maanantai 17. tammikuuta 2011

Vuoden 2011 näyttelyt korkattu

Vuoden ensimmäinen näyttelyreissu on takana. Mukana menossa neiti-Dee, reissuseurana Satu, Sani ja Reetta. Näyttelypaikkana Lahti, tuomarina Jaana Hartus.

Mietin, miten mahtaa neiti tärppipäivä (kotona asia todettu, Sani vahvisti automatkalla) selvitä reissusta. Hyvin selvisi. Päät kyllä kääntyilivät neidin kipittäessä ohi ja innokkaita kosijoita olisi riittänyt. Meidän neiti ei kuitenkaan suvaitse mitään eikä ketään, joka ei ole charmantisti harmaantunut. ;) Junnu-uroot saivat nokan nyrpistelyä ja kauniita irvistyksiä, vanhemmat shelttiherrat sen sijaan keimailua ja kainoja katseita. Sydämenvalituksi Dea olisi tahtonut veteraani-ikäisen shelttiherran naapurihäkistä, jolle se kovin keikisteli. Tunne näytti kyllä olevan molemminpuolinen. Ilkeä mamma vain ei sallinut rakkaustarinan katseita ja keimailua pidemmälle edetä. Loppujenlopuksi Dea vilkuili ohikulkiessaan jo kelpieitä, berhandilaisia ja valkoisiapaimenkoiriakin siihen malliin,että kelvannut ois kuka tahansa. =D

Mutta itse näyttelyyn. Dea esiintyi kivasti. Ei kompunnutkaan niin paljoa kuin yleensä. Toki juoksu teki tehtävänsä ja normaalia haahumpi oli tyttönen. Tuomari mittasi Dean, saaden tulokseksi 36cm. Likimain samaa mitä itsemittauksella olemme saaneet. Arvostelu oli totuudenmukainen ja tulos ErittäinHyvä! Mamma oli tyytyväinen! Tässä arvostelu.

"Keskikokoinen, vielä kesken kehityksen oleva narttu. Näyttää ikäistään nuoremmalta. Kokoon riittävä luusto, runko saa vielä täytelöityä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä pään kiila. Pyöreyttä kallossa. Pyöreähköt silmät. Normaalit kulmaukset, samoin sivuliikkeet mutta liikkeet saavat vielä vakiintua."

Näyttelyreissun päätteeksi Dea lähti viiden tähden hotellilomalle mummin luokse, sillä kotiin saavuttuamme, oli heti yksi innokas nuori uros kömpimässä selkään, toisen säestäessä vinkulelulla vieressä. Vaan kyllä tuli ikävä neitiä jo heti illalla, kun se ei tuttuun tapaansa kömpinyt tyynylle viereen nukkumaan. Pojatkin kaipailivat kovin neitiä iltalenkin jälkeen, kun tuttua lenkin jälkeistä riehuntaa ei kuulunut. Tänä aamuna Nane oli satavarma, että hänen paras ystävänsä on piilotettu a)mamman takin taskuun tai b)mamman hihansuuhun. Ei löytynyt kummastakaan. Kumma juttu.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!