Juhannuksen viettoon suuntasimme tänä vuonna Etelä-Savon maisemiin, Kangasniemen ollessa lopullisena määränpäänä. Lähdimme torstaina "hyvissä ajoin" matkaan, ihan niinkuin tuhannet muutkin eteläsuomalaiset. ;) Noh, suunniteltu parin tunnin ajomatka venähti neljäksi tunniksi. Vaan eipä sen ollut väliä, ei meillä ollut kiire mihinkään. Pääsimme lopulta alkuillasta perille, jossa pojat, sekä Heta ja Nelli, olivat jo sytytelleet saunaa ja lämmitelleet mökkiä. Mökissä todella oli lämmin tunnelma, tarkalleen 26,2 astetta. Vaan hyvin nukutti.
Illalla tutkimme ympäristöä ja tällaiset suloisuudet olivat meitä rannalla vastassa <3
Seuraavana aamuna uskollisesti vielä arkiviikon rytmin mukaisesti nousin ennen kello 5.00 ylös. Onneksi myös Teemu oli aamuvirkkuna juuri herännyt. Kävimme aamukahvit juomassa laiturilla koko poppoo ja päätimme antaa muiden vielä nukkua, sillä väliin kuin me lähdimme aamukalaan järvelle.
Juhannusaattoaamun kauneutta
Kalastajan aamu...
Muiden noustua ylös, teimme maittavan juhannusbrunssin, jonka söimme laiturilla, aamuaurinkoa ihaillessa. Sää oli koko päivän mitä mainioin. Käväisimme vielä pikaisesti viimeiset ruokatarpeet ostamassa Kangasniemen keskustasta ja sen jälkeen alkoi chillailu. Tosin ainoat, jotka taisivat ottaa lungisti, oltiin me kaksijalkaiset. Koirille pihamaan täytyi näytti rallibaanalta ja jostain naftaliinista ne kaivoivat kaikki mahdolliset kujeet ja kiekaisut, semmoista hippailua se niiden meno oli. Hurrraa huurrraa, keskikesän hurmaa.
Elvis ja Nelli leikeissään
Nane ja Nelli kirmaavat
Sievää tyttöä hymyilyttää; kyllä reissussa on mukavaa!
Heta teki sitä, minkä parhaiten taitaa; napotti. ;)
Pieniä vieraita riitti aattoiltana, sorsaperheen lisäksi, nimittäin hyttysiä... Kyllä meidän suomalaisten täytyy olla hullua kansaa, kun juhlimme nauttien suunnatomasti ulkoilmaelämästä, eikä haittaa piirun vertaa, vaikka jäärrrjetön hyttysparvi saartaa ja ottaa omansa. Hymyssä suin sitä raavitaan ja rapsutellaan, välillä jonkun huikatessa AloeVeraa ja hydrokortisonia pahimpaan kutkaan avukseen. Aamulla vertaillaan, kuinka monta osumaa kukin on saanut (ja huikataan perään, että olipahan mahti ilta!). Voin kertoa pistosten saldon; Hel***** Monta. Koiria puolestaan ei näyttänyt hytysten pistot tippakaan haittaavan, vaikka yhtälailla niitä hyttyset tuntuivat syövän, ellei enempikin. Niitä ei taida hyttysten pistot paljoa kutittaa!?
Kaiken rentoutumisen keskellä käytiin muutamaan kertaan pulikoimassa rannassa. Ilokiekaisut olivat korvia huumaavia.
Hullunkiiltoa silmissään?
Kepin perään humpsis
Nellin rauhallisempaa kuntouintia
Mamman kopla laiturilla uinnin päätteeksi
Lauantaina pakkailtiin ja siivoiltiin. Ehdittiin kuitenkin käydä vielä rannassa vähän plutaamassa vedessä. Saatiin jälleen ihastuttava sorsaperhe ystäviksemme rantaleikkeihin. Hirvittävän kesyjä kavereita olivat. Vaikka Nane lähti uimaan niitä kohti, eivät ne väistäneet ennenkuin Nane oli niissä liki kiinni. Sitten oli kutsuttava Nane pois, jos kaverit olisivat kuitenkin päättäneet syystä tai toisesta tempaista nokalla nekkuun. Nane uiskenteli rantaa kohti ja sorsaystävät kameraa kohti (tai ehkä oikeemminkin sitä leipää mitä niille viskeltiin). Kas näin.
"Minä ensin"
"Määääkin haluun!"
"Heiiii, kaverille kanssa!"
Vielä kimppakuvaa juhannusseurueesta. Meidän poppoo ja Nelli
Hetsku ja kopla
Musta tässä kuvassa niin huomaa kumpi on tyttö ja kumpi poika
Peepu-pikkuinen
Rantaleikkien päätteeksi vielä aterioitiin ennen kotimatkaa. Kotimatka sujuikin sitten hieman rivakammin kuin menomatka, johtuen ihan siitä, ettei teillä ollut minkäännäköisiä ruuhkia. Koirat olivat sippejä. Niin matkan ajan kuin kotiinpäästyäänkin. Pikaisesti lähimetsikössä iltapisut ja pehkuihin. Juhannus oli tehnyt tehtävänsä.
