torstai 12. marraskuuta 2009

Metsässä asuu Zen...

...ja Elvis, Dea ja emäntä. Näinhän se on. =D Eräässä akkain lehdessä menneellä viikolla Pelle Miljoona totesi, että "Metsässä asuu Zen". Nappi toteemus. Metsä kun on meidän "toinen koti" tai "meidän takapiha" kuten mä tapaan vieraille esitellä (vaatimattomasti). ;)

Tästä tämän kerran turinat juontuu... En ole tainnu koskaan kertoa, mistä Zenin nimi tulee?! Mä kun todella uskon, että nimi on enne. Elvishän sai nimensä rockin kuninkaalta, sattuma; kun ensi kerran poikaa käytiin katsomassa, takastulo matkalla nimeä mietittiin ja taustalla soinut kuningas sai luovuttaa nimensä meidän virtapupun käyttöön. Varsinainen Elvis tuo keikari onkin ollut showmiehen elkeineen kaikkineen. =D

Perhettämme sulostuttamaan saapuneelle trikkineitoselle halusin yhtä kuninkaallisen nimen (pitäähän se olla kun toisellakin on), ja aikani nettiä tutkittuani eksyin roomalaisten jumalten nimistä kertoville sivuille ja siellä se oli Bona Dea! "Hyvä jumalatar, joka ei ollut kovin tunnettu, mutta hänelle rakennettiin muiden tavoin temppeleitä, joissa suoritettiin palvontamenoja, joihin vain naiset saivat osallistua. Bona Dea kuvattiin kauniiksi ja sopusuhtaiseksi naiseksi, joka kuitenkin vihasi ihmismiehiä näiden petollisuuden tähden." Otin siis riskin... =) Ei Dea onneksi ihmismiehiä vihaa, mutta ehkäpä "nimi on enne"- hokema kuitenkin on tavallaan toteutunut, sillä Dealle kelpaa koiramaailmassa leikkiseuraksi vain "meidän pojat" sekä nartut (joiden kanssa ilolla tohistaankin). Harvemmin suvaitsee muita uroksia kuin "meidän poikia" leikkikaverikseen. Sitä tarina ei kerro, kuinka viisas esikuvansa on ollut... Jos meidän Deaa katsoo, on tainnut tämä jumalatar olla aina hyväntuulinen hömsäntuusa. =D

Zen... Halusin nimen olevan lyhyt, ytimekäs, rentoa nallekarhua kuvaava. Ja tietenkin kuninkaallista kastia edustava... ;) Vaihtoehtona mietinnässä oli mm. Vinnie, Macho (isännän ehdotus ja suosikki)... Vinnie juonsi juurensa Vin Dieseliin, tuohon jumalaiseen näyttelijään, sekä herttaiseen nalleen nimeltä Winnie The Pooh, mutta myöskin sanaleikkiin; vinna - win (voittaa). Vinnie ei vaan sopinut suuhun lausuttavaksi tai hoettavaksi, vaikka muuten kiva olikin. Maasta myös yritettiin miettiä jotain, Mao siitä vääntyikin, mutta en halunnut nallukkaa rinnastaa kommunismin suurmieheen. Päädyin jälleen netin syövereihin, jossa eksyin hindulaisista jumalista kertovalle sivustolle; apinajumala Hanuman (ei), luojajumala Brahma (ei), rakkauden jumala Vishnu (ei)... Siitä se sitten kuitenkin lähti! Buddhalaisuus putkahti jostain mieleen; Buddha tarkoittaa valaistunutta, mutta nimenä, plaah... Sieltä se Zen sitten kuitenkin kumpusi pohdintojen jälkeen. "Zen hiljentää mielen rentoon, luonnolliseen, äärimmäisen valppaaseen tilaan. Vapaus, myötätunto ja viisaus". Katselin nallekarhusen kuvaa ja makustelin Zeniä... Se oli niin Zen <3

Ja tähän päivään... Dean valesynnytettyä valevauvansa on se alkanut jälleen olla oma itsensä. Tosin pojat joutuvat jokapäiväisiin mamman hoivaushetkiin osallistumaan, tassut ja nassut pestään huolella ja harkiten. Miinuspuolena edelleen on, että Dealle ei meinaa ruoka maittaa; syö kuin lintu (sillon kun syö), useimmiten nuuskaisee kuppiaan ja lähtee livohkaan. Uskoisin olevan hormonitoiminnasta johtuvaa ja tasaantuvan aikanaan, mutta jotain pitää nyt välillä keksiä ennenkuin neiti ihan pääsee kuihtumaan. Dea kun normaalistikin on hoikkaa sorttia oleva neitokainen, nyt vaan tuntuu, että vielä kaposammaksi on käynyt. Dean kuulumisia vielä sen verran, että Deasta tuli eilen ylpeä täti, kun siskonsa Mocca pyöräytti maailmaan yhden pienen kultapojan <3 Onnittelut sisko-Mocalle poikavauvelista <3

Elvis Da Man pääsi eilen fysioterapeutin käsittelyyn. Fyssarireissulla oli myös Saanuska, joten tämä ilta oli omistettu laumojen "kunkulle" ja "kuningatar-äidille". Elvari tuttuun tyyliin kulki häntä niin tanassa ettei tosi, kun tiesi pääsevänsä laatuaikaa viettelemään emännän kanssa. No en tiedä oliko Elvarin mielestä tämä sitä kivointa kivaa laatua, mutta kevyeltä askel näytti käsittelyn jälkeen. Nyt ei jumeja ollut missään, hieman lihaskireyttä löytyi reisien takaosasta ja rintakehästä. Nivelliikkuvuuden sanoi olevan erinomainen. Pitäisi joka viikko muistaa se yksi taukopäivä metsälenkeistä (tiedäntiedäntiedän) pitää, että pääsis palautumaan, mutkun mutkun... No tänään ja huomenna Elvari pääsee köpsöttämään remmissä, vaikka mettään mennäänkin. Saataisiin täyshyöty käsittelystä. =)

Joten eikun Ässien ilmaantumista odottelemaan... Mukavat viikonloput kaikille! =D

P.s. Zen on oppinut uuden tempun (vaikkei sitä ole opetettukaan); se osaa hypätä tuolilla istuvan ihmisen syliin! HoppaHiphei! =D

maanantai 9. marraskuuta 2009

Elvis etsijäkoiraluennolla, Dean pentutouhut ja Zenin Kaapelitehtaan reissu

Mennyt viikko on ollut rauhallinen. Lenkkeilyä, kotosalla leikkimistä ja aktivointia lukuunottamatta ollaan otettu vaan rennosti, kun selän temppuilu ja nasupiikki ovat vieneet emännän voimia. Onneksi mulla on kolme maailman parasta hoituria. <3

Tiistai-iltana käytiin Elvarin kanssa ESS:n kerhoillassa Tuusulassa kuuntelemassa luentoa etsijäkoirista, jonka piti etsijäkoiraliiton pj Timo Lillbacka. Paljon asiaa tuli koskien etsijäkoiratoimintaa, mukaan mahtui myös tietoutta miten ennaltaehkäistä ja toimia koiran karkaamistilanteessa. On hienoa, että löytyy sellaisia ihmisiä, jotka omaa aikaansa hyödyntävät muiden auttamiseksi. Tärkeää työtä! Tuttujakin tavattiin, se on aina mukavaa! =)

Dea sitten vihdoin ja viimein näyttää synnyttäneen "valepentueensa". ;) Keskiviikkoiltana se petasi ja petasi sohvalla ollutta vilttiä, tekikin oikein kunnon pesän. Seuraavana päivänä poikia piti pestä, pestä, pestä... Pojat tais jo ehtiä vähän kyllästyäkin tähän holhoomiseen ja paapomiseen, mutta kun mamma on mamma, niin minkäs teet. =) Dealle siis saldona Elvis päälle kaks vee ja Zen päälle seittemän kk. Aikas hieno saavutus! =) Jospa tuo mammailutouhu nyt tästä rauhottuisi. =) Pääsis neiti nauttimaan arjesta ilman mammallista vastuutaan. =)

Eilen lähdettiin Zemin + sisko-Tiin poppoon kanssa Kaapelitehtaalle pentunäyttelyyn, johon oli osallistumassa koko Nappulavaaran elementti-pentue. Nappulavaaraa olikin ilmassa, kun elementit yhdisti voimansa ja pistivät painiksi kehän reunalla, eikä virta meinannut loppua. Maailman suloisimman äänen kuultuaan, piti kasvattaja-Eran sylissä hypellä, pusutella ja kovaäänisesti kertoa viimeisimmät kuulumiset. <3 Kun sitä menoa katteli, mietti et voi olla mahollista et ne muistaa Eran?! ;)

Olin iloinen, että Zen otti uuden paikan hälinöineen reippaasti vastaan. Etsi itselleen jopa tyttöystävää (XL-koko taitaa olla mieleinen) ahkeraan. Kehän ulkopuolella oli oikein reipas pieni mies, kehässä sitten iski paniikki vastaan. Muutoin esiintyminen sujui kivasti (liikkeetkin), mutta pöydälläolo oli tällä kertaa pienelle liikaa. Tuomari tuli tutkaamaan jo ennen kuin olin Zenin pöydälle laskenut ja se oli Zenille nounou! Mörkö nosti päänsä ja Zen-reppana varmaan kuvitteli tuomarin väkisin ottavan syliin. Paljoa ei siitä kyllä puuttunut. Tuomari komensi Zenin lattialle tutkittavaksi (?!) ja näytti mulle miten koiraa totutetaan; mun tarjoomat nakit viskattiin lattialle ja läpyteltiin turhan eleellisesti koiraa kylkeen, näin se tottuu. =/ Onneksi Zenille kuitenkin jäi kiva fiilis, samantien kun tuomari lähti pois sen luota, se alkoi rentoutua ja loppuaika näytelmissä sujui kuten ennen kehässäoloa, iloisesti tohottaen. Arvostelu oli kiva ja se löytyy kotisivuilta. Kauniisti tuomari oli kirjannut pelon "pieneksi ujoudeksi". Viime näytelmässä tuomarin testailemalla saavutettu väistaminen olis ollu musta korkeintaan "pientä ujoutta", tämä oli muuta. Aiemmin se on ollut reipas ja rohkea, välinpitämätön kyllä. Zenille on sattunut muutama ikävä kokemus, osa tietääkin, jotka vahvasti näyttävät vaikuttaneen meidän pieneen mieheen. Nyt siis palautellaan luottamusta ihmisiin ja siihen, että turvassa ollaan.

Nappulavaaralaisille muutoin päivä oli hieno; sisko-Tii pokkasi itselleen kauneimman neidin tittelin ja samaan syssyyn vielä VSP-tittelinkin <3, sisko-B oli 1.perintöprinsessa ja veli-Tuima pu3. Kasvattajaluokka esitettiin ja siitä kasvattajalle KP kera nätin arvostelun! =) Oli ihanaa nähdä kaikki nappislaiset kera omistajien sekä Era, joka läsnäolollaan saa pennut onnesta sykkyrälle. Yhteislenkkiä olis toivottavasti lähiaikoina tiedossa, joten sitä odotellessa. =)

Nyt nää painuu sohvalle kerälle, odottamaan, että avokki tuo särkylääkkettä, jotta saisi olon tuntumaan muulta kuin katujyrän alle jääneeltä. =/ Mukavat viikot kaikille!