keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Mietteitä ja arkisia kuulumisia

Viime iltoina ennen nukkumaanmenoa olen lueskellut "Koirien elekieli - miten koirat viestivät"- kirjaa. Mielenkiintoisia juttuja on kirjassa eteen tullut, sellaisista arkisistakin asioista, joihin ei ehkä tule kiinnittäneeksi huomiota. Joskus kun sitä tulee sanottua koirille "Voi kun tietäis mitä sun päässä liikkuu"... Joskus kun todella tahtois päästä niiden pään sisään ja tietää mitä ne ajattelee (jos ajattelee). =) Hihityksiltäkään ei ole vältytty kirjaa lukiessa, semmottia väittämiä siellä on ollu, että väkisin on naurattanu. =) Kuten...

"Koiran häntä on rakkauden mittari" (liittyen jälleennäkemisen iloiseen reaktioon). Dealla taitaa olla todella rutkasti rakkautta, sillä neiti ei vimmatusti heiluta ainoastaan häntäänsä, vaan se iloisena ollessaan ketkuttaa itteensä kun parempikin latinotanssija, peppu keinuu vaan puolelta toiselle! =) Eikä Dee tarvii edes pitkää eroa vimmattuun tervehtimistanssiin, reissu toiseen huoneeseen tai muutama sana riittää ihan hyvin uuteen keikutustanssiin. =) Siinä missä Deen häntä tuntuu olevan lähes aina ilohäntä, on Elviksen häntä intohäntä. "Ylhäällä oleva ja nopeasti heiluva häntä osoittaa innostusta"; tää taitaa olla herra Täpsyn useimmiten nähty häntä. Se on niin Tärkeenä, kun se saa suorittaa annettuja "tehtäviä", hakea lelua tai näyttää "missä Dea on". Intohäntä ilmestyy myös aina kun saamme vieraita, nehän tietää aina jotain kivaa. Myös uloslähtö saa intohännän esiin, koskaan kun ei tiedä mikä seikkailu nurkan takana odottaa. Ilo- ja intohännän lisäksi meiltä löytyy myös AinaValpashäntä; "Pystyyn nostettu häntä on merkki koiran valppaudesta". Ulos mentäessä meidän nuorimmainen kun on koko kylän, ellei jopa kunnan, kuningas. =) Pitkä askel, pää pystyssä ja häntä niin tanassa kuin se vaan voi olla. AV-häntään usein sekoittuu myös ripaus intohäntää. Nannen häntä onkin usein ku liehuva lippu salossa. Kotonakin AVinto liehuu, kun Nannen kanssa leikitään; se vaan on niin siistii kanniskella "saalista" ympäri asuntoa ja tuoda sitä sitten reteenä mamille tai esitellä muille.

Ääntelyiden eri variaatioita meiltä löytyy; haukkuja moneen eri lähtöön, murinaa (pojat etenkin suosivat leikkiessään), örnäämistä (Zen harrastaa), ulvontaa (Dea intoutuu). "Laulavalla ulinalla koira ottaa yhteyttä muihin koiriin ja osoittaa, että se on utelias tai onnellinen". "Ei olla varmoja siitä, merkitsevätkö ulahdukset jotain vai ovatko ne keino pitää yhtyettä kauemmaksi. Ei myöskään tiedetä, saavuttaako ihmiset ulvomalla mitään muuta kuin koiran huomion. Koirat voivat kuitenkin arvostaa omistajansa ulovntaa, jos ei muusta syystä, niin ainakin yrityksenä olla sosiaalinen." Me Dean kanssa joskus harrastetaan kuoroulvontaa. Neiti usein tulee viereen ja sitten "äänet käheinä" raspataan menemään. =) Dea ainakin näyttää aina kovin onnelliselta meidän joikhujen jälkeen (tosin en tiedä, kuinka onnelliselta naapurit mahtaa näyttää, ne ei ehkä ymmärrä kyseessä olevan "sosiaalinen kanssakäyminen"). ;) Dea saattaa ulvoa myös kuullessaan esim. videolta tuttujen koirien/ihmisten ääniä sekä joskus puhelimen soittoäänet laukaisevat neidissä joikhuvimman. =) Voihan se siis olla, että se yrittää saada yhteyden muuhun "laumaan" ulvonnallaan.

Muutamat jorinat koirien välisistä suhteista ja johtajuudesta. Jokaisessa koiraryhmässä on oma järjestyksensä. Järjestyksen katsotaan säilyvän, kun omistaja selvittää lauman johtajan ja kunnioittaa tätä järjestystä. Mä olen pitänyt että järjestys menee Elvis, Dea, Zen. Kirjassa kehoitetaan selvittämään, mikä koiralle on tavoiteltava asia; rapsut, ruoka, lelut.. Tarkkailun kohteena tulisi olla, mikä koirista jättää arvostamansa asian toisen koiran lähestyessä. Yleensä koira joka ei tee toiselle tilaa, on johtaja. Tätä mä pähkin. Meillä todella selkeästi kukaan ei "tee tilaa" tai luovu lelusta, ainakaan herkästi taistelematta siitä. Tosin... Pojille Dean ruokakuppi on pyhä; siihen ei kosketa, vaikka se siinä nököttäisi täpötäytenä, jos Dea on lähettyvillä. Dea pitää tiukkaa linjaansa ruokakuppinsa kanssa; se on hänen! Samoin luut/muut herkut Dea vahtaa itsellään vaikka ei niitä söisikään ja pojat kunnioittavat tätä. En tiedä, päähän pälkähteli, että oiskos toi Prinsessen kuitenkin meidän kolmen koplan "johtaja"?! Elviksen ja Zenin sävelet ovat selvät ja suorat (poikia kun ovat). Zen kunnioittaa Elvistä, eikä kyseenalaista mini-miehen asemaa. Pojat leikkivät kun Elvis tahtoo ja leikki loppuu kun Elvis niin sanoo. Muutenkin Zenin käytöksestä huomaa, että se on "alempana" arvojärjestyksessä kuin Elvis. Vaan eikös ne susilaumankin johtajat usein ole naaraita?! No niin tai näin, kyllä se Elpu edelleen saa ekana namit ja ruokakupin eteensä. Eipä se ole Dea vielä asiasta alkannu rettelöittemään. =) Kiltti tyttö. Taitaa Dee ollakin sellattii salakavala nainen, joka päällisin puolin antaa ymmärtää, että miehet johtaa, mutta todellisuudessa itse sanelee missä kaappi seisoo. ;)

Koirien kielestä ja ihmisten kielestä vielä, että ois mahollisimman pitkää sepustusta. =) Mitä on seuraillu, meillä kaikki osaa ihan kivasti "koirien kieltä". Ihmisten "kielen" lukijoina meidän perheen välkyt on Elvis ja Zen. Deasta ihmisillä taitaa olla oikeestaan yks olotila ja se on iloinen. Vaikka Dea saisi nuhteet jostakin, hetken päästä se tuntuu taas ajattelevan, että sujut ollaan, nyt ollaan iloisia jälleen. Ehkä siksi kun se itse on aina iloinen, sellanen markobjurstöm-naminami-ihanaa-olento! Elvis puolestaan osaa olla möksäyksen mestari niin tahtoessaan; jos sitä (sen harvan kerran) on joutunut nuhtelemaan, se saattaa "mököttää" hyvän tovin. Hänen Suureudelleen nyt anneta nuhteita (omasta mielestään kun on maailman kiletin). Ehkäpä tämä on sitä pehmeyttä?! Zen myöskin "lukee" ihmisen eleitä ja tunnetiloja hyvin tarkkaan ja käyttäytyy sen mukaan. Pojat tuntuvat tietävän mielentiloista, koska on hyvä aika pieneen riekkumiseen ja koska ollaan sen verran väsyksissä, että paree vaan tulla sylittelemään. Näitä juttuja riittäisi... Katsekontaktista kuitenkin vielä. Koirat eivät luonnostaan pidä silmiin tuijottamisesta, sillä kokevat sen "haasteeksi". Silti Nanne-napero saattaa tuijotella mua silmiin vaikka kuinka ja kauan... Se on tehnyt tätä ihan naperosta asti, eikä se tunnu kokevan sitä mitenkään "haasteeksi". Sille silmiin tuijottelu tuntuu olevan luontaista, ehkäpä me herra Sylivauvan kanssa "haastellaan" sitten toisiamme kokoajan!? ;)

Johan nyt tuli liirumlaarum sepustusta pitkälti. Jos vielä ihan kuulumisiakin.

Neiti Rautavatsa, alias Dea, kärsi menneellä viikolla elämänsä ensimmäisestä ripulista. Yllätys tauti oli, sillä Dealla ei ole ikänä edes löysää kakkaa tullut!? =O Uusista ruuista/nameista jne ei koskaan mitään ongelmaa. Joten olihan se ehkä aikakin kärsiä eka tätä laatua. Alkuviikosta alkoi ripulointi, neiti paastosi omatoimisesti muutaman päivän ajan, jonka aikana sen ruokavalio koostui NutriPlus-geelistä, Canikurista ja elektrolyyttiliuoksesta. Hieman voimia tuntui tauti vievän, sillä lenkeilläkään alkuriekutusten jälkeen ei ollut ihan oma itsensä. Joten neiti on saanut rauhassa lepäillä tautiaan pois, meidän poikain kanssa touhottaessa. Keskiviikkoiltana neiti sitten, ilmeisesti hurjan nälän (oksennellut tyhjää vatsaansa ja vatsa kuristtut ankarasti) ajamana tuli syömään riisilientään. Torstaina maistui jo riisit ja piimätilkka, eikä vatsa mennyt "tuhdimmasta" ruuasta sekaisin, vaan tauti alkoi olla jo voiton puolella. Isäntä ihanasti ilmoitti pe aamuna tuotoksen olleen "semikakkaa"; oikeanlaisessa paketissa, mutta hieman löysää. =D Pe riisit maistui ja illalla tuotanto oli taas normalisoitunut. Tänään tuotanto oli jälleen täydessä vauhdissaan ja neiti saikin aamuisen riisiannoksensa joukkoon hieman napuja. Nyt on sitten neidinkin eka vatsatauti koettuna! Veikkaisin, että metsässä Dea on syönyt jotakin sopimatonta, josta vatsa ärtynyt, sillä tarttuvaa vatsatautia tuskin oli, olishan pojatkin sen muuten saaneet. Nyt peukutellaan, että tauti todella selätetty. Mammailut muuten Dealla hieman laantuneet nyt vatsataudin aikana. Hellyydenkipeä on edelleen, mutta "moon niin raskaana"- esitykset vähentyneet. =) Kiitos Sari tsempityksistä, sä se aina jaksat mun jupinoita kuunnella! =D

Perjantaina tehtiin reissu "neuvolaan", sillä erään pienen miehen 7kk-päivä lähestyy. Nanne ja Putte pääsivät käväisemään kumpainenkin puntarilla. Mä olen jo ajan veikannu, että Zen painaa enemmän kuin Elvis. No.. Elvis painoi 6,6kg (voivoi soon parissa kuussa lihonnu 400g)! =O Ja Nanne... 6,6kg! Joten tasan samassa painossa pojat tällä hetkellä ovat. Zenin viralliset 7kk mitat ovat; 6,6kg painoa ja 35,6cm korkeutta! Se on ottanut jonkun kasvuspurtin, sillä kuukauden takaisiin mittoihin on tullut kiitettävästi lisää. Näin ollen ZemZem on nyt virallisesti laumamme "jätti". ;)

"Jätti" poseeraa


Nanne-naperoisen nassukka


Hyvää viikonloppua kaikille! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti