Kuvapostia

Kun on nääpiö talossa, ei ehdi/jaksa/muista bloggailla kaikkea mitä on tehty ja nähty. Arkea ollaan eletty kaksikon ja Majn kanssa. Normi arjesta poiketen ollaan kylläkin tehty enempi remmilenkkejä kylillä ja hyvä ettei juostu toisia koirakoita kiinni, jotta päästäisiin ohittelemaan jne. Tämä siis ei kuulu normisti tyyliimme. ;)Vieraita on käynyt meillä ja me olemme käyneet vieraisilla. Viime viikolla Maj kävi jopa kynttiläkutsuilla. ;)Agilitykisojakin kävimme tiirailemassa Majn kanssa, hienosti Maj handlasi itsensä metakan keskellä. Majsta kaikista parasta on ihmiset; niille heilutellaan vimmatusti häntää ja joskus voi oikein lukea harmituksen Majn ilmeestä, kun ohikulkevat ihmiset ei jääkään rapsuttelemaan. Onneksi kuitenkin pentu vetää osaa ihmisistä magneetin lailla puoleensa ja Maj on saanutkin useita mukavia ihmiskontakteja osakseen. Mitään ei juurikaan olla Majn kanssa vielä treenattu sen enempää. Istua neiti jo osaa ja ottaa kontaktia. Siinähän sitä riittämiin pienelle nääpiölle. =) Päivät kuluvat leikkiessä ja lenkkeillessä, tutustuessa arkisiin juttuihin.

Mitään ei pitänyt taaskaan jaaritella, iskeä vaan kuvia kehiin, mutta tulihan tota alustusta tossa muutaman sanan verran.Tässä nyt sitten sitä kuvapostia.

Dea on hyväksynyt Majn täysin osaksi laumaa. Yhteiset leikit on löydetty.


Nane on niin kärsivällinen lilliputin kanssa. Se antaa Majn riekkua ja roikkua korvissa ja turkissa.


Välillä kaksoset pääsevät omiin suosikkipuuhiinsa ilman perässä riekkuvaa, terävänököhampaista paholaista.


Joskus se uni tulee virrakkaimmallekin. Dea valvoo lilliputin unta.


Lilliputti liekuttaa enolle kaksosten odottaessa lumisotaa jatkuvaksi.


Nane on onnellinen mies


Lilliputti-Maj poseeraa lenkin päätteeksi


Kaksoset välissään nääpiölilliputti


Dea niin tärkeänä esittää bravuuritemppuaan <3

Nappulavaaran kasvatit Nane ja Maj


Lambi ja Maj


Freewebsin sivut ovat tökkineet jo pidemmän aikaa, joten tästä lähin näyttely ym. tulokset päivitän tänne bloggeriin jokaisen koiran omalle sivulle. Oikeasta reunasta kuvia klikkaamalla pääsee jokaisen omalle sivulle. Vanhat kotisivut jääkööt voimaan niin kauaksi, kunnes freewebs meidät sieltä ulos heivaa. Aikanaanhan ne sivut perustin Elvikselle ja siellä toimi myös blogi, kunnes kuvalimitit täyttyivät (ja sehän kävi nopeasti se). Kaikki bloggaukset sieltä ovat itselläni tallessa, joskus niitä varmasti haluaa vielä lukea ja muistella.

Sanotaan, että itku helpottaa oloa. Ei pidä aina paikkaansa. Usein sitä huomaa kyyneleiden valuvan poskilla jo ennen kuin ehdit edes asiaa ajatella ja kurkkua kuristaa. Se tunne tulee niin yhtäkkiä. Se puuduttaa. Ehkä joskus, ehkä ajan kanssa... Mutta ei nyt, ei vielä... On vaan niin kova ikävä.

Tässä nätti runo, jonka ystävä laittoi. Ja kuvassa Elvis niin iloinen ja onnellisen näköinen.


”Aina kun jotain häviää
aina jotain jäljelle jää,
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää…” <3