torstai 14. lokakuuta 2010

Säikähdys ja helpotuksen huokaus

Sunnuntain lenkillä Dea jäi pari kertaa (lenkin alussa ja lopussa) paikoilleen pitäen ylhäällä oikeaa takajalkaa. Kopeloidessa ei mitään tuntunut eikä neiti aristellut tassua tms. Reippaasti liikkui ja riekkui kavereiden kanssa koko lenkin ajan. Kotona, neidin nukkuessa, tarkastelin tassuja ja kauhukseni huomasin, että mun mielestä oikeassa kintereessa tuntui turvotusta. Paniikki iski! Soitin ympäri pitäjää ja mun itkuisesta puheesta tuskin sai juurikaan selvää. Mitään muita oireita ei ollut, kuin turvotus ja tuo muutama pysähdys lenkillä kera jalan noston. Mutta mä maalailin jo karmeimpia kauhukuvia päässäni. =/ Dea se vaan heilutteli mulle häntäänsä ja ihmetteli mun hätää.

Maanantai aamuna soitin heti linjojen auettua Skutille ja varasin ajan Dealle. Onneksi saatiin aika samalle illalle. Dean kanssa illalla Vihtiin siis. Lääkäri tutki ja tutki, liikutti ja kuunteli. Neiti liikkui normaalisti, oli normaali, ei arastusta, ei mitään. Lääkäri hälvensi pelkoni; ei syytä pahimpaan huoleen. Jänne tiukka ja jämäkkä, nivelessä ei krepitaatiota. Kantapään ja jänteen kiinnityskohdan alaosan välissä turvotusta. Lääkäri epäili, että neiti on "ottanut osumaa" lenkillä riekkuessaan, epäilyksenä venähdys/revähdys. Hoidoksi kevyt tukiside 1½ viikon ajaksi ja liikuntarajoitus. Kotiinviemisiksi saatiin varuille Canidrylia. Kontrolliaika varattiin kahden viikon päähän.

Tukisiteen pito onkin sitten helmpommin sanottu kuin tehty. Lääkärisetä oli Deasta siihen asti ihan jees ennenkuin se laittoi siteen tassuun. Sen jälkeen neiti mulkoi kiukkuisesti setää ja ähräsi siteen kimpussa, koittaen saada sen järsimällä irti. Vein lääkäriin hyvin liikkuvan koiran ja tulin takaisin kolmijalkaisen kanssa. Neiti ei tykännyt sitten ei ollenkaan! Dea ei muutenkaan pidä "pukeutumisesta", joten ihmekö, jotta neitiä kiukutti tassussa kiristävä sidos. Kotona se esitti Drama Queen-ohjelmansa, jos mamma vaikka heltiäisi siteet irroittamaan. Ei auttanut ei!

Seuraavana aamuna tosin mun oli pakko leikata sidoksen alaosaa auki, sillä neidin tassuosa oli yön aikana turvonnut kaksinkertaiseksi. Sidoksen ollessa liian tiukalla oli kudosnesteet pakkautuneet tassuun. Töiden jälkeen tehtiin siteen vaihto ja laitettiin sidos tukevasti, mutta alaosastaan ei niin tiukaksi. Dea on nyt ihan ramparaasu. Sen verran on tottunut, ettei ihan koko aikaa könkötä, mutta ei tykkää ei. Häntä kuitenkin heiluu entiseen iloiseen malliin! =D Nyt peukutellaan, että näillä hoidoilla saadaan neidin jalka paranemaan ja kontrollissa kaikki olisi jo ok. Kiitos Sari ja Ellu tuesta, olette ihania <3

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kavereita ja veristä touhua

Ei siis kuitenkaan veristä touhua kavereiden kustannuksella. ;)
Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.

Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.

Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)

Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)

Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)

Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3

Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.