keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kipsinvaihto

Aloitetaan itse asiassa ensimmäisellä potilaskertomuksella, jos se jotakin kiinnostaa (tai jollekin hyödyksi olisi). Eli tämä ell teksti edellisviikolta 10.9.13:

"Majn oikean kinnernivelen pinnallinen koukistajajänne menee sijoiltaan lateraalisesti (ulkosivulle). Leikkauksella on kiristetty ja tuettu repeytynyt retinaculum hitaasti sulavalla ommelmateriaalilla.

Jalassa on kipsi. Kipsiä pidetään 6-8viikon ajan. Kipsi tulee vaihtaa vähintään kerran viikossa ja aina, jos se kastuu, alkaa haista, valuu tai alkaa vaivata Majta. Aluksi kipsinvaihto eläinlääkärin toimesta. Kipsi ei saa kastua. Ulkona vedenpitävä suoja, joka sisällä otetaan pois. Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä.

Liikunta erittäin rauhallisesti kytkettynä. Myös siällä tulee kaikki hyppiminen, riehuminen ja nopeat kiertoliikkeet estää.

Maj on saanut antibioottia, kipulääkettä ja nesteytyst. Kotona Loxicom-tulehduskipulääkitys ja Amoksiclav-antibioottikuuri alkaen keskiviikkoiltana.

Samalla otettiin viralliset lonkka-kyyner- ja selkäkuvat arvioitavaksi Suomen kennelliittoon. Virallinen polvitarkastus 0/0.

Hyvää jatkoa Majlle"

Siinä siis leikkauspäivän potilaskertomus. Viikko leikkauksesta on nyt kulunut. Alkuun Maj antoi kipsin olla rauhassa, mutta edellisyönä ennen kipsinvaihtoa se lupsutti yöllä kipsiä häkissä niin, että kipsi oli kostea sieltä täältä. =/ Onneksi seuraavalle päivälle oli kipsinvaihto tiedossa.

Tässä odotellaan pääsyä lääkärin vo:lle.


Eläinlääkäri halusi nähdä ensimmäiseksi Majn liikkeet. "Kauheaa, varaako se jalalle noin, kauheaa!" oli eka kommentti, josta mä tietenkin hätäännyin, kunnes aivot tavoitti sen vitsiksi. =) Ell mukaan Maj käyttää jalkaa juuri kuten pitää. Lisäksi saimme kehuja siitä, että Maj on pääsyt ulos vain tarpeilleen ja tuulia haistelemaan. Sisälläkin yritetty minimoida liikkuminen. Sitten Maj hujautettiin taas uneen rauhoittavilla ja ell pääsi avaamaan kipsin ensi kertaa.

Potilaskertomus 17.9.:
"Ensimmäinen kipsinvaihto. Maj käyttää leikattua oikeaa takajalkaa hyvin. Jalka on siisti. Seuraava käynti ensi perjantaina, jolloin kipsinvaihto ja tikkien poisto. Toimenpidepäivän aamulla saa antaa ruokaa, vettä tarjolle.

Maj ei saa nuolla eikä purra kipsiä; kauluri. Jos kipsi valuu, kastuu, haisee tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä.

Rauhallista jatkoa Majlle!"

Tunnustin siis syntimme (tai siis Majn synnin) kipsin jäpellyksestä, toki ell sen toki myös näki ja tunsi. =) Ell mukaan Majn jalka näyttää siltä kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Musta se jalka näytti onnettomalta kanankoivelta; nahka vain kuulsi ja jalka oli kapea kuin mikä. Pieni nirhauma oli jäänyt ihoteipistä sääreen. Kipsinvaihto ei näyttänyt hankalalta toimenpiteeltä. Tätä tutkasin ihan siksi, että ell sanoi, että loppuvaiheessa voi olla, että kipsin voi vaihtaa kotona avustajan kera, mikäli jalka paranee odotetusti. Hieman jo keskusteltiin jatkoistakin, lähinnä kuntoutuksesta, vaikka näin alussa toipumista ollaankin. KIpsin poiston jälkeen saa yleensä alkaa vahvistaa jalkalihaksia remmilenkein ja fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Uinti on suositeltava kuntoutusmuoto, kunhan jalassa ei ole avohaavoja tms. Ell arvio jalan toipumisesta tähtikuntoonsa oli varovainen noin 4-6kk päästä leikkauksesta. Se on vielä kaukana, mutta toisaalta päivä päivältä lähempänä. =) Kiirus meillä ei ole mihinkään, yritän vaan saada mahdollisimman paljon tietoa leikkauksen jälkeisestä toipumisesta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta. Tietää vähän mitä meillä on edessä tulevaisuudessa.

Illalla neiti oli kanttuvei. Ja kuinkas ollakaan, neiti virkistyi sopivasti kello kahdentoista aikaan yöllä... Huoh. Sitten sitä vuoroin nukuttiin tunti, valvottiin vartti/puoli tuntia ja taas nukuttiin tunnin verran. Aina vartin yli neljään saakka. Voinen kertoa, että mami oli hieman silmät ristissä töihin lähtiessään, vaikka yleensä on pirteä kuin peipponen. Maj sen sijaan pisti tyytyväisenä maate kevythäkkiinsä ja oikein vilkaisi sieltä oikosena ollessaan "Mee sää töihin, mä alan nyt koisimaan"... Aaaaarrrggghh.... =) Muutoin neiti on ollut oikein kiltti toipilas. Välillä se protestoi piipittämällä aitauksessaan, jos sen mielestä olen ollut liian kauan pois näkyvistä tai alkaa aika käydä tylsäksi. Mutta pääasiassa se on ollut oikein hyvä toipilas. Helyyttävintä on, miten se aina jaksaa heiluttaa häntäänsä, kun ilmestyn tai Isot ilmestyvät aitauksen viereen. Ja kuinka se käpertyy syliin ja lipsuttaa naamaa. Mun ragdoll-sylilulluseni <3 Ja sot ovat edelleen yhtä onnellisia perskärpäsen olosta aitauksessa sairaslomalla. =) Tyylikäs sylivauvalellipentuni <3

Sellaisia kuulumisia. Isoille kuuluu myös hyvää. Ne ovat nauttineet kaksin kirmailusta metsälenkeillä kovin <3 Pitkän aikaan olikin parit Dea-Maj tai Nane-Maj, nyt on taas Dea-Nane kaksikko päässyt kimpassa rallittamaan, kuten ennenvanhaan. <3

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Toipilaan kuulumisia

Koska facebook varmaan ei anna mun enää kohta päivittää Maj-kuulumisia, niin päivitetään välillä tännekin. =) Neidin toipuminen on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ollaan saatu sumplittua Majn ulkoilut ja aktivoinnit sekä isojen lenkit, treenit ja aktivoinnit. Tosin olin siis vapaalla koko loppuviikon neitiä hoivaamassa. Saa nähdä mitä arkiarki tuo tullessaan. Uskon kaiken kuitenkin sujuvan ihan hyvin.

Yöt neiti nukkuu siis kevythäkissä, samoin kevythäkissä se viettää kaikki ne ajat jolloin itse en ole kotona sitä vahtimassa. Muutoin neiti saa olla omassa aitauksessaan.

Stailasin Majn aitauksen turvallisemmaksi ja muutenkin toivottavasti viihtyisämmäksi. Nyt on turvallinen kumipohjamatto pohjana, jossa ei tassut pääse liukumaan, jos touhottaa lelujensa kanssa. Ja mieleisiä lelujahan riittää neidin kaveriksi.


Ulkoilemaan neiti pääsee tasan pissojen/kakkojen ajaksi ja yksin, ettei vahingossakaan alkaisi riehumaan isojen kanssa. Välillä tuntuu kuin olisi taas pentu talossa. Tosin tämän pennun kanssa ulkona e tarvitse ravata kymmeniä kertoja päivässä. ;) Näin iloisesti häntä heiluu aina mamin nähdessään.


Maj varaa leikatulle jalalle täysin. Eikä vaikuta lainkaan kivuliaalta. Jos ei tietäisi neidin olevan leikattu ja näkisi kipsiä jalassa, ei voisi liikkeistä nähdä, että sitä on operoitu. Hieno juttu, ettei kpuja ole, tosin se asettaa aloillaan pitämiselle tiettyä lisähaastetta. Paljon aktiviteettia olen neidille yrittänyt keksiä aktivointilelujen, nenänkäyttöleikkien ja ihan vaan sen kanssa aitauksessa olon ja sylittelyn muodossa.

Tässä pulu touhottaa häkissään


Eilisiltana sydän muljahti; Maj oli aitauksessa ja kun selkäni käänsin hetkeksi, niin siellä se keikku sohvalla!!! Siis hypännyt 62cm korkeasta aitauksesta sohvalle! Ou Maj! Nyt aitaus on asetettu siten, ettei sieltä voi sohvalle tai muualle päästä, pikku kevythäkin otin sieltä myös pois, ettei sen päälle innostu pomppimaan. Onneksi Maj ei ole aitaushoitoa kovin paljoa protestoinut, välillä pientä piippausta kuuluu, kun mami häviää näkyvistä, mutta muuten Maj on sopeutunut aitaus/häkkielämään hyvin.

Tässä Maj jubailee Nanen kanssa


Tässä neiti touhottaa kuppikuuppajumppaa kotitekoisilla aktivointileluilla


Ulos lähdettiin tässä asusteessa; kakkapussissa, joka on sidottu kiinni sideharsolla. Kipsi ei saa kastua lainkaan, joten suojaus on välttämätöntä.


MamiDesign teki prototyypin kipsinsuojatuubisukasta. Nyt on helppo asettaa kakkapussi jalkaan ja tuubisukka päälle, eikä kakkapussi rahise kävellessä ja pysyy paremmin paikoillaan. Muutoin sukka toimii asusteena ja suojaa kipsiä likaantumiselta. Mitäs sanotte, eikös olekin aikas trendikäs pikku neiti?!


"Minä olen muotitetoinen, nyt mä olen muotitietoinen. Ja naapurin urootkin se huomaa..." =)


Muru on ottanut lääkkeensä mukisematta ja ollut muutenkin mallikelpoinen pikku toipilas. Isot taitavat ottaa Majn sairasloman lepolomana, kun perskärpänen ei ole koko aikaa kiusaamassa niitä. Vai mitä tuumaatte kuvan perusteella? ;)


Majlla on käynyt vieraita kylässä sitä tervehtimässä ja voi miten liikuttavana se vieraille suukkoja jakelee ja häntää heiluttaa ja haluaa syliin. Taitaa jopa käyttää tilaisuutta vähän hyväkseen, onhan hän sentään Toipilas. <3 Mä olen tunteja päivässä sen kanssa aitauksessa istunut; sylitellyt, leikittänyt, ollaan surffattu läppärillä, kuunneltu musaa... Ja Maj nauttii saamastaan yksityishuomiosta. =)

Shelttiväki on ollut aivan ihanan positiivisia ja kannustavia tämän asian kanssa; olen saanut viestejä ja puheluita. Minulle on kerrottu omien koirien toipumisesta samaisesta operaatiosta, tsempitetty ja luotu uskoa toipumiseen. Tämä on itselle kullanarvoista. Kiitos teille, tunnistatte kyllä itsenne <3 Joidenkin ollessa kovin kovin pahoillaan tämän asian vuoksi, muistutan, että kyllä tämä on kurjaa, mutta ottaen huomioon viime syksyn äkilliset shokkitapahtumat Elviksen kanssa, mä otan koska vaan tän "vaivan", koska tämä on korjattavissa ja ennusteena on Majlle aktiivinen elämä, entistä ehomman jala kanssa. Kyllähän tämä toki hieman surettaa (lähinnä Majn kannala), mutta tällä kertaa mä en menettänyt muuta kuin vähän vapaa-aikaani, rahaa ja mielikuvitusta, kun neidille koitan puuhaa keksiä. Tällä kertaa mun kainaloiseni sentään tuli takaisin mukanani kotiin. <3

Sellaista sekavaa sepustusta. Terveisiä toipilaalta, joka tohon viereen nukahti; Hänen vilkkautensa valtakunnassa on kaikki hyvin!