lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää tulevaa Vuotta 2012!



Joulunpyhät olivat ansaittua lepoaikaa, josta nautimme täysin rinnoin. Rakkaiden ihmisten seuraa, maittavaa ruokaa eikä kiirettä minnekään, voiko enempää toivoa?! Naperot olivat jälleen olleet jengimme kilteimmät, sen verran ne saivat taas pukilta tuliaisia (paljon maittavia sellaisia).

"Lukeekohan tossa että Nane...?!" tuumaili Mane-mies...


"Voi tulispa se pukki jo..." huokaili Dea


Nanelle osoitettu henk.koht. lahja, joka aiheutti suurta hilpeyttä


Vuosi 2011 pikaisessa paketissa:
*Se kaikkein hienoin asia, mihin kului rutkasti aikaa ja energiaa; saimme oman kodin valmiiksi ja pääsimme muuttamaan sisään (melkein suunnitellun aikataulun mukaisesti) ;) Projekti "Villa Vilpolan" vuoksi lähes kaikki muu oli jäissä, mutta tippaakaan emme kadu! =)
*Näyttelyitä tuli kierreltyä jonkin verran: Dea 11 näyttelyä, Nane 10 näyttelyä. Ok tuloksia ja mukavia reissumuistoja. Uskaltauduimme jopa ulkomaille asti kehään pyörähtämään, pariinkin kertaan ;)
* Rally-tokokisioissa kävimme alkuvuodesta. Kaikille hyväksyttyjä mölliluokkatuloksia. Nane ja Dea lisäksi korkkasivat alokasluokan, joista molemmilla nyt kaksi hyväksyttyä tulosta.
* Alkuvuodesta kävimme poikien kanssa lisäksi hippaloimassa muutamat agilityn möllikisat, jotka sujuivat kivan hilpeästi
* Tärkein asia; koirat pysyivät terveinä koko vuoden, se on aina onnen paikka <3

Vuodelle 2012 toivomme terveyttä ja onnea. Ja jospa pääsisimme jatkamaan harrastuksia siitä mihin ne jäivät viime helmikuussa rakennusprojektin alkaessa. =)





Onnellista UuttaVuotta kaikille <3

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012



"Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisten kuonojen jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Joulukopla on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Koplalla mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja herkkukilot.
Koplan mielessä joulu välkkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on rauhaisa, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin."

Tahdomme toivottaa kaikille Rauhallista, Iloista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2012 <3

P.s. Kopla tekee jo joulukepposia; joku ehti varastaa koristepallon (kertoo, että sillä on kiva leikkiä), seuraavaksi vilahti yksi nokka jääkaapissa kinkunluuta lipomassa (kertoo, että oli järjettömän hyvää). Jäämme odottamaan lisäkepposia =D

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Olemme virallisesti Vilpolan väkeä

Viimeisen kirjoituksen epävirallisesta "retkeilystä" olemme siirtyneet virallisiksi Vilpolan asukkaiksi. <3 Tämän tunteen ilon tietää se, ken itse tässä tilanteessa joskus on ollut. Liki vuoden aherrus, satoja tunteja töitä, suunnittelua ja toteutusta, välillä hammastenkiristelyä ja kiukunpuuskia. Mutta nyt meillä on koti ja meidän kodilla on asukkaat. <3 Olemme siis virallisesti Villa Vilpolan väki!

Vilpolan muruset, mamma keskeytti naperoiden leikit räpsyttelyllään


Koirille muutto ei tuonut mukanaan mitään uutta ja ihmeellistä; koko rakennusajan ne on olleet täällä mukana ja nurkat on niillekin jo niin tutut, etten uskonutkaan ongelmia paikanvaihdoksesta tulevan. Nekin nauttivat täysin siemauksin lisätilasta ja uudesta kodista. Pihamaa on niistä kiva plussa, rattoisa ralli- ja leikkipaikka. ;) Vielä olemme harjoitteluasteella koplan kanssa, että myös kotipihalle voi käydä luikkasemassa pisun jos toisen; kerrostaloasumiseen tottuneina ne uskollisesti odottavat kunnes nutut on niskassa ja pannat laitettuna ja ollaan omalta pihalta pois. Tosin yllätyksenä ei varmasti tule, että Nanelle kotipihaankaan lirkkiminen ei ole ongelma, se nuohoaa joka aidantolpan (erityisesti naapurin tontin puoleiset) ja jättää merkit naapurin kavereille muutaman reteän potkaisun kera. ;)

Hei minä olen Dea. Ja minä olen Nane. Sitten meitä on vielä Elvis (ei kuvassa).
Olemme Vilpolan naperoita.


Edelleen olemme harrastuksista pimennossa; rauhoitamme vielä loppuvuodenkin kotihommille ja joskus (hui!) jopa joutenololle. Alkuvuodesta yritämme päästä nauttimaan taas arkisesta elämästä kera harrastusten, ilman jatkuvaa stressiä rakentamisesta. Kevään koittaessa alkaa sitten seuraava urakka pihatöiden muodossa, mutta onneksi siihen on vielä koko talvi ja alkukevät matkaa. =D

Minä söpöliini olen äitin ahkera apuri <3


Minä kans <3


Joo ja minäminäminä myös <3


En ole koskaan ollut kovin ahkera kodinlaittaja (pipertäjä, kuten kutsun). Ennen on piisannut se, ettei pölyyn tukehdu ja koti on semmoinen missä on kiva olla ja rentoutua. Mutta täällä se piperrysfiilis on vaan nostanut päätään... =) Ollaan kolmikon kanssa mittailtu ja pähkäilty tekstiilejä (sävy sävyyn kaiken muun kanssa), istutettu joulukukkia, askarreltukin jopa.. ;) Ymmärrettävästi eniten koirat ovat olleet innoissaan tosta kasviosuudesta; tokihan ne kaikki olivat mukana arvioimassa mullan kuohkeutta ja sopivuutta istutustilanteessa erittäin mielellään. ;) Yhdessä ollaan kasvavia kukkavanoja ihmetelty, koirat niille kuiskineet jotain ja emäntä lauleskellut aina muistaessaan. ;) Mökkihöperöitä meistä ei kuitenkaan ihan vielä ole tullut, vaikka se siltä ehkä kuulostaakin. =) Onneksi ollaan päästy välillä tuulettumaan lenkeille ja kahvihetkille koirakaveriseurassa sekä käyty taas nyt syksyn tullen uiskentelemassa koirakylpylällä hauvakavereiden kanssa.

Naperoiden uusi olkkarinpeti, sävy sävyyn sohvan kanssa tietenkin <3


Kuvailut on jääneet vallan taka-alalle, ellei sitten lasketa kukkien kasvua seuraavien kuvasarjojen ottoa. ;) Yritimme ottaa jonkinnäköistä jouluotosta, tässä tulos ;)

Ihan kuule s'il vous plait, kuvaa keskenäs ;)


Mauno-Antero-tonttu <3 (kuten isäntä kutsuu)


Natkunatsi-tonttuneiti <3


Titten te tuloinen kiltein tonttulaps, Eemeli <3


Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille sekä rentouttavia joulunpyhiä!

P.s.Muistakaa olla kilttejä, tontut kurkkivat joka puolella

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tunnustellaan retkeillen

Edelleen aloitetaan kertomalla, että hengissä ollaan ja hyvin voidaan, vaikka hiljaiseloa blogimme elääkin tällä hetkellä. Rakennuspuuhat alkavat lähestyä jo finaaliaan, vaikka loppumetrejä tulee riittämään vielä monen monta kuukautta ja työtuntia. Kerrottakoon, että tällä hetkellä me "retkeillään". ;) Ehkä piakkoin virallisestikin... =D

Koirat ovat voineet hyvin ja nauttineet kaikesta hössötyksestä arjen keskellä. Tohinaa meillä on piisannutkin ja innokkaaat apurit ahertaneet mamman ja isun apuna. Kaverit on niin innokkaasti mukana kaikessa naputuksessa ja naulauksessa, että joskus ne melkein hidastavat työtä, mutta vaan melkein. ;)

HobbyHallista tuli jälkitoimituksena tämmöinen paketti, tätä ei palautettaisi mistään hinnasta. <3


Neiti Deakin sen tietää, että PataPadalla ne laatat puhdistuu!


"Ihan vähän kurkkasin vaan..." viattomasti tuumaa hänmies.


Vässähtänyt pikku apuri...


Ja sitten tunnustuksiin. Saimme tehtäväksemme Sadulta, Saanalta, Sanilta ja Tipiltä sekä Kaisalta tämmöisen:

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Elikkäs 1. Kiitos tytöt =D

Ja sitten 2. Heitetään haastetta eteenpäin seuraaville, jos tunnustella tahtovat he:
1. Ada & Mila (Marilla)
2. Nati & Java (Satu)
3. Haru, Ando, Tomu & Koru (Saija)
4. Siri & Ava (Heidi)
5. Jasu & Luka (Iina)
6. Hippu & Oodi (Mia)
7. Tiuku & Tuima (Kajsa)
8. Kidi, Velho, Penni & Taika (Ellu)

3. Jos näette niin kopatkaa haaste vastaan, ei tuhlata s-posti tilaa ilmottelemalla ;)

4. Jakakaamme kahdeksan tunnustusta seuraavasti:

Elvis
1. Rakastan yli kaiken mustekala-pehmovinkuleluani. Minulle ei kelpaa mikä tahansa lelu, sen pitää olla mustekalapehmo <3
2. Tunnustan olevani totaalinen mammanpoika, ja vähän isun ja papan poikakin ja Heku-kummin ja enon ja ja ja...

Dea
3. Mamma kutsuu minua välillä natkuakaksi ja pikkunatsiksi, en yhtään tiedä miksi ;)
4. Tunnustan sekoavani kun mamma kukkuilee tai pöhkii mulle. Silloin keikun kahta kauheammin...

Nane
5. Tykkään naisten naurattamisesta. Varsikin tyttöystäväni Kaisan. Ja monen muunkin, mutta onneksi Kaisa ei ole mustis. =D
6. Olen rehellisin koiralapsi maan päällä. Tässä esimerkki: "Eräänä päivänä isu ja mamma tulivat kotiin. Isu löysi lattialta piparkakun muotoon stailatun korkkilasinalusen. Isu tuumi, jotta kukas teistä on tämän tehnyt?! Minä juoksin häntä heiluen, silmät onnesta soikeana lasinalusta tuijottaen isun eteen ja tunnustin "Se olin määä!" ;) Ja sit ne nauro mulle. =D

Mamma
7. Tunnustan olevani neuroottinen kontrollifriikki joissain asioissa, mm. esineiden pitää olla aina suorassa ja tietyssä järjestyksessä...
8. Tykkään vieraista kielistä, tykkään puhua vierailla kielillä ja joskus jopa ajattelen asioita vierailla kielillä päässäni ;)

Semmoisia tunnustuksia. =D Blogi hiljenee taas hetkeksi, sillä puhelin juuri ilmoitti, että Heku-eno odottelee jo lenkkiseuraa saapuvaksi!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Hengissä ollaan...

...ja hyvin voidaan. Syksy tekee tuloaan sateineen ja pimenevine iltoineen. Mutta siitähän ei masennuta (tai no emäntää ehkä vähän pimeys kyllä tahtoo masentaa). Syksyn parasta antia on kuitenkin komea väriloisto ja raikas ilma. Näistä olemme koittaneet ottaa iloa irti.












Rakennuspuuhat ovat jatkuneet ja edistyneet kivasti. Toiveissa on, että pian saamme hengähtää ja palata normaaliin arkirytmiin ilman naulapyssyja, sahoja, maaleja ja lautoja, hetkeksi... Muutaman viikon sisään meidän olisi tarkoitus päästä muuttamaan rakkaudella ja muutamilla kyyneleillä rakennettuun omaan kotiin. Ensi keväänä projekti jatkuu pihanrakennuksen muodossa, sille kun emme enää tänä syksynä ennätä tehdä mitään. Joten kakaroiden temmellystantereena toimii "maailman suurin hiekkalaatikko" (kuten veljenpoikani asian ilmaisi). Viime viikonloppuna saimme aidattua takapihan koplaa varten. Vaikka kolmikko on koko rakennusprojektin ajan pysynyt siivosti pihan läheisyydessä, emme uskalla ottaa riskiä muuttaessa, että keksisivät laajentaa reviiriään. Lisäksi talo on paritalo ja uusista naapureista ei tietoa, joten parempi olla etukäteen viisas kuin katua myöhemmin. Tiukkaa se kyllä koplalle teki olla "aidattuna", etenkin Elvikselle, sillä heitillä on ollut tapana käydä vain ja ainoastaan joko naapurin puolella tai läheisessä metsikössä pissalla ja kakalla. Eihän sitä nyt sovi omaa pikkupihaa sotkea. ;)

Meillä alkoi tänään viikon syysloma l. siivousloma. Ensi viikon loppuu mennessä toivon, että olemme saaneet luututtua jokikisen nurkan Vilpolassa puhtaaksi. Koirat ovat avuliaina jelppimässä missä tahansa puuhassa raksalla. Kyllä niitäkin ramasee varmasti tämän projektin päätyttyä, siihen tahtiin ne on toimittaneet valvovan mestarin virkoja. ;)

Mutta nyt lähdemme kaivamaan luutut ja ämpärit esiin ja painelemme työmaalle!
Mukavaa syksyä kaikille!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Erkkari 1.10.2011

Lauantai päivää vietimme Dean ja Nanen kanssa ESS:n järjestämässä Shelttien sivuerikoisnäyttelyssä Lohjalla showlinkin tiloissa. Erkkarin puitteet oli upeat; kerrankin riitti tilaa ja valoa eikä parkkiksellakaan ollut yhtään ruuhkaa. Kehien kulku oli sujuvaa ja näyttelytunnelma rento ja iloinen. Kiitos tästä ESS-aktiiveille!

Onneksi oli tuttuja kehänlaidalla pitämässä huolta, että tämäkin mamma hauvoineen ehtii ajallaan kehään. Me kun tupataan haahuta ympäriinsä, tajuumatta, että oma vuoro odottaa kohta. Hieman tuli hoppu, kun avo-urosten kehää rennosti odotellessa tajusin avo-narttujen yhteiskehän alkavan viereisessä kehässä. Äkkiä Dea yksiöstään hihnaan ja kehään au nautrel. Onneksi tuomari vain pikaisesti vilaisi luokan läpi ja osoitti ensimmäisen suoraan pöydälle.

Nane oli ensimmäisenä meidän edustuksesta kehässä ja hienosti poika edustikin. Tinasotamies on sisäistänyt käskyn "seisoo", enkä mä tiedä kuinka se sen onkin oppinut niin taitavasti. Meidän kun tulee ainoastaan näyttelyissä tota seisotusta harjoiteltua. Tuomarina uroksilla oli Jenny Martin, Iso-Britanniasta. Tässä kuopuksemme arvostelu:

"Nice sized tricolour dog. Nice shape. Well arched neck. Good sweap over the loin. His head is well proportioned but I'd prefer more underjaw. Moved and showed well."
Tulos AVO ERI

Nane kehässä Kuva Sirpa Saari


Dean esiintymisvuoro koitti hetkeä myöhemmin. Neiti oli kovin virrakkaalla päällä koko näyttelyreissun ajan ja hieman uumoilin, että esiintyminen kehässä saattaa olla samaa höpsöä hössötystä. Niimpä Deaa lähti esittämään kasvattimammansa Sari. Vaan eipä handlerin vaihto paljoa auttanut. ;) Neiti tahtoi olla touhukkaalla päällä ja se hänelle suotakoon. Jos laumaamme edustaa yksi tinasotamies, niin ainahan sitä myös yksi ikiliikkuja pitää perheessä olla. Dea ei ehkä ihan vielä ole sisäistänyt sitä "seiso"-käskyn merkitystä (muutama muu bravuuri sillä kyllä on). Tulos saatiin kuitenkin, tuomarina nartuilla Mary Bathurst, Iso-Britanniasta. Tässä neitimme arvotelu:

"Nice type. Good size. Balanced head but needs more underjaw. Eyes are a little round. Well set ears, but could tip better. Forehand angulation a bit steep, good rear. Side gait was good, but moving a little close front and back."
Tulos AVO EH

Dean hetkellisen paikoillaan olo kuvannut "Salama"-Satu Tuomela ;)


Dea taitaa tähystellä missä mamma ja Nane on Kuva Sirpa Saari


Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen mupsujen suorituksiin. Molemmat tuomarit olivat näitä "herttaisia brittitätejä", mutta arvostelulinja oli tiukka, sillä skaala tuloksissa oli hyl-eri. Mukava erkkaripäivä kaikenkaikkiaan! =D


P.s. Blogin päivitystauko se vaan pitää pintansa rakennuskiireiden keskellä. Yhteenvetona; kopla voi hyvin ja touhua piisaa autellessa meitä raksapuuhissa. Ei kestä enää kauaa, että asunto on asuttavassa kunnossa ja pääsemme uusille tantereille ihmettelemään ja ehkä palailemaan normiarkeenkin. =D

lauantai 27. elokuuta 2011

Hämeen Agentit ry:n shelttileiri vm 2011

Raksalta irroittautuneena vietimme viime viikonlopun Hämeen shelttien jo liki perinteeksi käyneellä syysleirillä. Ja kuinka ihana viikonloppu meillä olikaan! Vaikka päivät olivat täynnä ohjelmaa, eikä rentoutumiselle jäänyt aikaa, nautimme me täysin rinnoin leirielämästä!

Mökkiseuranamme olivat Turun tytöt Marika, Tinka ja pikkuinen 3kk tuutelituu-Tuuli sekä Saija, Haru, Ando ja Tomu. Lisäksi mökkiimme majoittui perhe, 3vuotiaan narttunsa kanssa. Aluksi Elvari tuumi leirin olevan jostain syvältä, perheen tyttöjen yrittäessä tehdä liian läheistä tuttavuutta (Elvis kun ei pidä äänekkäistä, hyökkäävistä tytöistä). Onneksi saimme tytöille asian perille, jotta Elviksen pitää antaa rauhassa tutustua. Niin pääsi Elviskin nauttimaan leireilystään täysillä.

Leiripoppoomme (vas.alkaen) Tomu, Dea, Nane, Elvis, Tuuli, Tinka, Ando ja Haru


Perjantaina mökkiin asettautumisen jälkeen oli vuorossa esittelyhetkeä, ruokailua sekä makkaranpaistoa. Siinä ilta kului rattoisasti vuoden kuulumisia vaihdellessa. Yö nukuttiin makeasti seuraavan päivän kujeita odotellessa.

Lauantaina aamupalan ja -lenkin jälkeen alkoi trimmaushetki. Jokainen halukas sessu pääsi taitaviin käsiin trimmattavaksi ja emännät opettelemaan trimmaustaitoja siihen sivuun.

Nuori neiti Inkki trimmauksessa


Meiltä trimmauksessa kävivät pojat. Niks naks kävi sakset ja jo tuli siistit pikkumiehet. Miten se ilme voikaan muuttua muutamat hassut korvakarvat leikkaamalla?! Deakin pääsi pöydälle keikkumaan, kun niin kovin sitä harmitti siellä maassa kyykkiä, kun pöydällä näytti saavan nameja.

Elvis trimmauksen jälkeen Kuva Saija Tuomi


Nane-napero trimmattuna Kuva Saija Tuomi


"Kun on oikein pieni..." mahtuu oman laumansa kanssa trimmauspöydälle poseeraamaan... Kuva Saija Tuomi


Lounaan jälkeen siirryimme avaralle nurmikentälle leirinäyttelyä varten. Koissut kun oli jo trimmattu valmiiksi, ei tarvinnut kun istua, ihmetellä ja odotella omia vuoroja. Tuomarina leirinäyttelyssä toimi Jutilan Anne.

Elvarin esiintyminen oli villiävallatonta, se ei tiennyt istuakko, antaakko tassua vai mitähäh?! ;) Joten se teki vähän kaikkea. Liikkeet se suoritti mallikkaasti. Yleisvaikutelma erinomainen, käyttäytyminen erinomainen, luonne erinomainen, turkin kunto hyvä, liikkeet erinomaiset, yhteistyö ohjaajan ja koiran välillä erinomainen. Lisäksi kommentti: "Kaunis ilme ja hyvin asettuneet korvat." Elvarin tulos PU4 perusteluin "Vähän vielä villi esiintyminen, ei niin keskittynyt, mutta kaunis koira".

Nane poseerasi kehäketkun elkein kuin tinasotamies. Ainoastaan liikkeissä tahtoi vähän pompahdella, vaikka parhaani mukaan koitin juosta niin kovaa kun pystyin. Yleisvaikutelma erinomainen, käyttäytyminen erinomainen, luonne erinomainen, turkin kunto erinomainen, liikkeet hyvä, yhteistyö erinomainen. Lisäkommentit: "Liikkeessä laukkasi ajoittain. Muuten erittäin kaunis koira." Nanelle tulos PU2 perusteluin "Kaunis koira. Erityisesti viehättää sen huolellinen keskittyminen."

Dea-hupsukka esiintyi kuten se on tottunut; ilolla. Liikkeet sujuivat erittäin hyvin, samoin pöydällä seisominen. Maassa poseeratessaan se olisi tahtonut tarjota istumista muutamaan otteeseen, mutta malttoi sitten kuitenkin. Yleisvaikutelma eri, käyttäytyminen eri, luonne eri, turkin kunto eri, liikkeet eri, yhteistyö eri. Lisäkommentti " "Sotilaallinen" käynti". ;) Dea hurmasi iloisella esiintymisellään ollen leirinäyttelyn ROP! Perustelut: "Kaunis narttu, jolla kiiltävä musta hyvä turkki. Keskittyy esiintymiseen erinomaisesti."

Maman pikkuiset kehäketkut


Näyttelyn jälkeen ratkottiin vielä juoksu- ja nakkimestarikisat. Meidän juoksut meni aika humussa. Kaikkien kolmen lähdöt olivat peräperään ja saatiin aikamoinen show aikaiseksi. ;) Kaikkien ajat kuitenkin ok. Nakkimestaruus ratkottiin seuraavanlaisesti; pesuvatiin vettä kolmasosan verran ja kaksi nakkia pohjalle. Se ken nopeimmin nakit vedestä hotkaisisi kitusiinsa, olisi voittaja. Tämä laji osoittautui melko haasteelliseksi. Vain kourallinen osallistujista suostui tunkemaan puoli nokkaa (tai oikeastaan nokkaansa ollenkaan) veteen saadakseen nakit. Elvari lipitteli vettä saadakseen nakit pohjalta, mutta todettuaan sen auttamattoman turhaksi touhuksi jätti se leikin kesken. Dea puolestaan yritti kaivella nakit vadista tassuilla sekä kurkkimalla vadin alle... ;) Nane "the pulaaja" puolestaan hotkaisi nakit muutaman sekuntin ajalla vedestä, ollen ylivoimainen voittaja ja näin saaden nakkimestarin tittelin. Jäipä vielä puhaltelemaan kuplia pesuvatiin lisänakkien löytymisen toivossa. ;)

Tuore nakkimestari kera voittonäköispatsaansa =D


Iltapalan jälkeen lähdimme visaiselle luontopolulle tiimimme ShelAgents ry:n kanssa. Kysymyksiä luontopolulla oli laidasta laitaan, osa kompia, osa tutumpia. Muutamat vastaukset heitettiin villeinä veikkauksina erikoisten päätelmien jälkeen. =) Kas kummaa kuitenkin, Simpukka-tiimimme tuli lopulta toiseksi kinkkisessä tietovisassa. Päättelytaidoista ja naisen logiikasta on siis hyötyä. ;)

Elvari luontopolkumaisemissa Kuva Saija Tuomi


Iltaohjelmaan kuului lettujen- ja makkaranpaisto, sauna sekä tietenkin karanåke ja illanistujaiset. ;) Tästä emännästä on hyvää vauhtia kehittymässä karaokekäännyttäjä, sainpas tuollakin taas yhden pahaa aavistamattoman lavalle houkuteltua. ;) Esiintyjä nautti kyllä niin täysin siemauksin karaokelaulannasta ja tämä taputteli käsiään kuuluvasti yhteen saatuaan taas yhden käännytettyä. =D

Makkara- ja lettujenpaistohetki


Sunnuntaina oli tiedossa rally-tokoa sekä seikkailurataa. Reippaita rallytokoilijoita riitti ja koirat tuntuivat nauttivan lajista ihan kuten omistajansakin. Seikkailurata oli edellisvuosien tapaan hassunhauska; hyppyjä, putkea, rengasta, sokkeloa, rallytokon kylttejä. Nähtiin toinen toistaan hauskempia suorituksia. Meidän poppoon suoritukset olivat...sanoisinko erittäin tasaiset. Nane ja Dea saavuttivat seikkailuradalla molemmat sijan 3. tasan samalla ajalla 1.02. =D

Dea seikkailuradan hurmassa Kuva Saija Tuomi


Leirin päätöskahvien jälkeen otettiin vielä viimeiset kuvat ja suunnattiin kotia kohti. Iso Kiitos Hämeen Sheltit ry:n aktiivisille, aina iloisille puuhanaisille leirin järjestelyistä! =) Meillä oli mahtava viikonloppu upeassa seurassa!

Tässä vielä muutamia leiritunnelmakuvia:

Perämies-Haru ja Kapteeni-Elvari


Dea-neiti peltokarkeloissa Kuva Saija Tuomi


Elvis pikku-söpistelijä poseeraamassa Kuva Saija Tuomi


Pikkuinen Tuuli-tuutelituu ja Nane rinta rinnan Kuva Saija Tuomi


"Ja meillä kaikilla oli niiin muuukaavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaanaa...!"

maanantai 15. elokuuta 2011

Helsinki ryhmis 14.8.2011

Eilen Tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä Dean ja Nanen kanssa. Paljon odotusta, odotusta, odotusta... Odotusta liki puutumiseen asti. Naperot jaksoivat kuitenkin reippaasti pitkän rupeaman odottelua, jonka jälkeen jaksoivat vielä keikistelläkin mallikelposesti. Tuomarina kasvattajatuomari Gwen Beaden Iso-Britanniasta.

Dea
"3 year old bitch. In good coat of correct texture. Good reach of neck and pleasing outline. Well bent stifle and let down hock. Moved with drive. Dark eye. Correct placed and well used ears."
Tulos AVO ERI4

Nane
" 2 year old tri. Ideal size with good bone and substance.Well angulated with good depth of chest and good rib. Well bend stifle and low set hock. Balanced head with dark eye. Sweet expression. Strong underjaw. Moved with drive."
Tulos AVO ERI4

Dea-neidillä ei meinannut oikein seisominen maassa paikoillaan luonnistua. Neiti oli koko ajan tarjoamassa istumista tai muuta härvellystä. ;) Se on pitkän odottamisen varjopuoli. Actiona kun on saatava, hinnalla (kalliilla näyttelymaksulla) millä hyvänsä! =) Tuomari tuli meille sanomaan laittaessaan Dean neljänneksi avo-luokassa, että "She's beautiful. She needs still some time, but she moves extremelly beautifully." <3 Mieltä lämmittäviä sanoja <3

Nanella puolestaan liikkuminen hieman takelteli. Tai paremminkin ehkä mun liikkuminen. Ekalla rundilla Nane peitsasi paikoitellen. Tuomari pyysi liikkeet uudestaan, sitten otettiin iloisia loikkia. Tiedän, että Nanen kanssa pitäisi mennä nopeampaa tahtia, mutta mä varjelen niin itteäni kaatumiselta ja loukkaantumiselta.. =( Ne hetket kun Nane liikkui kauniisti oli tuomarin mielestä hyvää liikkumista. Kilpailuluokkaan Nanen vei kasvattaja-Era. Edelleen Nane kyllä pomppelehti, mutta vähemmän liikkeiden nopeutuessa. Voihan se olla, että Nanella on jumia jossakin päin kroppaa, pitäisi saada varatuksi aika hierojalle.

Mukava päivä, vaikkakin täynnä odotusta...

torstai 11. elokuuta 2011

"Hei me raksataan taas..."

”Hei me raksataan taas, mutta ei se kaduta,
ehkä väsyttää vähän, mutta nyt ei nukuta,
Hei me raksataan taas, mutta ei se kaduta,
oma talo tiedossa, muutto ehkä ennen joulua,

Ei se meidän syy oo,
jos on ruuvit hukassa,
kello takaperin käy,
voi ei, onko aitakin jo vinossa?

Mutta satoi tai paistoi me yritetään,
päästä Vilpolaan jotain pientä väkertämään,
Mä olen pihalla manaillut ”Nyt sahaamaan”
Mutta jengi on poissa tai piilossa vaan

Pidä kiinni hei nyt,
on tämä lauta vääntynyt,
jos vähän väännetään on se kohta seljennyt


Laudat lepattaa märkinä, ne suuttui kai,
kun parisen päivää ne odottaa sai,
Meistä timpureita ei saisi tekemälläkään,
Hyvä että tikapuilla me edes pysytään

Aamuun
Huurteiseen aurinko nousee,
Niin kaunis on maa,
vaikka tasaukseen on vielä aikaa,
ja niin me taas aletaaaaan, uudestaaaaan…

Hei me raksataan taas…”

Kesäloma tuli ja meni ja blogin pito on ollut ihan retuperällä (ja tulee olemaan varmaan vielä seuraavat pari kk) Tämän vuoden loma sujui hieman toisella tavalla kuin aiemmat, sillä me on oltu raksalla, päivästä toiseen. Omaa kotia rakentamassa. Piipahdettiin me loppulomasta muutaman päivän mökkireissulla Karstulassa Sirpan, Sadun ja koiruuksien kanssa, kiitos siitä hengähdystauosta! Muutoin on yritetty leikkiä timpuria ja projektin edettyä kuitenkin kivasti, voisi sanoa, että paikoitellen jopa onnistuneesti. ;)

Nane ja mami Vilpolassa huilitauolla


Tuskin isäntä Vilpola pahastuu, vaikka hänenkin lärvinsä blogissa vilahtaisi, kuvassa siis Atte ja Dea


Vilpolan Villikot - (hyvin tarkkaan) valvovat rakennusmestarimme


Kuumina kesäpäivinä koplan suurta viihdykettä oli kaivella viilentäviä hiekkapetejä itselleen


Vaikka kevät/kesä on mennyt koirien aktiviteettien kannalta hieman köyhänlaisesti, niin päivittäiset lenkit sekä raksalla mukanaolo 24/7 on kuitenkin pitänyt ne tyytyväisenä. Ovat ennalta saaneet tutustua tulevan kodin joka nurkkaan ja ovat hoitaneet vahtikoirien pestiä hienosti. Raksalla kun on vilistänyt ihmistä ihmisen perään, niin poppoo on pitänyt tarkkaa laskua kävijöistä, moni tulija ois jäänyt iteltä huomaamatta ilman koplan ilmoitusta. Murut ovat olleet myös suurena apuna kaikissa raksan hommissa, kuten maalaamisessa ja ruuvaamisessa, mutta eritoten raksaruuan laitossa (tai siis oikeammin sen kerjäämisessä). ;)

Tassunjäljet lattiassa <3 Kopla on aina heti testannut uusien pintojen/huoneiden/juttujen toimivuuden ja raksamiehiä on naurattanut, kun huomanneet näiden rakennustarkastajien "hyväksymisleimat" ;)


Elvari naatiskelee kauniista kesäpäivästä Vilpolan takaterdellä


Poppoo sai lomavieraita heinäkuussa, heillekin piti tietenkin käydä uutta kotia esittelemässä...


Terassien valmistuminen oli poppoosta pop-juttu! Siellä on hyvä löhöillä


Joskus reippaat pikku apurit olivat pitkistä raksapäivistä ihan väsyneitä <3


Väsynyt rakennusmestari Nane <3


Etuterassilla vilvoittelua


Takaterassilla hengailua


Päivän työt pulkassa - Nanea naurattaa


Mun isäni, tutummin "Paavo-pappa", on ollut paljon meitä auttelemassa rakennuksilla. Siitäkös koirat on nauttineet. Papparaista kun on helppo jekuttaa mukaan leikkiin tai ruokakinkereihin. Se tossa totesi, että "Tää Nane taitaa tykätä musta kaikkein eniten, kun se seuraa mua koko ajan. Miksiköhän se seuraa mua kokoajan?!" Syy tähän voi kenties olla hyvin yksinkertainen... "A)Sä heittelee sille jatkuvasti jotakin palikkaa tai keppiä (varsinkin silloin kun se komentaa sua tekemään niin) B)Sä annat sille jatkuvasti herkkuja" Tarviiko koiralle paljoo enempää syitä seurata jatkuvasti?! ;) Lisäksi isällä on ollut koirien kanssa projekti "Ne jaksaa hakea keppiä vaikka koko viikon!" - kuten isä ystävällisesti kaikille halukkaille kuuntelijoille koiristamme kertoo. Projekti on sujunut odotusten mukaisesti; jokainen heitetty keppi on palautunut sen heittäjälle suunnitelmien mukaisesti. Yhteensä keppiä on heitelty varmasti sen viikon edestä. Ei tosin yhtäsoittoa. ;)

Isä ja sen tumma varjo <3


Semmottia. Tulipahan raksaaraksaaraksaa, mutta näin meillä nyt. Ehkä sitten parin kuukauden päästä uudet metkut. =D