perjantai 23. huhtikuuta 2010

Elvari silmätarkissa, lisäksi hieman arkista pohdintaa...

Aloitetaan iloisella uutisella! =D Elvis kävi 22.4 silmäjoukkarissa Nurmijärvellä, ell Sari Jalomäen tutkittavana. Ei tullut ylläreitä. Elviksellä molemmissa silmissä yksi ripsi (distichiasis), jotka ell nyppäsi pois. Toinen oli jotenkin ilkeässä kulmassa ja lienee ärsyttänyt silmää vuotamaan jonkinverran. Toivottavasti eivät enää palaa kiusaamaan. Oikeassa silmässä oli myös pienen pieni ppm-rihmasto(sidekudos- ja verisuonijäänteitä) näkyvissä. Ell mukaan tämä ei koiran kannalta merkitse mitään. Lisäksi vasemman silmän yläkyynelkanava on hyvin hyvin kapea tai sitä ei ole lainkaan, tämä ei myöskään koiran kannalta anna aihetta huoleen, on kuulemma melko yleistä. Alakyynelkanava oli normaali ja toimiva ja sillä kuulemma pärjää vallan mainiosti. Täytyy taasen kehaista mun pientä miestä, kun se oli niin reipas pikku potilas! Odotustilassa vilisti karvakavereita ja Elvis intopiukeena tervehti iloisesti häntää huiskuttaen kaikkia. Väen vähetessä paikalta, se könys mamman syliin nukkumaan ja odottamaan vuoroaan. Omalla vuorollaan se oli mallikelpoinen koiruus; nökötti pöydällä nakkipalkan toivossa, välillä tassua tarjoten. ;) Tutkimus ei ollut mieleen (ilmeestä näki), mutta hyvin kiltisti se antoi silmät tutkia ja ripset nypätä pois. Lopuksi, mamman keskustellessa ell kanssa, se pisti makuulteen pöydälle. Unet ois maittanu jopa siinä. Elvis on niin kiltti ja kultainen <3

Kiltistä pojasta meidän neiti Haahuun. ;) Kaikista jonnekin kaukaisuuteen lähetetyistä toiveista huolimatta, sillä taitaa nyt kuitenkin taas pukata valeraskaus päälle. Se on viimesen viikon välillä haahunnut menemään hyyyyvin raskaan oloisesti, välillä saaden virtapiikkejä ja ollen ettei mitään. Ruoka maittaa tai ei, riippuu neidin tuuliviiren lailla käyvästä mielestä. Naisetnaiset.. ;) Lenkeillä neiti saattaa jäädä ihastelemaan milloin mitäkin, huudettaessa katsoo, muttei tee elettäkään liikkuakseen ihastelupaikaltaan. Namipussia vilauttamalla useimmiten saa lopulta huomion ja toisinaan neidin luoksetulo on salamaakin nopeampi. Meillä oli suunnitelmana leikkauttaa Dea tänä keväänä, mutta suunnitelman vaihtuessa neidin leikkaus todennäköisesti siirtyy ensi syksyyn tai seuraavaan kevättalveen. Hoitopaikkavaraus isännän mummin luokse on jo varmistettu. Siellä suunnalla kovin odotellaan jo syksyä, että saisi mummi prinsessan jälleen hoteisiinsa. Neiti hurmasi kiltteydellään mummin totaalisesti ja hoitopaikkalupaus on voimassa niin kauan, kun elämäntilanne antaa myöden neidin ottaa hoiviinsa.

Prinsessakin on taas sitten pentuaikojen innostunut poseeraamaan oikein urakalla


Prinsessa neitimme


Neiti HuuhaaInnanen


Tarkoituksena oli siis terveystarkastusten yhteydessä, samalla rauhoitus/nukutus kerralla, steriloida neiti. Missään ell-asemalla eivät kuitenkaan joukkarin yhteydessä suostuneet leikkausta suorittamaan. Perhepalaverin tuloksena oli, että kuvataan nyt ja leikataan myöhemmin. Zenin kasvattajamamma hoiti ja varasi joukkarin Zenin pentuesisaruksille + Dealle, Sanille ja Nuulle Mevetiin 12.5. Tällöin siis meidänkin "kaksoset" pääsevät syynättäväksi, hoppas et kaikki on hyvin!

Meidän lauma on kehittynyt ja tää mamma on älyttömän ylpeä siitä. Kilttejähän nuo kaikki ovat perusluonteeltaan, mutta joitakin pieniä juttuja, kuten remmissä huutelua on esiintynyt joskus. Elvis nyt on semmoinen sosiaalinuppunen, ettei sen ole ikään tarvinnu kelleen tulostaan/mahtavuudestaan ilmoitella. Sillä korkeintaan alkaa häntä väpättämään remmilenkillä, kun vastaan tulee saman lajin edustajia. Dea ja Zen sitävastoin pennusta asti on tykänneet kailottaa joillekin vastaantulijoille, että täältä minä suuri ja mahtava sheltti saavun. Joskus yritin seurata, onko huutelua vain joillekin tietyille, kuten isoille/pienille, tummille/vaaleille koirille, mutta ei. En tiedä millä perustein ne valkkaa ne, joita tervehtiä haukulla! Ainoastaan sen huomasin, että jos vastaantulija oli myös vuh-kannalla, sanottiin vuh-takaisin, ei väliä koosta tai väristä. Vaan nyt... Edelleen jotkut saavat rehentely-vaihteen päälle meidän mustiaisissa (saman rapun koirat on aika pop), mutta pääsääntöisesti toiset koirat ohitetaan uteliain katsein ja peräännuuhkaisuin. Ja arvatkaas; mä en tee Mitään, kun muita tulee vastaan. En tiedä, olenko mä kuitenkin omalla käytökselläni, vaikkakin alitajuisella, psyykannut noita puolustuskannalle (hihna kiristyy vähän, kävely nopeutuu)?! Nyt kun näen vastaantulevan koirakon, mä en tee mitään, en sano mitään ja kas, koirat ohitetaan kauniisti! Perään pitää nuuskaista ja seuraava puska merkata tarkasti, mutta tulijalle ei tarvitse muutoin pitää mitään ääntä itsestään. Tää mami on ollu niin rinta rottingilla!!! =D Metsässä ilmoittamattomuus-sääntöön löytyy tosin poikkeus, siellä sitä ääntä käyttävät muutenkin aikas reilusti, joten vastaantulijatkin ilmoitetaan usein haukulla ja kyttäyksellä. Tämä tosin helpottaa mun jobiani, aina kun mä en ehdi huomata kaikkea mitkä noi on bonganneet jo aikaa sitten. =D

Mä olen tässä odotellut herra junnukaisen aka Zenin "korvattomuus"-vaihetta, ei vaan ole näkynyt vielä. Tosin ei sillä sellaista ollut pentunakaan. Elvarilla ja Dealla sen sijaan kuulossa tuppaa olemaan valikoinnin vikaa toisinaan. ;) Nanne on se, joka ensimmäisenä jättää metsässä kivat (usein kielletyt) hajut/maut rauhaan ja laukkaa mamman luokse. Se on semmonen tosimammanpoika. Kasvattajansa musta sen hyvin ilmaisi, Zen on "nöyrä" koira. Sillä ei dominanssia ole juurikaan, eikä itsepäisyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Zen olisi jotenkin tossukka, ehei, kyllä se osaa omaansa vaatia, jos niikseen tulee. Useimmiten kova kompuutus käy mm. leikkikavereille sekä rapsutuksia ja ruoan tuloa hoputellessa. Elvarilla, kullannuppusellani, kiltteydestään huolimatta, on joskus omat metkut ja ketkut ja sillä on pontta olla tulematta luokse ekalla käskyllä, jos niikseen tulee. Ja neiti Dea... Meidän natku... Se jos joku näistä, omaa oman tahdon, Tosi Narttu kun on! =D Kaikilla kolmella oma tyylinsä, yhdenkään luonteesta en palaakaan antais pois. <3 Ne on perfecto juuri sellaisina kuin ovat!

Pilvisen aamulenkin antia, Elvis-poika


Nantukainen odottaa kärsvällisesti keppiä heitettäväksi ;)


Neena-muru vahtii metsän elämää


Muistaa se neiti valeraskaudesta huolimattakin miten juostaan ja lujaa


Nane ja "Njams" aarre


Semmottia. Nyt nää jatkaa viikonlopun viettoa. Heipsukeipsun!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Viikonlopun antia

Viikonloppu sujui vakikaavalla; lenkkiä, rallytokoa ja agilitya...

Yokotai-poppoota kokoontui lauantai aamupäivällä tänne meidän perifeeriaan lenkin merkeissä. Sari ja Perttu kera mitteleiden Chilin ja Tacon sekä Satu kera Natin ja Javan. Reipas liki kolmituntinen saatiin kulutettua Kiljavan metsää samoillessa. Kaverit vilisti menemään onnesta soikeena. Zen yritti taas hienovaraisesti Nati rakkauspakkaustaan liehitellä ja Natihan kilttinä tyttönä antoi pojan hääräillä mielinmäärin ympärillään. Kun Nati-mamma ei lämmennyt liehittelyille, Zen siirtyi poikaansa Javaan, jonka kanssa muutamat railakkaar juoksuhippaset saivat aikaiseksi. Aamulenkki + Yokotai-lenkki sai meidänkin poppoon aloilleen hetkeksi aikaa ja kämpässä vallitsi ihana rauha. Kiitos Sari, Satu ja Perttu + karvatassut reippailuseurasta! =D
Täältä löytyy mamin ottamia kuvia lenkistä ja täällä Sadun ottamia kuvia touhun tiimellyksestä. Muutaman foto lenkiltä alla.

Java, Dea ja Nati poseeraamassa kivellä Kuva Satu Tuomela


Dea ja Nati täpäköinä odottamassa äksöniä Kuva Satu Tuomela


Kaks toopelia tervehtii; Taco ja Elvis


Nantsu äksöndeeraamassa


Dea elementissään; hippasen hönö, hippasen ilonen


Hetken huilimisen jälkeen oli viikon rallytokoerän vuoro. Tällä kertaa matkaani Konalan kujille nappasin Mister TöyhtöHyypiön aka Elviksen. Eikä töyhtö meitä pettänyt tälläkään kertaa, vaan iloisesti liehui koko tunnin ja vähän päällekin. ;) Tällä kertaa olikin varsinaiset tehotreenit, sillä harjoituksiin meidän lisäksemme olivat saapuneet vain Minni-bokseri ja Ässä-irlis. Rataa ehdimme suorittelemaan moneen kertaan, eikä Elvis edes vässähtänyt, vaikka takana oli reipas aamupäivä ulkoilmassa. Se on se nakin mahti niin valtava! Elviksen kanssa rataa tehdään ilolla, joka liike ei tule ehkä millilleen eikä ees sentilleen suoritettua, mutta kivaa meillä on! Asia mihin olen koittanut Elviksen kanssa kiinnittää huomiota, on sen intohaukkuminen. Radalle ei lähdetä, ennenkuin täyshiljaisuus tavoittaa tajuntani. Ja malttaahan tuo olla hiljaa, kun tietää mikä palkaksi koittaa. Aina pitää kuitenkin oman vuoron tullessa ihanvaanvähän ilmoittaa et "jippiaijeeeee!". =D Kivat tehotreenit ja kaupan päälle Elvari sai vielä olla king of the house, ainoana uroksena kun oli treeneissä. Sen mielestä Ässä oli edelleen aivan mahtavan hurmaava BigLady! ;)

Tänään Elvari jäikin kotivahdiksi mamin ja "kaksosten" suunnatessa kohti Juvanmalmia ja agilitytreenejä. Matkalta mukaan napattiin vielä Satu ja Tiipataa. Oltiinkin tällä kertaa ihan viidestään treenailemassa. Otettiin vanhaa tuttua rataa muutaman harkkakerran takaa. Eli tämä sama rata, jonka Kajsa ja Tero meille teki pari kertaa sitten.



Alkupätkän 1-5 molemmat teki hirmuisen hyvin ja mä sain molemmat ohjattua ihan kivasti. Mä vaan en mitenkään meinannut kerkiä/osannut kutoselle onnistuneesti. Muutamia kertoja kokeiltiin eri versioilla ja jokusen kerran saatiin onnistuneesti suoritettua. Loppupätkää otettiin itsenäisen etenemisen kannalta ja kivasti sujui namikupin houkuttelemana. Zenillä ja Dealla molemmilla intoa riitti ja ne jaksoi reippaasti päälle tunnin treenit repäistä kunniakkaasti läpi. Lopuksi vielä kokeiltiin uutena esteenä rengasta muutamia kertoja, tyylillä nakki renkaasta läpi ja koira perästä. KIvasti meni rengastelut. Ihan viimeiseksi otettiin keinun alastulolla oloa ja keinun pientä liikutusta. Eivät ole ihmismammaansa tulleet, kun korkeat paikat ei tuota välitöntä huimausta. ;) Kiitos Satu ja Bíbí kivoista treeneistä! =D

Sadun kanssa käytiin torstaina montulla ottamassa muutamia 1vee kuvia nappissisaruksista. Zenistäkin onnistuttiin saamaan hieman edustavampia nassukuvia (joissa ei siis kuolaa kauluksessa ja hiekkaa nenussa). ;)

Nanea naurattaa..


Nantusen komiaa sivuprofiilia


Nantunen malttoi poseerata


Mun ehdoton feivöritti kuva Nantusesta. Se VUH kuulu ihan heti kuvanoton jälkeen.. ;)


Kolmen kelmin kopla


1vee sisarukset Tipi ja Zen


Loput kuvista löytyy täältä.

Meillä ollaan tällä hetkellä hyvin hyvin väsyneitä. Aamusta oltiin lenkillä Marillan, Sadun ja viiden tyttökarvatassun kanssa, jonka jälkeen agiliideltiin, jonka jälkeen vastaanotettiin Chez Elvarilaan pieni ihmismies, Matias 9kk. Matiaksen puuhia piti vahtia silmät kovana ja ihmetellä sen kummia kurluutuksia ja kiekauksia. Suukkoja uskalsivat antaa päälaelle ja pieniin kätösiin, sitten totesivat parhaaksi mennä hieman sivummalle katselemaan pikku miehen puuhia. Rankkaa on paimenkoiran elämä. =D

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!