ESS:n ulkoilupäivä 5.9.2010

Viime sunnuntai vietettiin poppoon kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä ulkoilupäivässä Luukissa. Ilma oli tilauksen mukaisesti sopiva (ei sadetta) ja porukkaa mukana tapahtumassa kiitettävästi. Pientä ohjelmaakin meille oli järjestetty. =D

Ulkoilupäivän viettoa Luukissa Kuva Satu Tuomela


Ensinnä pääsimme luontopolulle seikkailemaan, jossa pähkäilimme koira-aiheisia kysymyksiä. Meidän Intopiukeet-ryhmään kuului meidän poppoon lisäksi Anu, Leila ja tytöt. Alla lähes koko ryhmä potretissa.

Leila ja lapsukaiset


Ulkoilupäivään osallistuneella porukalla oli koiratietämystä kylliksi ja useampi ryhmä sai samat pisteet luontopolulta. Niimpä onnetar arpoi 3joukkuetta palkinnoille, Intopiukeilla onni potkaisi ja saimme yllärikassit. Visaisen pähkäilyn jälkeen oli huikopalan aika. Päivän teeman mukaisesti saimme nauttia HotDogeja lisukkeilla. ;) Hyvää oli ja koiratkin toki sai osansa.

Herkkujen sulattelun jälkeen päästiin pinkomaan, niin koirat kuin omistajatkin, juoksukisassa. Tää emäntä totes kolmen koplan suoritusten jälkeen, että pinkominen ei ole mun laji. =) Koirat kuitenkin nauttivat tästä touhusta sielujensa kyllyydestä. Omien suoritusten lisäksi, piti koirien kuuluvaan ääneen kannustaa kavereita juoksuradan reunalla. ;) Nane the man kiiti kisassa sen verran reippaasti, että sijottui parinkymmenen koiran joukosta toiseksi!!! =D Puolusti siis viime vuoden (5kk iässä suoritettua) sijoittumista (silloin pari sijaa alempana).

Tapahtuman päätyttyä lähdettiin vielä Anun, Leilan ja Riitan sekä koirien kanssa vähän kuvailemaan Luukin kauniisiin maisemiin. Lapset saivat rillutella keskenään ja vallan mainiot riehunnat ne aikaan saivatkin. Kuvat puhukoot sanojen puolesta.

Riina ja Nane


Ylipitkä Nane... ;)


Riina, Nane ja Bodil


Nane, Neena & Elkku


Mein 3vee Elvis murunen


Nättimyksemme


Riina et Nane


Semmottiis ulkoilupäivä! Kiitos kaikille seurasta ja kivasta päivästä!

Shelttileiri 2010

Tarinaa Hämeen shelttien järjestämästä Shelttileiristä 2010, jonka vietimme Urjalan Taikayö Campingissä 27.8.-29.8. Tämä oli jo kolmas perättäinen vuosi, kun poppoomme pääsi kyseiselle leirille osallistumaan. Hyvä niin, sillä leiri oli kaikkinensa jälleen kerran mukava! =D Ruokaa, touhua, kavereita, laulua, leikkiä, muistinko jo mainita ruuan (sitä meinaan piisasi taasen omiksi ja vähän muidenkin tarpeiksi). ;)

Työviikon jälkeisestä hulinasta toipumista oli luvassa perjantaina, kun asetuimme taloksi leirintäalueelle ja rentouduimme iltagrillillä koko shelttileirille osallistuvan väen voimin. Meidän mökkipoppoo oli tänä vuonna seuraavanlainen.

Kaisa ja Prisse, Mikaela, Tao ja Taavi, Satu, Saana, Sani ja Tipi, Marilla, Ada ja Mila sekä meidän kolmen kopla (kuvasta uupuu kaksi emäntää)


Lauantaipäivä olikin sitten astetta touhukkaampi. Aamusyöminkien jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä oli luontopolku visaisine kysymyksineen (jotka olivatkin todella kinkkisiä tänä vuonna). Ihmekö siis, jotta meidän Hotsit+Prinsessa-tiimimme ei juurikaan järjellä vakuuttanut muuta shelttikansaa. ;) Enivei, hauskaa se oli. Väliohjelmana järkkäsivät tokottelukisan paikoillapysymisen merkeissä. Tepsu pääsi edustamaan kolmen koplaa koko sen parikyt sekunttisen ajaksi, minkä neiti malttoi pyrstönsä maassa pitää, ennenkuin kirmasi hymyhuulin mamman luokse. =D

Temppuradan tuoksinaan pääsimme tänäkin vuonna. Rata oli, jos mahdollista, edellisvuotisia hauskempi. Aika sekä taitavuuspisteet radalla ratkaisivat. Oli kopin ottoa nakeista, perunan kuljetusta lusikalla suussa samanaikaisesti kepit pujotellen koiran kanssa, hyppyjen ylitystä ja alitusta, kottikärryjen työntöä täysien vesilasien kanssa kepit pujotellen, namin etsintää kupin alta sekä yllättävän vaikeaksi osoittautunut jalkapallon heitto laakaan vatiin. Kaikkien kanssa otettiin haaste vastaan ja kirmailtiin temppurata läpi. Dea yllätti mut täysin saamalla molemmat nakit kitusiinsa ilmasta. Kotona kun olen koittanut opettaa sille namin kiinniottoa, se aina antaa namin läsähtää päin naamaa ja poimii sen vasta maasta. Koiriin taisi eniten vedota namin etsiminen kupin alta, sinne ne ois voinu jäädä viettämään vielä toisenkin tovin nuuskien. Pallonheitossa ei onnistuttu kuin Dean kanssa, se oikeesti oli vaikea. =D Muiden temppuilua oli hauska seurata ja jos jonkinnäköistä suoritusta nähtiinkin. Loppu viimein Temppuradan taitavimmaksi tittelöitiin Dea & Mamma. Ei pöllömmin meiltä kahdelta hömsäntuusalta! ;)

"Lennä pallo lennä!" Elvis avustamassa mammaa pallon heitossa ;)


Temppuilun jälkeen vuorossa oli toimintatuokio. Käytiin hieman mupsuin kanssa kentälle tuoduilla agilityesteillä kekkumassa. Kivaa oli ja haukku raikas! =D

"etniinkuwiietniinkuwuu!"


Nane keppejä keikaamassa


Junnun kaa vähän tokoteltiin häiriössä


Koirien nuupahdettua päivän tohinoista, pantiin ne yöpuulle mökkiin, mammain suunnatessa saunan ja iltanotskin kautta kekkeröimään leirintäalueen kuppilaan. Ja tää emäntä pääs laulaalaulaalaulaan! Lauluja loilotettiin viimeseen asti, ihan pilkkua myöden. ;) Naapurimökissä nappailtujen (pitkien) yömyssyjen jälkeen hiivittiin aamun sarastaessa omaan mökkiin hetkeksi unille. Jotta kiitosta vaan muille yökukkujille seurasta ja mukavista keskusteluista! =)

Sunnuntai vietettiin melko näyttelypainotteisissa tunnelmissa (unohtamatta ainaista syömistä). Aamusta Nane pääsi trimmiin ja hienon trimmin saikin. Käväistiin Nanen kanssa myös näyttelyharjoituksissa. Harjoituksista tosi toimiin päästiinkin vain hetkeä myöhemmin, leirinäyttelyn koittaessa. Tähän koitokseen ilmoitin koko poppoon. Tänä vuonna tuomarina näyttelyssä toimi kennel Helskon Taru Ohtonen. Luokat näyttelyssä oli pennut (koirat alle 1vee) ja aikuiset (ne yli 1veet). Meillä kaikki siis aikuisissa.

Nanen kekkuilut. Kaikki sujui hienosti, lukuunottamatta hännänkantoa... ;) Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Turkin kunto hyvä. Liikkeet hyvät. Yhteistyö ohjaajan kanssa erinomainen." Nane, hännästään huolimatta, taisteli itsensä neljän parhaan joukkoon, sijoittuen lopulta kolmanneksi. Vielä erikseen Taru sanoi, että hyvä koira, mutta tuolle hännälle on tehtävä jotakin. =D

Dea-neidin hihhuloinnit. Intoa piisasi ja neiti esiintyi kivasti. Liikkeet sujuivat erityisen hyvin. Arvio: "Yleisvaikutelma hyvä. Luonne erinomainen. Turkin kunto erinomainen/hyvä (kun saa lisää karvaa, on se erinomainen). Liikkeet erinomaiset. Yhteistyö ohjaajan kanssa hyvä." Erikseen tuomaritäti vielä mainitsi erinomaisista liikkeistä. Dea ei narttujen sarjassa sijoittunut, mutta hyvin mielin keikkui kehästä pois.

Ja Elvis... Meidän mussunassu. Esiintyi ekan kiekan Marillan handlaamana, mamman ihastellessa suloista poikaansa kehän laidalta. Hienosti Marilla sai pojan handlattua, se oli suloinen, niin pöydällä kuin liikkeessä. Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Liikkeet erinomaiset. Turkin kunto erinomainen. Yhteistyö erinomainen." Olipa siis melko erinomainen pikku kaveri. Elvis keikisteli niin mallikkaasti, että päihitti kaikki uroot, ollen siis PU1. Tärkeä titteli pienelle miehelle, joka ei virallisissa karkeloissa voi käydä. ;)

Loppukehässä Elviksen kanssa keikisteli kukas muu kuin ihanainen Saana-neiti. Ystävykset siis valloittivat leirinäyttelyn kuninkaan & kuningattaren tittelit. Elvis oli lopulta VSP ja Saana ROP. Hiphei komeet ja kauniit! Eikä muuten ollu meidän mökki yhtään hullummin muutoinkaan leirinäytelmissä edustettuna, sillä kahdeksasta sijoittuneesta peräti viisi li "meidän poppoota". ;)

Saana & Elvis ROP/VSP-kuvassa


Ihana viikonloppu, jonka aikana arjen murheet jäi unholaan. Ens vuonna, mikäli vaan mahdollisuus on, lähdemme varmasti karkeloihin mukaan! Kiitos tämän vuoden mökkiseurueelle, järjestäjille sekä muille mukana olleille!

Loppuposeeraus á la poppoo

Nane Helsinki KV:ssä

Eilen vietettiin päivää Helsinki KV:ssä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. Mukana menossa Nane-mies. Poika virtaa ja energiaa täynnä; ei varmaan jäänyt vieressä olijoille epäselväksi. ;) Pääsipä poika kehäänkin kekkuilemaan. Tuomarina kasvattajatuomari Eva Eriksson Ruotsista, harjoittelija arvostelijana Maija Mäkinen. Nane esiintyi reippaasti, niin pöydällä kuin maassa, ja liikkui hyvin. Mamma oli liikkeistä aikas iloinen, sillä löydettiin "se yhteinen juoksurytmi".

Tuomari selvitti haromalla Nanen tukkaa harjoittelija arvostelijalle perusteellisesti turkin värin käyttäytymisestä kesällä; kun koira viettää paljon aikaa ulkona se ikäänkuin "ruskettuu", kun aurinko polttaa turkkia. Selvitti myös yhtä perusteellisesti mistä koiran oikean värin löytää ja totesi, että det är bra. =D Seuraavanlaisen arvotselu Nane sai:

"17 mån. Junior hane. Maskulint huvud. Stopet kunde vara bättre markerat. Ngt brett ansatta öron. Tillräcklig hals. Mycket bra kropp o benstomme. Bra vinklar bak. Ngt "solbränd" i färgen över ryggen. Svansen kunde bäras snyggare. Bra päls. Rör sig bra."

Kilpailuluokassa tuomari juoksutti meidät kaksi EH:n saanutta vielä kertaalleen ja niin siinä kävi että hännänmitalla hävittiin. ;) Kuulin vain "Oj det svans". Ja that's it! =D Tuloksena siis EH2. Olin silti enempi kuin tyytyväinen tulokseemme, sillä tuomari oli asiallisen tiukka täti. Surutta heitti kehästä ulos T:llä tai H:lla hiemankin suuremmat koirat. Meidän luokassa mittasi kaksi urosta, toinen niistä Nane. Sai sen kooksi 36,5cm, oli ok. Toisesta kuulin saavan 38,5cm ja T. =O

Edelleenkin olen sitä mieltä, etten hännän kanssa rupea urakoimaan. Nane saa liputtaa tyttöviiriään ainakin toistaiseksi kuten tahtoo. Ja näyttää tuolla viirillä tehonsa olevan. ;) Kehänlaidalta Nane löysi muutamia tosi ihania tyttösiä leikkikaverikseen ja oli onnensa kukkuloilla tyttösten yhtyessä rillutteluihin. =D Nane miehen milestä varmaan edelleen näyttelyn parasta antia. =D

Tuomisen Sadun ottama kuva Nanesta shelttileirillä


Illalla saatiin Maiju, Luca-cotton ja Cassu-havanna lenkki- ja leikkiseuraksi. Poppoo nautti kamujen seurasta, erityisesti Nanea viehätti pikku-Cassu ja Dea puolestaan rakasti Nanen komentamista pois Cassua leikittämästä. Meno oli aikamoista. Kiitos Maiju ja pojat iltaseurasta! =D

Agilitya, tuomarinäytössäkin pyörähdettiin

Täällä taas, tarinoiden kera. Aloitetaan vaikka viime viikkoisesta tuomarin näyttökokeesta, jossa pyörähdimme koko kolmikon kanssa.

Käpylässä, viime torstaina, järjestettiin shetlanninlammaskoirien jalostustoimikunnan toimesta tuomarin näyttökoe match shown muodossa. Arvostelevana tuomarina toimi shelttien tuomarinoikeuksia hakeva Saija Juutilainen, "mentorinaan" Päivi Eerola. Shelttejä yhteensä näyttötilaisuudessa oli 20, eli 10 paria. Tarkoitus oli, että arvosteleva tuomari olisi antanut kaikille osallistujille suullisen arvostelun koirasta, mutta ilm. tuomarikokelaan jännittämisen vuoksi vain muutamasta ensimmäisestä koirasta arvio sanottiin ääneen. Muiden koirien kohdalla sitä koitti lukea arviota suun liikkeistä ja elekielestä. Sanoi tuomari toki ääneen muutaman lauseen jokaisesta perustellessaan valintaansa. Meiltä osallistui tähän häppeninkiin siis kaikki. Kolmen kopla ei ollut päässyt iltariekuille metsään tahi saaneet iltaruokaansa, joten voinette vaan kuvitella sitä tättähäärämisen määrää, sitä riitti!

Ensinnä vuorossa oli Dea. Dea esiintyi kivasti, joskin hippasen liian energisesti. Tuomarin sanoista sain sen verta selvää, että toivoisi neidille lisää massaa sekä kuono-osaan pyöreyttä. Silmät ja korvat saivat kehuja. Dea sai sinisen nauhan kera lausunnon "Iloinen luonne, joka näkyy myös iloisina liikkeinä ja hännänkantona". ;) Tunnistin omani. =D

Nane oli vuorossa seuraavana. Esiintyi kivasti ja pöytäily sujui ahnehtiessa kanaherkkua. Nane myös komenteli mua kuuluvasti esiintymisen aikana, mikä tuntui huvittavan tuomaria. Nanesta loihi lausumahan "Narttu numero 11 saa sinisen, takaliikkeissä saisi olla enemmän draivia" ;) Tuomari hieman hämmentyi eikä sanonut arviotaan loppuun asti kuullessaan esiintyjäkokelaan olleen sitä toista sukupuolta. =) Parinaan Nanella oli kookkaampi jenkkiuros, mikä lienee luonut asetelman. Eikä Nane ollut ainoa uros, jota nartuksi luultiin. Eräskin valiouros, joka musta kuuluu "äijäkastiin", sai myös kuulla olevansakin narttu. =)

Elvis esiintyi myös energisesti (turhankin) ja reippaasti. Elviksestäkään en paljoa kuullut, mitä sanottiin; "Kiva profiili. Silmien alle enemmän täytettä. Hyvät korvat. Taka-askel hieman lyhyt". Tuomari pirtsakkana (vahingosta viisastuneena) roplasi Elviksen takapäätä ja havainnostaan iloiten totesi: "Täällä ei ainakaan ole mitään!" Juu eihän siellä ole ei, mutta ei sekään vielä mitään meinaa... ;) Olipahan hauska kokemus ja kiva ilta! =)

P.s. Elvis pääsi esiintymään sinisten kehässä ventovieraan ihmisen kanssa ja Dea Pelttarin Hannan kanssa. Molemmat oli niin täpsyinä ja malttoivat kekkuilla shown loppuun asti, vaikka mamia ja Nanea välillä väkijoukosta katseella etsittiinkin. Sinisten yhteisjuoksuosuudessa taisi meidän lauma edustaa todella (+Sadun Tipi), sillä ilohaukku raikasi, olihan kavereilla toisilleen paljon asiaa ja se piti kertoa heti. ;) Elvis sai kehuja esittäjä-Kristiinalta; oli hieman yllättynyt miten sheltit osaa olla niin ihmissosiaalisia ja lähteä tosta vaan kekkuilemaan ventovieraiden kanssa. Olkaamme siis ylpeitä ihanasta (ahneesta) rodustamme! =)

Tämän viikon tiistaina oli vuorossa Elkun kesätreenikauden päättäjäistreenit agissa. Silkki-neiti oli aloittanut juoksunsa, joten Elvis ja Pyry pääsivät kahdestaan rilluttelemaan viimeiselle agitunnille. Mulla ja Saaralla (Pyryn omistajalla) molemmilla oli kamerat matkassa, jotta saataisiin pojista kuvia in action. Tämmöistä pätkää mentiin tällä kertaa.



Rata oli ihan jees, mutta kepeillä meillä tuli jälleen feelua ihan huolella. Mä sörkin ja törkin siellä välissä ja sekoitin Elkun rytmiä. Otettiin keppejä sitten molemmista suunnista ihan omanaan. Kouluttaja tuumasi, että mun pitäisi viedä Elkku kepeillä aina samalla tavalla, nyt mulla on kuulemma monenmoista variaatiota (itse ees kaikkia tiedostamatta). ;) Niimpä koitettiin mennä yhdellä ainoalla tyylillä ja sujuhan se jotenkin. Koira vaan oli mua aina koiranmitan edellä. Ei siinä mitään, mutta kun se jää katsomaan mun härvellystä siellä takana, niin sen rytmi sekoaa. Koitin kipitipittää siinä vieressä minkä kerkesin ja saatiin onnistuneitakin suorituksia tehtyä. Voi Peepu-raukkaa, kun mammansa vaan on vähän out koko jutusta. ;)

Palkkaus kepeiltä, hienosti poika meni!


Ysin takaakiertoon otin avuksi kepin, jotta saisin oman kroppani liikkeelle kunnolla. Toinen käsi oli alkuunsa kun rautakanki enkä ohjannut taakse kierron jälkeen Elkkua hyppäämään sitä hyppyä. Kepin läsnäolo helpotti mua kummasti hahmottamaan mihin ne kädet pitää veivata. Otettiin tämä kohta muutaman kerran omanaan ja hypyn jälkeen heitin Elkulle keppipalkan. Mähän olen aikalailla Elkkua palkkaillut namilla, koska lelut tuntuu kiihdyttävän sitä siinä mittakaavassa, että sen jälkeen actionia piisaa liikaakin (ja mamma ei pysy sitäkään vähää matkassa). Kyllä oli poika onnellinen päästessään retuuttamaan keputtia. =D

Elekieli taas kukoistuksessaan. ;)


Peepu vähän intoutui keppipalkasta. =D


Lopuksi Elvis pääsi vielä Saaran kanssa tekemään pikkuista pätkää, jotta mamma pystyi räpsäämään muutaman kuvan. Kirjaimellisesti Elkku paineli kieli poskellaan. ;)





Kesätreenit on olleet kivat, kera kivan (kärsivällisen) kouluttajan sekä mukavan treeniryhmän. Harmi, ettei samalla kokoonpanolla päästä jatkamaan talviaikaan. Jospa ensi kesänä sitten taas?! Jäähdyttelylenkillä napattiin pojista vielä yhteiskuva.

Elvis ja Pyry


Vielä toinen kuva treenikaveruksista


Shelttileirillä vietimme viikonlopun 27.8.-29.8. Tästä tarinaa toiste, toivottavasti kuvien kera. =D

Elämä jatkuu...

...vaikka hetkittäin se tuntuukin pysähtyvän. Perjantaina koitti se päivä, jota ei koskaan toivonut tulevan. Mummo nukkui pois <3 Helpottavaa, rauhaisaa, koska nyt tiedämme ettei kipua enää ole. Ahdistavaa, sen lopullisuus. Suru, meidän omaa pahaa oloa. "Eteenpäin!" olisi mummo meille sanonut, tuo rakastakin rakkaampi, aina nauravainen, helläsydäminen ihminen. Mutta me olemme vielä surussamme, emme sen yli. Sekin aika koittaa, kun suru muuttaa muotoaan, vaan eihän se koskaan kuitenkaan katoa. Kiitos nille ihanille ihmisille, jotka mua sanoillaan on lohduttaneet ja surussa mukana eläneet. "Narrikat" (kuten mummo tapasi kutsua kolmen koplaamme) on olleet surussa mukana omalla tavallaan. Kyllä eläin vaistoaa. Meno ei ole ollut tippaakaan yliampuvaa ja aina syliin on kyynelten virratessa tullut yksi laumasta lohduttamaan. Mummolla, puolen suvun ja naapuruston kokoontuessa, kolmikko huomioi jokaikisen läsnäolijan, käväisten sylissä rapsutuksia vastaanottamassa ja lipaisemassa naamaa. Ne kullanmuruset <3 Verenperintönä me saimme rakkauden luontoon ja eläimiin. Mummo opetti meidätkin kunnioittamaan luontoa ja kaikkea elävää. Eikä meillä mennyt yhtäkään keskustelua mummon kanssa ilman tiedustelua "Mittees narrikat on voineet ja puuhanneet?!" =) Meillä on niin ikävä <3

"Mun sydämeni tänne jää,
se lähelläsi aina on..."


Kesäkuussa narrikat auttoivat mummoa kukkapenkin kitkennässä <3


Lauantaina pikkumies Kasper tuli hoitoon tädin luokse, kolmen kopla sai taas vahtia sielunsa kyllyydestä ja täti sai muuta ajateltavaa pikkumiehen touhuja seuratessa. Nane erityisesti vahtii tunnollisena pojan joka liikettä. Välillä pitää käydä lipomassa Kassun naamaa, johon Kassu yleensä tuumaa "Se anto pusun!", mutta joskus leikkien ollessa parhaimmillaan, se työntää Nanea pois sanoen "Eiii nyt!", josta Nane tietenkin riemastuu kahta kauheammin lirkuttamaan. ;) Kasper on kyllä mahtava lapsi koirien kanssa; se ei tippaakaan huomioi niitä (mitä nyt tiputtelee pöydästä ruokaa niille) ja siksi varmaan koiratkin ovat rauhassa Kassun seurassa. Edelleen meillä on Kassun mielestä kolme Nanea; on Nane, on toinen Nane ja on toinen Nane. Siis kaikki Naneja tyyni. ;)

Tädin tomera hymypoika <3


Viikonloppu ja alkuviikko on hurahtanut huomaamatta asioita järjestellessä. Mamman ollessa kotona, ollaan käyty parikin pitkää metsälenkkiä päivässä (mammalle taukoa hommista) ja että me on nautittu näistä hieman vilpoisammista säistä! =D Pari kolme tuntia menee huomaamatta köpsötellessä tuttuja metsiä, ilma on sopivan raikas, se on luksusta se! Tässä muutamia syksyisiä kuvia koplasta, jotka tuossa ykis päivä lenkillä ollessamme nappasin.

Prinsessa syksyisessä maastossa


Nane, Dea ja Elvis <3


Kolmikkomme <3


Vielä yksi laumapotretti <3


Dean lempeä ilme <3


Mamman pieni sievä poika <3


Meidän iloinen nallukka <3 "Jos minä tän yhen kuvan verran poseeraan..."


"...koska sitten minä jatkan leikkimistä!"


Dea-neiti sai vihdoin ja viimein postissa Shetlanninlammaskoirien Vuoden 2009 Ykkösruusukkeen! Ihan mutkaton ei tämän lähetyksen saapuminen ollutkaan. Noh, ensinnäkin se viipyi, mutta toisekseen posti ei tuonutkaan sitä laumamme osoitteeseen, vaan mun vanhempien osoitteeseen!! =O Aikamoista Sherkockin työtä on saaneet lähettäjät tehdä, sillä mä en ole ikäpäivänä ollut kirjoilla siinä asunnossa, missä mun vanhempani nyt asuvat. He on asuneet siinä asunnossa kahdeksisen vuotta ja mä olen asunut omillani jo liki kymmenen. Yllätys oli siis melkoinen, kun isä soitti "Sulle tuli Shetlanninlammaskoirat ry:ltä tänne pehmeä paketti, sun nimelläs mut meidän osoitteella!" Arvasinhan minä mikä siellä oli ja ei voinnu kun ihmetellä. No nyt neidin ruusuke on saatu kotiin ja on arvopaikallaan hyllyssä. Tässä neidistä muutama kuva kera ruusukkeen.

Neidin huumorintajua ;)


Dea ja ykkösruusuke


Kaunis neiti kera kauniin ruusukkeen


Tiistaina mietin pitkään lähdenkö illan treeneihin ollenkaan, väsytti vaan niin kovin. Kellon lyödessä viisi mä kuitenkin tempaisin molemmat pojat matkaani ja suunnattiin Imppareiden kentälle. Ilma oli tihkusateinen, mutta se ei meitä lannistanut. Pojat jakso kiekua ja riekkua kentän laidalla kuten aina, ne tuskin sadetta huomaskaan. =D Tällä kertaa oli luvassa tämmöistä.



Otettiin rata eka pätkissä 1-8 ja 8-16. Elvarin kanssa saatiin eka pätkä sujumaan yllättävän hyvin, sillä se ei karannutkaan putkelle heti ekojen hyppyjen jälkeen, mitä hieman uumoilin. =D Se kuunteli mua ja kiltisti kaarteli mun ohjeiden mukaisesti! Tosin mun ohjauskin saattoi olla normaalia selvempää. ;) Loppupätkässä otettiin muutamaan kertaan A:lle lähetystä hypyltä 10. Siihen tein takaaleikkauksen, jonka ensiksi tein liian jyrkästi ja Elvishän aatteli et sen on tultava takaisin. Namit A:n alle, emännällä selkeämpi ohjaus ja hienosti saatiin mentyä. Seuraavana koitettiin A:n jälkeistä hypyn takaakiertoa kahdella eri vaihtoehdolla; pakkovalssilla ja niistosokkarina (termit saattaa mulla edelleen mennä sekaisin!Sorry! =D ) Elviksen kanssa paremmalta vaihtoehdolta tuntui pakkovalssi, sain katkaistua hieman sen linjaa eikä se pyrkinyt (taaskaan!) putkelle, vaikka siellä se oli tyrkyllä houkuttelevasti. Jei Elkku! =D Hypyn 14 jälkeen tein takaaleikkauksen, ne tulee kerta kerralta helpommaksi tehdä, kun niitä on harjoiteltu. Lopuksi otettiin koko pätkä ja täytyy sanoa, että jäi hirmu kiva fiilis! Elkku oli täynnä täpinää, muttei karkaillut eikä touhu mennyt ylienergiseksi! =D

Nanekin pääsi vuorollaan tohistelemaan. Ja mammalla meni jauhot suuhun heti kättelyssä! ;) Meinasin, että alkuun rauhallinen valssi...ja katinkontit! Nane karkasi putkelle...Whaaat?! Mun pieni poikani, joka aina kuuliaisesti on mennyt yhtä tassua mamman kanssa, repäs ja karkas itse suorittelemaan! Eihän se ole sallittua, mutta kyllä mä olin ylpeä; poju alkaa oppia!!! Alusta otettiin ja nyt mentiin kuten oli suunniteltu. Hienosti Nane kuitenkin edelleen lähti putkiin ja hypyille kauempaa lähetettynä, wau! Me otettiin Nanen kanssa pätkä puomille asti, palkkaus 7-hypyn jälkeen. Puomi mentiin omanaan, namit kontaktilla. Seuraavassa pätkässä jätettiin suosiolla A-pois, sillä Nane ei sitä kunnolla vielä osaa ja siinä vaiheessa sadekin oli A:ta jo sen verran kastellut etten alkanut riskeeraamaan. Otettiin siis loppupätkä 12-16. Nanen kanssa testasimme myöskin eri vaihtoehdot takaakiertoon ja sen kanssa paremmalle tuntui niistosokkari (!?). Siihen yhdistettynä vielä persjättö ja avot, me mentiin hirmu hienosti!!! Naneakin nauratti kovin! =D Pojat pääsivät vielä jäähdyttelylenkille rilluttelemaan Pyry-russelin ja Silkki-belgin kanssa ja eikös Nane ollut nokka kiinni koko ajan joko Silkin takapuolessa tai nenussa. Silkillä kun juoksut tekee tuloaan. Niin että ylläriylläri! ;)

Tulipahan taas pitkät turinat. =D

Helppoa menoa, tai niin sitä luulis

Elvari pääsi jälleen tiistaina liitelemään. "Ihanan helppoa menoa", tuumasin meidän rakentaessa rataa. No niinhän sitä juu luulis. ;) Tässä tämänkertaista:



Mulla ei valssi ottanu sitten sujuakseen mitenkään päin. Kuivaharjoitteluna tahkosin 3. ja 4. välistä kohtaa. Voi elämä et osas tehdä tiukkaa. ;) Vissiin noi helteet verottanu enempikin. No tahkoamisen jälkeen sain mäkin itteni kasaan ja aivot mukaan touhuun. Takaaleikkauksia oli tarkoitus tuossa pätkässä enempikin harjoitella ja ne jopa mäkin onnistuin ohjaamaan. Lopun baanatus oli kyllä kivaa, koirat nautti suunnattomasti! =) Itseksemme harjoittelimme sivummalla keppejä ja paikoillaan pysymistä, muiden ollessa vuorossa. Vaikka mä kuinka hypin ja hippaloin, Elkku pysyi paikoillaan, mutta ans olla kun ollaan lähdössä "radalle", se tahtoo varastaa. Pikaisten sulkeisten jälkeen se kuitenkin taas malttoi olla paremmin aloillaan.

Elkulle en onnistunut sitten saamaan seuraltamme talvitreenipaikkaa kuin vasta tammikuun alusta. Nyt treenit jatkuu syyskuun puoleen väliin ja sen jälkeen ollaankin oman onnemme nojassa. Ehkäpä me kuitenkin jotakin keksimme. Ois kiva päästä suoriltaan jatkamaan ilman taukoa, kun nyt hyvään vauhtiin ollaan päästy. =)

Mä järkytyin valtavasti yksi päivä, kun tajusin, että meidän Deasta on tullut Nainen, isolla ännällä! Ennen mä sain käteni laitettua sen honkkelin rintakehän ympärille, enää se ei onnistu! Se on saanut hieman lisää massaa ja etenkin sen rintakehä ja lantio (vai lanne?!) on levinnyt vähän joka suuntaan. "Kate Mossista" alkaa kehkeytyä muutakin kuin rimpula pimatsu. Kilotkin näyttävät jotakin tapahtuneen, sillä entisen 5kg:n sijaan neiti painaa nykyään sen 6,2kg, eikä se kuitenkaan ole tippaakaan pyöreä, vaan entistä hoikkaa sorttia. Johan se täytti sen kaksi silloin kesäkuussa, että ehkä se on ollut jo aikakin. Neiti vaan on kehittynyt hieman hitaammin kuin kanssasisarensa. Meidän pikkuinen ilopilleri! =)

Muutamia kuvia viime lauantaisesta Shelttihowsta. Kuvat Sirpa Saari.

Mikä tana-asento ;) Kuva Sirpa Saari


Mmmm...Nakkia... Kuva Sirpa Saari


Mamma ja Nane Kuva Sirpa Saari


Tuomaria huvittaa Elvis The Ahne Kuva Sirpa Saari


Elvarin kepeä askel Kuva Sirpa Saari


Mussun nassu <3 Kuva Sirpa Saari


Elvis ja Sani parikilpailussa Kuva Sirpa Saari


DeeDee the batman ;) Kuva Sirpa Saari


Dee on the run Kuva Sirpa Saari


Nöpökinuppunen <3 Kuva Sirpa Saari


Semmottiis. =D