keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Ystäviä kuvina... <3

Varoitus: blogimerkintä kuvapainotteinen! Sadut ovat olleet ahkeria kamerojen kanssa, vaikka kuvausilmat onkin olleet melko haastavat (harmaata, lumisadetta, valkoista, valkoista). =D Haastavat tai ei, ne tytöt osaa ja kuvat on olleet kiva piristys sähköpostin avatessa! Jaetaan teille muillekin!

Ensimmäisen kuvasatsin kuvannut Tuomelan Satu kimppalenkiltä 20.12. Mukana menossa; Saana, Sani, Tipi, Nati, Java, Elvis, Dea ja Zen.

Neenu-neidin poseerausta kimppalenkin lomassa...


Elvari-muru lumisissa tunnelmissa...


"Me osataan kerjäämisen jalo taito, voitko olla eri mieltä?!"


Ryhmäkuva; Elvis, Dea, Zen, Nati, Saana, Sani ja Tipi
Java oli mun taskulla ettimässä namia, siksi uupuu.. ;)


Elvis ja Ladyt, Dea, Saana ja Nati <3 Mikä hurmuri hän onkaan...


Sitten pienet, pienet pienokaiset; Java 4kk ja Nappikset Tipi ja Zen 8kk+
Sissus, että ne osaa napottaa nätisti... ;)



Seuraavasta kuvamateriaalista vastuu Tuomisen Sadulla. Kuvat lenkiltä 28.12, menossa mukana ystävyspoppoo Saana, Sani, Tipi, Elvis, Dea ja Zen.

Elvis "hippilookissaan", meno parhaillaimmillaankin sellaista, että trumpetit vaan lepatti ja liivi liehu...


Koko poppoo kasassa <3


Ystävykset Dea ja Sani <3


Meirän "pallinkaiset" Zen ja Elmo


Kolmen tottelevaisen kopla; Sani, Dea ja Elvari


Elvis se tahto poseerata ihan yssikseenkin...


Loppuhuipennuksena; Zen kera "lumisten timagiensa".
Liikkuminen ajoittain hankalaa, mamma pelasti!


Vuosi kulkee uhkaavasti jo kohti loppuaan... Täältä lähtee jo kiitokset kaikille meidän kanssa mettässä tarponeille, lenkkejämme mahtavalla seurallaan piristäneille! Te olette kultaakin kalliimpia!!! <3 <3 <3 Ensi vuonna jatketaan samaa tahtia, eikö? ;)

lauantai 26. joulukuuta 2009

Jouluisia juttuja

Se tuli ja meni, joulu meinaan. =)Miten se joka vuosi niin nopsaan vilahtaakin ohitte?! Meillä otettiin nää joulutouhut hyvin rauhassa ja rennosti; ei stressiä! Me todella nautittiin, vailla hopun häivääkään! Ihanaa! =D On syöty, juotu, naurettu ja leikitty, kavereiden ja sukulaisten kanssa vietetty laatuaikaa.

Jouluaattoaamuna ylläpidettiin jo kolmatta vuotta perinnettä "Shelttien aattohipat". Kirsin, Sadun ja tyttöjen sekä Reetan ja poikien kanssa tehtiin aattoaamunlenkki, tällä kertaa Mustlampi-Rinnekoti (?) maisemissa. Voi kun koirat nautti! Itse tehtiin polut lenkillä, sillä lumi oli vallannut maan, joten tehokasta väsytysliikuntaa siinä samassa (en tiedä oliko enempi meille immeisille kuin koirille). ;) Samalla koirat saivat ensimmäisen lahjansa; olihan kolmikolla toivelistan ykkösenä valkea, pikkupakkasen piristämä joulu! Lenkin päätteeksi meitä hemmoteltiin jouluherkuilla kaffetuokion merkeissä Maustepoikien valtakunnassa, kiitos Reetalle ja pojille kestityksestä! Oli raikas aattoaamun aloitus piristävässä seurassa! =D

Muuten aatto kuluí normimerkeissä; herkutellessa, leikkiessä ja ihan vaan laiskotellessa. Aaton touhuja kuvin, vassokuu.

Nantsukan eka joulu, ihmeteltävää riittää


Rallatus kuin teletappimaassa; "Uudestaan uudestaan, vielä vähän leikitään!"


Kolmen kopla jaksoi viihdyttää itseään ja toisiaan koko joulun, jos ei yhdessä leikitty, leikki ne keskenään, joulumieltä riitti myöhään iltaan asti.


Sitten koitti se odotettu hetki. Pukki oli käynyt ja jättänyt kasan paketteja. Kukas olikaan ollut kiltti?! Ainakin Elvis...Dea...ja Zen... Isäntä ja emäntäkin ihan vähän. ;) Siinä sitten kolme tohistelivat "muutaman" hetken ihanien tuoksuvien, rapisevien pakettien kimpussa. Suurin osa paketeista sisälsi toinen toistaan ihanampia herkkuja, mutta myös "hyödykkeitä" saivat, kuten turvalliset vilkkuvalot; eikun valoshowta järkkäämään! =D Parasta antia taisi olla kuitenkin pakettien repiminen auki ja lahjapaperin silppuaminen, sitä iloa riitti... =D Mamma oli lisäksi tehnyt spesiaali "aarrepaketit", jossa paketteja ja papereita oli sisäkkäin monessa kerroksessa, ne oli huipputavaraa kolmikon mielestä!

Elvarilla oli varmat otteet ja varma tyyli pakettien aukaisuun


"Mahtuiskohan tää possunkorva kerralla suuhun?!" pohtii Nanne


Dea rivakoin neidin ottein repi paketteja auki


Dean ilme kertokoon kaiken; "Mjaukasta on!" Neitikin on jouluherkkujen huumassa unohtanut tyystin "lahiksensa" ja antautunut kaikkien ihanien herkkujen pyörteisiin.


Sitten kun naperoiden massut oli täynnä ja kuten kuvasta huomaa olotila lähes "ähky", oli vuorossa joulupotretit (kyllä aina vielä yhdet poseerauspalkkionamit alas mahtuu)


Joulukuva vuosimallia 2009; Elvis, Nanne ja Neenu <3


Muutama kuva lisää löytyy täältä

Pyhinä ollaan sitten nähty kaikki mummit, kummit, sedät ja tädit. Rempseä kolmikkomme on saanut pikkuisille kuuluvaa huomiota yllin kyllin, paijaus- ja leikkiseurasta ei ole ollut puutetta. =) Koska joulu on kerran vuodessa vaan, on mammakin suopeuttaan antanut mummien ja kummien tarjoilla herkkupaloja "tuijottaville nappisilmille" ja siitäkös kolmen kopla on ollut innoissaan; vihdoinkin se emokin helty! =D

Pyhäaamuina ollaan saatu nauttia myös metsälenkeistä ystävien kera, kun molempina aamuina metsän on täyttänyt seitsemän touhottajaa; Saana, Sani, Tipi, Nuppu, Elvis, Dea ja Zen. Koskaan ei taida tuo ryhmä toisiinsa kyllästyä, niin iloisena ne aina toisensa reffaa. Pientä jännitysnäytelmän alkuakin eilen Sani järjesti meille "katoamalla" muutamaksi minuutiksi metsän uumeniin, missä lie kuusen alla hihitellyt meille?! =) Kyllä se vaan meille paras lahja vuoden jokaiselle päivälle on kultaakin kalliimmat kaverit! <3

Tässäpä sitä jouluista turinaa... =D

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Joulun odotusta

Tässä sitä taas ollaan, joulussa kohta jo. Niin se vaan joka vuosi kuin varkain saapuu. Ja mikä ihaninta; päivä alkaa taas pidentyä ja me saamme takaisin auringon! Meidän porukka on ottanut kuluneet päivät hyvin rennosti (not)... Pakkasilmojen vuoksi ollaan tehty useita pikapikalenkkejä päivässä, lähinnä remmissä. Parinkymmenen pakkasilla puoli tuntia on ollut maksimi kerrallaan, sitten on alkanut mun mukanani hyppelehtiä kolmijalkaisia kolmenkoplalaisia... Zen on yleensä ekana pomppimassa triplatassuilla; jäätyyhän se nyt varmasti kintut, kun niin ahkeraan pitää pusikoita ja tolppia merkkailla. ;) Alkaa kyllä huomata kolmikosta, kun päivän pitkät vapaana rilluttelu lenkit on jääneet välistä... Sitä on sitten touhattu sisällä aktivointilelujen ja itse kehittelemien purkkilelujen kanssa senkin edestä... Vaan silti... Elviskin jo toissailtana intoutui remmissä oikein kunnolla villitsemään kavereita leikkiin iltapissatusten lomassa... Remmissä kun yleensä käyttäydytään aika miehen tavoin...Aivot vissiin jäätyneet?! =D

Eilen sitten päästiin ekaa kertaa tällä viikolla pitkälle lenkille mettään. Pakkasta oli vielä -16, mutta tunnin reippailusta selvittiin ilman tassujen/varpaiden kylmettymistä. Manttelit iskin kaikille päälle, vaikka osa sitä vastaan narisikin. Nanne varsinkin kattoi kieroon tyttöjen punaista talvinuttua... ;) Ulkona nutut kuitenkin unohdettiin ja sielunsa kyllyydestä pienet rilluttelli menemään. Hieman tais olla patoutunutta energiaa, kun mulla tuntu olevan matkassa mukana Elvis, Dea ja Hyrrä! =D Zen hyppi lähestulkoon koko lenkin ajan mun vierellä/edessä ja meni ympäriympäriympäri sievästi haukkuen all the time... Keksipä poika myös uuden kivan jutun, nimittäin mamman hanskan napsimisen. Se hyppeli kiinni hihaan/hanskaan ja oli niin niin onnellisen oloinen pieni! Elvis ja Dea puolestaan juoksivat kilpahippaa kuusten lomassa ja oikeen näki miten ne nautti! =D Harmi, että ilma on ollut noin kylmä, sillä muuten on ollut aivan upeita, valoisia päiviä. Kuvia ois ollu mukava ottaa, mutta mukavuus ennenkaikkea... =) Ei viitti kylmin sormin/hanskat kädessä tuolla kykkiä, liikettä liikettä kun olen koko poppoolta penännyt nyt lenkeiltä, ettei vilu pääse iskemään.

Eipä meidän poppoo kummempia. Joulua odotellaan kovin, että päästäs herkutteleen. Lasten joululahjalistan ykkösenä keikkuu valkoinen joulu, mieluiten -8 astetta. Toisena kinkkupalat ois jees ja kolmantena vois sitten saada vaikka pari erää palloilua. Ai niin ja herkkuluut vois olla kivat kanssa. Tontut on kurkkineen jo muutaman päivän ajan, joten ehkä siksi lapset onkin olleet extrakilttejä, vaikka virtaa on riittäny pienen kylän verran...

Oikein antoisaa Joulun odotusta kaikille tutuille ja tuntemattomille tämän jouluisen kuvan kera! <3 Elkää immeiset ressatko, se joulu tulee ja menee joka tapauksessa! =D

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kavereita ja prinsessan kootut

Viikkoa viedään kohti viikonloppua jo... Mihin nää päivät oikein kuluu?! Mitään kummallisempaa ei olla puuhasteltu; kavereita reffattu, kyläilty ja lenkkeilty.

Itsenäisyyspäivää vieteltiin mukavassa seurassa, lenkkeillen Kiljavan metsissä. "Nappulavaaraa" oli jälleen ilmassa, kun sisarussarjan kolme taaperoa + mamma-Kiti saatiin koolle. Itsenäisyyspäivän seikkailussa mukana olivat meidän kolmen koplan (ja Lennin) lisäksi Sadun Ässät, Kajsa kera Tuima-veikan, Era Waden ja Kiti-äipän kanssa sekä Ilse kera issikka-Nupun. Kiitos kaikille mukanaolleille! Riittihän taas vipinää ja vauhdikkaita tilanteita; toivottavasti Nuppu saa nopeasti paranneltua tassuvammansa, jonka lenkillä harmiksemme sai. =/

Maanantaina saatiin pitkästä aikaa lenkkiseuraksi Lauran lauma, joka on muuttanut muotoaan sitten viime kertojen. Mukana menossa olivat tutut neidit Piski ja Pinko sekä uusiolauman pojat, labbikset Elmeri ja Hynynen. Zen ei tienny miten päin se ois pyöriny niiden kahden neitosen kanssa... Piski taisi kuitenkin viedä voiton Pinkosta ja Piskin kanssa nuorella herralla riittikin kirmailtavaa pitkin metsiä. Mukavaa oli pitkästä aikaa nähdä Lauraa ja muuttunutta laumaansa, kiitos siis lenkkiseurasta! =)

Viime viikolla en onnistunut saamaan 8kk kuvatuksia Nanne-naperoisesta, mutta asia korjaantui tällä viikolla Ässien kanssa tehdyn lenkin myötä. Sadun kanssa kuvailtiin naperoisia ja vähän muutakin poppoota. Tässä Nannen kuvatuksia, yhteispotretteja luvassa, kunhan kuvat saadaan internetin ihmeelliseen maailmaan.

Nanne-nappisilmä 8kk


Seisotuskuvan yritelmää


Naperoinen tarkkana


Hymypoika <3


Niin se sitten vierailu Chez Elvarilassa vierähti Lenni-lokinpoikasellakin loppuunsa, kun alkuviikosta omistajansa palasivat auringon alta ja noutivat pojan kotiin. Vaikka rotuisensa koira ei mun ykkösvalinta olis, niin täytyy sanoa, että vähän ikävä jäi sitä pientä, kuorsaavaa tappijalkaa. =) Lennille luvattiin petipaikka koska vaan meiltä, joten saattaa vaan olla, että herraa vielä täällä kyläilemässä nähdään! Tässä Lenni ilakoimassa omalla "lomallaan".

Lenni joraa...


Sitten meidän prinsessaan. Ruokapäiväkirjaa osaa-mitä-lie ja vähän muuta. Neena-neidin ruokailut on taas olleet vähän sitä sun tätä. Syö kyllä kun on nälkä, useimmiten kuitenkin on syömättä. Syömättömyydestä huolimatta virtaa riittää silti tehdä pitkät lenkit ja vielä riekkua kotona tuntitolkulla kaupan päälle. Toki käytössä on Nutri-Plus-geeli, josta pitäisi saada energiaa. Sitä olen näinä syömättöminä päivinä neidille suupielestä sisään pruutannut, ettei ihan onnettomaksi tämä elo käy. Lisäksi neiti tiputtaa turkkinsa!!! Taas! Eihän se edes ehtinyt uutta kasvattaa... Huomasin toissa päivänä, neidin loikoillessa mun sylissä, että lonkista irtoaa jälleen ihan kunnon tuppoja... What?! Eikun soittoa Sadulle, että mitä ihmettä?! Siinä sitten puitiin narttujen sielunmaailmaa ja edesottamuksia... Kun ymmärtäisi. No, lähtihän Dealta viimeksi turkki kesäkuun alussa, se vaan kasvatti uutta takaisin niiiin hitaasti.. Toivottavasti tämä karvanlähtö ei ole yhtä totaalinen ja toivottavasti tää ois nopeempi! Näin talvea vasten ois varmaan aika inhaa olla ihan nakkepelle. =D

Tarkoitus oli Elvarin kanssa mennä ess:n järkäämiin pikkujoulukarkeloihin viikolla, mutta työjuttujen takia se jäi. =( Jospa mä Elmendeirokselle ja mulle keksisin nyt viikonloppuna jotakin mukavaa puuhailtavaa yhdessä. Elvis on kuitenkin ollu aika onnessaan päästessään kyläilemään paikasta toiseen; se kun tittelöidään lähes poikkeuksetta paikassa kun paikassa "kilteimmäksi pikku mieheksi". Minun Elmeri <3

Viikonloppuna ois tarkotus myös Messarissa piipahtaa shelttikehän laidalla ja vähän kojujen aarteita tutkimassa. Siinähän se sitten taas menee se viikonloppu. =)
Joulunodotuksia kaikille!

lauantai 5. joulukuuta 2009

"Se on lapsuuden loppu"...

...näin totesi kummitäti-Satu tänään, takastulomatkalla Kaapelilta kotiin. Osaltaan totta, sillä nyt on viimeinen keikka tehty pentukehissä ja seuraavaksi vuorossa on sitten viralliset kehät junnusarjalaisena. Kuinka se aika oikein kuluukaan?! =/ Onneksi lapsuus loppuu vaan näyttelykehissä, sillä muuten nuo saavat painia vielä vauvasarjalaisina ihan niin pitkään kun haluavat! =D

Tänään oli tosiaan viimeisen pentunäyttelyn vuoro. Paikkana jälleen Kaapelitehdas ja seuralaisina ketkäs muutkaan kuin meidän omat, Satu ja sisko-Tipi. Oltiin paikalla huisin ajoissa, mutta sehän ei haitannut. Kehän laidalla tavattiin mukavia sheltti-immeisiä suloisine pentuineen. Viime Kaapelitehtaan näyttelystä tuttu Jane-tyttönen ja Zen jatkoivat orastavaa romanssiaan melko kiihkeinkin tunnelmin tällä kertaa. Zen oli niiiin "lirkunlirkunsullekaunis" ja Jane vastasi innokkaan kosiomiehen kuumiin tunteisiin heittäytymällä tämän jalkojen juureen ja viehkeästi lirkutteli katseillaan ja eleillään... =) Voi herran tähen noita teinejä! Niillä oli selkeesti sutinaa! =) Kehän laidalla tutustuttiin myös uuteen tuttavuuteen, komeaan Viron tuontiin, Gucci-poikaan. Gucci oli pikku urospentusarjalainen, mutta näytti jo vanhemmalta kuin Zen! Pojulla oli jo upea paksu turkki ja se oli luonteeltaan "aikuismaisen" rauhallinen. Muutkin shelttipennut saivat sisarusparilta tervehdyksensä, mutta näiden kahden, Janen ja Guccin, kanssa siellä enimmäkseen hengailivat. Tunnelma kehänlaidalla oli iloinen, pentujen pitäessä yllä hupaisia pirskeitään!

Ja sitten kehään... Isojen urospentujen sarjassa oli kolme, yksi ennen Zeniä ja yksi jälkeen. Yhteisjuoksussa Zeniä kiinnosti enempi edellä kulkevan kaverin takapuoli kuin itse liikkuminen. ;) Pitihän se selvittää mikä kaveri siellä edessä pönöttää. =D Tänään sain rauhassa edellisen koiran arvostelun aikana laittaa Zenin pöydälle ja se siinä! Tuomarin tullessa tutkimaan, Zen napotti lihapullaa mun hyppysissä, sillä aikaa kun tuomari tutkasi hampaat, rintakehää, päätä... Hieman takapäätä ja palperoita tutkiessa Zen tutkaili taakseen, mitä se tuomari siellä puuhaa. Muutoin oli reipas poika! Liikkeet sujui ihan ok, mattoja ei tällä kertaa ollut laittoilla, joten hieman lipsus tassut, mutta ei sentään liukastuttu! =) Seisotuskin sujui kivasti, tällä kertaa kun esitinkin mini-miehen seisovilteen. Lopulta Zen tittelöitiin luokkansa voittajaksi kera KP:n. PU-kehässä voiton vei Gucci-poika, eli huonolle me ei hävitty! =D Tuomari perusteli valintaansa; Zenillä on paremmat mittasuhteet ja runko, Guccilla taas "enemmän" (käsitehosteiden kera), ilmeisesti turkkia siis sekä on "valmiin oloinen ikäisekseen". Sisko-Tii keikisteli itsensä kauniisti oman luokkansa voittoon ja tittelöitiin lopulta pn2:ksi. Hieno päätös pentukehille! =D

Mukava reissu mukavine kokemuksineen, mukavat uudet ja vanhat tutut tavattiin! Kiitos Satu ja MissBíbí reissuseurasta, ootte huippuja! Seikkailut jatkuu... =D

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Nanne-nappisilmä ja muu tonttujengi...

Hiphurraa! Tänään saadaan taas kippistellä yhden kuukauden kulumista, kun pikkuisemme, Nanne-nappisilmä täyttää jo 8kk!!! <3 <3 <3
Onnea Nanne-muru! Mukavana merkkipäiväyllärinä Nanne sai ihanan pikkupakkassään, jossa oli kivaa viilettää menemään koko jengin voimin. Metsä se vaan raikas taas... =D Lenkin jälkeen Nanne sitten tarjos karvakuonokamuilleen herkulliset lampaan sudit! Namnam! Extraherkut tulevatkin tarpeeseen, sillä meidän jannu se vaan kasvaa ja kasvaa edelleen. Strategiset 8kk mitat ovat 36,5cm korkeutta ja 7,3kg painoa. Tässä Nannusesta muutama hieman epävirallisempi kahdeksankuis kuva... Toivottavasti joku päivä sais otettua ne virallisetkin.

Kahdeksankuinen tonttupoika Nanne-nappisilmä


"Hei onks pakko, jos ei haluu?!"


Chez Elvarilassa on maanantai-illasta asti majaillut pikkuinen Lenni-poika, omistajiensa hurvitellessa etelän auringon alla. Alkuun Lenni hetken kaipasi "mammaansa", mutta nopeasti ikävä unohtui. Nyt se menee taas ihan osana laumaa. Sisällä trio ei Lennin kanssa juurikaan leiki, mutta ulkona Lennistä on hurjan hauskaa juoksennella, varsinkin kaksosia, kiinni. Kyllä sitä vaan noilla pikkupikkujaloillakin pääsee sitten lujaa. Tässä muutama kuva pikku vieraastamme.

Lenni-lennukainen


Hohhoijaa, kyllä ton teidän trion kanssa on rankkaa... =D


Maanantaina aamupäivästä käytiin taasen Ässä-neitosten kanssa aamulenkillä, jonka jälkeen koko porukka pääsi hallille mukaan pikkureeneihin. Elvarin kanssa otettiin oikeestaan vaan paikallaoloa, sen verran hyppykuppis se taas oli (ja kuka vois pientä syyttää monen kuukauden tauon jälkeen). Pääsi Elvis ottaan myös puomia ja keppejä, sekä tietty (suurilta osi omatoimi) putkea! =D Hän oli iloinen ja iiiinnostunut! Dean kanssa otettiin myös tuttuja putkea ja puomia; neiti on neiti nopsa neiti ja niin kovin hauska! Pennut pääsivät viimeisimpinä, muttei vähäisimpinä estradille ja niiden kanssa otettiin myös tuttuja putkea ja puomia sekä raatopupulla leikkiä. =D Kivaa oli!

Lopuksi vielä muun Tonttujengin tonttukuvatukset. Saanko esitellä Tonttupoika Peepu-pupunen ja Tonttutyttö Tollo-Tepsu...

Tonttupoika Peepu-pupunen... Joskus ne virrakkaimmatkin tontut tarvitsevat lepohetken...


Ei kai tonttujen sentään tarvitse olla fiksuja?! Eikös niille riitä, että ne ovat iloisia ja touhukkaita?! Tonttutyttö Tollo-Tepsu...


Rauhaisaa joulukuuta kaikille!!! =D

lauantai 28. marraskuuta 2009

Pikkujoulua, agilitya, näytelmiä, videota...

Lisää viikon höpinöitä luvassa...

Torstaina tehtiin kolmen koplan + Ässä-neitosten voimin lenkki Kiljavan tutuissa metsissä, jonka jälkeen "isot" pääs kotio huilimaan, kun taas naperot lähti mun ja Sadun matkaan hallille. Sitten kesäkuun lopun ei Zen ole esteitä nähnyt, joten mentiin vähän muistuttelemaan mitä ne on ja miltäs ne näyttikään. Ja meillä oli kivaa! =) Kokeiltiin putkea ja puomia; hienosti muistui mieleen ja muutaman kerran jälkeen mentiin jo kovalla tohinalla. Puomia mentiin pannasta taluttaen turvallisuussyistä, mutta se ei naperoiden intoa laskenut. Satu otti välillä Zenin ohjaksiinsa, kun mä koitin varoa ton selän rääkkäämistä ja mitä ne saikaan hetkessä aikaan!? Satu otti ja opetti Zeniä kiertämään siivekettä ja jumakekka se pikku-mies hoksas! =D Mä en siis ole vielä opettanu sille minkään maan kiertoa. Naperoilla oli kiva aamupäivä hallilla ja tekemisen intoa riitti! =) Tässä videolle koottuna hieman historian havinaa ja tätä päivää... "Pikujoulutervehdys" á la sisko-Tipi ja Zen! Vassokuu!

http://www.youtube.com/watch?v=ict433jzn_E

Torstai-iltana käytiin Zenin kanssa taasen myös pöytäilemässä. Tällä kertaa paikalla oli vain me ja toinen koirakko, sheltti niin ikään. Harjoiteltiin pöydällä pyörimistä ja tassujen siirtelyä. Zen käyttää hienosti etupäätään, mutta takapään siirtelyä vielä harjoittelemme. Kun sen nostaa pöydälle, se luonnostaan seisoo kauniisti, joten kai se miettii miksi sitä nyt pitää siirrellä niin vimmatusti niitä tassuja?! Harjoitusten välissä hieman leikiteltiin ja kivaa oli! =)

Ennen pöytäilyreissua me Nannen kanssa käytiin kaksin citykävelyllä, jonka jälkeen kotona me harjoiteltiin vähän temppuja. Ja tattadaa; Zen osaa antaa tassua ISTUALLEEN! =D Jeijippii! Sanokaa vaan, että pienet on huvit... ;) Mutta musta se oli niiiin pätevä. Tähän asti tassunanto on sujunut vaan kun Zen makaa maassa. Mutta nyt se tekee sen istualleen, joten tittidii; mummo-diplomi on plakkarissa!!! Ja tietenkin me käytiin heti viikonloppuna mummolla esittämässä ja virallistamassa uusi titteli! =) Niille lyhkäisesti, jotka ei tiedä mikä on mummo-diplomi; meidän mummon mielestä koira on fiksu kun se ossaa istua ja antaa tassua... ;) Kaikki muu onkin jo sitten pöyristyttävän upeeta, mitä ne osaa! =D

Perjantaina oli Elvari-night. Lähdettiin herra Töyhtöhännän kanssa Klaukkalan Mustin ja Mirrin pikkujouluihin. Koska meidän kutsukortti oli hukkunut, päätin mä asustaa Elvarin pikku tonttupojaksi... Voi elämä se oli suloinen siinä pikkuisessa tonttulakissaan. Harmi, ettei tullu otetuksi kuvaa. Täytyykin muistaa ikuistaa Elvis tonttupoikana kameralle joku päivä. Töyhtiksen kanssa ihailtiin kaikenmoista ja mä vakaasta päätöksestä olla ostamatta yhtäkään lelua enää, sorruin hankkimaan noille pari "raatoa" pikkujoulujen kunniaksi, tiettekö sellasia autolla yliajetun näkösiä pehmoelukoita. Ja koska mä olen lähes päättämättömyyden mestari, sai ne sitten sekä yliajetun pupun että ketun. Eikä ollu hutiostos, ne raadot on saaneet niin kyytiä... Niitä säilötäänkin nyt sitten "hyvänpäivänleluina", ei ole aina saatavilla, kun ovat niin riehuttavia. Mutta takas pikkujouluiltaan... Jatkoille me suunnattiin Elvarin kanssa Hyvinkäälle, mun äiteen luokse, ja siellä Elvis sai taas pistää showta pystyyn temppujen merkeissä. Se on sitten hellyyttävä, taitava pieni mies. <3 Sen verran maltillisesti juhlittiin näitä pikkujouluja, ettei päässy seuraavana aamuna kaamee olo yllättämään. Me osataan tää juhliminen sivistyneesti nääs. ;)

Tänään sunnuntaina sitten kello pärisikin jo kukonlaulun aikaan... Hilpastiin ylös, aamukaffet äkkiä alas, sitten lenkkiä ja sitten olikin jo Satu ja Bíbí (aka Tipi) kurvanneet pihalle meitä noutamaan. Tällä kertaa reissumme suuntasi Turkuun poppoolla Bíbí, Zen ja Dea. Matka taittui rattoisasti, kun tiet oli totaalisen tyhjiä (kai nyt siihen aikaan ja siinä pimeydessä). Oltiin ajallaan perillä ja ihanaa, näyttelypaikka oli tilava ja avara! Parkeerattiin kimpsuinemme (ja muutamine kiekuvine koirinemme) kehän laidalle odottamaan näytelmien alkua. Zen oli vuorossa ensimmäisenä. Pöytäilyssä oli taasen hieman selkämyyrynä, mutta ei paniikki iskenyt. Tuomari oli aivan ihana ruotsalais herra, joka osasi hyvin kauniisti käsitellä koiria. Lepertelikin vallan... ;)Nätisti Zen antoi katsoa hampaat ja pään, takapään aikana tutkaili tuomaria, että mitä se siellä häärää. Liikkeet oli hyvin nätit ja seisotuskin sujui kivasti. Tuomari antoi KP:n ja sanoi, että "jätte söt hane". Odoteltiin, kun sisko-Bíí kävi kehässä kauniisti ketkuilemassa ja sitten oltiinkin pennujen loppukehissä. Zen juoksi siskon takana ja onneks arvostelu oli siinä vaiheessa kirjoitettu, sillä eka pätkä muistutti lähinnä höyryveturin menoa (pitihän se siskon perään kipittää). ;) Lopulta Bíbí oli ROP ja Zen VSP! Jei! Tuomari kävi vielä kättelemässä ja sanoi, että Zen on hyvin kaunis uros, joka liikkuu erinomaisesti, tarvitsee vain hieman aikaa kypsyä (olettaen, että käytös?!). Arvostelu oli oli kiva, löytyy kotisivuilta.

Nanne Turussa Kuva@Saija Tuomi


Sitten Miss Mahdoton eli Dea! =D Dea on kehän laidalla yleensä very boooring, joten kehässä virtaa löytyy sitten senkin edestä. =) Meiltä on hieman jääneet seisomisharjoitukset muiden tempputtelujen tieltä ja niitä kaikki muitahan se alkuun junnunarttujen ryhmäkehässä yritti tarjota; pomppimista vasten, istumista, tassuakin. =) Voi elämä tota meidän tättähääristä! Kuuluipa muutama "komennuskin" kehässä, kun ei emäntä tajunnut nopeampaa antaa namia, vaikka niin taitava neiti oli. Pöytäily, liikkeet ja seisotus sujui kaikki ihan ok sitten yksilöarvostelussa. Tuloksena Neenulle EH ja kiva arvostelu (löytyy kotisivuilta). Yksi kohta nauratti; luusto oli tuomarista sopiva, mutta tarvitsisi enemmän lihaksia. Voitte vaan arvata mun reaktion; "Kun ei se syö!" Nyt kun se on ollut syömättä (=omatoimi laihiksella), niin eipä sillä varmaan riitä ravintoaineita lihaksia ylläpitämään, kun kaikki menee riekkumiseen. Jospa se siitä, kun se ruokakin on taas alkanut maittaa. =) Vaan kyllä meidän neiti on piristys; se on niin hauskaa seuraa, vaikka ei mikään hillityin esiintyjä olekaan. =) Dea ei esitä mitään, se on oma höppänä itsensä, oli paikka ja aika mikä hyvänsä! =D

Komeljanttari Dea <3 Kuva@Saija Tuomi


Tässä vielä muutama kuva sisaruksista, pysteineen kaikkineen...


Nanne ja Tiipa <3


Sit vähän epävirallisempaa, mutta sitäkin hauskempaa... =D


Kiva reissu oli, suurkiitos Sadulle ja pikku-Bíbílle reissuseurasta, te ootte mahtavia! <3 Bíbílle p.s. sutkuja luvassa lisää, kummitätsä lupaa. ;)

Huh. Sellanen pitkä sepustus taas. =)

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Höpinätä höpinätä...

Vaikka sairastuvalla vielä eletäänkin, ei me ihan toimettomia olla oltu. Aikaa kun on, tulee päivässä hilpaistua metsään pari kertaa pitkälle lenkille, ihana juttu näin pimeänä marraskuuna. Koirilla ainakin kunto pysyy yllä ja nuo nauttivat täysin rinnoin siitä, että saavat touhuta normaalia enemmän ja niiden seurassa ollaan oikeestaan 24/7. Saa nähdä koska ne sanoo mulle, ettei ne hyppää enää yhdellekään kivelle, ei kierrä yhtään puuta lisää eikä tasapainottele enää yhdelläkään kannolla... ;)

Viime viikonloppuna saimme extravilinää metsäämme, kun suunnittellut Yokotai-treffit järkkääntyivät. Tosin Yokotai-lapsosia tällä kertaa edustivat ainoastaan Dea ja siskonpoikansa Rane. Muuta poppoota sitten riittikin... Sarin ja Pertun mukana olivat Cenylla ja mittel-Tintti, Sadun matkassa Ässä-tytöt Saana, Sani ja Tipi, Reetalla maustepojat Tilli ja Kaneli sekä Rane ja Veera matkassaan vielä leonberg Wille. Shelttejä kirmaili mettikössä taas siis kymmenisen + nämä pari "vääränrotuista". Aika passeli määrä Kiljavan metsän lenkille. Vielä sentäs vähän pysyi perässä missä ne kaikki viipottaa. Ihana ilmakin saatiin tilattua, joten mikä olis ollu mukavampi tapa viettää sunnuntai aamupäivää?! Kiitos Sari, Perttu, Satu, Reetta, Veera ja koirat mukavasta lenkkiseurasta! =D Veera oli napannu muutaman kuvan lenkiltä, joista häikäilemättä kopsaan pari myös tänne blogiin. Kiitti Veera! =D

Zen tohistelee, taustalla Tintti Kuva @Veera


Yhteistuumin metsäntutkintaa... Kuva@Veera


Poitsut; karvaturrikka Rane ja Tilli tutustumassa Kuva@Veera


Prinsessan ruokapäiväkirja osa III. Jihaa! Onnistumisia ruokarintamalla! Dealle on nyt jo viiden päivän ajan kelvannut Ihan Koko Ateria, ei ole muruakaan jäänyt kupin pohjalle (no niistä mikrokokoisista muruista on viimeistään pojat tehneet selvän). Kokeilin saamaamme näytepakkausta Kotoisa-tuotesarjasta; lisäsin reilusti sitä nappuloiden sekaan ja neiti natustaa ruokansa entiseen malliin! =D Voi olla tietysti myös ne hormonien heittelyt loppuneet, mutta pääasia, että rimprempsa syö! =) Olenkin antanut neidille aikamoisia annoksia, jotta saisi vähän muotoja tuohon KateMossin kroppaansa, juoksujen aikaan/jälkeen kun paino tuppas tippumaan, kun ei se syöny (mutta energiaa kulutti ihan yhtäpaljon kun ennenkin)... =( Hyvin se nyt vetää desin/puoltoista kerrallansa + Kotoisan ateriaa ja namit tietty vielä lisänä. Jos se nyt tästä alkais tasaantua... Muuten kun neiti on ollut oma ittensä jo heti "vauvojen synnyttyä", pirteä ja rempseä Tepsukka! Voi kun sais sen hyväntuulisuutta pullotettua... Se on niin symppis, kun se heiluttaa häntäänsä vimmatusti keinuen koko neiti. Ja se tekee sitä aamulla, päivällä, illalla, jopa keskellä yötä, jos tilaisuuden saa... =) Meinmeinmein Rinsessa <3

Zenin kanssa ollaan tehty pöytätreeniä muutamat viikot. Avustaja"uhreiksi" on joutuneet niin tutut kuin tuntemattomatkin, ihan kaikki, jotka nokkansa on tosta meidän ulko-ovesta sisään pistäneet. ;) Nyt alkaa tutut ja ne tuntemattomammatkin olla aikas loppuunkaluttua tavaraa. Tossa heitinkin, että seuraavaksi naapureita kutsumaan pullakahveille, mutta ehkäpä ei... =) Joten ilmoitin Nannen pöytätreenikurssille, jonka ensimmäinen kerta oli viime viikolla. Kotona pöytäily sujuu ilman ongelmia ja poika keskittyy nakkiin ei niinkään käsittelyyn. Ja niin se meni nyt tuollakin ventovieraiden kanssa. Saatiin oikein intensiivialoitus, sillä kaikki kurssilaiset eivät olleet päässeet ekalle kerralle mukaan, joten paikallaolijoille aikaa oli runsaasti. Aloitettiin sillä, että koira liikkuisi pöydällä. No voinee arvata, mitä toi tekee pöydällä, seisoo ku tatti, siitähän se on palkkansa saanut aiemmin. Nami se on kuitenkin mikä puhuu, joten hetken päästä Zenkin pyöri ja pörräs namin perässä pöydällä sinne minne nami vei. Siitä tää uus leikki olikin tosi kiva, steppausta pöydällä. ;)Lihapullapala oli aina odottamassa pöydällä, kun sinne nostettiin ja aina pääs uudelleen steppaamaan. Otettiin me sitten "virallisempaakin" harjoitusta, eli sitä seisotusta. Kouluttaja sanoi Zenin olevan oikein ryhdikäs pikkumies ja seisoo luonnostaan kauniisti, joten meidän ei niin tarvii pakosti niitä steppausharjoituksia niin paljoa tehdä. Otettiin sitten käsittelyharjoitusta ja jokaisesta harjoituksesta iso palkka lihapullan muodossa. Oli kiva ilta Nannen kanssa kaksin, päästiin vähän temputtelemaankin tauoilla. =) Elvis ja Dea visiteerasi sillä aikaa isännän äidillä isännän kanssa; olivat lukistaneet kissan lelupesukarhua ja "mummin" kanssa olivat leikkineet ja tietenkin saaneet "lastenlasten" oikeudella herkutella... =)

Tämän viikon alussa Elvis, Dea ja Zen saivat kunnian toimia isäntinä ja emäntänä pikkuiselle Lenni-vieraalle, kun isännän veljen naisystävän koira Lenni tuli yökyläilemään Chez Elvarilaan. Lenni on vajaa 3vee poika, kiinanpalatsikoira rodultaan. Hienosti sujui vierailu, vaikka muutamat ensiminuutit Lenni odottelikin ovella emäntäänsä saapuvaksi hakemaan häntä kotiin. Koti-ikävät kaikkosivat kuitenkin iltalenkin myötä, kun Lennukka intoutui lentämään metsässä osana meidän laumaa... Illan olikin sitten ihan kuin kotonaan. Tiistaina tehtiin aamusta metsässä lenkki ja hienosti Lennikin jaksoi pitkän lenkin muiden kanssa juoksennella. Kovasti koitti Deaa leikittää, mutta ainoa mitä neiti suvaitsi vierasta leikittää, oli antaa ottaa kiinni itseään tai juosta Lenniä kiinni. Muuten Lenni sai itse pitää huolen viihtymisestään ja hyvin se pysyikin kaksosten leikeissä mukana. Lenni kävi visiteeraamassa "kokeiluvisiitin", jotta tiedettäisiin, tuleeko kaikki toimeen keskenään. Ja koska ongelmia ei ollut, tulee laumamme väliaikaisesti lisääntymään yhdellä kiinanpalatsipuudelilla ensi viikolla, kun Lennin emäntä siippoineen lähtee viettämään talvea etelän aurinkoon. =) Mahtaa olla railakas viikko tiedossa. =D

Tämmöttiä höpinöitä tällä kertaa. =D

maanantai 16. marraskuuta 2009

Nappulavaaraa metsässä, prinsessan ruokapäiväkirja ja kehäketkuilua Kaapelilla

Viikonloppu kului tohistellessa kaikkea pientä, tässä saldoa.

Lauantaina saatiin Kiljavan metsä hälytystilaan, kun tiedossa oli Nappulavaaraa lisämaustein. Yhteislenkillä mukana olivat Reetta kera maustepoikien Tillin ja Kanelin, Ilse issikka-Nupun kanssa, Satu kerä Ässä-neitosten, Kajsa kera Zenin Tuima-veikan ja sisko-Tiukun kanssa + tietenkin meidän oma poppoo. Hyvin ehdittiin ennen pimeän tuloa tallustella Kiljavan metsän tutut reitit komean lauman, kymmenen sheltin ja yhden issikan, voimin. Laskuissa ei meinannut pysyä, kun oli soopelia siellä, trikkiä täällä ja yks pieni sininen sielläsuntäällä. Voinette vaan arvailla kuinka kivaa mahtoi karvakunoilla olla?! =D Suurkiitos Satu, Ilse, Kajsa, Reetta ja Kirsi + lukuisat koiruudet mukavasta lenkkiseurasta! =D Uusinta joulukuussa?! ;)

Prinsessa ruokapäiväkirja osa II. "Hormonihirmumme" Dea on nyt saanut kokeiltavakseen norminappuloiden lisukkeena Neu:ta. Ehkä aavistuksenhiemanehkäkai paremmin on neiti nyt muutaman päivän ajan syönyt. Ei pakosti syö ateriaansa kokonaan, mutta vähän paremmin tuntuu murkinat maistuvan. Komeasti Dea muistaa ruuan päätteeksi aina kiittää ateriasta kuuluvasti röyhtäisemällä, joten eiköhän pikkuinen massu täyteen tule. Mietin, kun neiti on paastoaan pitänyt, että kai se koirillakin yhtälailla, kuten ihmisillä, mahalaukku pienenee, kun paastoaa?! Ja aikamoisia annoksia olen neidille tarjoillut, jos vaikka sattus menemään alas koko karhunannos. Ehkä se tästä lähtee, kun hormonit alkavat tasaantua juoksujen ja valeraskauden jälkimainingeissa. P.s. Ruokahalu ei ole ainoa merkki hormoneiden heittelystä. En tiedä mistä Dea on keksinyt astumisrumbat, mutta näin vaan nyt on jo viidettä päivää kulumassa, kun neiti astuu vähät-neidin-touhuista-välittävää Nannea aina kun silmä välttää. Nuo hormonit... =D

Kuvaa Dean mammailu kaudelta. "Kummisetä" Hekun hellässä huomassa rapsuteltavana. Kattokaa Dean ilmettä... kun "hän on niiiin raskaana"...


Sunnuntaita vieteltiin Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä Zenin ja Sadun kanssa. Mun ainoona tuuleen kuiskattuna toiveena oli saada Zenille hyvä kokemus viime viikkoisen jälkeen... Joku hyvä henki jossain kai kuuli toiveeni. =) Zen uteliaana tutkaili Kaapelin menoa; tervehti toisia koiria (Tyttöystävän etsintää vol2), tutustui uusiin ihmisiin, nautti nakkitarjoilusta ja temppuili. Tuomari oli erittäin mukava ja käsitteli koiria kauniisti. Olisi käsitellyt varmasti muutenkin, mutta pöydälle nostaessa mun oli pakko sanoa, että muutama huono kokemus on alla. Tällä kertaa Zen oli kuitenkin reipas ja pöydällä olo sujui hyvin. Hampaat tuomari tutki erittäin tarkasti, kopeloi ja Nannelle sanat "hienosti meni". =) Ja Nannelle hyvä kokemus! Jes! Liikkeet sujui kivasti; ei vetänyt, ei laukannut, vaan ravasi nätisti vierellä. Seisominen sujui ok; äänille piti välillä heristellä, mutta muuten oli rento. Zen luokkansa ainoana oli ensimmäinen, saaden KP:n ja kivan arvostelun (löytyy kotisivuilta). Rop-kehässä poika pisti parastaan ja ravasi tiensä Rop-pennuksi. Vsp:ksi valittiin kaunis 5kk ikäinen Jane-neitonen, jonka kanssa Zen pääsi lähempää tuttavuutta tekemään jo ennen kehien alkua. ;) Romanssinpoikasia nähtiin vielä muutama lisää, kun don juan iski silmänsä Siiri-corgiin sekä mäyristyttöön, joiden kanssa olisi mieluusti viettänyt pidempäänkin aikaa. Kiva päivä kivoine kokemuksineen. Mulle Zenin kiva kokemus oli jo voitto itessään, muu olikin sitten vain plussaa. Kiitos Satu tsempparin ja assarin virasta, ei ole toista samanmoista! =) Tässä Nannesta "ruusukekuva", kameraa ei ollut reissussa mukana, joten kotisoffalla otetut saa toimittaa virallisempien virkaa. =)



torstai 12. marraskuuta 2009

Metsässä asuu Zen...

...ja Elvis, Dea ja emäntä. Näinhän se on. =D Eräässä akkain lehdessä menneellä viikolla Pelle Miljoona totesi, että "Metsässä asuu Zen". Nappi toteemus. Metsä kun on meidän "toinen koti" tai "meidän takapiha" kuten mä tapaan vieraille esitellä (vaatimattomasti). ;)

Tästä tämän kerran turinat juontuu... En ole tainnu koskaan kertoa, mistä Zenin nimi tulee?! Mä kun todella uskon, että nimi on enne. Elvishän sai nimensä rockin kuninkaalta, sattuma; kun ensi kerran poikaa käytiin katsomassa, takastulo matkalla nimeä mietittiin ja taustalla soinut kuningas sai luovuttaa nimensä meidän virtapupun käyttöön. Varsinainen Elvis tuo keikari onkin ollut showmiehen elkeineen kaikkineen. =D

Perhettämme sulostuttamaan saapuneelle trikkineitoselle halusin yhtä kuninkaallisen nimen (pitäähän se olla kun toisellakin on), ja aikani nettiä tutkittuani eksyin roomalaisten jumalten nimistä kertoville sivuille ja siellä se oli Bona Dea! "Hyvä jumalatar, joka ei ollut kovin tunnettu, mutta hänelle rakennettiin muiden tavoin temppeleitä, joissa suoritettiin palvontamenoja, joihin vain naiset saivat osallistua. Bona Dea kuvattiin kauniiksi ja sopusuhtaiseksi naiseksi, joka kuitenkin vihasi ihmismiehiä näiden petollisuuden tähden." Otin siis riskin... =) Ei Dea onneksi ihmismiehiä vihaa, mutta ehkäpä "nimi on enne"- hokema kuitenkin on tavallaan toteutunut, sillä Dealle kelpaa koiramaailmassa leikkiseuraksi vain "meidän pojat" sekä nartut (joiden kanssa ilolla tohistaankin). Harvemmin suvaitsee muita uroksia kuin "meidän poikia" leikkikaverikseen. Sitä tarina ei kerro, kuinka viisas esikuvansa on ollut... Jos meidän Deaa katsoo, on tainnut tämä jumalatar olla aina hyväntuulinen hömsäntuusa. =D

Zen... Halusin nimen olevan lyhyt, ytimekäs, rentoa nallekarhua kuvaava. Ja tietenkin kuninkaallista kastia edustava... ;) Vaihtoehtona mietinnässä oli mm. Vinnie, Macho (isännän ehdotus ja suosikki)... Vinnie juonsi juurensa Vin Dieseliin, tuohon jumalaiseen näyttelijään, sekä herttaiseen nalleen nimeltä Winnie The Pooh, mutta myöskin sanaleikkiin; vinna - win (voittaa). Vinnie ei vaan sopinut suuhun lausuttavaksi tai hoettavaksi, vaikka muuten kiva olikin. Maasta myös yritettiin miettiä jotain, Mao siitä vääntyikin, mutta en halunnut nallukkaa rinnastaa kommunismin suurmieheen. Päädyin jälleen netin syövereihin, jossa eksyin hindulaisista jumalista kertovalle sivustolle; apinajumala Hanuman (ei), luojajumala Brahma (ei), rakkauden jumala Vishnu (ei)... Siitä se sitten kuitenkin lähti! Buddhalaisuus putkahti jostain mieleen; Buddha tarkoittaa valaistunutta, mutta nimenä, plaah... Sieltä se Zen sitten kuitenkin kumpusi pohdintojen jälkeen. "Zen hiljentää mielen rentoon, luonnolliseen, äärimmäisen valppaaseen tilaan. Vapaus, myötätunto ja viisaus". Katselin nallekarhusen kuvaa ja makustelin Zeniä... Se oli niin Zen <3

Ja tähän päivään... Dean valesynnytettyä valevauvansa on se alkanut jälleen olla oma itsensä. Tosin pojat joutuvat jokapäiväisiin mamman hoivaushetkiin osallistumaan, tassut ja nassut pestään huolella ja harkiten. Miinuspuolena edelleen on, että Dealle ei meinaa ruoka maittaa; syö kuin lintu (sillon kun syö), useimmiten nuuskaisee kuppiaan ja lähtee livohkaan. Uskoisin olevan hormonitoiminnasta johtuvaa ja tasaantuvan aikanaan, mutta jotain pitää nyt välillä keksiä ennenkuin neiti ihan pääsee kuihtumaan. Dea kun normaalistikin on hoikkaa sorttia oleva neitokainen, nyt vaan tuntuu, että vielä kaposammaksi on käynyt. Dean kuulumisia vielä sen verran, että Deasta tuli eilen ylpeä täti, kun siskonsa Mocca pyöräytti maailmaan yhden pienen kultapojan <3 Onnittelut sisko-Mocalle poikavauvelista <3

Elvis Da Man pääsi eilen fysioterapeutin käsittelyyn. Fyssarireissulla oli myös Saanuska, joten tämä ilta oli omistettu laumojen "kunkulle" ja "kuningatar-äidille". Elvari tuttuun tyyliin kulki häntä niin tanassa ettei tosi, kun tiesi pääsevänsä laatuaikaa viettelemään emännän kanssa. No en tiedä oliko Elvarin mielestä tämä sitä kivointa kivaa laatua, mutta kevyeltä askel näytti käsittelyn jälkeen. Nyt ei jumeja ollut missään, hieman lihaskireyttä löytyi reisien takaosasta ja rintakehästä. Nivelliikkuvuuden sanoi olevan erinomainen. Pitäisi joka viikko muistaa se yksi taukopäivä metsälenkeistä (tiedäntiedäntiedän) pitää, että pääsis palautumaan, mutkun mutkun... No tänään ja huomenna Elvari pääsee köpsöttämään remmissä, vaikka mettään mennäänkin. Saataisiin täyshyöty käsittelystä. =)

Joten eikun Ässien ilmaantumista odottelemaan... Mukavat viikonloput kaikille! =D

P.s. Zen on oppinut uuden tempun (vaikkei sitä ole opetettukaan); se osaa hypätä tuolilla istuvan ihmisen syliin! HoppaHiphei! =D

maanantai 9. marraskuuta 2009

Elvis etsijäkoiraluennolla, Dean pentutouhut ja Zenin Kaapelitehtaan reissu

Mennyt viikko on ollut rauhallinen. Lenkkeilyä, kotosalla leikkimistä ja aktivointia lukuunottamatta ollaan otettu vaan rennosti, kun selän temppuilu ja nasupiikki ovat vieneet emännän voimia. Onneksi mulla on kolme maailman parasta hoituria. <3

Tiistai-iltana käytiin Elvarin kanssa ESS:n kerhoillassa Tuusulassa kuuntelemassa luentoa etsijäkoirista, jonka piti etsijäkoiraliiton pj Timo Lillbacka. Paljon asiaa tuli koskien etsijäkoiratoimintaa, mukaan mahtui myös tietoutta miten ennaltaehkäistä ja toimia koiran karkaamistilanteessa. On hienoa, että löytyy sellaisia ihmisiä, jotka omaa aikaansa hyödyntävät muiden auttamiseksi. Tärkeää työtä! Tuttujakin tavattiin, se on aina mukavaa! =)

Dea sitten vihdoin ja viimein näyttää synnyttäneen "valepentueensa". ;) Keskiviikkoiltana se petasi ja petasi sohvalla ollutta vilttiä, tekikin oikein kunnon pesän. Seuraavana päivänä poikia piti pestä, pestä, pestä... Pojat tais jo ehtiä vähän kyllästyäkin tähän holhoomiseen ja paapomiseen, mutta kun mamma on mamma, niin minkäs teet. =) Dealle siis saldona Elvis päälle kaks vee ja Zen päälle seittemän kk. Aikas hieno saavutus! =) Jospa tuo mammailutouhu nyt tästä rauhottuisi. =) Pääsis neiti nauttimaan arjesta ilman mammallista vastuutaan. =)

Eilen lähdettiin Zemin + sisko-Tiin poppoon kanssa Kaapelitehtaalle pentunäyttelyyn, johon oli osallistumassa koko Nappulavaaran elementti-pentue. Nappulavaaraa olikin ilmassa, kun elementit yhdisti voimansa ja pistivät painiksi kehän reunalla, eikä virta meinannut loppua. Maailman suloisimman äänen kuultuaan, piti kasvattaja-Eran sylissä hypellä, pusutella ja kovaäänisesti kertoa viimeisimmät kuulumiset. <3 Kun sitä menoa katteli, mietti et voi olla mahollista et ne muistaa Eran?! ;)

Olin iloinen, että Zen otti uuden paikan hälinöineen reippaasti vastaan. Etsi itselleen jopa tyttöystävää (XL-koko taitaa olla mieleinen) ahkeraan. Kehän ulkopuolella oli oikein reipas pieni mies, kehässä sitten iski paniikki vastaan. Muutoin esiintyminen sujui kivasti (liikkeetkin), mutta pöydälläolo oli tällä kertaa pienelle liikaa. Tuomari tuli tutkaamaan jo ennen kuin olin Zenin pöydälle laskenut ja se oli Zenille nounou! Mörkö nosti päänsä ja Zen-reppana varmaan kuvitteli tuomarin väkisin ottavan syliin. Paljoa ei siitä kyllä puuttunut. Tuomari komensi Zenin lattialle tutkittavaksi (?!) ja näytti mulle miten koiraa totutetaan; mun tarjoomat nakit viskattiin lattialle ja läpyteltiin turhan eleellisesti koiraa kylkeen, näin se tottuu. =/ Onneksi Zenille kuitenkin jäi kiva fiilis, samantien kun tuomari lähti pois sen luota, se alkoi rentoutua ja loppuaika näytelmissä sujui kuten ennen kehässäoloa, iloisesti tohottaen. Arvostelu oli kiva ja se löytyy kotisivuilta. Kauniisti tuomari oli kirjannut pelon "pieneksi ujoudeksi". Viime näytelmässä tuomarin testailemalla saavutettu väistaminen olis ollu musta korkeintaan "pientä ujoutta", tämä oli muuta. Aiemmin se on ollut reipas ja rohkea, välinpitämätön kyllä. Zenille on sattunut muutama ikävä kokemus, osa tietääkin, jotka vahvasti näyttävät vaikuttaneen meidän pieneen mieheen. Nyt siis palautellaan luottamusta ihmisiin ja siihen, että turvassa ollaan.

Nappulavaaralaisille muutoin päivä oli hieno; sisko-Tii pokkasi itselleen kauneimman neidin tittelin ja samaan syssyyn vielä VSP-tittelinkin <3, sisko-B oli 1.perintöprinsessa ja veli-Tuima pu3. Kasvattajaluokka esitettiin ja siitä kasvattajalle KP kera nätin arvostelun! =) Oli ihanaa nähdä kaikki nappislaiset kera omistajien sekä Era, joka läsnäolollaan saa pennut onnesta sykkyrälle. Yhteislenkkiä olis toivottavasti lähiaikoina tiedossa, joten sitä odotellessa. =)

Nyt nää painuu sohvalle kerälle, odottamaan, että avokki tuo särkylääkkettä, jotta saisi olon tuntumaan muulta kuin katujyrän alle jääneeltä. =/ Mukavat viikot kaikille!

maanantai 2. marraskuuta 2009

Onnea Zen <3

Pikku napero, Zen, täyttää tänään komeat 7kk. Onnea meiän mussukalle <3
Miten tää aika oikeen meneekään näin hurjaa vauhtia..?! Vastahan se oli sellanen pieni bodaripalleroinen ja nyt jo "iso mies"...

Nanne-napero 7kk


Murunen <3


Zen pääsi eilen "synttäriretkelle", kenenkäs muun kuin sisko-Tiin kanssa. Lemmikkimessuilla käytiin katselemassa esityksiä, agilitya ja tilpehööriä. Sattui niin kivasti, että veli-Tuimakin oli tullut paikan päälle perheineen, joten sisarukset pääsi pitkästä aikaa tapaamaan. Tuitsu-veli se on edelleen ja aina vaan yhtä syötävän suloinen, pieni "elohiiri". Iloinen oli jälleennäkeminen sisarusten tavatessa. Kovin huvitti, kun toinen AVhäntä näytti tuo Tuima-veli olevan, miten niin samaa sukua?! =) Sisko-B:n perhettä nähtiin myös, tosin B itse oli jäänyt kotivahtia pitämään. Tämän viikon päätteeksi saadaan kuitenkin koko poppoo taas kasaan. =D

Pupujen estekisojakin käytiin katsastamassa, siinä riittikin toljottamista. Pakko on kertoa... Viereemme tuli äiti ja kaksi lasta katsomaan kanien estekisoja. Perheen ei-niin-enää-lapsi-tyttö (varmaan 8-10v) totesi "Nää on niitä Ihan pieniä koiria". Eikä äiti korjannut... Mahtaakohan lehmät olla sarvipäisiä hevosia?! ;) Juma, että nauratti... =)

Mukavat viikot kaikille! =D

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Mietteitä ja arkisia kuulumisia

Viime iltoina ennen nukkumaanmenoa olen lueskellut "Koirien elekieli - miten koirat viestivät"- kirjaa. Mielenkiintoisia juttuja on kirjassa eteen tullut, sellaisista arkisistakin asioista, joihin ei ehkä tule kiinnittäneeksi huomiota. Joskus kun sitä tulee sanottua koirille "Voi kun tietäis mitä sun päässä liikkuu"... Joskus kun todella tahtois päästä niiden pään sisään ja tietää mitä ne ajattelee (jos ajattelee). =) Hihityksiltäkään ei ole vältytty kirjaa lukiessa, semmottia väittämiä siellä on ollu, että väkisin on naurattanu. =) Kuten...

"Koiran häntä on rakkauden mittari" (liittyen jälleennäkemisen iloiseen reaktioon). Dealla taitaa olla todella rutkasti rakkautta, sillä neiti ei vimmatusti heiluta ainoastaan häntäänsä, vaan se iloisena ollessaan ketkuttaa itteensä kun parempikin latinotanssija, peppu keinuu vaan puolelta toiselle! =) Eikä Dee tarvii edes pitkää eroa vimmattuun tervehtimistanssiin, reissu toiseen huoneeseen tai muutama sana riittää ihan hyvin uuteen keikutustanssiin. =) Siinä missä Deen häntä tuntuu olevan lähes aina ilohäntä, on Elviksen häntä intohäntä. "Ylhäällä oleva ja nopeasti heiluva häntä osoittaa innostusta"; tää taitaa olla herra Täpsyn useimmiten nähty häntä. Se on niin Tärkeenä, kun se saa suorittaa annettuja "tehtäviä", hakea lelua tai näyttää "missä Dea on". Intohäntä ilmestyy myös aina kun saamme vieraita, nehän tietää aina jotain kivaa. Myös uloslähtö saa intohännän esiin, koskaan kun ei tiedä mikä seikkailu nurkan takana odottaa. Ilo- ja intohännän lisäksi meiltä löytyy myös AinaValpashäntä; "Pystyyn nostettu häntä on merkki koiran valppaudesta". Ulos mentäessä meidän nuorimmainen kun on koko kylän, ellei jopa kunnan, kuningas. =) Pitkä askel, pää pystyssä ja häntä niin tanassa kuin se vaan voi olla. AV-häntään usein sekoittuu myös ripaus intohäntää. Nannen häntä onkin usein ku liehuva lippu salossa. Kotonakin AVinto liehuu, kun Nannen kanssa leikitään; se vaan on niin siistii kanniskella "saalista" ympäri asuntoa ja tuoda sitä sitten reteenä mamille tai esitellä muille.

Ääntelyiden eri variaatioita meiltä löytyy; haukkuja moneen eri lähtöön, murinaa (pojat etenkin suosivat leikkiessään), örnäämistä (Zen harrastaa), ulvontaa (Dea intoutuu). "Laulavalla ulinalla koira ottaa yhteyttä muihin koiriin ja osoittaa, että se on utelias tai onnellinen". "Ei olla varmoja siitä, merkitsevätkö ulahdukset jotain vai ovatko ne keino pitää yhtyettä kauemmaksi. Ei myöskään tiedetä, saavuttaako ihmiset ulvomalla mitään muuta kuin koiran huomion. Koirat voivat kuitenkin arvostaa omistajansa ulovntaa, jos ei muusta syystä, niin ainakin yrityksenä olla sosiaalinen." Me Dean kanssa joskus harrastetaan kuoroulvontaa. Neiti usein tulee viereen ja sitten "äänet käheinä" raspataan menemään. =) Dea ainakin näyttää aina kovin onnelliselta meidän joikhujen jälkeen (tosin en tiedä, kuinka onnelliselta naapurit mahtaa näyttää, ne ei ehkä ymmärrä kyseessä olevan "sosiaalinen kanssakäyminen"). ;) Dea saattaa ulvoa myös kuullessaan esim. videolta tuttujen koirien/ihmisten ääniä sekä joskus puhelimen soittoäänet laukaisevat neidissä joikhuvimman. =) Voihan se siis olla, että se yrittää saada yhteyden muuhun "laumaan" ulvonnallaan.

Muutamat jorinat koirien välisistä suhteista ja johtajuudesta. Jokaisessa koiraryhmässä on oma järjestyksensä. Järjestyksen katsotaan säilyvän, kun omistaja selvittää lauman johtajan ja kunnioittaa tätä järjestystä. Mä olen pitänyt että järjestys menee Elvis, Dea, Zen. Kirjassa kehoitetaan selvittämään, mikä koiralle on tavoiteltava asia; rapsut, ruoka, lelut.. Tarkkailun kohteena tulisi olla, mikä koirista jättää arvostamansa asian toisen koiran lähestyessä. Yleensä koira joka ei tee toiselle tilaa, on johtaja. Tätä mä pähkin. Meillä todella selkeästi kukaan ei "tee tilaa" tai luovu lelusta, ainakaan herkästi taistelematta siitä. Tosin... Pojille Dean ruokakuppi on pyhä; siihen ei kosketa, vaikka se siinä nököttäisi täpötäytenä, jos Dea on lähettyvillä. Dea pitää tiukkaa linjaansa ruokakuppinsa kanssa; se on hänen! Samoin luut/muut herkut Dea vahtaa itsellään vaikka ei niitä söisikään ja pojat kunnioittavat tätä. En tiedä, päähän pälkähteli, että oiskos toi Prinsessen kuitenkin meidän kolmen koplan "johtaja"?! Elviksen ja Zenin sävelet ovat selvät ja suorat (poikia kun ovat). Zen kunnioittaa Elvistä, eikä kyseenalaista mini-miehen asemaa. Pojat leikkivät kun Elvis tahtoo ja leikki loppuu kun Elvis niin sanoo. Muutenkin Zenin käytöksestä huomaa, että se on "alempana" arvojärjestyksessä kuin Elvis. Vaan eikös ne susilaumankin johtajat usein ole naaraita?! No niin tai näin, kyllä se Elpu edelleen saa ekana namit ja ruokakupin eteensä. Eipä se ole Dea vielä asiasta alkannu rettelöittemään. =) Kiltti tyttö. Taitaa Dee ollakin sellattii salakavala nainen, joka päällisin puolin antaa ymmärtää, että miehet johtaa, mutta todellisuudessa itse sanelee missä kaappi seisoo. ;)

Koirien kielestä ja ihmisten kielestä vielä, että ois mahollisimman pitkää sepustusta. =) Mitä on seuraillu, meillä kaikki osaa ihan kivasti "koirien kieltä". Ihmisten "kielen" lukijoina meidän perheen välkyt on Elvis ja Zen. Deasta ihmisillä taitaa olla oikeestaan yks olotila ja se on iloinen. Vaikka Dea saisi nuhteet jostakin, hetken päästä se tuntuu taas ajattelevan, että sujut ollaan, nyt ollaan iloisia jälleen. Ehkä siksi kun se itse on aina iloinen, sellanen markobjurstöm-naminami-ihanaa-olento! Elvis puolestaan osaa olla möksäyksen mestari niin tahtoessaan; jos sitä (sen harvan kerran) on joutunut nuhtelemaan, se saattaa "mököttää" hyvän tovin. Hänen Suureudelleen nyt anneta nuhteita (omasta mielestään kun on maailman kiletin). Ehkäpä tämä on sitä pehmeyttä?! Zen myöskin "lukee" ihmisen eleitä ja tunnetiloja hyvin tarkkaan ja käyttäytyy sen mukaan. Pojat tuntuvat tietävän mielentiloista, koska on hyvä aika pieneen riekkumiseen ja koska ollaan sen verran väsyksissä, että paree vaan tulla sylittelemään. Näitä juttuja riittäisi... Katsekontaktista kuitenkin vielä. Koirat eivät luonnostaan pidä silmiin tuijottamisesta, sillä kokevat sen "haasteeksi". Silti Nanne-napero saattaa tuijotella mua silmiin vaikka kuinka ja kauan... Se on tehnyt tätä ihan naperosta asti, eikä se tunnu kokevan sitä mitenkään "haasteeksi". Sille silmiin tuijottelu tuntuu olevan luontaista, ehkäpä me herra Sylivauvan kanssa "haastellaan" sitten toisiamme kokoajan!? ;)

Johan nyt tuli liirumlaarum sepustusta pitkälti. Jos vielä ihan kuulumisiakin.

Neiti Rautavatsa, alias Dea, kärsi menneellä viikolla elämänsä ensimmäisestä ripulista. Yllätys tauti oli, sillä Dealla ei ole ikänä edes löysää kakkaa tullut!? =O Uusista ruuista/nameista jne ei koskaan mitään ongelmaa. Joten olihan se ehkä aikakin kärsiä eka tätä laatua. Alkuviikosta alkoi ripulointi, neiti paastosi omatoimisesti muutaman päivän ajan, jonka aikana sen ruokavalio koostui NutriPlus-geelistä, Canikurista ja elektrolyyttiliuoksesta. Hieman voimia tuntui tauti vievän, sillä lenkeilläkään alkuriekutusten jälkeen ei ollut ihan oma itsensä. Joten neiti on saanut rauhassa lepäillä tautiaan pois, meidän poikain kanssa touhottaessa. Keskiviikkoiltana neiti sitten, ilmeisesti hurjan nälän (oksennellut tyhjää vatsaansa ja vatsa kuristtut ankarasti) ajamana tuli syömään riisilientään. Torstaina maistui jo riisit ja piimätilkka, eikä vatsa mennyt "tuhdimmasta" ruuasta sekaisin, vaan tauti alkoi olla jo voiton puolella. Isäntä ihanasti ilmoitti pe aamuna tuotoksen olleen "semikakkaa"; oikeanlaisessa paketissa, mutta hieman löysää. =D Pe riisit maistui ja illalla tuotanto oli taas normalisoitunut. Tänään tuotanto oli jälleen täydessä vauhdissaan ja neiti saikin aamuisen riisiannoksensa joukkoon hieman napuja. Nyt on sitten neidinkin eka vatsatauti koettuna! Veikkaisin, että metsässä Dea on syönyt jotakin sopimatonta, josta vatsa ärtynyt, sillä tarttuvaa vatsatautia tuskin oli, olishan pojatkin sen muuten saaneet. Nyt peukutellaan, että tauti todella selätetty. Mammailut muuten Dealla hieman laantuneet nyt vatsataudin aikana. Hellyydenkipeä on edelleen, mutta "moon niin raskaana"- esitykset vähentyneet. =) Kiitos Sari tsempityksistä, sä se aina jaksat mun jupinoita kuunnella! =D

Perjantaina tehtiin reissu "neuvolaan", sillä erään pienen miehen 7kk-päivä lähestyy. Nanne ja Putte pääsivät käväisemään kumpainenkin puntarilla. Mä olen jo ajan veikannu, että Zen painaa enemmän kuin Elvis. No.. Elvis painoi 6,6kg (voivoi soon parissa kuussa lihonnu 400g)! =O Ja Nanne... 6,6kg! Joten tasan samassa painossa pojat tällä hetkellä ovat. Zenin viralliset 7kk mitat ovat; 6,6kg painoa ja 35,6cm korkeutta! Se on ottanut jonkun kasvuspurtin, sillä kuukauden takaisiin mittoihin on tullut kiitettävästi lisää. Näin ollen ZemZem on nyt virallisesti laumamme "jätti". ;)

"Jätti" poseeraa


Nanne-naperoisen nassukka


Hyvää viikonloppua kaikille! =)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kavereita ja kehäketkuilua

Viikolla ollaan taas ahkeraan treffailtu kavreita lenkkien merkeissä. Tutut Luca, Saana, Sani, Tipi ja Nuppu ovat toimineet riehutusseurana kolmen koplalle metsissä ja hauskaa on ollut! Me sitten nautitaan noista kaverilenkeistä, ei tarvii nelisteen talsia samoja mettiä. Sitäkin tulee kuitenkin tehtyä ihan riittämiin. =)

Torstaina saatiin vierailulle Dean kasvattajamamma Sari kera mittel Karkin ja collieneiti Venlan. Kahvittelujen jälkeen meidän kolmen kopla lähti esittelemään meidän lenkkimaastojamme vieraille. Kyllä riitti Karkilla ja Venlalla virtaa nuuskutella uusia tuoksuja, tais olla maastot mieleiset. Dea oli hyvin otettu kasvattajamamin visiitistä, tulihan se katsomaan juuri häntä, "niin niin niin raskaana olevaa" kasvattiaan. ;) Valeraskauden oireita diagnosoitiin neidille ja neiti oli sitä mieltä, että hän on nyt jotain todella Tärkeää.. =D

Perjantaina käytiin metsälenkillä poppoon kanssa, jonka jälkeen pakattiin laukut reissua varten. Tyttöjen Seinäjokiturnee alkoikin heti iltapäivästä, kun kävimme hakemassa kylältä kyytiin Satun ja Sanin sekä Ilsen ja Nupun. Kurvailtiin siitä sitten Riksusta vielä poimimaan matkaan Marillan ja Milan ja reissu alkoi. Autolla jyttyytystä neljä tuntia + tunnin ruokis ja perillä oltiin. Selkä huuti armoa pitkästä istumisesta, mutta seura piristi mieltä. =) Hotellimme sijaitsi aivan Seinäjoen keskustassa ja tavarat purettuamme lähdimme pikkuiselle lenkille joen varteen. "Tytöt tahtoo pitää hauskaa"-laulu kuvastaa hyvin neitiporukkamme mielialaa. =D Hauskaa riitti ja neideillä yhteiset leikit ja tohinat oli tyttömäisen hupsuja ja vallattomia. =) Illalla juhlistettiin Sanin komeaa nollavoittoa viimeisimmistä agikisoista ja sen myötä nousua kolmosluokkaan (Hienoa Snippy!); emännät juhlisti kuplajuoman voimalla ja koissut herkkuluiden, Sani tarjos! ;) Yö sujui rauhaisasti, neidit tais olla hieman uuvuksissa pitkästä ajomatkasta ja illan tohinoista. Aamulla sitten pakkailtiin, syötiin ja valmistauduttiin päivän näytelmiin. Lähdettiin ajoissa näyttelypaikalle (joka siis sijaitsi ihan kivenheiton päässä hotellista) tsemppailemaan ekana kehävuorossa olevaa Nuppua. Hienosti Nuppu ketkusikin itsensä issikoiden VSP:ksi! =)Shelttikehän laidalla tavattiin tuttuja kasapäin ja turinaa riitti, katsottavaa myös, jos kehänkulkua malttoi seurata. Dea oli hyyyvin tylsistynyt ja sitä nukutti ja nukutti. Vasta Ilsen antamat paistipalaset sai neitiin todella eloa! =) Neiti olikin sitten kehässä oma täpäkkä itsensä; kovaan ääneen vaati namia, kun palvelu vähän tökki. Sen verran neiti malttoi kuitenkin rauhoittua, että saatiin "virallinen osuus" kunnialla lävitse. Deamaiseen tyyneen tapaansa se antoi kopeloida ja malttoi seistä ja liikkua. Lopullisena tuloksena Nuo EH4 ja kiva arvostelu. Mamma oli iloinen! =) Sani-neiti kävi vielä omasta luokastaan pokkaamassa Avo Eri3 tuloksen ja siihen oli hyvä päätellä poppoomme reissua Seinäjoella! =) Takaisin ajeltiin hieman väsyneinä, mutta onnellisina. Eikä mikään voita kotiinpaluuta; niin kiva kun se reissussa onkin olla, on se moninkertainen ilo palata kotiin! Ainakin jos siellä odottelee kaksi ihanaista pippurisilmää.. =) (Ja tietty se isäntäkin) =D Suurkiitos Satu, Ilse, Marilla ja tytöt kivasta tourneesta Seinäjoelle! =D Ens vuonna sit uusikin uusin metkuin... ;)

Kotona ehdittiin pikaiset yöunet nuunutella ennen seuraavia koitoksia. Aamusta ehdittiin tehdä metsälenkki kolmen koplan kera ja sitten jo taas kaartoi tuttu Suzuki pihaamme, ratissa Satu ja apparina Tipi. =D Suuntasimme pentunäyttelyyn Lahteen. Matka tuntui ihanan nopsalta, kun vertasi Seinäjoelle ajelua ja tuossa tuokiossa olimmekin jo perillä. Parkkihalli oli luksusta verrattuna Kotkan halliin; lämmin, ei-niin-kaikuva, eikä tällä kertaa edes pölyt/hiekat pöllynneet siellä. =D Rampilla lapset tuumas mikä tää juttu on, mutta haliin päästyään ne aloitti tutut Nappisten tujuumisleikit. =) Paria korvan heilautusta haukkumisille kummepaa ei Zen tehnyt. Mammaa komennettiin namitarjoiluissa senkin eestä. Poikapennut alkoi ja Zen oli ihan eri maata kuin viimeksi; nyt se temputteli ja oli pirtsakka. Pöytäily Zeniltä sujui hienosti; hampaat annettiin katsoa, samoin roplata pallit ja kulmaukset ja turkit ja.. Ei peruutellut tai istunut. Liikkuminenkin sujui kivasti (tahtoi osittain mennä hieman tokoseuraamiseksi). =) Seisottaessa tuomarin pöydän edessä tuli tuomari varta vasten kumartelemaan koiran suuntaan, Zen väisti viereeni. Zen palasi takaisin eteeni ja tuomari teki saman "kokeen" uudelleen, Zen väisti. Tämän johdosta tuomari katsoi Zenin olevan "liian varautunut tuomarin suhteen". Hieman kummastutti tämä "testaaminen", sillä kaikkia pentuja ei "testailtu". Osa toki selvästi kieppusi jo pöydällä, liekö siksi, en tiedä. Ei tainnut kyllä muutenkaan poika olla tuomarille kovin mieleen. Eipä tainnut olla koko ryhmä; sanoi, että on "aika epätoivoinen luokka", kun yhdellä kivespuutos, yksi väisti, yhdellä vääräasentoiset hampaat. Vsp-pentua ei siis koskaan tässä näyttelyssä valittu. =) Ihan kiva arvostelu kuitenkin saatiin, tuloksena Pek2 ja todella hyvä mieli jäi kokemuksena! =D Paaaaljon parempi kuin Kotkasta! =D Sisko-Tii kävi sitten vielä keikistelemässä itsensä upeasti narttupentujen kolmoseksi. Hieno sisko! =D Kiva reissu, jonka jälkeen Zen pääsi vielä sisko-Tiin kanssa riekkumaan (jesta että ne vaan jaksaakin ja jaksaakin), kun mamma sai akupiikit kehoonsa. Huh, että sen jälkeen osaakin väsyttää. Nyt iltatohinat koko lauman kanssa suoritettu, joten oiskos aika pötkähtää sohvalle töllötintä vahtimaan! =D

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! =D

lauantai 17. lokakuuta 2009

Yokotai-treffit ja minuuttipeli...

Tänään oltiin treffailemassa Kylmälässä, Dean lapsuudenkodissa, Yokotai-porukkaa ja toki paikalle oli muutama muukin sessunen tullut. Paikalla olivat Mirja ja Mocca-mamma, Satu kera Nati-mamman ja Java-pojan (ex Enska-penska), Päivi Minnin kanssa sekä Satu ja lapset mukanaan Peppi ja Cindy -tyttöset. Populaa oli siis kiitettävästi päässyt reffeille. =D Alkuun nautittiin pullakahvit koirien tohistellessa ja kerjäillessä herkkupaloja, jonka jälkeen siirryttiin ulkotiloihin kuvailemaan ja antamaan pienten virrakkaiden toteuttaa itseään siinä minkä parhaiten osaavat, eli leikkiessä ja kirmaillessa. Tässä muutama Tuomelan Sadun ottama kuva tohinoista.

Pentu-Java ja Mussu-Elvari


Yokotai-tyttöjä; Minni, Dea ja Mocca


Macho-man Zen ;)


Meidän Zen oli vallan mahdoton päiväisillä treffeillä. Se tais kirjaimellisesti ottaa nämä "treffit", sillä siitä saakka kun Nati "The mamma" pärähti pihaan, oli pienen pojan pää aivan sekaisin! Siitä Nati tuoksui vallan taivaalliselle ja Natin hurmaavaa tuoksua piti seurata ja seurata... Yrittipä jopa astua, johon Nati-mammanen oikeutetusti sanoi "pahan sanan". Vaan siitäkös se Zen innostui; astetta haastavampi nainen, wau! Näytti poika tuumaavan... Uskoi sentään naisen komentoa ja hetkeksi hellitti hurmurin elkeensä, kunnes... Se bongasi arvon rouvan Mocan, joka tuoksui Zenistä lähes yhtä hyvälle kuin Nati ja siitä lähti Mocan iskuyritykset. Piti vähän leikkiä ja liehitellä, kovempaa komentaa, jos ei naiset meinanneet tajuta. Moccaakin ois voinnu koittaa astua, mutta herrasmiehenä vähän sivussa vaan harjoitteli "muuveja". Mä nauroin, et jos Zen ois ihminen, niin sillä ois salettiin nahkarotsi ja motskari, jolla se pärräis likkojen kotitalon eessä yrittäen saada huomiota; mitä kovemmat äänet pärrässä, sen parempi. Se mitään kukkasia ja suklaata veis (paitti mammalle). =D Onneks tytöt ymmärsi "nuoren kollin" intoa ja antoivat sen yrittää liehitellä, lähtipä Mocca mukaan leikkeihin ja Nati-nanneroisen kanssakin juoksuleikit mettässä maittoivat.. Oikee Don Juan tuo Zen! =D

Tosiaan kahvittelujen ja pihahetken jälkeen suunnattiin lenkille Kauhalan ulkoilualueelle, jossa seuraava parituntinen vierähti mukavasti. Tuomelan Satu toimi mettikössä oppaana ja taasen saatiin tutustua uusiin kivoihin ulkoilumaastoihin. Koirat juoksi ja juoksi ja leikki ja leikki. Onnellisilta vaikuttivat reissun jälkeen. =) Tässä muutamat Tuomelan Satun ottamat kuvat lenkiltä. Kiitos Sari treffien järkkäämisestä (taasen) ja kiitos kaikille mukanaolleille ja extrat Satulle, meidän oppaalle ja kuvaajalle ja ihanan pennuntuoksun mukanaan tuojalle! =)

Zen, Dea ja Elvis Kauhalan maisemissa


Kauniit tyttöset Dea ja Nati poseeraamassa rinta rinnan


Neenu-nuunu niin täpsykkänä poseeraamassa


Unohdimpa sitten viime kuulumisissa kertoa meidän minuuttipelistä... Tein noille mettässä yks päivä inkkarin lailla katoamistempun, kun koko kolmen kopla lähti nuuskumaan teille tietämättömille (no oli ne oikeesti kyl näkyvissä) jotakin, mahdollisesti jotain todella yökkiä mitä en edes halua tietää... =/ Saatui olemaan lähistöllä suuri kivi, jonka taakse menin sitten odottelemaan, koska mahtaa kolmen kopla huomata mamman "katoamisen". Laskin... Pääsin 15 sekuntiin, kun eka kuononpää vilisti luokseni, Zen. Namia naamaan kullannupulle ja istutin sen viereeni syömään "palkkioherkkuja" ja laskin... Kakskytviis... Toinen kuono, Elvari. Murusille namia lisää naamaan "palkkioksi" tarkkaavaisuudesta. Ja laskin... Ja laskin... Ja laskin... Aika kului, kurkin kiven takaa mitä ihmettä se neiti Nuunu siellä puuhaa ja edelleen se samaa kohtaa haisteli ja haisteli (mahtoiko maistellakin) vailla yhtään vilkausta missä lauma on, vailla mitään kiirettä. Sekosin laskuissa ja me odoteltiin poikain kanssa... Vihdoin ja viimein (tuntui piiiitkältä ajalta) neiti viilettää tuulispäänä kiven ohitse pitkin polkua etsien katseellaan meitä. Elvis pääsi sitten lähtemään "hakemaan" Deaa ja voi neidin riemua (oisko ollu häivähdys huolta ja paniikkia ilmeessä) kun se näki meidät. Ajattelin, että eiköhän se Nuunu nyt pidä meitä vähän tarkkaavaisemmin silmällä ja eikö mitä... Seuraavassa polun mutkassa se on taas nuuskumassa "omissa maailmoissaan" jotakin mieleeeettömän hyvää hajua, vailla mitään kiirettä... Huoh..Synnyttäis nyt ne haamuvaavinsa jo... =) Meidän prinsessa! Kyllä me naiset osataan olla! =D Sellaista minuuttipeliä meillä.