Elvarilla vattapipiä, Zen mätsärissä..

Aamu alkoi kurjasti, kun huomasin Elvarin oksentaneen eteiseen yöllä.. =( Ruoka ei maistunut pojalle aamulla, mutta lenkille viipotti mukaan minkä kintuistaan kerkis. Lenkillä oli vähän normaalia vaisumpi ja venytteli pitkään. Kakkas ekaks normaalisti (hieman löysää ulostetta), sitten huomasin takapuolikarvoissa verta! Ja säikähdin! Tippa linssissä kiikutin poppoota pois mettästä. Kunnan eläinlääkärille soitin (Anne ei maisemissa), kyseli kaikkea mahdollista. Juu eilen normaalit kakat, juo hyvin, on oma ittensä, oli kirkasta verta, oksentanut aamulla, ei syönyt. Kehoitti seurailemaan ja jos veri ulosteissa muuttuu tummaksi tai alkaa raju oksentelu tai poika menee todella vässykäksi, yhteys uudelleen. Iltapäivällä poju oksenti taas; tällä kertaa sappinesteitä, kun ei se eilisen jälkeen ole syöny. Taas soitto ell; sanoo ei hätää, jos ei rajua oksentelua. Seurataan. Kovasti Elvis ruokaa kerjää ja nälkä näyttäs olevan. Vähän riisinkeitinvettä ja muutaman riisinjyväsen mä sille tarjoilin ateriana, söi sen mieluusti. Lisäksi annoin veden seassa RC:n Rehydration supportia, jonka joi kokonaan. Ihan normaalisti se komppuu ja touhuu, lähtee ulos mielellään, nuuskii ja kulkee reippaasti. Pitäkää pekkuja että menis ohitte pian! Inhottavaa ressata... ='( Mä kun vielä kuvittelen kaikesta aina pahempaa mitä se todellisuudessa varmaan onkaan...

Päivän ilosiin uutisiin! =) Sain iltapäivällä nettiä selaillessani idean lähtee Zemban kanssa mätsäilemään, kun lähellä sellainen oli. En tienny pääseekö Zen osallistumaan vielä, mutta ajattelin, että sitten siedätyksen kannalta koko touhu otetaan, jos eivät meitä mukaan kehään huoli. Vaan huolivat ne! =) Mä tiedän, että saatan kuulostaa ylpeältä, mutta tietteks mä Olen Ylpeä! Zen oli niin reipas ja retee koko reissun; sen ei tarvinnu puhasta kelleen koko aikana! =) Kovasti se ois ollu utelias toisten koirien suhteen, mut ajattelin, et en nyt anna mennä luokse. Ja poika tyytyi siihen. Yhdesä sitten temppuiltiin vuoroamme odotellessa; harjoiteltiin maahanmenoa ja ympärimenoa, seisomistakin silmälläpitäen tulevaa koitosta. ;) Zen on luonnonlahjakkuus siinä seisomisessa. Sitä ei tarvii asetella, ei houkutella. Reippasti kun kulkee, pysäyttää ja näyttää namia ja tsadam; poika seisoo! Lisäksi sillä on ihan mieletön keskittyminen; ei tarvii lappoa namia suuhun koko aikaa. Se jaksaa pidempäänkin odottaa namia; ei väkkyröi, ei istu, ei yritä pomppia namia. Se on Hieno!

Kehädebyytti saatiin suurella kunnialla suoritettua (ihan oikeesti mun sydän oli pakahtua siitä miten hieno toi oli)! <3 Se seiso nätisti, ei häiriintynyt muista koirista, antoi tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat. Zen tuijotti vaan hypnoottisena namia, välillä vilkas mua et "eiks jo sais sen!?". Zenin ollessa nuorin osallistuja, mä oli tosi ylpee, sillä paljon vanhemmat pennut ei meinanneet malttaa olla aloillaan tai antaa katsoa itseään.. =) Zen oli niin retee et juostessa hännän piti olla kohti taivasta ja katseen kohti mamia (lue namia), se pojulle suotakoon, musta se kertoo et nappe oli reipas! =) Lopullisena sijoituksena kaikkien pentujen 5. Mä olin aikas ylpee! =) Mun pikku-Zembalo. <3

Nyt jäämme seurailemaan Elvarin vattatilannetta ja odottelemaan Maijua ja Lucaa vierailulle! =)