Työviikon jälkeisestä hulinasta toipumista oli luvassa perjantaina, kun asetuimme taloksi leirintäalueelle ja rentouduimme iltagrillillä koko shelttileirille osallistuvan väen voimin. Meidän mökkipoppoo oli tänä vuonna seuraavanlainen.
Kaisa ja Prisse, Mikaela, Tao ja Taavi, Satu, Saana, Sani ja Tipi, Marilla, Ada ja Mila sekä meidän kolmen kopla (kuvasta uupuu kaksi emäntää)
Lauantaipäivä olikin sitten astetta touhukkaampi. Aamusyöminkien jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä oli luontopolku visaisine kysymyksineen (jotka olivatkin todella kinkkisiä tänä vuonna). Ihmekö siis, jotta meidän Hotsit+Prinsessa-tiimimme ei juurikaan järjellä vakuuttanut muuta shelttikansaa. ;) Enivei, hauskaa se oli. Väliohjelmana järkkäsivät tokottelukisan paikoillapysymisen merkeissä. Tepsu pääsi edustamaan kolmen koplaa koko sen parikyt sekunttisen ajaksi, minkä neiti malttoi pyrstönsä maassa pitää, ennenkuin kirmasi hymyhuulin mamman luokse. =D
Temppuradan tuoksinaan pääsimme tänäkin vuonna. Rata oli, jos mahdollista, edellisvuotisia hauskempi. Aika sekä taitavuuspisteet radalla ratkaisivat. Oli kopin ottoa nakeista, perunan kuljetusta lusikalla suussa samanaikaisesti kepit pujotellen koiran kanssa, hyppyjen ylitystä ja alitusta, kottikärryjen työntöä täysien vesilasien kanssa kepit pujotellen, namin etsintää kupin alta sekä yllättävän vaikeaksi osoittautunut jalkapallon heitto laakaan vatiin. Kaikkien kanssa otettiin haaste vastaan ja kirmailtiin temppurata läpi. Dea yllätti mut täysin saamalla molemmat nakit kitusiinsa ilmasta. Kotona kun olen koittanut opettaa sille namin kiinniottoa, se aina antaa namin läsähtää päin naamaa ja poimii sen vasta maasta. Koiriin taisi eniten vedota namin etsiminen kupin alta, sinne ne ois voinu jäädä viettämään vielä toisenkin tovin nuuskien. Pallonheitossa ei onnistuttu kuin Dean kanssa, se oikeesti oli vaikea. =D Muiden temppuilua oli hauska seurata ja jos jonkinnäköistä suoritusta nähtiinkin. Loppu viimein Temppuradan taitavimmaksi tittelöitiin Dea & Mamma. Ei pöllömmin meiltä kahdelta hömsäntuusalta! ;)
"Lennä pallo lennä!" Elvis avustamassa mammaa pallon heitossa ;)
Temppuilun jälkeen vuorossa oli toimintatuokio. Käytiin hieman mupsuin kanssa kentälle tuoduilla agilityesteillä kekkumassa. Kivaa oli ja haukku raikas! =D
"etniinkuwiietniinkuwuu!"
Nane keppejä keikaamassa
Junnun kaa vähän tokoteltiin häiriössä
Koirien nuupahdettua päivän tohinoista, pantiin ne yöpuulle mökkiin, mammain suunnatessa saunan ja iltanotskin kautta kekkeröimään leirintäalueen kuppilaan. Ja tää emäntä pääs laulaalaulaalaulaan! Lauluja loilotettiin viimeseen asti, ihan pilkkua myöden. ;) Naapurimökissä nappailtujen (pitkien) yömyssyjen jälkeen hiivittiin aamun sarastaessa omaan mökkiin hetkeksi unille. Jotta kiitosta vaan muille yökukkujille seurasta ja mukavista keskusteluista! =)
Sunnuntai vietettiin melko näyttelypainotteisissa tunnelmissa (unohtamatta ainaista syömistä). Aamusta Nane pääsi trimmiin ja hienon trimmin saikin. Käväistiin Nanen kanssa myös näyttelyharjoituksissa. Harjoituksista tosi toimiin päästiinkin vain hetkeä myöhemmin, leirinäyttelyn koittaessa. Tähän koitokseen ilmoitin koko poppoon. Tänä vuonna tuomarina näyttelyssä toimi kennel Helskon Taru Ohtonen. Luokat näyttelyssä oli pennut (koirat alle 1vee) ja aikuiset (ne yli 1veet). Meillä kaikki siis aikuisissa.
Nanen kekkuilut. Kaikki sujui hienosti, lukuunottamatta hännänkantoa... ;) Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Turkin kunto hyvä. Liikkeet hyvät. Yhteistyö ohjaajan kanssa erinomainen." Nane, hännästään huolimatta, taisteli itsensä neljän parhaan joukkoon, sijoittuen lopulta kolmanneksi. Vielä erikseen Taru sanoi, että hyvä koira, mutta tuolle hännälle on tehtävä jotakin. =D
Dea-neidin hihhuloinnit. Intoa piisasi ja neiti esiintyi kivasti. Liikkeet sujuivat erityisen hyvin. Arvio: "Yleisvaikutelma hyvä. Luonne erinomainen. Turkin kunto erinomainen/hyvä (kun saa lisää karvaa, on se erinomainen). Liikkeet erinomaiset. Yhteistyö ohjaajan kanssa hyvä." Erikseen tuomaritäti vielä mainitsi erinomaisista liikkeistä. Dea ei narttujen sarjassa sijoittunut, mutta hyvin mielin keikkui kehästä pois.
Ja Elvis... Meidän mussunassu. Esiintyi ekan kiekan Marillan handlaamana, mamman ihastellessa suloista poikaansa kehän laidalta. Hienosti Marilla sai pojan handlattua, se oli suloinen, niin pöydällä kuin liikkeessä. Arvio: "Yleisvaikutelma erinomainen. Luonne erinomainen. Liikkeet erinomaiset. Turkin kunto erinomainen. Yhteistyö erinomainen." Olipa siis melko erinomainen pikku kaveri. Elvis keikisteli niin mallikkaasti, että päihitti kaikki uroot, ollen siis PU1. Tärkeä titteli pienelle miehelle, joka ei virallisissa karkeloissa voi käydä. ;)
Loppukehässä Elviksen kanssa keikisteli kukas muu kuin ihanainen Saana-neiti. Ystävykset siis valloittivat leirinäyttelyn kuninkaan & kuningattaren tittelit. Elvis oli lopulta VSP ja Saana ROP. Hiphei komeet ja kauniit! Eikä muuten ollu meidän mökki yhtään hullummin muutoinkaan leirinäytelmissä edustettuna, sillä kahdeksasta sijoittuneesta peräti viisi li "meidän poppoota". ;)
Saana & Elvis ROP/VSP-kuvassa
Ihana viikonloppu, jonka aikana arjen murheet jäi unholaan. Ens vuonna, mikäli vaan mahdollisuus on, lähdemme varmasti karkeloihin mukaan! Kiitos tämän vuoden mökkiseurueelle, järjestäjille sekä muille mukana olleille!
Loppuposeeraus á la poppoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti