torstai 17. maaliskuuta 2011

Arkihöpinää ja Elkun rallattelua

Meillä menneet puolitoista viikkoa on kulunut enempi vähempi raksapuuhissa ja metsälenkkien parissa. Kolmen kopla on "kotiutunut" mainiosti Vilpolan tiluksille; vapaana voi antaa viipottaa ja naperot nauttivat saadessaan hyrrätä ympäri tiluksia. Tunnistavat autostakin jo peijakkaat mihin ollaan menossa. Elvari etenkin alkaa pitämään hurjaa piipitystä, kun päästään raksan pihalle. Se ihan selvästi tyyykkäää! =)

Metsälenkkejä ollaan touhuttu menemään urakalla. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että illalla on pidempään ja pidempään valoisaa ja niinhän se aika sitten vierähtää köpötellessä metsän siimeksessä, kun ei ole kiire pois pimeän alta. Hiphei, sieltä se kevät saapuu!

Tiistaina herra Elviksen treenit. Tämmöistä oli luvassa.


Persjättöjä ja takaaleikkausta. Siinäpä ne oikeestaan oli päivän ohjauskuviot. Musta oli hyvä, että kunnolla keskityttiin vain muutamaan juttuun, ei sillisalaattia. =) Alun pätkä 1-6 meni ok. Ainoastaan kääntäessä Elkkua 3. hypylle, oisin voinnu kääntyä vielä reilummin, nyt tuli vähän laajalla kaarella. MUTTA (kiitos Sadun huomion), Elkku on kehittynyt oikeesti niin paljon, ettei se putkipöhkönä enää yritä karata putkille, vaan suuntaa ihan oikeesti sinne minne pitäisikin olla menossa! Mä en oo ite edes tajunnu, mut sehän on ihan totta. Tossakin pätkässä oli putkia tyrkyllä ja sinne se entinen Elkku ois varmaan karannu samantein. Ja putkiin karkailua se ei ole tehnyt vain tietämättömyyttään, vaan ihan silkasta putkeen menon tuomasta riemusta ja vähän kettuillakseenkin. =) Vaan nyt, *muisk*!

Kepit meni melki hyvin. Elkku osas lähteen ite pujotteleen, mutta tahto jättää vikan välin menemättä (mun hosuessa seuraavaa muuvia). Yritin meinaan ensteks valssilla saada herran kääntymään putken oikeaan päähän. Persjättö oli tähän parempi ja sillä saatiin herra sekä pujottelemaan loppuun saakka että menemään putken oikeaan päähän. =) Loppupätkää vedettiin myös persjätöllä (kasilta ysille) ja se toimi. Ihan loppuun jokainen sai puolisen tuntia itekseen harjoitella niitä kohtia missä tuntu, että tarvis vielä lisää harjoitusta. Me tahkottiin lähinnä pätkää kepeiltä eteenpäin. Oikean rytmin löydettyä se sujui moitteetta. =D Lisäksi otettiin vähän myös kontakteja puomilla Elkun kanssa, ne meni ok. Jäähdyttelylenkillä mulla meinas päästä parku, kun taaperrettiin vieri vieren pikkusella polulla hämärässä, tuli semmottiis sydäntä sykähdyttävä tunne; mun pieni mies on vaan niin <3