Toinen kipsivaihtokeikka + muuta läpinää

Eilen 27.9.13 Majn kontrollikäynti ell Joutsenen luona Nummelan Vihtivetissä:
"Toinen lastan vaihto ja tikkien poisto. Majn luksoiva pinnallinen koukistaja on ommeltu oikeasta jalasta 10.9.13 Jokikunnalla. Jalka siisti, käyttää sitä hyvin. Jos lasta kastuu, valuu tai alkaa vaivata, tulee se vaihtaa samana päivänä. Seuraava aika lastan vaihtoon varattu keskiviikolle 9.10.13. Edelleen lepo. Rauhallista jatkoa Majlle!"

Maj ei harmikseen tai onnekseen saanut perjantaipöhniä rauhoittavilla, vaan toimenpiteet suoritettiin sen ollessa hereillä ja selvinpäin. Ell kyseli miten on sujunut ja kerroin, että kohtalaisen hyvin on mennyt. Pientä tylsistymistä ja protestia aina aika ajoin aitauksesta kuuluu, mutta pääosin toipilas on ollut erinomaisen kiltti. Ell mukaan myöskään se ajoittainen ryskääminen aitauksessa lelujen kanssa ei ole vahingollista (siksi kipsi on jalassa suojana), pahempaa kuulemma olisi jos Maj saisi kipsin irti, hyppäisi ikkunasta ulos ja lähtisi kylille rilluttelemaan. ;) Ehkä pulu nyt vielä sentään malttaa purkaa energiaansa ihan aitauksessaan vaan. =D Ja aina, kun en ole vahtimassa, niin neidillä on kauluri päässä, ettei pääse kipsiä jäpeltämään. Muru antaa kaulurin laittaa niin nätisti, työntää päätä siitä itse sisään. Ei kyllä kuitenkaan tykkää, sillä häntä liekkuu sen verran. Raasu <3 Jalka oli onneksi siisti; vähän nirhaumaa haavateipeistä oli, mutta ei varsinaisia haavoja. Toivotaan, ettei kipsi liiku ja ärsytä jalkaa, jolloin haavoja pääsee syntymään. Koska jalka oli siisti ja kipsi pysynyt hyvin, niin seuraava kpsinvaihtoaika on vasta 12pvän päästä. Jos kaikki menee hyvin, niin se saattaa olla sitten viimeinen kipsinvaihto ennen kipsin poistoa. Toivotaan, että toipuminen jatkuu kuten on alkanutkin. Maj Pesonen - kiltti pieni toipilas

Nauroin kasvattajalle, että eihän siinä pitänyt kuin mennä yksi koipi, että alan opettaa jotakin neidille. ;) Ollaan nyt harjoiteltu kosketuskepin käyttöä. Hienosti neitin sen hoksannut. Vielä kun keksisi miten hyödyntää sitä nyt toipilasaikana. Sillä pystyy opettamaan paljon erilaisia liikkeitä kuten sivulletuloa, peruuttamista, haltuunottoa jne, mutta täällä aitauksessa se nyt on vähän hankalaa, joten ollaan vaan treenattu sitä koskettamista sekä pään kääntöä molemmille sivuille. Pesosella on onneksi tosi kivasti keskittymiskykyä ja vaikka sen kanssa ei paljoa ole mitään opeteltu, on sillä intoa yrittää keksiä mitä se mami seuraavaksi haluaisikaan. Suoraan sanottuna, mä olen nauttinut suunnattomasti näistä kahdenkeskisistä treenaushetkistä, hauskaa nähdä vähän erilaista, rauhallisempaa puolta pikku villikosta. =)

Nanen kanssa mölliteltiin taas agitreeneissä torstaina. Se jukravie osaa ne kepit, minä en. ;) No treenaus jatkukoon. Kovin on äijä ollut kuulolla viimeisen kuukauden treeneissä, liekö oikeasti vaistonnut, että nyt piristetään mamia olemalla kilttiä ja kuuliaista?! Napsu <3 Ensi viikolla kuun vaihtuessa koittaa taas kuukausittaiset punnitukset. Saas nähdä miten on Dealla paino tippunut vai onko edes... Maj on nyt toipilasaikanaan lihonnut parisataa grammaa, mikä nyt onneksi vielä ei kovin paljoa ole, onneksi on luonnostaan hoikkaa sorttia. Aamu- ja iltaruoka-annoksia olen kontrolloinut, mutta toki temputus- ja aktivointinamit lisäävät sitä päivittäin saatua ravinnon määrää. "All for one and one for all" <3

Muutenpa täällä on elelty ihan sykyistä arkea. Koirakavereitakin piipahti Majta tervehtimässä ja voi sitä neidin harmituksen määrää, kun ei päässyt kavereiden kanssa leikkimään. Aitauksen rakosista joutuivat vaan nuuskimaan ja komentelemaan toisiaan. No, tässä kun rauhakseen toivutaan, niin sitten pääsee taas koko rykmentti tohistelemaan keskenään.

PikkuMyy-kuosi vaihtui syksyisen pirteään pallokuosiin ;) Tyylikäs Petonen


Pakko laittaa vielä tämä kasvattajan mulle laittama kuva, joka piristi yhtä päivääni iloisesti. =) Kuvassa MajLis Petonen 4viikkoa, seisomiskuvan yritystä. ;) On niin tunnistettavissa, nykyään vaan on pari senttiä ja kiloa enemmän sekä muutama nuotti lisää, muuten on ihan Majta <3 Kuva Jari Alanen

Nämä bloggerin rivinvaihdot ja kappalejaot eivät taaskaan toimi, mutt en jaksa alkaa sitä pähkäilemään. =)

Kuulumisia ja pääntuuletustreenejä

Toipilaalta terveisiä; kaikki hyvin valtakunnassaan! Hienosti on uusi arki sujunut kaikkinensa. Hieman erikoisjärjestelyjä se on vaatinut, mutta hyvin ollaan saatu arki kulkemaan. Majkin on sopeutunut hyvin tilapäiseen eloonsa häkissä ja aitauksessa. Vaan kovin liikuttavaa on, kun se pääsee nokatusten isojen kanssa, esim. sohvalle syliin istumaan. Taitaa eniten Maj kaivata isojen kurmuuttamista. =) Maj nauttii yksikseenkin touhuilusta aitauksessa aktivointilelujen ja pehmolelujensa kanssa, mutta parasta on kun menee neidin seuraksi aitaukseen, voi mitkä hännänhuiskutukset siltä saa. <3 Ulkona se pääsee käymään edelleen vain sen verran, että saa tarpeet tehtyä ja vähän ihmeteltyä maailmanmenoa. On se päässyt muutamia kertoja sylkkykyydissä kiertämään lähikorttelin/kortteleita. Se on näillä sylkkykävelyillä kuin pieni ragdoll, niin rento ja letkee. Se kantoliina ei ajoittain tuntuisi ollenkaan pahalta ajatukselta. Majlla on astetta päheempi Muumilaakson hahmot-liimaside ;)

Aktviointilelut on pop!


Törppö ei olekaan niin pop! =)


Maj käyttää leikattua jalkaa edelleen hyvin ja kipsi on saanut olla rauhassa. Kovasti meno tahtoisi välillä äityä aitauksen puolella liian vallattomaksi, jolloin olen neidin ottanut jäähylle syliin. Nopeasti aina rauhoittuu ja jatkaa menoa maltillisemmin. Alkuun 6-8 viikkoa kuulosti järjettömän pitkältä ajalta pitää neitiä aloillaan, mutta johan siitä on kohta kaksi viikkoa kulunut, joten eiköhän ne loputkin suju ihan yhtä hyvin. Ensi viikolla perjantaina siis kontrolli, kipsinvaihto ja tikkienpoisto.

Ja jottei aina nämä kirjoituket mene täysin Maj-painotteisiksi, niin vähän isojenkin kuulumisia. Dean laihdutusprojekti on edelleen voimissaan, tosin tämä Majn toipumisprojekti on sitä hieman hankaloittanut. Pitkille lenkeille isot pääsevät päivittäin, mutta ajallisista syistä isojen aamulenkit ovat puolet normaalista. Viikonloppuna ollaan otettu vahinkoa kiinni, kun olen saanut Majlle jonkin kaitsijan ja ollaan päästy tekemään pari pitkää metsälenkkiä. Dea on innostunut vallan juoksentelemaan entiseen malliin. Eiköhän ne kilot siitä karisemaan lähde. Eikä sitä ylimääräistä nyt Niin paljoa ole. =)

Aina kun sanoin että Dean kanssa samaan aikaan en toista narttua taloon ota, koska Dea on semmoinen komeljanttari; kuinka väärässä olinkaan. Dea on mitä hellin isosisko nytkin Majlle. Heti kun pääsee Majn läheisyyteen, Dea pesee Majn naaman ja hoivaa tätä. Maj ei aina näistä hellyydenosoituksista niin piittaisi. Lisäksi tytöt ovat olleet parhaat kirmauskaverit metsässä, varmaan eniten näistä leikkivät keskenään yhdessä.

Isot metsälenkillä


Nanen kanssa ollaan käyty tuulettamassa päätä viikoittaisissa agitreeneissä. Hallikausi alkoi siis taas muutama viikko sitten. Nane on varmaan vaistonnut, että nyt on väärä hetki sikailla ja se onkin toiminut upeasti. Pikku muru <3 Ollaan saatu ilotella ja hyvä fiilis on ollut joka kerta treenien jälkeen. Niillä jaksaa taas etiäpäin. Edistytty ollaan mm. kontakteiden harjoittelussa, kepeillä ja mamikin on alkanut löytää oikeita koordinaatteja radalla. ;) Nane tosin nyt mun mokiani ei tiedä. Hauskaa aina huomaa miten palasia loksahtelee paikoilleen. =) Vielä kontakteilla on namialusta käytössä ja keinulla haluan valmentajan tulevan vielä himmaamaan. Kepeillä palkkaan aina ennekuin jatkamme rataa. Möllijuttuja mennään, tää mami kun tarvii hieman enempi aikaa asioiden sisäistämiseen ;) Tällaista suhattiin viime kerralla

Eilen isojen kanssa iltalenkillä ollessamme aurinko alkoi painua mailleen ja siivilöityi kauniisti puiden lomasta. Sitä katsellessa mulla tuli hyvin vahva tunne, että Elvis on lähellä. <3 Itkuhan siinä pääsi. Kohta vuosi kulunut pienen miehen poismenosta ja aina vaan yhtälailla kurkkuun nousee pala Elkkua ajatellessa. Eipä ole vieläkään päivää kulunut, etteikö ajatuksissa olisi ollut. Tulee hetkiä, tilanteita, jotka muistuttavat jostakin menneestä. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Vaikkei enää luonamme olekaan, niin ajatuksissa ja sydämessä aina kuitenkin.