Agimölleilyä, pentuterapiaa, syystuulia ja sadetta...

...niistä oli Vilpolan väen viikonloppu tehty. Vieläkin hytisyttää tämän aamun lenkin jäljiltä. Siellä tuuli ja satoi. Ja vaikka ulkoiluvarusteet oli kohdillaan, silti tuli sellainen luihin ja ytimiin asti ulottuva kylmyys. Onneksi vain emännälle. Koirat ei liiemmin piittaa on sadekeli tai ei (ellei nyt rankkasade iske). Elvis ainoana välillä sirristelee somia silmiään ja varmaan mielessään miettii miksei me olla leikkimässä lämpimässä sisällä vaan talsimassa märässä, tuulisessa metsässä. Tästä huolimatta sekin nauttii ulkona olosta, säällä kun säällä. Ja kuten jo viimeksi kirjoitin, on syksyllä omat hyvätkin puolensa, eikä syksy aina vallan inho ole. Tässä todiste siitä.

Emännän inspiraation tulos. Pieni pala metsää omalla terassilla.


Lauantaina lähdimme agimöllikisoihin koko poppoon kanssa, tosin vain pojat pääsivät karkeloimaan, Dean toimittaessa tuttua cheerleaderin virkaa (hyvin muuten sitä pestiä hoitaakin). ;) Rata oli about allaolevan kuvan mukainen, tuomarina Marita Ehrnsten.



Molempien poikien kanssa ratameno tuntui mukavalle. Elvarin kanssa tosin meinasin seota jalkoihin ja suunnittelemani ohjaukset ei toteutuneet, ei varmaan edes pääosin, kuten olin suunnitellut. =) Siksi jonkinverran pyörimistä esteiden edellä. Elviksellä oli hurjan hauskaa ja se vipelsi pikku kintuistaan minkä pääsi. Mamman pikku-siili <3 Itsekin tulee niin hyvälle mielelle, kun toinen tykkää. Sama Nanen kanssa. Siitä näki, että se nautti, vaikkei senkään kanssa suunnitellut ohjaukset meneet oikein, muttei se koira sitä tiennyt. ;) Ja se komenti mua, kovasti. "Kerro uuvatti mihin me ollaan menossa!" Ja hihitteli päälle ;) Molempien poikien suorituksista on videot käsittelyn alla, varmaan jossain vaiheessa saan ne linkitettyä myös tänne. Tuloksena Elvikselle minimölleissä 5vp ja 1.sija, Nanelle 60vp ja 4. sija ;) Kisojen jälkeen suunnattiin Inkooseen, Nanen lapsuudenkodin maisemiin. Emäntä pääsi pentuterapiaan - sen parempaa lääkettä ei ole olemassa <3 Kyseessä siis olivat, nyt jo liki 7-viikkoiset, Nappulavaaran Kulta-pennut. P.s. Ja Nane pääsi Kasvattajaperhe-terapiaan, johon kuuluu rutkasti paijauksia, reilusti sylittelyä, sopivasti lällytystä sekä ruokaa tottakai. Ja koira on a.) onnesta soikeena ja b.)örisee tyytyväisyyttään. Kuka voi vastustaa näitä söpöliinejä?!

Hän odotti ruoka-aikaa alkavaksi...


Hän näki makoisia unia...


Hän halusi tulla laittamaan vesileimansa kameran linssiin, ;)


Typyköitä




Pojulla oli huumorintajua


Hei hei, kiva kun kävit meitä paijaamassa


Sormet syötyinä, varpaat raastettuina, naama pussattuna märäksi lähdin Inkoosta kera koplani. Kiitos taas kerran familjen Alanen! =)

Kaikille oikein ihania pimeneviä syysiltoja ja kuulaita, raikkaita syyspäiviä toivotellen!