perjantai 21. joulukuuta 2012

JoulukUvotuksia

Joulu on kohta jo täällä ja sen verran joulumieltä löytyi meiltäkin, että tänään tehtiin joulusiivo ja räiskästiin viime vuonna askarrellut joulutontut ja enkelit ikkunaan. Nyt sitten voidaankin rentoutua ja alkaa nauttimaan vapaista. =)

Eilen Maj kävi mamin työpaikalla tervehtimässä mamin työkavereita ja tuomassa pienen koiran iloisuudella joulumieltä työpaikalle. Hienosti se sointui mun työpöydän säntillisyyteen, voi kun oiskin työ, missä saisi koirat olla matkassa...

Vieraita on käynyt kylässä ja ollaan käyty kaverilenkeillä. Se on ollut koirista kovin mukavaa. Lisäksi saimme kuulla menneellä viikolla ilouutisen; Maj saa aatonaatonaattona itselleen oman pienen ystävän, kun Nellin ja Hetan koiralauma täydentyy pienellä mustavalkoisella sheltitytöllä. Ei maltettaisi odottaa uuden pienen ystävän näkemistä. <3 Jouluisi kuvOtuksia ollaan otettu pitkin joulukuuta, tässä muutamia niistä. Pikkutonttu Maj

Neititonttu Dea


Mane söi joulufiiliksen ;)


Pikkuntonttu ahkerana mamin apurina tonttupajassa


Mamin tonttutytöt


Manekin halusi ähräytyä koriin, kun tytötkin pääsi. Niin liikkis <3

Joulun ajalle on tiedossa rauhaisaa olemista ja mukavaa tekemistä koirien kanssa. Näistä varmaan myöhemmin lisää. Kaikille iloista, kiireentöntä joulunodotusta!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pikku Prinssistä

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu



- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi
.Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa >kesytetty- Kesytetty on sama kuin >solmia siteitä..< - Solmia siteitä? - Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… - Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut… - Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista… - Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä. - Ole hyvä… kesytä minut!

Niinpä Pikku prinssi kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.



Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Nappulavaarojen treffit (varoitus:sisältää hulJasti kuvamateriaalia)

Eilen vietettiin lähes koko päivä reissun päällä; aamusta tuiskussa ja tuulessa lähdettiin matkaan ja lähes myräkässä ajeltiin takaisin kotiin. Mutta hurjat ajomatkat olivat sen arvoiset. Inkooseen Nappulavaaran kartanoon oli saapunut Nappiksia omistajineen runsain joukoin, tarkemmin meitä ihmisiä oli 12, shelttejä 14 ja bortsuja 3. Majn pentueesta paikalla olivat Majn lisäksi Myy-sisko sekä veljet Dippi ja Jesper. Vain siis Eetu-veli puuttui. Lisäksi Majn Priima-äiti, Hymy-mummo ja Pena-eno olivat paikalla. Nanen sukulaisia edustamassa Nanen lisäksi olivat Tuima-veli ja Tiuku-sisko sekä pieni taisteluhamsteri Hitsi (n pimpula, jonka eno Nane on). Lisäksi paikalla olivat Talvi-pentueesta Halla ja Kaamos. Ja sitten tietty meidän Tenttu. Uskalsin senkin ottaa mukaan, kun juoksut ovat vielä niin aluillaan. Hienosti se osasi pitää pojat loitolla (tai ainakin kurissa) irvistyksillään. Eikä äijäkahakoitakaan tullut juoksuntuoksuisen ollessa matkassa; kerran Nane ja Tuima ärähtivät toisilleen, muttei se ehtinyt syttyä edes sodaksi asti. Lähinnä pojat merkkailivat kilpaa Dean pissoja. Sen sijaan Dea ihastui kovin tärppipäiväiseen Hallaan, jonka kanssa ne yhdessä viettivät kaksin tyttöjen hetkiä toisella puolella taloa.

Suunnitelmana oli suunnata Kopparnäsiin lenkille ja syömään, mutta navakan etelätuulen vuoksi suunnitelmat muuttuivat ja suuntasimme sen sijaan läheiseen metsään lenkille. Puolitoista tuntia vierähti lenkillä seuratessa koirien edesottamuksia. Pienet sisarukset laumautuivat heti kimppaan ja tohistelivat paljon keskenään. Majn veljet keksivät Majn tuoksuvan kovinkin hyvälle tai sitten olevan muuten kovin ihastuttava, ainakin astumisrumbasta päätellen. Välillä leikkivät ihan normi kilttejä leikkejäkin. Ja välillä aikuiset koirat kävivät naperoita vähän ojentelemassa. Isommat tohistelivat omiaan; kolme trikkipoikaa haisteli tiuhaan Dean jättämiä jälkiä ja hengailivat neidin läheisyydessä. Ymmärsivät kuitenkin parien neidin antamien murahdusten ja irvistysten jälkeen olla koittamatta onneaan sen enempää.

Lenkin jälkeen suunnattiin takaisin Nappulavaaran kartanolle, jossa kartanon isäntä oli loihtinut meille järjettömän maittavan aterian; ossobuccoa, riisiä ja paistettuja paprikoita ja sipulia. Nam! Onpahan tullut nyt testattua ihan itse koirien ruuan maittavuus ;) En yhtään ihmettele, että ruoka niille maistuu niin hyvin!

Kahvittellen, hengaten ja sitkeimpien pentujen tohinoita katsellen kului nopsaan pari tuntia huomaamatta. Nane-muru uskollisesti hyppi tuolilta toiselle ja kerjäsi ruokaa ja herkkuja. Oli varmaan vähän näreissään, kun mami oli kieltänyt sille herkkuja paljoa antamasta. Äijä kun oli taas sitten viime punnituksen ottanut massaa lisää. Tosin edelleen sen kylkiluut tuntuvat ilman painelua, eikä sillä ole mitään valtavaa kurmua kyljissä. Tekisköhän se nyt vaan sitä aikuisen uroksen massaa itelleen? Kajsa (ell) pallutteli Nanea eikä antanut ainakaan vielä laihiskuuri käskyä. ;)

Kun ajattelimme pennuilta enimmän virran olevan jo kulutettu, päätimme aloittaa valokuvaamisen. Jari laittoi studion ja valaistuksen valmiiksi, sääti kameraan säädöt ja iski kameran mulle. Vaan eihän se sujunut kuin rasvattu salama; pentujen energia ei todellakaan ollut vielä tarpeeksi nujerrettu. Virtaa riitti, eikä yhteiskuvista tullut mitään muuta kuin hupaisaa häröilyä. Yhden ja kahden penskan kuvaaminen sentäs suju ihan kivasti. Alla liuta kuviapennuista ja vähän isommistakin. Kaikkien kuvien Copyrightit @ Taikakuva

Iso kiitos Eralle ja Jarille päivän järkkäämisestä kaikkine toimintoineen ja hyvine ruokineen sekä kaikille mukanaolleille seurasta! Toivottavasti viimeistään kesällä saataisiin taas porukkaa kasaan kimppatreffien merkeissä.

Katille, Suville ja Marialle lankesi hauska rooli yrittää paimentaa neljän penskan laumaa ;)


Lopputulos; sisaruskuva ;)


Maj Pesonen poseeraamassa


Majn velipojat Dippi ja Jesper (nää jätkät hallitsi hienosti jo paikoillaoloa)


Siskokset Maj Ja Myy (joille ei selkeesti ollut opetettu paikoillaoloa) :)


Maj tuolilla keikkumassa


Maj Pesonen


Majn pikkuystävä, sen suojatti ja oppilas pikkupentuajoilta, Hitsi (n pimpula)


"Ahnepa*ka" odottamassa poseerauspalkkiota


Mane ja kieli


Napotintti nappisilmä


Juoksuntuoksukin käväisi kameran edessä <3