Laiska emäntä, kiltit koirat ja juoksujen sekoittamia uroita

Loppuviikon touhut jäi vähän köyhänlaisiksi, kun emäntä on ollut raato ja rampa. =/ Onneks mulla on maailman parhaat naperot ja ne anto sen anteeksi. =D Pitkiä rauhallisia lenkkejä ollaan tehty Kiljavalla (siis emännälle rauhalliset, noi nyt pistää aina tuulemaan). =) Lisäksi ollaan jatkettu naksutteluharjoituksia. Elvarin kanssa jo "temputellaan" naksun avulla, Dealle ja Zenille vielä opetan naksuun ehdollistumista. Hyvin ne kaikki sen naksuttelun perusidean tajuaa; naksu ja nakkia -> ei pitäis olla ihan tollollekaan vaikiaa. ;)

Deeda-neiti on pistänyt juoksuntuoksuillaan uroiden päitä sekaisin (ja muutaman nartun kans). Vieraille uroille näytellään aika nopsaan hampaita jos liian tyrkyiksi käyvät, omille ei. Nartut on myös hyvin tervetulleita leikkikaveriksi. =D Voi mein Deedaa. <3

Jännää on ollut seurata miten noi juoksut on vaikuttaneet meidän poikiin. Molemmat selvästi "tajuaa" asian, mutta ainoastaan Elvari yrittää lähennellä Deaa ja Tepsu-tollo ottaa sen "leikkinä" ja on ihan messissä. Zen puolestaan maiskuttelee välillä huuliaan, mutta ei ole kertaakaan yrittänyt astua Deaa. Kertokaa nyt viisaammat, liittyykö tämä jotenkin lauman hierarkiaan vai onko Zen sitten "tärppipäivämies"?! Myöskään vieraat urokset eivät yritä lähennellä Deaa Elvarin ollessa lähettyvillä ja kun oikein tarkkaan katsoo, huomaa että Elvari "tuijottaa" urosta, jos se alkaa lähetellä Dealle "merkkejä" (vinkuu, menee leikkiasentoon jne). Onko meidän pallittomalla kuitenkin valtaa??! Onko Deeda Sen Nainen?! Ainakin Luca-poika eilen lenkillä suosiolla jätti Dean aina rauhaan kun Elvari edes kulki siitä ohitse tai katsoi Lucaa. Mä en muuta selitystä keksi. Narttujen (lue Sanin) Elvari antaa touhottaa Tepsun kaa eikä välitä olleskaan. Kummallisia nuo koirain aivoitukset.

Meidän Dealla siis tosiaan on tyttöystävä, nimeltään Sani. Juuri se samainen Sani, joka on myös meidän Elvarin "tyttöystävä". ;)Kauniit ja Rohkeat jatkukoon. ;) Sanilla ja Dealla on ollut nyt Dean juoksujen aikaan iiiihan omat leikit. Ne liehittää toisiaan ja nähdessään toisensa pistävät päälle kunnon kosiomenot. Dea nuolee Sanin korvia ja Sani piippaa jos Dea katoaa näkyvistä, ne kiertää toisiaan ja leikkii jotakin astumisen tapaista (kumpikaan ei vaan ota uroon roolia). Hassut pienet tyttöset! =D Tästä päästäänkin eiliseen... Siihen loppuviikon touhuntäyteiseen päivään.

Aamusta saatiin Ässä-poppoo kanssamme lenkille. Pikaisesti käytiin montulla aamulenkki tekemässä, jonka jälkeen tuotiin Dea, Saana ja Sani meille. Poikain ja Tiipa-Taan kanssa suunnattiin Rajamäki-päiville ihmettelemään maailman menoa ja mätsäilemään Imppareiden järkkäämään mätsäriin. Paikalla oli koiria yllättävän paljon, ottaen huomioon, että me asumma tuppukylässä. ;) Kaverit oli reippaita, muille ei tarvinnut puhkua sen kummemmin, emäntää meillä pojat komppus kuitenkin senkin eestä (taskussa olleet nakit kun tuoksui pikkusten nenuun asti). Vieraita koiria kulki ohitse/tuli lähelle, mutta niille ei huudeltu, lähinnä nokka kävi aina haistamassa perään, että mikäs toi on. Muutamia koiria sitten päästiin vähän lähemminkin nuuskimaan ja tervehtimään.

Elvari pääsi ekana ketkuilemaan kehään ja oikeen ilosesti se vetikin shownsa. "Nakkia, nakkia, nakkiiiaa" takoi sen pienessä päässä. ;) Tuomari sai kopeloida Elvarin ihan rauhassa, kun pojan piti vahtia, ettei emo vaan mee syömään Hänen nakkiaan. Elvari liikkui musta jälleen kauniisti (jumit on jääneet taa kiitos fyssarin ja erityisesti sen jälkeisten venyttelyiden), ei nuuskunut lainkaan vaan iloista oli meno. Nakin eteen se kuitenkin ois mieluummin ehkä taas tehnyt jotain ihan muuta, mutta tyytyi seisomaan, kun ei mieluisampia käskyjä ollut tiedossa. ;) Sinisen nauhan sai parikilpailussa (parinsa lopulta oli bis4) ja oli lopulta sinisten 1. Hurraa Elvis The King! Bis-kehästä käteltiin siniset ulos heti alkuunsa. Mamma oli enempi ku ylpee pienestä iloisestaan! =)

Seuraavaksi oli vuorossa pennuset. Tippa-sisko meni eellä vetästen punaisen nauhan. Zemba muutaman koiran perästä jälleen yksinäisenä ratsastajana pääsi ketkuilemaan. Seisominen oli jälleen upeaa, samoin pöydällä käsittely. Liikkeet oli rauhallisessa tahdissa kivaa ravia, mutta vauhdin vähänkin koventuessa pientä pomppimista. Tuomari kysyi onko tämä sukua edelliselle sheltiäiselle, ja juu sisaruksiahan he. Kehui kovin miten hienosti antavat käsitellä itseään ja miten taitavasti esiintyvät ottaen huomioon miten nuoria ovat. =D Taas tätä sheltti PR:ää... ;) Punainen nauha kourassa mentiin ryhmäkehiin. Sieltä sitten käteltiin ulos, mutta Tipi-sisko jäi edustamaan ryhmäämme ollen lopulta pun4. Joten ei pöllömpiä saavutuksia meidän laumalta tässä koitoksessa!!! =D

Sittenpä suunnattiin katselemaan miten meidän kolme neitiä meillä oli pärjänneet. Hmmm... Ovesta sisään astuessa näki heti, että jahhas, täällä on jos jonninmoista aktiviteettia puuhattu... Portti ei ollut Bad Girls Companya pidellyt, vaan ovelasti olivat tiensä olohuoneeseen löytäneet. Siellä oli luut ja aktivointilelut kaiveltu esille ja kauhuksi huomasin Fasu-pala pussin kadonneen pöydältä! Onneksi se oli sisältänyt vain muutaman herkun. Joten eipä ole tainnut tylsää hetkeä neidoillakaan poissaollessamme olla. Voi tähen, että nauratti. =D Ässät piti meille vielä hetken seuraa; Sani ja Dea leikki höpsöjä leikkejään ja pikkuiset omiaan, Saanan ja Elvarin relatessa. Verenvuodatustakin nähtiin, kun sisko-Tii julmalla tavalla sai veikan hampaan irtoomaan, niin että veri vaan näky suusta. ;) Ja jotta saataisiin vielä enempi jännitystä päivään, Ässäin auto teki tenän tyttöjen ollessa lähdössä kotiin (akku mennyt tyhjiin) ja sitä siinä pähkäiltiin, kunnes naapurin avulias (lue krapulainen) herrasmies kävi pelastamassa meidät kaapeleineen. =) Ei käy aika pitkäksi noiden neitosten kanssa! Suurkiitos Satu ja tytöt kivasta päivästä, olette kultaakin kalliimpia ystäviä!!! =)

Illalla köörimme pääsi vielä iltalenkille Luca-cottonin kanssa, jonka jälkeen ei vaan enää emäntä, vaan koko lauma, oli ihan raatoja, puhki ja poikki. =D

EDIT! Pakko lisätä vielä; Meiän Dea alkaa kasvatta turkkia takas!!! =D Jei! Pientä pohjavillan poikasta alkaa tuntumaan. Johan tässä on kolme kuukautta vietetty sporttiturkin elämää! =D Ja ah-niin-ihanan-helppoa sellaista.. =)