maanantai 31. joulukuuta 2012

Onnellisempaa Uutta Vuotta



Vuoden viimeisenä päivänä sitä aina miettii mennyttä vuotta ja millainen se oli. Tämä vuosi oli sanalla sanottuna p*ska. Olihan siinä toki paljon hyvääkin, mutta päälimmäisenä mielessä tietenkin on Elviksen menetys, suru ja kaipuu. <3 Meillä ei ole ollut tapana asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Viime vuonnakin ainoina toiveina oli terveyttä ja onnea sekä tavoitteena päästä jatkamaan harrastuksia. Harrastuksia pääsimme jatkamaan, mikä oli mukavaa, mutta terveyttä ja onnea meille ei suotu, joten jätetään toivomatta ensi vuodelle mitään ja eletään vain päivä kerrallaan. Toki olen kiitollinen siitä, että Dea ja Nane ovat pysyneet terveinä koko vuoden. Kiitollinen olen myös siitä, että elämäämme kaiken surun keskellä asteli pieni tassuterapeutti, joka on ollut mulle kultaakin kalliimpi. Ilman tuota kultaista pikku nääpiötä mä olisin varmasti enempi palasina. ='( Maj joutui astelemaan suuriin saappaisiin, jotka eivät ole kuitenkaan olleet sille liian suuret eikä liioin liian pienet. Vaan juuri sopivat, Majn kokoiset. Me otamme siis Uuden Vuoden vastaan avoimin mielin; tuokoon se tullessaan juuri sitä mitä se tuo. Uskon, ettei se voi olla kurjempi kuin tämä vuosi. Toivottavasti ainakaan. Aamu on alkanut ikävän kyynelillä ja jo nyt tiedän, että keskiyöllä, vuoden vaihtuessa, on se pahin hetki. Viimeiset viisi vuotta on vuosi vaihtunut Elkun ollessa mun sylissä, Helmut Lottin laulaessa taustalla Auld Lang Synea. Tänä vuonna vuoden vaihde taitaa mennä kyynelehtiessä... <3 Teille kaikille ystävillemme toivotamme Onnellista UuttaVuotta 2013 tämän laulun myötä: "Should old acquaintances be forgot,
And never brought to mind?
Should old acquaintances be forgot,
And days of long ago!

For times gone by, my dear
For times gone by,
We will take a cup of kindness yet
For times gone by.

We two have run about the hillsides
And pulled the daisies fine,
But we have wandered many a weary foot
For times gone by.

We two have paddled in the stream
From noon until dinner time,
But seas between us broad have roared
Since times gone by.

And there is a hand, my trusty friend,
And give us a hand of yours,
And we will take a goodwill drink (of ale)
For times gone by!

And surely you will pay for your pint,
And surely I will pay for mine!
And we will take a cup of kindness yet
For times gone by!"


(sanat modernilla englanninkielellä)

Ja rivivälit katosivat taas kerran taivaantuuliin, mutta en jaksa alkaa niitä enää muokkailemaan...

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulun ajan menoa

Niin ne joulunpyhät ovat taas kohta loppusuoralla. Onneksi jäljellä on vielä yksi vapaapäivä. Jospa pikakelaamme joulun ajan puuhiamme.

Lauantai iltapäivälle olimme varanneet 50min tutustumisvuoron Pitäjänmäen Virikeluolastolta. Reissussa mukana olivat Nane ja Maj sekä Nelli ja Santtu. Kovin harmitti, kun Dea ei juoksujen vuoksi päässyt mukaan menoon. Jospa joskus varaamme vielä uudemmankin kerran vuoron tuolta, niin pääsisi neitikin aktivoitumaan hajuista. Virikeluolasto on paikka, jossa tarkoituksena on koiran itse virikkeistää itseään luolastossa, jossa on erilaisia hajuja, piilotettuja turkipalasia jne. Lisäksi kouluttajat esittelivät koirille supikoiran taljaa, kettua, teeren siipeä, peuran sorkkaa jne.

Tässä Santtu ja Maj haistelemassa kettua


Luolastossa porukka pyörähteli nuuskuttelemassa omaa tahtiaan. Kaikki uskaltautuivat luolastoon pidemmällekin haistelemaan. Meidän emäntien tehtävän oli vain seurailla mitä kakarat puuhastelivat.

Nelli ja Maj luolastossa


Majta kiinnosti kouluttajien esittelemät taljat, sorkat jne. Raasu jopa luuli, että haisteltavaksi annettu peuran sorkka oli hänen lounaansa. Yritti reppana siitä jotakin irti saada ja varasti sorkan matkaansa.





Muutenkin Maj aktivoitui kaikesta ehkä eniten koko porukasta. Kaikilla kuitenkin tuntui olevan kivaa ja kotiin lähdimme, jos emme rättipoikki-väsyneen, niin ainakin astetta rauhallisemman porukan kanssa.

Tässä vielä kuvakollaasi luolasto visiitistä


Sunnuntai aamuna lietsoin itseni liki hysteriaan, kun Dea oli hieman väsyneen oloinen ja lisäksi se ei ollut syönyt ruokaansa pariin päivään kunnolla. "Oireet" nyt olivat hieman vähäiset ja epämääräiset, mutta kauhukuvia mielessäni pyörittelin jos jonkinnäköistä; kohtutulehdusta jne. (Dean juoksuthan ovat nyt loppusuoralla). Päätin, että soitan Käpälämäen päivystykseen, kunhan se aukeaa.

Meille oli varattu Koirakoulu Vision tila omatoimitreenejä varten sunnuntaiksi ja alunperin piti mukaan lähteä Nanen ja Majn. Koska en uskaltanut Deaa jättää yksin kotiin, otin senkin mukaan. Siellä Dea kyllä tättähääräsi ihan entiseen malliin; innostui nähdessään toisten työskentelevän ja pääsi itsekin tekemään jotakin pientä. Rikkoi sitten meidän pienen kevythäkinkin repimällä/puremalla verkon rikki innostuksissaan. Nane pääsi treenaamaan kavereidensa kanssa pientä pätkää, jossa aiheena hallittavuus. Lisäksi teimme Nanen kanssa keppitreeniä, se alkaa sujua jo aika kivasti. Maj pääsi tekemään siivekkeiden kiertoja. Tapasimme myös ensimmäistä kertaa uuden pienen ystävämme, 7-viikkoisen shelttivauva-Minnin (Käpäläkoplan Karkki), joka saapui sulostuttamaan Nellin ja Hetan perheen arkea. Oli se vaan pikkuinen ja suloinen. Maj näytti ihan jättiläiseltä jo sen rinnalla. ;)

Jäähdyttelylenkillä Dea sitten teki ripulikakan. Tässä vaiheessa itsekin jo vähän aloin miettiä, että olisikohan syynä syömättömyyteen esim. vatsanväänteet (joita sillä usein juoksujen yhteydessä on aiemminkin ollut) eikä jokin hengenvaarallinen sairaus. Soitin kuitenkin Käpälämäkeen ja sieltä oireiden perusteella veikattiin, että kyse todennäköisesti on vatsavaivoista (ei kuitenkaan tarttuvasta taudista, koska muilla ei mitään ole) ja antoivat kotihoito-ohjeet. Kehoittivat palaamaan asiaan, jos tarve tulee. No Dea oli iltapäivästä reissun jälkeen ihan oma itsensä ja söikin taas eikä ripuliakaan enää tullut. Elviksen jutun jälkeen mietin, että mahdanko alkaa liikaa tarkkailemaan noita ja kehittämään päässäni oireita, joita niillä ei ole. Ilmeisesti kyllä. Onneksi on ihanat kaverit ja kasvattajat, joiden puoleen kääntyä. Kiitos järkevistä ja rauhoittavista sanoista, jotka palauttivat maan pinnalle. Jospa sitä joskus taas pystyn hellittämään eikä heti mene paniikkiin. Toisaalta panikointi ja ylilyönnit ovat varmaan ihan normaalia, ottaen huomioon syksyiset ennalta arvaamattomat, äkilliset tapahtumat. =/ No mutta tämä päättyi hyvin ja Dea on taas iloinen oma itsensä.

Aatonaattona saimme pikku tonttuja kylään kolmen koiratytön verran, kun Heta, Nelli ja Minni tulivat yökylään ja aaton viettoon luoksemme. Voi miten Maj Pesonen oli haltioissaan uudesta pikku ystävästään.

Maj ja Minni


Yhteinen sävel löytyi heti


Tytöt tutustumassa toisiinsa


Aattoaamuna olisi todella voinut laulaa loilottaa "On vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen. On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten..." Oli meinaan sellainen rumba koirilla aamusta iltapäivään, ettei tosi. Iltapäivästä sitten malttoivat jo vähän rauhoittua. Pääosin aamun seremoniamestareina toimivat Maj ja Nelli, joiden hurjien kitamiekkailusessioiden äänet säestivät muuten niin rauhaisaa joulutunnelmaa. Ja voi niillä oli hauskaa. Nane ja Dea nujasivat keskenään ja Heta ja pikku-Minni saivat osansa Nellin ja Majn huomiosta aina välillä.

Hurja-Pesosen hurja hyökkäys


Majn suloinen nenännyrpistys (mitä se usein tekee myös esim. namia ottaessaan tai suukottaessaan)


Tytöillä riitti virtaa


Välillä leikitettiin pikku-Minniä


Yhdessä koristeltiin joulukuusi ja aseteltiin tonttujen jättämät lahjat kuusen alle. Vain pari pakettia meinasi lähteä pikkuisten matkaan. ;) Onneksi keskittyivät leikkimään keskenään sen verran, että ihanasti rapisevat paketit unohtuivat pian. Aattoilta sujui syödessä, pelaillessa ja hengaillessa. Nukkumaan mennessä oli kaikki kyllä hyvin väsyneitä pieniä tonttuja. <3 Seuraavana aamuna kävimme vielä yhdessä kinkunsulattelulenkillä hautuumaan metsässä ennen kuin kolmen tonttutytön kopla emäntineen lähti takaisin kotiin. Loppupäivän meidän poppoo pyhitti ihan vaan joutenololle. Onneksi on todella vielä huominen vapaata, vaikka kauhulla odotankin loppuviikon työsarkaa... No nautitaan nyt ensin se vapaa ja ressataan vasta sitten loppuviikkoa. =) Tässä vielä tuorein yhteiskuva kaksosista ja Majsta

Ja tässä vielä pennuntuoksuinen kuva pikku-Minnistä <3

Hyviä loppuvapaita ja -lomia kaikille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua

"Pienet töppösten jäljet lumessa näin,
pienet tontut kulkivat käsikkäin.
Ohi on nyt kiire tonttujen,
on aika rauhan ja rakkauden."

Poppoomme toivottaa lämpöistä ja rauhallista joulua! <3

perjantai 21. joulukuuta 2012

JoulukUvotuksia

Joulu on kohta jo täällä ja sen verran joulumieltä löytyi meiltäkin, että tänään tehtiin joulusiivo ja räiskästiin viime vuonna askarrellut joulutontut ja enkelit ikkunaan. Nyt sitten voidaankin rentoutua ja alkaa nauttimaan vapaista. =)

Eilen Maj kävi mamin työpaikalla tervehtimässä mamin työkavereita ja tuomassa pienen koiran iloisuudella joulumieltä työpaikalle. Hienosti se sointui mun työpöydän säntillisyyteen, voi kun oiskin työ, missä saisi koirat olla matkassa...

Vieraita on käynyt kylässä ja ollaan käyty kaverilenkeillä. Se on ollut koirista kovin mukavaa. Lisäksi saimme kuulla menneellä viikolla ilouutisen; Maj saa aatonaatonaattona itselleen oman pienen ystävän, kun Nellin ja Hetan koiralauma täydentyy pienellä mustavalkoisella sheltitytöllä. Ei maltettaisi odottaa uuden pienen ystävän näkemistä. <3 Jouluisi kuvOtuksia ollaan otettu pitkin joulukuuta, tässä muutamia niistä. Pikkutonttu Maj

Neititonttu Dea


Mane söi joulufiiliksen ;)


Pikkuntonttu ahkerana mamin apurina tonttupajassa


Mamin tonttutytöt


Manekin halusi ähräytyä koriin, kun tytötkin pääsi. Niin liikkis <3

Joulun ajalle on tiedossa rauhaisaa olemista ja mukavaa tekemistä koirien kanssa. Näistä varmaan myöhemmin lisää. Kaikille iloista, kiireentöntä joulunodotusta!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pikku Prinssistä

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu



- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi
.Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa >kesytetty- Kesytetty on sama kuin >solmia siteitä..< - Solmia siteitä? - Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… - Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut… - Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista… - Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä. - Ole hyvä… kesytä minut!

Niinpä Pikku prinssi kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.



Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Nappulavaarojen treffit (varoitus:sisältää hulJasti kuvamateriaalia)

Eilen vietettiin lähes koko päivä reissun päällä; aamusta tuiskussa ja tuulessa lähdettiin matkaan ja lähes myräkässä ajeltiin takaisin kotiin. Mutta hurjat ajomatkat olivat sen arvoiset. Inkooseen Nappulavaaran kartanoon oli saapunut Nappiksia omistajineen runsain joukoin, tarkemmin meitä ihmisiä oli 12, shelttejä 14 ja bortsuja 3. Majn pentueesta paikalla olivat Majn lisäksi Myy-sisko sekä veljet Dippi ja Jesper. Vain siis Eetu-veli puuttui. Lisäksi Majn Priima-äiti, Hymy-mummo ja Pena-eno olivat paikalla. Nanen sukulaisia edustamassa Nanen lisäksi olivat Tuima-veli ja Tiuku-sisko sekä pieni taisteluhamsteri Hitsi (n pimpula, jonka eno Nane on). Lisäksi paikalla olivat Talvi-pentueesta Halla ja Kaamos. Ja sitten tietty meidän Tenttu. Uskalsin senkin ottaa mukaan, kun juoksut ovat vielä niin aluillaan. Hienosti se osasi pitää pojat loitolla (tai ainakin kurissa) irvistyksillään. Eikä äijäkahakoitakaan tullut juoksuntuoksuisen ollessa matkassa; kerran Nane ja Tuima ärähtivät toisilleen, muttei se ehtinyt syttyä edes sodaksi asti. Lähinnä pojat merkkailivat kilpaa Dean pissoja. Sen sijaan Dea ihastui kovin tärppipäiväiseen Hallaan, jonka kanssa ne yhdessä viettivät kaksin tyttöjen hetkiä toisella puolella taloa.

Suunnitelmana oli suunnata Kopparnäsiin lenkille ja syömään, mutta navakan etelätuulen vuoksi suunnitelmat muuttuivat ja suuntasimme sen sijaan läheiseen metsään lenkille. Puolitoista tuntia vierähti lenkillä seuratessa koirien edesottamuksia. Pienet sisarukset laumautuivat heti kimppaan ja tohistelivat paljon keskenään. Majn veljet keksivät Majn tuoksuvan kovinkin hyvälle tai sitten olevan muuten kovin ihastuttava, ainakin astumisrumbasta päätellen. Välillä leikkivät ihan normi kilttejä leikkejäkin. Ja välillä aikuiset koirat kävivät naperoita vähän ojentelemassa. Isommat tohistelivat omiaan; kolme trikkipoikaa haisteli tiuhaan Dean jättämiä jälkiä ja hengailivat neidin läheisyydessä. Ymmärsivät kuitenkin parien neidin antamien murahdusten ja irvistysten jälkeen olla koittamatta onneaan sen enempää.

Lenkin jälkeen suunnattiin takaisin Nappulavaaran kartanolle, jossa kartanon isäntä oli loihtinut meille järjettömän maittavan aterian; ossobuccoa, riisiä ja paistettuja paprikoita ja sipulia. Nam! Onpahan tullut nyt testattua ihan itse koirien ruuan maittavuus ;) En yhtään ihmettele, että ruoka niille maistuu niin hyvin!

Kahvittellen, hengaten ja sitkeimpien pentujen tohinoita katsellen kului nopsaan pari tuntia huomaamatta. Nane-muru uskollisesti hyppi tuolilta toiselle ja kerjäsi ruokaa ja herkkuja. Oli varmaan vähän näreissään, kun mami oli kieltänyt sille herkkuja paljoa antamasta. Äijä kun oli taas sitten viime punnituksen ottanut massaa lisää. Tosin edelleen sen kylkiluut tuntuvat ilman painelua, eikä sillä ole mitään valtavaa kurmua kyljissä. Tekisköhän se nyt vaan sitä aikuisen uroksen massaa itelleen? Kajsa (ell) pallutteli Nanea eikä antanut ainakaan vielä laihiskuuri käskyä. ;)

Kun ajattelimme pennuilta enimmän virran olevan jo kulutettu, päätimme aloittaa valokuvaamisen. Jari laittoi studion ja valaistuksen valmiiksi, sääti kameraan säädöt ja iski kameran mulle. Vaan eihän se sujunut kuin rasvattu salama; pentujen energia ei todellakaan ollut vielä tarpeeksi nujerrettu. Virtaa riitti, eikä yhteiskuvista tullut mitään muuta kuin hupaisaa häröilyä. Yhden ja kahden penskan kuvaaminen sentäs suju ihan kivasti. Alla liuta kuviapennuista ja vähän isommistakin. Kaikkien kuvien Copyrightit @ Taikakuva

Iso kiitos Eralle ja Jarille päivän järkkäämisestä kaikkine toimintoineen ja hyvine ruokineen sekä kaikille mukanaolleille seurasta! Toivottavasti viimeistään kesällä saataisiin taas porukkaa kasaan kimppatreffien merkeissä.

Katille, Suville ja Marialle lankesi hauska rooli yrittää paimentaa neljän penskan laumaa ;)


Lopputulos; sisaruskuva ;)


Maj Pesonen poseeraamassa


Majn velipojat Dippi ja Jesper (nää jätkät hallitsi hienosti jo paikoillaoloa)


Siskokset Maj Ja Myy (joille ei selkeesti ollut opetettu paikoillaoloa) :)


Maj tuolilla keikkumassa


Maj Pesonen


Majn pikkuystävä, sen suojatti ja oppilas pikkupentuajoilta, Hitsi (n pimpula)


"Ahnepa*ka" odottamassa poseerauspalkkiota


Mane ja kieli


Napotintti nappisilmä


Juoksuntuoksukin käväisi kameran edessä <3

torstai 13. joulukuuta 2012

Ikävä...



"Hän tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa..."

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän ilmaiskuvia ja joulutohinoita

Laitetaan alkuun Koiravalokuvaus.fi Olivierilta saamani, itsenäisyyspäivän agikisoissa otetut, ilmaiskuvat tähän. Pari tosi kivaa kuvaa Majsta tuli, vaikka tänttärä ei olisi malttanut penkillä/penkin sisällä ollakkaan.

Maj sievänä napottamassa


Tämä oli hauska! Sievä Maj PeTonen


Majta houkutti kuvaaja enempi kuin kuvattavana oleminen


Sitten viime postauksen, meidän Dea vihdoin ja viimein aloitti juoksunsa! Jei! Johan se niitä ehtikin pantata puolitoista kuukautta yli normi juoksuvälin. Jospa nyt vihdoin ja viimein neiti pääsisi steriloitavaksi näiden juoksujen jälkeen.

Jei, juoksut alkoi vihdoinkin!


Nanen kanssa ollaa käyty agitreeneissä Hyvinkään Koiraurheilukeskuksella. Kivaa on ollut ja kai me nyt jokseenkin ollaan ees vähän edistytty. Mamilla on välillä vaan vähän pitkät piuhat, mutta onneks toi mun kiltti, nöyrä junnu antaa paljon mulle anteeksi. <3 Eiliset treenit olivat viimeiset laatuaan tänä vuonna, ennen kolmen viikon joulutaukoa. Katsotaan, jos saatais joulutauon aikana varattua jotain treenipaikkaa, ei pääsis kaikki opit vallan unohtumaan.

Loppuviikosta on tiedossa kasvattajalenkkiä ja sen sellaista mukavaa. Joulu lähenee kohisten ja mun veetutuskäyrä nousee sitä mukaa, mitä enempi ihmiset siitä joulusta hössöttää. Meille kun joulu on aina ollut rauhoittumisen aikaa, ilman sitä helkutan hössöttämistä. Toki jouluperinteet on mukavia, mutta liika on liikaa. Joten rauhallisin mielin joulunodotusta mukavien aktiviteettien parissa, se on meille sopivaa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Jotain turinaa...

Viikot kuluvat vallatonta vauhtia ja toki myös Lilliputti kasvaa viikkojen vaihtuessa. Aina huomaa jotain pientä, mistä tajuaa, että pentu ei ole kohta enää ihan niin pentu. Majlla lähti jo viikko takaperin ensimmäiset alaetuhampaat, tällä viikolla huomasin kaikkien yläetuhampaiden heiluvan. Lähteneiden tilalle on tullut jo uusia sieviä helmihampaita. Pirulainen ei pysty kohta enää puremaan niin lujaa, kun puoli kalustoa puuttuu tilapäisesti. ;) Lisäksi Maj on kunnostautunut opettelemaan hyppimään mm. sohville ja terassille omatoimisesti. Hyppimisestä on tullut neidin uusi mielipuuha. Muuta mielipuuhaa on saalistusleikit, aktivointihetket sekä temppujen opettelu. "Tempuissa" ollaan toki vasta alussa; käskyistä "istu", "maahan" ja "ympäri" ovat olleet harjoittelun alla. Kontaktitreenejä pidetään joka päivä ja siinä neiti on oikein näppärä. Muuten luomme suhdetta leikkimällä ja höpsöttelemällä yhdessä. Se Majn kanssa onkin parasta. Sen ropeli viuhuu vinhaa vauhtia, kun se saa yhdessä mamin kanssa tohistella. On se jännä miten nopeasti sitä pystyy kiintymään; Majsta on tänä lyhyenä aika tullut todella rakas ja tärkeä. Sen luonne on ihastuttava ja muutenkin sen tempperamentti on valloittava. On sen kanssa omat haasteensa, kuten kovaääninen komentaminen (mitä on yritetty kitkeä pois), mutta silti se tuntuu niin omalle, meidän laumaan sopivalle. Kaksoset varmasti nyökkäisivät hyväksymisen merkiksi tälle ajatukselle.

Laumamme, joka tuntuu jälleen kokonaiselle, vaikka siitä iso osa puuttuukin


Kaksoset ovat olleet mallikelpoisia esimerkkejä Majlle. Toki joskus lenkillä vastaantulijoille ovat sanoneet sanan tai kaksi, usein vastaukseksi vastaantulijan kommentteihin, mutta onneksi Maj ei ole lähtenyt tähän mukaan. Olen yrittänyt myös kaksin Majn kanssa käydä paikoissa, jottei laumamme "laumautuisi" liikaa. Hienosti on nämä kahdenkeskiset reissut sujuneet. Reissuilla olen huomannut, ettei Maj tarvitse kaksosten tuomaa "turvaa", vaan pärjää vallan hyvin pienen koiran reippaudellaan reissuista. Hieman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku pointin ymmärsi.

Itsenäisyyspäivän iltana lähdimme tsemppailemaan Mariannea ja Nelliä agiepiksiin Ojankoon Majn kanssa. Mukana oli lisäksi Heta-pommi. Uusi paikka, paljon ihmisiä ja koiria, metakkaa ja menoa ja Maj oli lungina. Katseltiin suorittavia koirakoita, Maj tykkää seurata kaikkea "liikkuvaa". Keskittyi temppuilemaan radan reunalla (istu, maahan, ympäri. Villiintyi mamin hanskan saalistamisesta ja keskittyi siihen leikkiin niin täysillä, että ympäristö unohtui tyystin. Käytiin myös ilmaisessa koiravalokuvauksessa, jossa Maj vallan ihastui tummaan, ulkomaalaistaustaiseen mieskuvaajaan. Aloillaan ei kuvatessa meinannut Maj pysyä, mutta kuvaajan syliin olisi kuvauksen päätteeksi tahtonut jäädä pidemmäksikin aikaa pusuttelemaan. Mukavia ihmisiä kävi Majta tervehtimässä ja paijaamassa, se on Majsta aina hännänhuiskutuksen arvoista.Illalla neiti olikin sitten aika väsynyt, sillä aamusta oltiin jo oltu Marillan ja tyttöjen kanssa metsälenkillä. Ei tarvinnut unta kauaa kysellä tulevaksi.

Maj Pesonen 17-viikkoisena


Eilen kaksoset ja Maj kävivät viettämässä päivän Bjursin saaristossa Aten kanssa. Kävivät laittamassa kesäpaikan talvikuntoon. Hienosti oli kuulemma reissu sujunut ja poppoo oli nauttinut ulkoilusta. Tulihan sieltä kotiin aikas nuutunutta porukkaa.

Ensi viikolla ohjelmassa olisi agitreenejä, sukulaislenkkiä ja ehkä agimöllikisat. Katsotaan mihin ehditään ja mihin jaksetaan. =)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pakkasta ja pikkujouluja

Saapuihan se viimeinkin tänne etelään, meinaan lumi ja pakkanen. Nyt saisi toki jo tämä määrä, niin lunta kuin pakkastakin, riittää. Kiitos. Pelkäänpä vaan, ettei se ihan tähän jää...

Omalla pihalla on ollut rattoisaa kirmailla. Hauskinta tuntuu olevan kuonolla lumen työntäminen (eritoten Majsta) ja pupuloikkiminen.


Maj valppaana kavereita vartomassa


Nane luminokka


Dea lumiprinsessa


Sisällä Maj kurmuuttaa veikkaa ja siskoa urakalla


Näin söpösti me osataan olla


Lauantaina käytiin Majn kanssa Koirakoulu Vision pikkujoulutunnelmissa, kaverikoiriakin tuli mukaan piparihumuun. Maj pääsi ihan temppuratakisaamaankin mamin kanssa. Kivaa oli, vaikka yllättäen jäimmekin jumbosijalle. =)

Sunnuntaina oli vuorossa toiset pikkujoulut, kun agilityseuramme NoDo järjesti leikkimieleiset pikkujouluepikset ja puuronsyöntikarkelot. Nane ja Maj olivat matkassa näissä kemuissa ja molemmat pääsivät myös episradoille asti. ;) Maj rimattomaan putkiluokkaan ja Nane medimölleihin.

Ikinä aiemmin ei Maj ole lähietäisyydeltä agiesteitä nähnyt, joten otettiin Mariannen ja lelun kanssa putki uudeksi tuttavuudeksi ennen varsinaista koitosta. Ja hienostihan se meni. =) Avustaja-Marianne sekä lelu olivat toki Majn radalla käytössä. Hieman Majn piti jäädä välillä hajuja haistelemaan ja radalle tippuneita nameja syömään, mutta muuten Maj tipitteli oikein sievästi ensimmäisen agilityratansa läpi. ;) Tulos Majlle oli 0-rata ja 2/11 sijoitus. ;)

Nanen kanssa puolestaan keppaloitiin meille tulokset 25vp + 15vp ja sijoitus 4/7. Ja kivaa oli. Pienistä oli virheet kiinni ja Nane ei mun kehnosta ohjauksesta tiennyt jatkaako seuraavalle esteelle vai jäädäkö treenaamaan kontakteja. ;)

Tässä linkki Majn debyyttivideoon.

Pikkujouluhippaajien nukkuessa juhlimisen aiheuttamaa väsymystä pois kotosalla, lähti Prinsessa Dee mamin matkaan Koirakylpylälle. Innoissaan se siellä oli, tosin ei uimisen vaan narupallon vuoksi. ;) Vaan kyllä neiti ui, kun uimaan nosti. Sievästi uikin.

Loppuun vielä pakkaspäivän kevennys; Maj Lilliputti Lipilutti Hurja Pesonen joogaa... =)