa, niin neidillä on kauluri päässä, ettei pääse kipsiä jäpeltämään. Muru antaa kaulurin laittaa niin nätisti, työntää päätä siitä itse sisään. Ei kyllä kuitenkaan tykkää, sillä häntä liekkuu sen verran. Raasu <3 Jalka oli onneksi siisti; vähän nirhaumaa haavateipeistä oli, mutta ei varsinaisia haavoja. Toivotaan, ettei kipsi liiku ja ärsytä jalkaa, jolloin haavoja pääsee syntymään. Koska jalka oli siisti ja kipsi pysynyt hyvin, niin seuraava kpsinvaihtoaika on vasta 12pvän päästä. Jos kaikki menee hyvin, niin se saattaa olla sitten viimeinen kipsinvaihto ennen kipsin poistoa. Toivotaan, että toipuminen jatkuu kuten on alkanutkin. Maj Pesonen - kiltti pieni toipilas

Nauroin kasvattajalle, että eihän siinä pitänyt kuin mennä yksi koipi, että alan opettaa jotakin neidille. ;) Ollaan nyt harjoiteltu kosketuskepin käyttöä. Hienosti neitin sen hoksannut. Vielä kun keksisi miten hyödyntää sitä nyt toipilasaikana. Sillä pystyy opettamaan paljon erilaisia liikkeitä kuten sivulletuloa, peruuttamista, haltuunottoa jne, mutta täällä aitauksessa se nyt on vähän hankalaa, joten ollaan vaan treenattu sitä koskettamista sekä pään kääntöä molemmille sivuille. Pesosella on onneksi tosi kivasti keskittymiskykyä ja vaikka sen kanssa ei paljoa ole mitään opeteltu, on sillä intoa yrittää keksiä mitä se mami seuraavaksi haluaisikaan. Suoraan sanottuna, mä olen nauttinut suunnattomasti näistä kahdenkeskisistä treenaushetkistä, hauskaa nähdä vähän erilaista, rauhallisempaa puolta pikku villikosta. =)

Nanen kanssa mölliteltiin taas agitreeneissä torstaina. Se jukravie osaa ne kepit, minä en. ;) No treenaus jatkukoon. Kovin on äijä ollut kuulolla viimeisen kuukauden treeneissä, liekö oikeasti vaistonnut, että nyt piristetään mamia olemalla kilttiä ja kuuliaista?! Napsu <3 Ensi viikolla kuun vaihtuessa koittaa taas kuukausittaiset punnitukset. Saas nähdä miten on Dealla paino tippunut vai onko edes... Maj on nyt toipilasaikanaan lihonnut parisataa grammaa, mikä nyt onneksi vielä ei kovin paljoa ole, onneksi on luonnostaan hoikkaa sorttia. Aamu- ja iltaruoka-annoksia olen kontrolloinut, mutta toki temputus- ja aktivointinamit lisäävät sitä päivittäin saatua ravinnon määrää. "All for one and one for all" <3

Muutenpa täällä on elelty ihan sykyistä arkea. Koirakavereitakin piipahti Majta tervehtimässä ja voi sitä neidin harmituksen määrää, kun ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään. Aitauksen rakosista joutuivat vaan nuuskimaan ja komentelemaan toisiaan. No, tässä kun rauhakseen toivutaan, niin sitten pääsee taas koko rykmentti tohistelemaan keskenään.

PikkuMyy-kuosi vaihtui syksyisen pirteään pallokuosiin ;) Tyylikäs Petonen


Pakko laittaa vielä tämä kasvattajan mulle laittama kuva, joka piristi yhtä päivääni iloisesti. =) Kuvassa MajLis Petonen 4viikkoa, seisomiskuvan yritystä. ;) On niin tunnistettavissa, nykyään vaan on pari senttiä ja kiloa enemmän sekä muutama nuotti lisää, muuten on ihan Majta <3 Kuva Jari Alanen

Nämä bloggerin rivinvaihdot ja kappalejaot eivät taaskaan toimi, mutt en jaksa alkaa sitä pähkäilemään. =)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuulumisia ja pääntuuletustreenejä

Toipilaalta terveisiä; kaikki hyvin valtakunnassaan! Hienosti on uusi arki sujunut kaikkinensa. Hieman erikoisjärjestelyjä se on vaatinut, mutta hyvin ollaan saatu arki kulkemaan. Majkin on sopeutunut hyvin tilapäiseen eloonsa häkissä ja aitauksessa. Vaan kovin liikuttavaa on, kun se pääsee nokatusten isojen kanssa, esim. sohvalle syliin istumaan. Taitaa eniten Maj kaivata isojen kurmuuttamista. =) Maj nauttii yksikseenkin touhuilusta aitauksessa aktivointilelujen ja pehmolelujensa kanssa, mutta parasta on kun menee neidin seuraksi aitaukseen, voi mitkä hännänhuiskutukset siltä saa. <3 Ulkona se pääsee käymään edelleen vain sen verran, että saa tarpeet tehtyä ja vähän ihmeteltyä maailmanmenoa. On se päässyt muutamia kertoja sylkkykyydissä kiertämään lähikorttelin/kortteleita. Se on näillä sylkkykävelyillä kuin pieni ragdoll, niin rento ja letkee. Se kantoliina ei ajoittain tuntuisi ollenkaan pahalta ajatukselta. Majlla on astetta päheempi Muumilaakson hahmot-liimaside ;)

Aktviointilelut on pop!


Törppö ei olekaan niin pop! =)


Maj käyttää leikattua jalkaa edelleen hyvin ja kipsi on saanut olla rauhassa. Kovasti meno tahtoisi välillä äityä aitauksen puolella liian vallattomaksi, jolloin olen neidin ottanut jäähylle syliin. Nopeasti aina rauhoittuu ja jatkaa menoa maltillisemmin. Alkuun 6-8 viikkoa kuulosti järjettömän pitkältä ajalta pitää neitiä aloillaan, mutta johan siitä on kohta kaksi viikkoa kulunut, joten eiköhän ne loputkin suju ihan yhtä hyvin. Ensi viikolla perjantaina siis kontrolli, kipsinvaihto ja tikkienpoisto.

Ja jottei aina nämä kirjoituket mene täysin Maj-painotteisiksi, niin vähän isojenkin kuulumisia. Dean laihdutusprojekti on edelleen voimissaan, tosin tämä Majn toipumisprojekti on sitä hieman hankaloittanut. Pitkille lenkeille isot pääsevät päivittäin, mutta ajallisista syistä isojen aamulenkit ovat puolet normaalista. Viikonloppuna ollaan otettu vahinkoa kiinni, kun olen saanut Majlle jonkin kaitsijan ja ollaan päästy tekemään pari pitkää metsälenkkiä. Dea on innostunut vallan juoksentelemaan entiseen malliin. Eiköhän ne kilot siitä karisemaan lähde. Eikä sitä ylimääräistä nyt Niin paljoa ole. =)

Aina kun sanoin että Dean kanssa samaan aikaan en toista narttua taloon ota, koska Dea on semmoinen komeljanttari; kuinka väärässä olinkaan. Dea on mitä hellin isosisko nytkin Majlle. Heti kun pääsee Majn läheisyyteen, Dea pesee Majn naaman ja hoivaa tätä. Maj ei aina näistä hellyydenosoituksista niin piittaisi. Lisäksi tytöt ovat olleet parhaat kirmauskaverit metsässä, varmaan eniten näistä leikkivät keskenään yhdessä.

Isot metsälenkillä


Nanen kanssa ollaan käyty tuulettamassa päätä viikoittaisissa agitreeneissä. Hallikausi alkoi siis taas muutama viikko sitten. Nane on varmaan vaistonnut, että nyt on väärä hetki sikailla ja se onkin toiminut upeasti. Pikku muru <3 Ollaan saatu ilotella ja hyvä fiilis on ollut joka kerta treenien jälkeen. Niillä jaksaa taas etiäpäin. Edistytty ollaan mm. kontakteiden harjoittelussa, kepeillä ja mamikin on alkanut löytää oikeita koordinaatteja radalla. ;) Nane tosin nyt mun mokiani ei tiedä. Hauskaa aina huomaa miten palasia loksahtelee paikoilleen. =) Vielä kontakteilla on namialusta käytössä ja keinulla haluan valmentajan tulevan vielä himmaamaan. Kepeillä palkkaan aina ennekuin jatkamme rataa. Möllijuttuja mennään, tää mami kun tarvii hieman enempi aikaa asioiden sisäistämiseen ;) Tällaista suhattiin viime kerralla

Eilen isojen kanssa iltalenkillä ollessamme aurinko alkoi painua mailleen ja siivilöityi kauniisti puiden lomasta. Sitä katsellessa mulla tuli hyvin vahva tunne, että Elvis on lähellä. <3 Itkuhan siinä pääsi. Kohta vuosi kulunut pienen miehen poismenosta ja aina vaan yhtälailla kurkkuun nousee pala Elkkua ajatellessa. Eipä ole vieläkään päivää kulunut, etteikö ajatuksissa olisi ollut. Tulee hetkiä, tilanteita, jotka muistuttavat jostakin menneestä. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Vaikkei enää luonamme olekaan, niin ajatuksissa ja sydämessä aina kuitenkin.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kipsinvaihto

Aloitetaan itse asiassa ensimmäisellä potilaskertomuksella, jos se jotakin kiinnostaa (tai jollekin hyödyksi olisi). Eli tämä ell teksti edellisviikolta 10.9.13:

"Majn oikean kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne menee sijoiltaan lateraalisesti (ulkosivulle). Leikkauksella on kiristetty ja tuettu repeytynyt retinaculum hitaasti sulavalla ommelmateriaalilla.

Jalassa on kipsi. Kipsiä pidetään 6-8viikon ajan. Kipsi tulee vaihtaa vähintään kerran viikossa ja aina, jos se kastuu, alkaa haista, valuu tai alkaa vaivata Majta. Aluksi kipsinvaihto eläinlääkärin toimesta. Kipsi ei saa kastua. Ulkona vedenpitävä suoja, joka sisällä otetaan pois. Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä.

Liikunta erittäin rauhallisesti kytkettynä. Myös siällä tulee kaikki hyppiminen, riehuminen ja nopeat kiertoliikkeet estää.

Maj on saanut antibioottia, kipulääkettä ja nesteytyst. Kotona Loxicom-tulehduskipulääkitys ja Amoksiclav-antibioottikuuri alkaen keskiviikkoiltana.

Samalla otettiin viralliset lonkka-kyyner- ja selkäkuvat arvioitavaksi Suomen kennelliittoon. Virallinen polvitarkastus 0/0.

Hyvää jatkoa Majlle"

Siinä siis leikkauspäivän potilaskertomus. Viikko leikkauksesta on nyt kulunut. Alkuun Maj antoi kipsin olla rauhassa, mutta edellisyönä ennen kipsinvaihtoa se lupsutti yöllä kipsiä häkissä niin, että kipsi oli kostea sieltä täältä. =/ Onneksi seuraavalle päivälle oli kipsinvaihto tiedossa.

Tässä odotellaan pääsyä lääkärin vo:lle.


Eläinlääkäri halusi nähdä ensimmäiseksi Majn liikkeet. "Kauheaa, varaako se jalalle noin, kauheaa!" oli eka kommentti, josta mä tietenkin hätäännyin, kunnes aivot tavoitti sen vitsiksi. =) Ell mukaan Maj käyttää jalkaa juuri kuten pitää. Lisäksi saimme kehuja siitä, että Maj on pääsyt ulos vain tarpeilleen ja tuulia haistelemaan. Sisälläkin yritetty minimoida liikkuminen. Sitten Maj hujautettiin taas uneen rauhoittavilla ja ell pääsi avaamaan kipsin ensi kertaa.

Potilaskertomus 17.9.:
"Ensimmäinen kipsinvaihto. Maj käyttää leikattua oikeaa takajalkaa hyvin. Jalka on siisti. Seuraava käynti ensi perjantaina, jolloin kipsinvaihto ja tikkien poisto. Toimenpidepäivän aamulla saa antaa ruokaa, vettä tarjolle.

Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä; kauluri. Jos kipsi valuu, kastuu, haisee tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä.

Rauhallista jatkoa Majlle!"

Tunnustin siis syntimme (tai siis Majn synnin) kipsin jäpellyksestä, toki ell sen toki myös näki ja tunsi. =) Ell mukaan Majn jalka näyttää siltä kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Musta se jalka näytti onnettomalta kanankoivelta; nahka vain kuulsi ja jalka oli kapea kuin mikä. Pieni nirhauma oli jäänyt ihoteipistä sääreen. Kipsinvaihto ei näyttänyt hankalalta toimenpiteeltä. Tätä tutkasin ihan siksi, että ell sanoi, että loppuvaiheessa voi olla, että kipsin voi vaihtaa kotona avustajan kera, mikäli jalka paranee odotetusti. Hieman jo keskusteltiin jatkoistakin, lähinnä kuntoutuksesta, vaikka näin alussa toipumista ollaankin. KIpsin poiston jälkeen saa yleensä alkaa vahvistaa jalkalihaksia remmilenkein ja fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Uinti on suositeltava kuntoutusmuoto, kunhan jalassa ei ole avohaavoja tms. Ell arvio jalan toipumisesta tähtikuntoonsa oli varovainen noin 4-6kk päästä leikkauksesta. Se on vielä kaukana, mutta toisaalta päivä päivältä lähempänä. =) Kiirus meillä ei ole mihinkään, yritän vaan saada mahdollisimman paljon tietoa leikkauksen jälkeisestä toipumisesta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta. Tietää vähän mitä meillä on edessä tulevaisuudessa.

Illalla neiti oli kanttuvei. Ja kuinkas ollakaan, neiti virkistyi sopivasti kello kahdentoista aikaan yöllä... Huoh. Sitten sitä vuoroin nukuttiin tunti, valvottiin vartti/puoli tuntia ja taas nukuttiin tunnin verran. Aina vartin yli neljään saakka. Voinen kertoa, että mami oli hieman silmät ristissä töihin lähtiessään, vaikka yleensä on pirteä kuin peipponen. Maj sen sijaan pisti tyytyväisenä maate kevythäkkiinsä ja oikein vilkaisi sieltä oikosena ollessaan "Mee sää töihin, mä alan nyt koisimaan"... Aaaaarrrggghh.... =) Muutoin neiti on ollut oikein kiltti toipilas. Välillä se protestoi piipittämällä aitauksessaan, jos sen mielestä olen ollut liian kauan pois näkyvistä tai alkaa aika käydä tylsäksi. Mutta pääasiassa se on ollut oikein hyvä toipilas. Helyyttävintä on, miten se aina jaksaa heiluttaa häntäänsä, kun ilmestyn tai Isot ilmestyvät aitauksen viereen. Ja kuinka se käpertyy syliin ja lipsuttaa naamaa. Mun ragdoll-sylilulluseni <3 Ja sot ovat edelleen yhtä onnellisia perskärpäsen olosta aitauksessa sairaslomalla. =) Tyylikäs sylivauvalellipentuni <3

Sellaisia kuulumisia. Isoille kuuluu myös hyvää. Ne ovat nauttineet kaksin kirmailusta metsälenkeillä kovin <3 Pitkän aikaan olikin parit Dea-Maj tai Nane-Maj, nyt on taas Dea-Nane kaksikko päässyt kimpassa rallittamaan, kuten ennenvanhaan. <3

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Toipilaan kuulumisia

Koska facebook varmaan ei anna mun enää kohta päivittää Maj-kuulumisia, niin päivitetään välillä tännekin. =) Neidin toipuminen on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ollaan saatu sumplittua Majn ulkoilut ja aktivoinnit sekä isojen lenkit, treenit ja aktivoinnit. Tosin olin siis vapaalla koko loppuviikon neitiä hoivaamassa. Saa nähdä mitä arkiarki tuo tullessaan. Uskon kaiken kuitenkin sujuvan ihan hyvin.

Yöt neiti nukkuu siis kevythäkissä, samoin kevythäkissä se viettää kaikki ne ajat jolloin itse en ole kotona sitä vahtimassa. Muutoin neiti saa olla omassa aitauksessaan.

Stailasin Majn aitauksen turvallisemmaksi ja muutenkin toivottavasti viihtyisämmäksi. Nyt on turvallinen kumipohjamatto pohjana, jossa ei tassut pääse liukumaan, jos touhottaa lelujensa kanssa. Ja mieleisiä lelujahan riittää neidin kaveriksi.


Ulkoilemaan neiti pääsee tasan pissojen/kakkojen ajaksi ja yksin, ettei vahingossakaan alkaisi riehumaan isojen kanssa. Välillä tuntuu kuin olisi taas pentu talossa. Tosin tämän pennun kanssa ulkona e tarvitse ravata kymmeniä kertoja päivässä. ;) Näin iloisesti häntä heiluu aina mamin nähdessään.


Maj varaa leikatulle jalalle täysin. Eikä vaikuta lainkaan kivuliaalta. Jos ei tietäisi neidin olevan leikattu ja näkisi kipsiä jalassa, ei voisi liikkeistä nähdä, että sitä on operoitu. Hieno juttu, ettei kpuja ole, tosin se asettaa aloillaan pitämiselle tiettyä lisähaastetta. Paljon aktiviteettia olen neidille yrittänyt keksiä aktivointilelujen, nenänkäyttöleikkien ja ihan vaan sen kanssa aitauksessa olon ja sylittelyn muodossa.

Tässä pulu touhottaa häkissään


Eilisiltana sydän muljahti; Maj oli aitauksessa ja kun selkäni käänsin hetkeksi, niin siellä se keikku sohvalla!!! Siis hypännyt 62cm korkeasta aitauksesta sohvalle! Ou Maj! Nyt aitaus on asetettu siten, ettei sieltä voi sohvalle tai muualle päästä, pikku kevythäkin otin sieltä myös pois, ettei sen päälle innostu pomppimaan. Onneksi Maj ei ole aitaushoitoa kovin paljoa protestoinut, välillä pientä piippausta kuuluu, kun mami häviää näkyvistä, mutta muuten Maj on sopeutunut aitaus/häkkielämään hyvin.

Tässä Maj jubailee Nanen kanssa


Tässä neiti touhottaa kuppikuuppajumppaa kotitekoisilla aktivointileluilla


Ulos lähdettiin tässä asusteessa; kakkapussissa, joka on sidottu kiinni sideharsolla. Kipsi ei saa kastua lainkaan, joten suojaus on välttämätöntä.


MamiDesign teki prototyypin kipsinsuojatuubisukasta. Nyt on helppo asettaa kakkapussi jalkaan ja tuubisukka päälle, eikä kakkapussi rahise kävellessä ja pysyy paremmin paikoillaan. Muutoin sukka toimii asusteena ja suojaa kipsiä likaantumiselta. Mitäs sanotte, eikös olekin aikas trendikäs pikku neiti?!


"Minä olen muotitetoinen, nyt mä olen muotitietoinen. Ja naapurin urootkin se huomaa..." =)


Muru on ottanut lääkkeensä mukisematta ja ollut muutenkin mallikelpoinen pikku toipilas. Isot taitavat ottaa Majn sairasloman lepolomana, kun perskärpänen ei ole koko aikaa kiusaamassa niitä. Vai mitä tuumaatte kuvan perusteella? ;)


Majlla on käynyt vieraita kylässä sitä tervehtimässä ja voi miten liikuttavana se vieraille suukkoja jakelee ja häntää heiluttaa ja haluaa syliin. Taitaa jopa käyttää tilaisuutta vähän hyväkseen, onhan hän sentään Toipilas. <3 Mä olen tunteja päivässä sen kanssa aitauksessa istunut; sylitellyt, leikittänyt, ollaan surffattu läppärillä, kuunneltu musaa... Ja Maj nauttii saamastaan yksityishuomiosta. =)

Shelttiväki on ollut aivan ihanan positiivisia ja kannustavia tämän asian kanssa; olen saanut viestejä ja puheluita. Minulle on kerrottu omien koirien toipumisesta samaisesta operaatiosta, tsempitetty ja luotu uskoa toipumiseen. Tämä on itselle kullanarvoista. Kiitos teille, tunnistatte kyllä itsenne <3 Joidenkin ollessa kovin kovin pahoillaan tämän asian vuoksi, muistutan, että kyllä tämä on kurjaa, mutta ottaen huomioon viime syksyn äkilliset shokkitapahtumat Elviksen kanssa, mä otan koska vaan tän "vaivan", koska tämä on korjattavissa ja ennusteena on Majlle aktiivinen elämä, entistä ehomman jala kanssa. Kyllähän tämä toki hieman surettaa (lähinnä Majn kannala), mutta tällä kertaa mä en menettänyt muuta kuin vähän vapaa-aikaani, rahaa ja mielikuvitusta, kun neidille koitan puuhaa keksiä. Tällä kertaa mun kainaloiseni sentään tuli takaisin mukanani kotiin. <3

Sellaista sekavaa sepustusta. Terveisiä toipilaalta, joka tohon viereen nukahti; Hänen vilkkautensa valtakunnassa on kaikki hyvin!