keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulun ajan menoa

Niin ne joulunpyhät ovat taas kohta loppusuoralla. Onneksi jäljellä on vielä yksi vapaapäivä. Jospa pikakelaamme joulun ajan puuhiamme.

Lauantai iltapäivälle olimme varanneet 50min tutustumisvuoron Pitäjänmäen Virikeluolastolta. Reissussa mukana olivat Nane ja Maj sekä Nelli ja Santtu. Kovin harmitti, kun Dea ei juoksujen vuoksi päässyt mukaan menoon. Jospa joskus varaamme vielä uudemmankin kerran vuoron tuolta, niin pääsisi neitikin aktivoitumaan hajuista. Virikeluolasto on paikka, jossa tarkoituksena on koiran itse virikkeistää itseään luolastossa, jossa on erilaisia hajuja, piilotettuja turkipalasia jne. Lisäksi kouluttajat esittelivät koirille supikoiran taljaa, kettua, teeren siipeä, peuran sorkkaa jne.

Tässä Santtu ja Maj haistelemassa kettua


Luolastossa porukka pyörähteli nuuskuttelemassa omaa tahtiaan. Kaikki uskaltautuivat luolastoon pidemmällekin haistelemaan. Meidän emäntien tehtävän oli vain seurailla mitä kakarat puuhastelivat.

Nelli ja Maj luolastossa


Majta kiinnosti kouluttajien esittelemät taljat, sorkat jne. Raasu jopa luuli, että haisteltavaksi annettu peuran sorkka oli hänen lounaansa. Yritti reppana siitä jotakin irti saada ja varasti sorkan matkaansa.





Muutenkin Maj aktivoitui kaikesta ehkä eniten koko porukasta. Kaikilla kuitenkin tuntui olevan kivaa ja kotiin lähdimme, jos emme rättipoikki-väsyneen, niin ainakin astetta rauhallisemman porukan kanssa.

Tässä vielä kuvakollaasi luolasto visiitistä


Sunnuntai aamuna lietsoin itseni liki hysteriaan, kun Dea oli hieman väsyneen oloinen ja lisäksi se ei ollut syönyt ruokaansa pariin päivään kunnolla. "Oireet" nyt olivat hieman vähäiset ja epämääräiset, mutta kauhukuvia mielessäni pyörittelin jos jonkinnäköistä; kohtutulehdusta jne. (Dean juoksuthan ovat nyt loppusuoralla). Päätin, että soitan Käpälämäen päivystykseen, kunhan se aukeaa.

Meille oli varattu Koirakoulu Vision tila omatoimitreenejä varten sunnuntaiksi ja alunperin piti mukaan lähteä Nanen ja Majn. Koska en uskaltanut Deaa jättää yksin kotiin, otin senkin mukaan. Siellä Dea kyllä tättähääräsi ihan entiseen malliin; innostui nähdessään toisten työskentelevän ja pääsi itsekin tekemään jotakin pientä. Rikkoi sitten meidän pienen kevythäkinkin repimällä/puremalla verkon rikki innostuksissaan. Nane pääsi treenaamaan kavereidensa kanssa pientä pätkää, jossa aiheena hallittavuus. Lisäksi teimme Nanen kanssa keppitreeniä, se alkaa sujua jo aika kivasti. Maj pääsi tekemään siivekkeiden kiertoja. Tapasimme myös ensimmäistä kertaa uuden pienen ystävämme, 7-viikkoisen shelttivauva-Minnin (Käpäläkoplan Karkki), joka saapui sulostuttamaan Nellin ja Hetan perheen arkea. Oli se vaan pikkuinen ja suloinen. Maj näytti ihan jättiläiseltä jo sen rinnalla. ;)

Jäähdyttelylenkillä Dea sitten teki ripulikakan. Tässä vaiheessa itsekin jo vähän aloin miettiä, että olisikohan syynä syömättömyyteen esim. vatsanväänteet (joita sillä usein juoksujen yhteydessä on aiemminkin ollut) eikä jokin hengenvaarallinen sairaus. Soitin kuitenkin Käpälämäkeen ja sieltä oireiden perusteella veikattiin, että kyse todennäköisesti on vatsavaivoista (ei kuitenkaan tarttuvasta taudista, koska muilla ei mitään ole) ja antoivat kotihoito-ohjeet. Kehoittivat palaamaan asiaan, jos tarve tulee. No Dea oli iltapäivästä reissun jälkeen ihan oma itsensä ja söikin taas eikä ripuliakaan enää tullut. Elviksen jutun jälkeen mietin, että mahdanko alkaa liikaa tarkkailemaan noita ja kehittämään päässäni oireita, joita niillä ei ole. Ilmeisesti kyllä. Onneksi on ihanat kaverit ja kasvattajat, joiden puoleen kääntyä. Kiitos järkevistä ja rauhoittavista sanoista, jotka palauttivat maan pinnalle. Jospa sitä joskus taas pystyn hellittämään eikä heti mene paniikkiin. Toisaalta panikointi ja ylilyönnit ovat varmaan ihan normaalia, ottaen huomioon syksyiset ennalta arvaamattomat, äkilliset tapahtumat. =/ No mutta tämä päättyi hyvin ja Dea on taas iloinen oma itsensä.

Aatonaattona saimme pikku tonttuja kylään kolmen koiratytön verran, kun Heta, Nelli ja Minni tulivat yökylään ja aaton viettoon luoksemme. Voi miten Maj Pesonen oli haltioissaan uudesta pikku ystävästään.

Maj ja Minni


Yhteinen sävel löytyi heti


Tytöt tutustumassa toisiinsa


Aattoaamuna olisi todella voinut laulaa loilottaa "On vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten..." Oli meinaan sellainen rumba koirilla aamusta iltapäivään, ettei tosi. Iltapäivästä sitten malttoivat jo vähän rauhoittua. Pääosin aamun seremoniamestareina toimivat Maj ja Nelli, joiden hurjien kitamiekkailusessioiden äänet säestivät muuten niin rauhaisaa joulutunnelmaa. Ja voi niillä oli hauskaa. Nane ja Dea nujasivat keskenään ja Heta ja pikku-Minni saivat osansa Nellin ja Majn huomiosta aina välillä.

Hurja-Pesosen hurja hyökkäys


Majn suloinen nenännyrpistys (mitä se usein tekee myös esim. namia ottaessaan tai suukottaessaan)


Tytöillä riitti virtaa


Välillä leikitettiin pikku-Minniä


Yhdessä koristeltiin joulukuusi ja aseteltiin tonttujen jättämät lahjat kuusen alle. Vain pari pakettia meinasi lähteä pikkuisten matkaan. ;) Onneksi keskittyivät leikkimään keskenään sen verran, että ihanasti rapisevat paketit unohtuivat pian. Aattoilta sujui syödessä, pelaillessa ja hengaillessa. Nukkumaan mennessä oli kaikki kyllä hyvin väsyneitä pieniä tonttuja. <3 Seuraavana aamuna kävimme vielä yhdessä kinkunsulattelulenkillä hautuumaan metsässä ennen kuin kolmen tonttutytön kopla emäntineen lähti takaisin kotiin. Loppupäivän meidän poppoo pyhitti ihan vaan joutenololle. Onneksi on todella vielä huominen vapaata, vaikka kauhulla odotankin loppuviikon työsarkaa... No nautitaan nyt ensin se vapaa ja ressataan vasta sitten loppuviikkoa. =) Tässä vielä tuorein yhteiskuva kaksosista ja Majsta

Ja tässä vielä pennuntuoksuinen kuva pikku-Minnistä <3

Hyviä loppuvapaita ja -lomia kaikille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua

"Pienet töppösten jäljet lumessa näin,
pienet tontut kulkivat käsikkäin.
Ohi on nyt kiire tonttujen,
on aika rauhan ja rakkauden."

Poppoomme toivottaa lämpöistä ja rauhallista joulua! <3