keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Aika mahoton se on

"Se kääntyy tänne,
menee sinne,
ja se rullaa vaikka minne,
siin on out (not) sekä in
se on fiksu vekotin"

Se on Elvis. Oltiin eilen treeneissä med Elkku. Ujelluksen määrä oli suuri ja se ei sit vaan lakkaa. Enkä enää edes viitti yrittää vaientaa sitä. Kunhan joskus puolihuolimattomasti tokaisen shhh. Se vaan niin tyyyykkääää! Tämmöistä oli kouluttaja suunnitellut.



Alkuun rata pätkissä, 1-9 ja 9-16. Jo oli siinäkin sumplaamista meikäläiselle. Putkeen asti oli selvää, sitten pyörittelinkin ympyrää keskenäni. Elkku sujahteli mustaan putkeen ekana niinkun ei mitään ja yhtäkkiä stop, "en tee". Joten otettiin pelkkää putkea muutamaan kertaan, jotta se ymmärtäisi sen olevan just sitä putkeen kirmailua, mitä se niin rakastaa. Koitettiin 5 hyppyä muutamalla eri tavalla ja aina me saatiin paras lopputulos valssilla, joten valssia siihen. Lähetys kutoselle ja persjätöllä seiskalle. Ne sujui ok. Samoin putkeen lähetys ja kepit. Elkku haki itse jopa kepeillä aloituksen, jei minimies! Enkä mä sörkkinyt yhtään väliin, vaan annoin pojan hoitaa homman ihan itse. =D

Seuraava pätkä olikin sitten keppien osalta hankalampi. Mä vaan en osaa lähettää ja ohjata siltä "väärältä" puolelta. Kouluttaja tuli hätiin. Tahkosivat Elkun kanssa keppejä muutamia kertoja ja nätistihän se pujotteli, vaikkakin vähän välissä sikaillen. ;) Kouluttaja sanoi, että ohjeet tekemiseen pitää tulla heti ja selkeästi, sillä Elkun itsevarmuus ja röyhkeys kentällä merkitsee. Jos sille ei anna toimintaa heti, se sikailee. =D Loppupätkä keppien jälkeen sujui yllättävän kivuttomasti. Se meni just niinku olin suunnitellu. =D Musta hienoa Elkussa on sen estehakuisuus, sitä voi kauempaakin lähetellä hakemaan seuraavia esteitä, ja se jopa löytää ne.

Taas jäi fiilis "lisäälisää". Elkku on hieno mies. Mun touhuissa ois paljonkin parantamisen varaa, mutta toisaalta; mä olen parasta Elkulle mitä se voi saada! Joten tahkoominen jatkukoon! =D

maanantai 31. tammikuuta 2011

Viikonlopun viihdettä

Viikolopun alkajaisiksi suuntasimme Lopelle illanistujaisiin ja ranchi-elämän viettoon. Lenni Lokinpoikanen oli vastaanottamassa meitä hoviväkensä kera. Kopla nautti täysin siemauksin visiitistään; pihalla rilluteltiin, ihmeteltiin heposia ja etsittiin niiden tuotoksia, illalla nautiskeltiin luita samalla kuunnellen isäntäväkien laulantaa, kannustettiin (lue huudettiin) antaumuksella ilmakiekon- ja biljarinpelaajia. Ja kerjättiin tietenkin herkkuja. =D

Nanea naurattaa illanvietossa


Lenni yritti kovin kosiskella Deaa. Dea ei lämmennyt, ei yhtään.


Illan vimosia tunteja. Elkku kuuntelemassa karaokelaulantaa.


Lauantaina ehdittiin ranchiltä palattuamme hengähtää kotona kahvikupillisen verran, jonka jälkeen suuntasimme Veikkolaan tapaamaan tuttuja ja rallittelemaan. Ellu oli varannut meille halliaikaa paikasta, jossa pidetään ensi viikonloppuna rallytokokisat (näihin karkeloihin on koko kopla ilmoitettu). Teimme pieniä 4 kyltin "ratoja", joita vuorotellen menimme. Meidän poppoolla energiaa riitti, vaikka edellispäivä ja koko aamupäivä oltiin lennetty ja touhuttu. Haukku raikasi railakkaasti. Saimme me kuitenkin jotain tehtyäkin. Nane meni tuttuun tarmokkaaseen, vaikkakin enrgiseen tyyliinsä, malttia unohtamatta. Elkku töyhtötti ja väliin ei ois millään malttanu odottaa seuraavaa tehtävää, vaan ehti suhata jo siinä välissä nuuskuttelemassa kylttejä ja ja ja... Mutta sen meno oli iloista. Dea keskittyi melko hyvin ja suoritti tehtävät (iloisesti) parhaan taitonsa mukaan. Ainoa mitä mä en ole edelleenkään Dealle osannut opettaa on paikoilla pysyminen mun kiertäessä sitä. Se nostaa aina sen pyllyn ylös jossakin vaiheessa. No, kisoissa me yritämme sitä ja jos ei onnistu, jatkamme eteenpäin. =D

Rallittelujen jälkeen menimme visiitille Dean lapsuuden kotiin. Ja kulutimme parisen tuntia Sarin kanssa näyttelyilmoja tehden. Kesän "ulkomaanreissu" lähenee... =D Illan kopla sitten nunnusikin tyytyväisenä.

Sunnuntaina oli aivan mahtava sää! Outo valoilmiö möllötteli taivaalla koko päivän! Hiphei kevään odotusta! Aamusta tehtiin oman poppoon kanssa metsälenkki ja saatiinkin melkein koko metsän pikkurisusto lumineen päällemme. Kiitos navakan pohjoistuulen. Päivällä saimme ulkoiluseuraksemme Suvin ja Nästin. Useampi tunti kului hyvässä seurassa, kakarain riekkuessa. Harmi, että valoisin aika oli jo mennyt ohitse. Ei enää aurinko paistellut kunnolla meidän lenkkireiteille. Kamera olisi ollut matkassa, mutta montaa kuvaa ei ehditty ottaa.

Elvari auringonlaskun kajossa


Meidän pikku Ilohippanen


Töyhtiläinen Elkku


Nebukaneesan sivuprofiilia


Nanesta en ylläri saanut yhtään kuvaa. Sillä oli muuta puuhaa. Med Nästi. Ja kepit.