Viikkoon on mahtunut kaverilenkkejä erilaisilla kokoonpanoilla ja poppoo on nauttinut karvakuonokavereiden seurasta ja railakkaista rilluttelulenkeistä. =D Ollaan menty myös tehokkaita 9km (remmi)ravilenkkejä ihan oman poppoon kera, niistä nautittu myös. Launtaina aamupäivällä oltiin katsomassa Nanen kanssa sisarusten, Blitzin ja Tuiman, ensistartteja agilityn viralllisissa. Myös Nanen siskopuolta Tiukua sekä Elkun siskoa Adaa saimme kannustaa samaisissa kisoissa.
Perjantai-illan iloksi käytiin Suvin kanssa leikkimässä "teurastamo"leikkejä, elikkäs tekemässä poppoolle +Nästille verijäljet. Jotka käytiin ajamassa sitten lauantaina illan suussa. Nästille ja Elkulle oli omat jäljet, Dealla ja Nanella yhteinen.
Elkku aloitti ja jessu se on hauska heppu. Se piippaili jo kun valjaat iskettiin niskaan ja oli menossa suuntaan ja toiseen, ties vissiin pääsevänsä "hommiin". Maltilla se nuuski ja kuopi lähdön, ripeästi mutta varmasti eteni jäljellä. Elkku on niiiin tärkeenä kun se saa toimittaa Suuren Jälkikoiran virkaa. Kaato löytyi; naudanpaistijauhelihaa naudanverijäljellä. ;)
Nane pääsi suorittamaan suuren pedon etsintää seuraavaksi meidän poppoosta. Lähtöä sekin ruoppas ja kuopi tarkasti, merkkas lähdön läheisen puun ja lähti hommiin. Muutaman kerran se "hukkasi" jäljen, mutta haki hienosti itse takaisin. Maavainulla pääasiassa koko jälki, lopussa tahti kiihtyi ja kaadolla pidettiin bileet. ;)
Dea lähti "hommiin" iloinen hymy huulillaan, pees puolelta toiselle kieppuen. Lähtöä sekin nuuski tarkasti, hieman avittelin neitiä lähdössä (oli pees menosuuntaan ja nuuski niiiiin tarkasti). Rauhallinen eteneminen alussa, joka veritippa tuli varmasti bongatuksi. Puolessa välissä vähän harhailua, mutta haki itse takaisin jäljelle. Lopussa prinsessapartyt, sillä neiti ei rasiasta huolinut "kaatoa" syödä, mutta kädestä tarjottuna kelpas vallan mainiosti ja vauhdikkaasti. ;)
Viikolla ollaan temputeltu, niin yksittäin kuin koko poppoon voimin. Treenin alle me otettiin nyt uutena "kurre"-"pupu"-temppu koko poppoolle. Elkku se vaan hoksaa; puputtelun idea oli ekan illan jälkeen hallussa ja next day poika tarjosi sitä (pienin käsimerkin avuin toki). Jei! Nane myös kädellä vietynä hoksaa mitä tahdotaan. Dea meidän pikkupinsessa alkuun tuijotti päänsä yläpuolella killuvaa namia tiiviisti ja odotti sen todennäköisesti sieltä tipahtavan suukkiin ilman sen kummempia temppuja. No niin no ei. Seuraavaksi seurasikin sitten sarja erinäköisiä temppuja ja toimintoja ennenkuin hyyvin verkkaisaan tahtiin alkoi neitikin puputteluun päästä mukaan. Ihku neiti! <3
Siinä viikko hyvin tiivistetysti. Tässä vielä muutama syksyinen kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti