maanantai 4. lokakuuta 2010

Yokotai yokotai yoko-yokotai...

...oli teemana lauantaina, kun Yokotai-väkeä läheltä ja vähän kauempaakin kokoontui viettämään Yokotai-kennelin "puuhapäivää". Sää oli tilauksen mukaan aurinkoinen ja fiilis korkealla, niin kaksi-kuin nelijalkaisillakin. Seuran mainious (ja hauskuus) sitä parasta! =D Oitin emäntä Veera tarjosi kauniit tilukset poppoon käyttöön puuhapäivän ajaksi! Mukana menossa olivat Veera+ Wille, Pimu ja Rane (+Make), Mallu ja Dare, Satu + Nati ja Java, Saija + Ando ja Tomu, Sari, Eikka, Perttu + Taco ja Tuli, Ellu, Petra + Kidi ja Velho sekä meidän poppoo kokonaisuudessaan eli mamma, isäntä, kolmen kopla + visiteeraava tähti Lenni.

Yokotaipoppoota


Päivää oli etukäteen hieman aikataulutettu, jotta ehdittäisiin kokeilemaan kaikkea suunniteltua. Arvatahan saattaa että aikataulut liras, ja pahasti... ;) Mut sehän ei haitannu ketään! Aamusta alotettiin ja iltapimeällä lopetettiin ja hauskaa oli!

Alkuun päästiin verisen homman makuun, kun Ellun johdolla lähdettiin metsikköön testaamaan koirien nenätyöskentelyä verijäljellä. Ellu piti meille lyhyen briiffin jälkityöskentelystä, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Kädet (ja vähän vaatteetkin) inkkarityyliin merkattuna Yokotait viuhkosi pitkin mettää tehden verijäljet omille koirilleen. Jälkien "hauduttua" hetken aikaa, oli aika päästää vainukoirat valloileen. Yksitellen, koira kerrallaan, pääsivät ajamaan oman jälkensä.
Meidän poppoon suoritukset referoidusti:
Nane: Lähtöä haisteli huolella. Lähti hakemaan näyttämällä jälkeä pikku pätkän, jonka jälkeen vilkaisi mua muutamia kertoja, jotta näinkö? Ja loppu sujui nenä kiinni maassa viuhoen. Palkaksi naudanjauhelihaa iso köntti ja valtaisat kehut! Hienosti meni musta tokakertalaiseksi, etenkin kun edellisestä jälkireissusta on yli vuosi ja silloin ikää herralla oli vajaat 5kk.
Elvis: Herra haistoi muutaman kerran lähtöä ja lähti ilman mitään kehoituksia tai näyttöjä etsimään jälkeä. Määrätietoinen askellus jäljellä, osan matkaa meni maavainulla ja osan ilmavainulla. Tarkkaa, mutta rivakkaa työskentelyä. Jäljen päässä kehut ja palkka ja Elvarin kummastunut katse "Tässäkö se mude oli?! Aika köyhän jäljen teit!" ;) Ei vaan, onnellinen Elkku oli, vaikka ehkä sen mielestä sitä touhua ois voinnu vielä vähän jatkaakin.
Dea: Osoittautui näppäräksi tytöksi (ei yhtään ollut niin tonttuna ku ekakerralla). ;) Lähtöä se haistelemalla haisteli ja näyttämällä lähti etenemään. Maavainulla melkein koko matka ja niin pilkun (tai lehden/korren) tarkasti se nuuski joka sammaltupon ja korren ja heinän. Dea eteni hyvin tarkasti sentti kerrallaan. Se oli hieno!!! =D Jospa sille viime vuodesta jäi joku muistijälki, mistä tässä hommasta on kyse. =)

Seuraavana vuorossa oli rally-tokoilua. Olimme tehneet 13 esteen radan pihalle alokasluokan kylteistä. Nopsa info siitä mitä rally-toko on ja hieman sen säännöistä. Rata käytiin ensin läpi yhdessä ilman koiria, jonka jälkeen jokainen pääsi oman koiransa kanssa koittamaan rataa, saaden vinkkejä ja opastusta. Meidänkin poppoon kanssa kävin radan koittamassa muutamaan kertaan.

Tässä radalla keikailee Dea-neiti


Iloinen häntä- onnistunut rata ;)


Jouduin myös haasteen eteen, kun Mallu iski Daren remmin kätösiini ja pisti stuurakkeen kanssa radan menemään läpi. Se poika oli hauska! Ajoittain mentiin erittäin hienosti ja välillä ne pihamaan tuoksut vaan oli ylivoimaiset ohittaa. ;) Mutta olipa kokemus mullekin mennä tuommosen jättiläisen kanssa, kun omiin kirppuihin tottunut.





Rally-tokoharjoitusten jälkeen pääsimme nauttimaan emäntämme kokkaamista suussasulavista antimista. Johan siinä oli nälkä ehtinyt tullakin! Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä rally-tokolla yhden leikkimielisen kisan verran. Sarin kanssa toimimme "tuomareina" (ja muuten pirskatin tiukkoina sellaisina). Täytyy sanoa, että poppoo sisäisti rally-tokon syvimmän olemuksen heti kättelyssä, eikä radalla nähty ainoatakaan suoritusta, jossa koiran häntä ei olisi heilahdellut. Virheitä tuli taluttimen kiristymisestä ja ohjaajavirheistä, mutta ensikertalaisiksi lähes kaikki olisi ollut jo möllikisavalmiita heti heittämällä!

Sarin kanssa supattelua kuva Satu Tuomela


Joskus joutui raapimaan päätään, jotta ymmärsi kyltin tehtävänannon ;)


Meidän porukkaa kisassa edustivat Atte kera Dean ja Nanen. Isäntä ei ollut alkuinfossa kuuntelemassa eikä ollut harjoitellut, joten aika hyvin suoritus siihen nähden meni. Dean kanssa saivat 60 pistettä ja Nanen kanssa 71 pistettä. Kaikki virheet lähes ohjaajavirheitä. ;) Kehuja tuli iloisista hännistä, hienoista kontakteista sekä yhteistyöstä. Ehkä enempi olisi isäntä saanut kehua suorituksista, etenkin kun useimmissa koirat pelastivat tilanteen, kun isäntä oli hieman hukassa. ;) Elkku pääsi kisan jälkeen mamman kanssa vielä bonuksena vetämään radan kertaalleen läpi. On se poju vaan niin liikkis töyhtöhäntineen. =D

Rally-tokoilusta näyttelytreeniin. Treenit järjestettiin "Yokotai-näyttelyn" muodossa ja treenit vedettiin läpi ihan oikeaa näyttelykaavaa noudattaen. Luokkina urokset ja nartut, tuomarina yokotaimamma Sari. Urosluokkaan tarvitsin apua kahden poikani kanssa ja onneksi Petra-tyttönen reippaasti suostui esittämään Nanen. Neiti on ikäisekseen hyvin kokenut esittäjä eikä pari pettänyt; Nane esiintyi Petran kanssa oikein mallikkaasti (ja palvoi tätä esiintymisen jälkeenkin). ;) "Näyttelyssä" ei pistetty koiria paremmuusjärjestykseen, vaan Sari jakoi kaikille osallistujille omat tittelit diplomiin ikuistettuna kera KP-ruusukkeen. Dea sai Kaunein profiili- tittelin, Nane Kaunein häntä- tittelin ja Elkku Kaunein ilme- tittelin.

Hengailua vuoroa odotellessa kuva Satu Tuomela


Ilta alkoi pimentyä, mutta ohjelmaa riitti vielä. Emäntämme Veera oli järjestänyt hieman kisahippailua myös meille omistajille. Alkuun parityöskentelynä kottikärryskabailua, jonka jälkeen pölkynheittokisat. Nauruhermot oli koetuksella näissä ohjelmanumeroissa. =D

Vakavamieliset kottikärryillä kurvailut alkamassa ;) Kuva Satu Tuomela


Illan viiletessä siirryimme sisätiloihin nauttimaan vielä lasilliset kuohuvaa, jotka tarjosi Sari, voitokkaan Tsekin matkalaisen, Chilin, kunniaksi! Tähän ja yleiseen rupatteluun oli kiva päättää mukava päivä. Toki talo ei hiljennyt Oitissa varmaan vielä aikaan, mutta meidän poppoomme joutui lähtemään Rajamäen suuntaan emännän lentsun ja isännän työkeikan vuoksi.

ISO KIITOS kaikille yokotailaisille hulvattoman hauskoista kekkereistä! Joka vuotinen perinne jatkukoon jälleen ensi vuonna uusin kujein... ;)