tiistai 31. elokuuta 2010

Agilitya, tuomarinäytössäkin pyörähdettiin

Täällä taas, tarinoiden kera. Aloitetaan vaikka viime viikkoisesta tuomarin näyttökokeesta, jossa pyörähdimme koko kolmikon kanssa.

Käpylässä, viime torstaina, järjestettiin shetlanninlammaskoirien jalostustoimikunnan toimesta tuomarin näyttökoe match shown muodossa. Arvostelevana tuomarina toimi shelttien tuomarinoikeuksia hakeva Saija Juutilainen, "mentorinaan" Päivi Eerola. Shelttejä yhteensä näyttötilaisuudessa oli 20, eli 10 paria. Tarkoitus oli, että arvosteleva tuomari olisi antanut kaikille osallistujille suullisen arvostelun koirasta, mutta ilm. tuomarikokelaan jännittämisen vuoksi vain muutamasta ensimmäisestä koirasta arvio sanottiin ääneen. Muiden koirien kohdalla sitä koitti lukea arviota suun liikkeistä ja elekielestä. Sanoi tuomari toki ääneen muutaman lauseen jokaisesta perustellessaan valintaansa. Meiltä osallistui tähän häppeninkiin siis kaikki. Kolmen kopla ei ollut päässyt iltariekuille metsään tahi saaneet iltaruokaansa, joten voinette vaan kuvitella sitä tättähäärämisen määrää, sitä riitti!

Ensinnä vuorossa oli Dea. Dea esiintyi kivasti, joskin hippasen liian energisesti. Tuomarin sanoista sain sen verta selvää, että toivoisi neidille lisää massaa sekä kuono-osaan pyöreyttä. Silmät ja korvat saivat kehuja. Dea sai sinisen nauhan kera lausunnon "Iloinen luonne, joka näkyy myös iloisina liikkeinä ja hännänkantona". ;) Tunnistin omani. =D

Nane oli vuorossa seuraavana. Esiintyi kivasti ja pöytäily sujui ahnehtiessa kanaherkkua. Nane myös komenteli mua kuuluvasti esiintymisen aikana, mikä tuntui huvittavan tuomaria. Nanesta loihi lausumahan "Narttu numero 11 saa sinisen, takaliikkeissä saisi olla enemmän draivia" ;) Tuomari hieman hämmentyi eikä sanonut arviotaan loppuun asti kuullessaan esiintyjäkokelaan olleen sitä toista sukupuolta. =) Parinaan Nanella oli kookkaampi jenkkiuros, mikä lienee luonut asetelman. Eikä Nane ollut ainoa uros, jota nartuksi luultiin. Eräskin valiouros, joka musta kuuluu "äijäkastiin", sai myös kuulla olevansakin narttu. =)

Elvis esiintyi myös energisesti (turhankin) ja reippaasti. Elviksestäkään en paljoa kuullut, mitä sanottiin; "Kiva profiili. Silmien alle enemmän täytettä. Hyvät korvat. Taka-askel hieman lyhyt". Tuomari pirtsakkana (vahingosta viisastuneena) roplasi Elviksen takapäätä ja havainnostaan iloiten totesi: "Täällä ei ainakaan ole mitään!" Juu eihän siellä ole ei, mutta ei sekään vielä mitään meinaa... ;) Olipahan hauska kokemus ja kiva ilta! =)

P.s. Elvis pääsi esiintymään sinisten kehässä ventovieraan ihmisen kanssa ja Dea Pelttarin Hannan kanssa. Molemmat oli niin täpsyinä ja malttoivat kekkuilla shown loppuun asti, vaikka mamia ja Nanea välillä väkijoukosta katseella etsittiinkin. Sinisten yhteisjuoksuosuudessa taisi meidän lauma edustaa todella (+Sadun Tipi), sillä ilohaukku raikasi, olihan kavereilla toisilleen paljon asiaa ja se piti kertoa heti. ;) Elvis sai kehuja esittäjä-Kristiinalta; oli hieman yllättynyt miten sheltit osaa olla niin ihmissosiaalisia ja lähteä tosta vaan kekkuilemaan ventovieraiden kanssa. Olkaamme siis ylpeitä ihanasta (ahneesta) rodustamme! =)

Tämän viikon tiistaina oli vuorossa Elkun kesätreenikauden päättäjäistreenit agissa. Silkki-neiti oli aloittanut juoksunsa, joten Elvis ja Pyry pääsivät kahdestaan rilluttelemaan viimeiselle agitunnille. Mulla ja Saaralla (Pyryn omistajalla) molemmilla oli kamerat matkassa, jotta saataisiin pojista kuvia in action. Tämmöistä pätkää mentiin tällä kertaa.



Rata oli ihan jees, mutta kepeillä meillä tuli jälleen feelua ihan huolella. Mä sörkin ja törkin siellä välissä ja sekoitin Elkun rytmiä. Otettiin keppejä sitten molemmista suunnista ihan omanaan. Kouluttaja tuumasi, että mun pitäisi viedä Elkku kepeillä aina samalla tavalla, nyt mulla on kuulemma monenmoista variaatiota (itse ees kaikkia tiedostamatta). ;) Niimpä koitettiin mennä yhdellä ainoalla tyylillä ja sujuhan se jotenkin. Koira vaan oli mua aina koiranmitan edellä. Ei siinä mitään, mutta kun se jää katsomaan mun härvellystä siellä takana, niin sen rytmi sekoaa. Koitin kipitipittää siinä vieressä minkä kerkesin ja saatiin onnistuneitakin suorituksia tehtyä. Voi Peepu-raukkaa, kun mammansa vaan on vähän out koko jutusta. ;)

Palkkaus kepeiltä, hienosti poika meni!


Ysin takaakiertoon otin avuksi kepin, jotta saisin oman kroppani liikkeelle kunnolla. Toinen käsi oli alkuunsa kun rautakanki enkä ohjannut taakse kierron jälkeen Elkkua hyppäämään sitä hyppyä. Kepin läsnäolo helpotti mua kummasti hahmottamaan mihin ne kädet pitää veivata. Otettiin tämä kohta muutaman kerran omanaan ja hypyn jälkeen heitin Elkulle keppipalkan. Mähän olen aikalailla Elkkua palkkaillut namilla, koska lelut tuntuu kiihdyttävän sitä siinä mittakaavassa, että sen jälkeen actionia piisaa liikaakin (ja mamma ei pysy sitäkään vähää matkassa). Kyllä oli poika onnellinen päästessään retuuttamaan keputtia. =D

Elekieli taas kukoistuksessaan. ;)


Peepu vähän intoutui keppipalkasta. =D


Lopuksi Elvis pääsi vielä Saaran kanssa tekemään pikkuista pätkää, jotta mamma pystyi räpsäämään muutaman kuvan. Kirjaimellisesti Elkku paineli kieli poskellaan. ;)





Kesätreenit on olleet kivat, kera kivan (kärsivällisen) kouluttajan sekä mukavan treeniryhmän. Harmi, ettei samalla kokoonpanolla päästä jatkamaan talviaikaan. Jospa ensi kesänä sitten taas?! Jäähdyttelylenkillä napattiin pojista vielä yhteiskuva.

Elvis ja Pyry


Vielä toinen kuva treenikaveruksista


Shelttileirillä vietimme viikonlopun 27.8.-29.8. Tästä tarinaa toiste, toivottavasti kuvien kera. =D