Kiltistä pojasta meidän neiti Haahuun. ;) Kaikista jonnekin kaukaisuuteen lähetetyistä toiveista huolimatta, sillä taitaa nyt kuitenkin taas pukata valeraskaus päälle. Se on viimesen viikon välillä haahunnut menemään hyyyyvin raskaan oloisesti, välillä saaden virtapiikkejä ja ollen ettei mitään. Ruoka maittaa tai ei, riippuu neidin tuuliviiren lailla käyvästä mielestä. Naisetnaiset.. ;) Lenkeillä neiti saattaa jäädä ihastelemaan milloin mitäkin, huudettaessa katsoo, muttei tee elettäkään liikkuakseen ihastelupaikaltaan. Namipussia vilauttamalla useimmiten saa lopulta huomion ja toisinaan neidin luoksetulo on salamaakin nopeampi. Meillä oli suunnitelmana leikkauttaa Dea tänä keväänä, mutta suunnitelman vaihtuessa neidin leikkaus todennäköisesti siirtyy ensi syksyyn tai seuraavaan kevättalveen. Hoitopaikkavaraus isännän mummin luokse on jo varmistettu. Siellä suunnalla kovin odotellaan jo syksyä, että saisi mummi prinsessan jälleen hoteisiinsa. Neiti hurmasi kiltteydellään mummin totaalisesti ja hoitopaikkalupaus on voimassa niin kauan, kun elämäntilanne antaa myöden neidin ottaa hoiviinsa.
Prinsessakin on taas sitten pentuaikojen innostunut poseeraamaan oikein urakalla
Prinsessa neitimme
Neiti HuuhaaInnanen
Tarkoituksena oli siis terveystarkastusten yhteydessä, samalla rauhoitus/nukutus kerralla, steriloida neiti. Missään ell-asemalla eivät kuitenkaan joukkarin yhteydessä suostuneet leikkausta suorittamaan. Perhepalaverin tuloksena oli, että kuvataan nyt ja leikataan myöhemmin. Zenin kasvattajamamma hoiti ja varasi joukkarin Zenin pentuesisaruksille + Dealle, Sanille ja Nuulle Mevetiin 12.5. Tällöin siis meidänkin "kaksoset" pääsevät syynättäväksi, hoppas et kaikki on hyvin!
Meidän lauma on kehittynyt ja tää mamma on älyttömän ylpeä siitä. Kilttejähän nuo kaikki ovat perusluonteeltaan, mutta joitakin pieniä juttuja, kuten remmissä huutelua on esiintynyt joskus. Elvis nyt on semmoinen sosiaalinuppunen, ettei sen ole ikään tarvinnu kelleen tulostaan/mahtavuudestaan ilmoitella. Sillä korkeintaan alkaa häntä väpättämään remmilenkillä, kun vastaan tulee saman lajin edustajia. Dea ja Zen sitävastoin pennusta asti on tykänneet kailottaa joillekin vastaantulijoille, että täältä minä suuri ja mahtava sheltti saavun. Joskus yritin seurata, onko huutelua vain joillekin tietyille, kuten isoille/pienille, tummille/vaaleille koirille, mutta ei. En tiedä millä perustein ne valkkaa ne, joita tervehtiä haukulla! Ainoastaan sen huomasin, että jos vastaantulija oli myös vuh-kannalla, sanottiin vuh-takaisin, ei väliä koosta tai väristä. Vaan nyt... Edelleen jotkut saavat rehentely-vaihteen päälle meidän mustiaisissa (saman rapun koirat on aika pop), mutta pääsääntöisesti toiset koirat ohitetaan uteliain katsein ja peräännuuhkaisuin. Ja arvatkaas; mä en tee Mitään, kun muita tulee vastaan. En tiedä, olenko mä kuitenkin omalla käytökselläni, vaikkakin alitajuisella, psyykannut noita puolustuskannalle (hihna kiristyy vähän, kävely nopeutuu)?! Nyt kun näen vastaantulevan koirakon, mä en tee mitään, en sano mitään ja kas, koirat ohitetaan kauniisti! Perään pitää nuuskaista ja seuraava puska merkata tarkasti, mutta tulijalle ei tarvitse muutoin pitää mitään ääntä itsestään. Tää mami on ollu niin rinta rottingilla!!! =D Metsässä ilmoittamattomuus-sääntöön löytyy tosin poikkeus, siellä sitä ääntä käyttävät muutenkin aikas reilusti, joten vastaantulijatkin ilmoitetaan usein haukulla ja kyttäyksellä. Tämä tosin helpottaa mun jobiani, aina kun mä en ehdi huomata kaikkea mitkä noi on bonganneet jo aikaa sitten. =D
Mä olen tässä odotellut herra junnukaisen aka Zenin "korvattomuus"-vaihetta, ei vaan ole näkynyt vielä. Tosin ei sillä sellaista ollut pentunakaan. Elvarilla ja Dealla sen sijaan kuulossa tuppaa olemaan valikoinnin vikaa toisinaan. ;) Nanne on se, joka ensimmäisenä jättää metsässä kivat (usein kielletyt) hajut/maut rauhaan ja laukkaa mamman luokse. Se on semmonen tosimammanpoika. Kasvattajansa musta sen hyvin ilmaisi, Zen on "nöyrä" koira. Sillä ei dominanssia ole juurikaan, eikä itsepäisyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Zen olisi jotenkin tossukka, ehei, kyllä se osaa omaansa vaatia, jos niikseen tulee. Useimmiten kova kompuutus käy mm. leikkikavereille sekä rapsutuksia ja ruoan tuloa hoputellessa. Elvarilla, kullannuppusellani, kiltteydestään huolimatta, on joskus omat metkut ja ketkut ja sillä on pontta olla tulematta luokse ekalla käskyllä, jos niikseen tulee. Ja neiti Dea... Meidän natku... Se jos joku näistä, omaa oman tahdon, Tosi Narttu kun on! =D Kaikilla kolmella oma tyylinsä, yhdenkään luonteesta en palaakaan antais pois. <3 Ne on perfecto juuri sellaisina kuin ovat!
Pilvisen aamulenkin antia, Elvis-poika
Nantukainen odottaa kärsvällisesti keppiä heitettäväksi ;)
Neena-muru vahtii metsän elämää
Muistaa se neiti valeraskaudesta huolimattakin miten juostaan ja lujaa
Nane ja "Njams" aarre
Semmottia. Nyt nää jatkaa viikonlopun viettoa. Heipsukeipsun!
