keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Monsieur Pépén treenit nro 2 + juoksupulinaa

Elkun kanssa eilen treeneissä. Lämmittelyt sujui erittäin reipastahtisesti, pienellä kun tuntui olevan hyvin kiire paikkaan, jossa tiesi saavansa pitää Hauskaa! Lystiä se pitikin! *Piippiipjeijeitipataptap*

Tällä kertaa päidemme menoksi oli suunniteltu tällaista.


Alkuun hehkutus asiasta, joka teki mamman hyvin iloiseksi treeneissä. Elvis nimittäin pysyi paikallaan lähdössä Jokaikisen kerran! Jei, ihana Elkku! Se ei yrittänyt varastaa, ei kertaakaan. =)

Aluksi pätkä 1-7. Mä suunnittelin ohjausta kieli solmussa. Putkesta 4. hypylle menoon mä kehitin jotakin sinnepäin menevää. Jätin Elkun lähtöön, vastaanotin kakkosen takaa, lähetin putkeen, otin vastaan putkesta ja sitten pyörin ympyrää käsineni. ;) Jeppis! Kouluttaja tuli hätiin; jaakotus olisi siinä paras. Mm...niin juu tietenkin, aivan. ;)Niin siis kuinka?! Kädestä pitäen sain neuvot kuinka mennä siinä kohdin ja sujuihan se sitten. Uutta oppimme, uutta opimme. =D Kutosen hypyllä teimme sylikäännöksen, jossa mä hosuin ihan turhaan. Kun mä maltoin rauhoittua ja oikeasti Ohjata, niin sekin sujui. Ja palkaksi töyhtöhyypiö pääsi putkeen. ;)

Seuraavaa vuoroa odotellessa Elvis sai (joutui) huilimaan mun sylissä. Se jopa malttoi pistää maate syliin, mutta silmät ja eritoten korvat tarkkana se kyhki sieltä sylistä kentälle. Se ei tavanomaisesti kiekunut, vaan ujelsi "viihviihviu"-ääntä. Parempi on hento ujellus, kuin kimeä kiekaaminen. Vaikka eipä ryhmän muita jäseniä hirmuisesti näytä häiritsevän pojan jutustelu. Onneksi. Tai sitten ne ei kehtaa sanoa mitään. =D

Seuraavaksi pätkä 7-13. Suunnitelluksi sain jos jonkinlaista rykäisyä, mutta eihän ne käytännössä toimineet kuin osittain. Mä en millään meinannut saada itteäni kääntymään kasi hypylle tarpeeksi ajoissa kääntämään Elvistä. Kouluttaja meni Elkun kanssa pätkää ja menihän ne, niin. Tahkottiin putkea ja sitä seuraavia hyppyjä eri muuvein ja hiljalleen mäkin sain koordinaatit kohdilleen. Lopulta mä jopa (jei) ehdin hypyltä 10 työntämään Elkun takaakiertoon hypylle 11, vaikka alunperin olin siihenkin väliin ajatellut sylikäännöstä. Paljon opittiin tälläkin kertaa. Saimme kotiläksyksi harjoitella yhdellä hypyllä takaakiertoa eri puolilta, jotta mä saisin tatsia paremmin omiin liikkeisiin. =D Elkku oli hieno (++ lisää mamma)! =D

Musta on niin liikuttavaa, miten siitä kiltistä, hiljaisesta, suloisesta pikku soopelista sukeutuu aina innostuessaan oikea huligaanihuutelija. Jokaisella "pimeä puolensa", tämä on Elviksen pahe ja onpahan hauska sellainen!

Elkku niin viattomana ja suloisena


Dea jatkaa juoksuiluaan ja natkuiluaan. Poikien kanssa leikkii, mutta jos sekuntiakaan pidempää pojat viettävät Dean takapuolen tietämillä, on murahdus varmasti edessä. Tällä viikolla ollaan jo eristelty neitiä pojista työpäivien ajaksi. Meno ei ole vielä VilliäLänttä, joten Dea ei ole vielä päässyt hotellireissulleen. Uskoisin senkin kuitenkin koittavan tämän viikon kuluessa.

Halusin tietää mitä täällä päivän aikana puuhataan ja niimpä jätin Cool Edit Pron nauhoittamaan kakarain mahdollisia ääniä. Kahdeksan tunnin pätkässä oli kaksi vajaan minuutin "keskustelua". Käytynä á la Dea ja Nane. D:"Moi" N:"Moi" D:"Mä oon täällä" N:"Joo ja mä oon täällä" D:"Kiva, illalla varmaan saadaan taas leikkiä" N:"Joo, tehdään niin. Nyt nukkuun." D:"Joo, moi" Ja tietenkin nauhalta kuului vuosisadan vastaanotto, kun mamma saapuu kotiin. ;) Mutta se meillä on tiettyyn rajaan asti sallittua. Joten aikas kiltisti ne täällä malttaa päivät olla, eikä paljoa möpinöitä kuulunu. =) Elvis ei haukahtanut kertaakaan. Kiltti.

Vanha kuva kaveruksista, mutta niin suloinen

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Dea juoksee. Nane juoksi.

Eri merkitys vaan kummankin juoksulla.

Neiti Dee aloitti siis juoksunsa tällä viikolla. Johan edellisistä juoksuista ehti 5kk kulua. =D Neiti siis tihentää tiuhaan juoksutahtiaan joka kerralla. Tarkoitus oli steriloida Dea ennen näitä juoksuja, mutta ell mukaan se olisi hyvä tehdä muutama kuukausi ennen juoksuja tai juoksujen jälkeen, joten operaatio siirtyy keväälle. Dea siis pääsee kyläluutailemaan hetkeksi mummin hellään huomaan piakkoin. Onni meillä on kipakka tyttö ja tarkan markan miehet. Nane ja Elkku kyllä nuuskuttelevat ja liehittelevät Deaa jonkin verran, mutta suurin viehätys on vasta tulossa. Ja meidän tyttö ärähtelee kyllä pienimmästäkin yrityksestä, joten elo ollut vielä toistaiseksi rauhaisaa. Ensi viikolla alkaa päivisin eristys, sillä vahtiminen töistä käsin ei ihan onnistu. Emmekä tahdo ottaa riskejä. Merkkien näyttäessä oikeiden päivien lähestymistä, Dea pakkaa kassin ja lähtee viiden tähden hotelliin, jossa odottaa gourmet-pöperöt ja 24/7 seuramummi. Dea on aina viihtynyt hirmuisen hyvin mummin hoteissa ja mummi nauttinut neidin seurasta, joten hyvillä mielin annamme neidin hoitoon muutamiksi päiviksi. =D

Neiti Dee juoksuntuoksuineen


Nane kävi puolestaan perjantaina muistelemassa mitä agility oikeen olikaan. Sporttikoirahallilla pidimme omatoimi treenit Sadun, Tipin, Ilsen ja tyttöjen kanssa. Kyllä se Nane jotain muisti, vaikka paljon oli muistuteltavaa. Olihan taukokin ollut aikamoinen.

Tehtiin edellisten treenaajien rakentamasta radasta meille pätkä, jota harjoitella.


Meillä tyssäsi heti alkuunsa lähtö ykkösen takaa, sillä Nane ei osaa jäädä paikoilleen odottamaan, että pääsisin vastaanottamaan pidemmältä. Ja mä en kerkii juosta sen kanssa samaa tahtia, ilman että se ehtii hyppeleen mun eteen kysyäkseen mihin sitten. Nane ei myöskään itse vielä hae esteitä niin, että sen voisi vain lähettää eteenpäin. Joten aloitettiin ottamalla erikseen muutamaan kertaan kulman mustaa putkea, jotta Nane muistaisi miten irrota sinne. Putken onnistuttua, otettiin lähtö kolmoselta takaakiertona ja siitä pätkittäin muutama este kerrallansa (Satu oli palkkatargetin kanssa vastassa hyppyjen jälkeen). Lopulta otettiin pätkää 3-8, muurin ollessa vikana esteenä. Muutaman ekan kerran Nane kiersi muurin eikä suorittanut sitä ja mä huomasin juoksevani täysin koiran linjalla. =) Kun en enää hypellyt toisen eteen, alkoi se sujua. =)

Kun Nane alkoi muistaa mistä oli kyse, otettiin pätkää 3-10. Esteiden hakukin alkoi muistua paremmin. Lisäksi otettiin takaaleikkausta putkella, keppeihin tutustuttiin sekä kontakteihin namilautasen avulla. Herralla riitti intoa koko treenien ajan ja se selvästi nautti saadessaan touhata. =) Kiitos Sadulle, Ilselle ja tytöille seurasta!

Herra Nane-mies