Kesä-agia ja temppuilua, arskakin kaveerannut...

Aurinko hellii ja mikäs sen mukavampaa kuin oleilu ulkosalla. Tiistaina vietettiin niin tehokkaasti päivää ulkoilmassa, että emännällä kärähti olkapäät ystävämme arskan toimesta.. Kovin herkkähipiäistä sorttia kun ei emäntä kuitenkaan ole. Aamusta touhotettiin oman poppoon kesken Kiljavan mettässä ja iltapäivästä saimmekin ulkoiluseuraa Ässä-neideistä, Tipistä ja Saanasta. Käytiin kuvailemassa poppoota Imppareitten kentällä ja lämpöisen päivän ulkoilut kruunasi yhteinen lenkki Röykässä, rantaleikkien kera tietenkin. =D

Illalla, pitkän päivän tohistuaan, pääsi Elvis the man agitreeneihin. Minimies oli menomatkalla hieman nuunan oloinen, mutta hoksattuaan mihin mentiin, karisi ne pienet mahdolliset unenhippuset silmistä. Niin sitä mentiin taas! Turha on toivoa, että herra olis ees joskus hippasen ei-niin-energinen treeneissä. Elviksen motto kun tuntuu olevan; Kun pidetään kivaa, silloin pidetään kivaa koko rahan edestä!!! Kivaa, opettavaista meillä olikin, tälläkin kertaa!

Tässä tämänkertainen rata


Muutamia kohtia radassa oli, joissa kouluttajan niksit ja neuvot tulivat tarpeeseen. Ekoissa hypyissä mä sain tehdä töitä muistaakseni kehonkielen ja "lasersäteen" merkityksen. Kouluttajamme puhuu "lasersäteestä", jonka voi kuvitella ohjaamaan koiran menoa radalla. Tälläiset mielikuva-ajatukset saa mutkin hahmottamaan helpommin asioita. Hienosti saatiinkin alku sujumaan, kunhan mä maltoin odottaa Elvistä ja Ohjata sen eteenpäin hosumatta. Seuraava kompastuskivi, oletukseni mukaisesti, tuli kohdassa 7-8. Mä olin auttamattomasti myöhässä ja Elvis ,mun ohjauksen mukaisesti, säntäämässä lemppariesteelle, tyrkyllään olevalle putkelle. Tätä kohtaa sitten hiottiinkin tovi ja toinen. Ellen mä ollut myöhässä ja sain Elviksen mukaani, jätin mä sen selkäni taakse tai törmäsin sen linjalle... Hetken hiomisen jälkeen löydettiin meille sopiva tatsi hommaan ja kuinka siistiä se olikaan! Me opittiin ja osattiin! =D Mä en taaskaan malttanut jättää Elvistä, vaan varmistelin sen menoa ihan turhan tarkasti loppupätkällä. Kun saatiin mut vielä luottamaan minimiehen osaamiseen, niin hienosti meni! Pienen tauon ja funtsaamisen jälkeen tehtiin rata vielä pariin kertaan uudelleen ja saatiin rata kunnialla suoritettua. Kouluttajalta tuli tunnin päätteeksi palautetta, että enemmän saisin edelleen luottaa koiran osaamiseen ja muistaa selkeämmin ohjata keholla, mutta "kelpo agilityltä teidän meno näyttää". Hiphei, me edistytään! =D

Elvis the tänttähäärä!


Elvarilta löytyy tulta, tappuraa ja rautaista tahtoa, pilkettäkin silmäkulmista!


Nantusen vuoro oli päästä liitelemään keskiviikko iltana. Tällä kertaa Nadja oli päidemme menoksi suunnitellut muutamia valssiharjoituksia. Tämmöisiä.



Kun aikamme olimme tutustuneet pätkiin ilman koiria, oli vuorossa harjoitteet med koira. Musta meillä meni oikein kivasti Nanen kanssa. Ite (ylläri) töppäilin jotakin pientä, mutta Nadjan neuvoilla päästiin tekemään pätkää sujuvasti. Nanen kanssa ohjausjuttuja treenatessa on vielä se etu, ettei sillä ole sata lasissa mennessään, joten mä ehdin paikkailla mahdollisia pikku virheitäni. Ilmeisesti samaa "feelua" havaittavissa myös Nanen kuin Elviksen kanssa; mä varmistelen turhan paljon koiran menoa. Pyhästi lupaan yrittää luottaa molempiin pikkumiehiini enemmän tästä eteenpäin! Näin on käsky käynyt! =D Vaan on Nane taitava pieni mies! Kiltti mamman kulta <3

Nanen iltatouhut eivät tällä kertaa päättyneetkään jäähdyttelylenkkiin, vaan napero pääsi vielä Nadjan vetämälle temppukurssille tohistelemaan illan ratoksi. Muiden kurssilaisten tehdessä jo hieman edistyksellisempiä harjoitteita, saimme me Nadjalta neuvoa muutamien temppujen harjoittelun aloittamiseen. Työn alle otettiin peruuttaminen jalkojen välistä, peruuttaminen ohjaajan ympäri, kävely ohjaajan jalkojen välissä eteenpäin, kurre-asento, kyljellään kölliminen. Tässä meillä riitti hauskaa puuhaa! Ohjaajan ympärikiertämisessä meillä oli alkuun hieman probleemaa siinä, kun olen opettanut Nanea sivulle istumaan, joten sitähän se automaattisesti tarjosi. Nyt piti kuitenkin saada peppu ylös ja käden avulla ohjata koiraa peruuttamaan askel kerrallaan. Alkoihan se sujua paremmin toistojen jälkeen. Nane on viksu mies. Jalkojen välissä peruuttaminen pujotellen sujui hieman paremmin. Tässäkin huomaa, että mä osaan tätäkin opettaa paremmin toiselta puolelta kuin toiselta. Tässä saatiin alusta asti monia onnistuneita toistoja. Nane osaa musta kivasti käyttää takapäätään, vaikkei me olla tämmöisiä harjoitteita aiemmin tehty. Köllimisessä Nane kuvitteli ilmeisesti maahanmenon olevan se juttu ja kovin tohisteli palkkionamiaan mun kädestä. Saatiin kuitenkin kaavalla äkkiä-kyljelleen-nami-ylös hiiop onnistumisiakin. Koitin saada Nanea pidentämään hieman köllöttelyaikaa rapsuttelemalla, taputtelemalla ja kehumalla. Jalkojen välissä kävelyn Nane hoksasi nopeasti; aloituspaikka oli hakusessa, mutta namin avulla vetämällä sain ukkelin oikeaan lähtöpaikkaan ja sitten mentiin askel-nami-askel-nami -tyylillä. Vaikeutettiin harjoitusta niin, että seisoin itse suorassa, kädet ylhäällä nyrkissä ja odotin ukkelin tarjoavan etenemistä mun askeltaessa eteenpäin step by step. Nane oli hieno ja tarjosi etenemistä saaden runsaat Jessit ja namipalkat! Kurre-asentoa otettiin myös; koira istumaan, käsi nyrkissä koiran pään päälle ja palkka kun tassut irtosivat maasta. Hyvin musta Zen pystyi tasapainoa pitämään, vaikka selkälihastreenejä ei ollakaan tehty. Huuuh...Olipahan tehokkaat treenit! Toivottavasti päästään vielä toisellekin temppukurssitunnille, musta on vallan ihanaa, kun joku opastaa askel askeleelta tekemään näitä juttuja! Jopa mäkin ymmärrän!!!

Maman pikku tempustelija <3


Siinähän sitä lörpötystä taas... Tämä poppoo jatkaa lomailua!

Tepsun touhotuksia vassokuu, pikkasen poikainkin...

Tepsu-tipunen pääsi lauantaina, mettäreissujen jälkeen, kaksin liitelemään mamman kanssa Imppareitten kentälle. Sää oli aikas kurja, vettä tuli kuin esterin p*****stä.. Se ei meitä tyttöjä lannistanut kuiteskaan! =D Saatiin oikein kivat treenit aikaiseksi, pienen pieniä juttuja ottaen. Kahdella vierekkäin olevalla hypyllä harjoiteltiin kiertoja, etenemistä ja välistävetoja. Mä huomaan olevani hyvin toispuoleinen ohjauksen kanssa; osaan paljon paremmin ohjata jommaltakummalta puolelta ja toiselta puolelta ohjaus tökkii välillä ihan mahottomasti. Ja koirahan tekee sen, mitä se ohjataan tekemään... Tämäkin oli siis harjoituksen alla meikäläisellä. Kontakteja harjoiteltiin myös; Tepsu selkeesti muisti mitä pitää tehdä. Hieno tyttö! Otettiin alastulo myös hieman ylempää puomilta ja kas kas, neiti alkoi himmailemaan tietäen mitä on tulossa ja pariin kertaan istahteli ylemmäs kontaktille. Otettiin loppuun muutama onnistunut kontakti ja siirryttiin lämmittelylenkille. =D Sateesta huolimatta Tepsu jaksoi uskollisesti komentaa mua ja olla innokas ja meillä oli tipusen kanssa kivaa! =D

Sunnuntaina Elvari pääsi turisteilemaan ja kehän laidalle tsemppaamaan kavereita Järvenpään näyttelyyn. Sisko-Adaa lähinnä mentiin kannustamaan, mutta muitakin tuttuja bongailtiin. Elvari on sitten maailman kiletin pikkumies reissuseurana. Se on niin rento ja helppo. Vähän siinä kehiä seuratessa temputeltiin ja Elvis kyttäsi ohikulkevia (lähinnä syöviä) ihmisiä siinä toivossa, josko sieltä hälle tippuis murunen jotakin herkkua. =D Kotiin lähtiessämme mentiin ottamaan vielä muutamia kuvia sisaruksista ja voi että kun ne pisti leikiksi keskenään. Ihan kuin silloin joskus pentusina. Kuinka hellyyttävää katseltavaa <3

Maanantaina, emännän ekana virallisena lomapäivänä, suunnattiin arkiseen tapaan aamusta Kiljavan metsään piiitkälle, rauhalliselle ekan loma-aamun lenkille. Mikä onni ja autuus. =D Käytiin myös Nukarin maisemissa tervehtimässä "isoisomummoa" ja Tuomo-setää ja voinette arvata, mitä sillä reissulla kopla puuhiin kuului. Jep; herkkujen vastaanottoa hymy huulilla, "raadon" retuutusta pihalla sekä mummolan pihan ympärijuoksua. Mitä sitä hyväksi havaittuja rutiineja muuttamaan. =D

Maanantaina saapui myös Tepsun terveystulokset omakoiraan. Dean viralliset tulokset ovat nyt Limanin lausumana; lonkat C/C ja kyynärät 0/0. Tyytyväinen olen ja näillä mennään! =D Nyt vielä jännätään, miltä mahtaa herra Nantusen tulokset näyttää.

Prinsessamme <3


Kaksosten rakkautta <3


Elvari metsän varjoissa


Neena komentaa IhanJust!


Mupsut raadon retuutuksessa mummolan pihalla


Iloinen hyppy kesälomille! =D

Poijjaat liitää

Koitan kesken viikonkin rustata vähän kuulumisia, ettei niistä aina venyis sellaisia pitkiä rimpsunrampsuja. Vimppa viikko ennen lomaa lähenee uhkaavasti loppuaan ja emännällä töissä riittää jobia saattaa hommat "kesäkuntoon" sijaista varten. Tästä huolimatta me ollaan oltu hyvin reippaita kolmen koplan kanssa myös iltaisin. Pitkien metsälenkkien lisäksi poijjaat pääsivät alkuviikosta liitelytunnelmiin ja Elvari lisäksi vielä pikaiseen rallytokon ketkutukseenkin.

Elvari oli tapansa mukaan liekeissä huomatessaan minne pääsi! Rata rakennettiin pikapikaa, kun koko ryhmä oli tällä kertaa paikalla. Ohjauksen suunnitteluun käytettiin taasen hyvä tovi, paremmin suunniteltu kun on melkein jo puoleksi tehty. ;) Tässä tämänkertainen rata.



Muutoin sain suunniteltua oman ohjauksen ihan ok, mutta heti ekat hypyt ja takaakierto tuotti mulle päänvaivaa sekä se, miten selkeästi saan lähetettyä A:lta putken oikeaan päähän. Onneksi kouluttaja tuli jelppiin ja kertoi eri vaihtoehtoja. Niiden avulla lähdettiin koittamaan. Pari kertaa saatiin ekat hypyt tehdä ennen valon syttymistä mamin nupissa ja sen mukana tuomaa grande onnistumista! Seuraava onkkelma kohta tuli, kuten olin ajatellutkin, A:n jälkeisellä putkella. Mä lähetin Elviksen suoraan väärään päähän putkea, peittäen sen oikean pään itse totaalisesti. =/ Tätä otettiin ihan erikseen muutaman kerran, A+putki, jotta mä sain hahmotettua kuinka mun tulee edetä, että saan Elviksen sinne minne haluan. Lopulta mun napakoittaessa käskytystä ja viemällä oman kroppani sen putken suun edestä pois, se onnistui! Ja niin tuli jesjes fiilis! =D Sitten uudelleen kokonaan alusta. Ja se sujui hienosti! Me mentiin reippahasti rillutellen ja Elvis oli vallan mainio pikku agiliituri! =) Emäntä jopa muisti suunnittelemansa ohjaukset ja rata meni kuten piti. Kepeillä Elvis keksi jostain ihme syystä tulla aina toiseksi viimeisestä välistä ulos, joten kepit otettiin muutamaan kertaan ihan yksikseen. Pitkä tauko tekee tehtävänsä, se selkeesti muistaa miten niitä mennään, mutta pitäisi saada opetettua varmemmaksi (ja mun pitäs opetella hiljalleen pysymään poissa edestä käsineni). =)

Sopivan haastava rata meikäläiselle ja taas opin paljon uutta. Ja Elvari se on aina yhtä muru Töyhtöhyypiö mamman kanssa liidellessä <3 Jäähdyttelylenkille Elvari pääsi vielä russeli-Pyryn ja tämän "isoveikan" labbis-Andyn kanssa. Elvari innostui juoksentelemaan uusien kamujen kanssa ihan tosissaan. =)

Käytiinpä agitreenien jälkeen vielä kuokkimassa Sadun ja Tanjan rallytokotreenejä. Elvari pääsi tekemään kerran radan ja meno oli aikas Elvaria; aina askeleen mammaa edellä. ;) Vaan kerrankin se ei kompunnut heti lähdössä ja joka välissä missä olin liian hidas liikkeissäni. Liekö pohjalla olleilla agitreeneillä ollut vaikutusta?! ;)

Nane pääsi vuorostaan liitelemään keskiviikkona Puolarmaariin shelttiagilityyn. Tällä kertaa herra ei ollut enää haahu, kuten viimeksi. Ehkä nyt kun paikka oli tuttu ja kamut kanssa, ei aika mennyt enää niiden kanssa tohistelemiseen. Saattaa myös olla, että mammalla olleet astetta paremmat namit auttoi myös osaltansa. Pieniä ohjauskuvioita ja etenemistä tuli harjoiteltua tällä kertaa. Hyppy-hyppy- mutkaputki. Näillä menntiin. Emännälle ei Nadjan yksinkertaiset, selkeät ohjeet aina menny perille ekalla kerralla ja vähän omia ohjauskuvioita tuli sovellettua. ;) Pääasia, että Nane teki reippaasti ja oli vallan taitava pieni mies, mamman haahuilusta huolimatta. Jonkin verran Nane on saanut varmuutta itsenäisempään etenemiseen, vaikkei ihan vielä itse kovin esteitä haekaan, vielä kun saatais emäntäkin luottamaan siihen pikkumieheensä. Muiden ollessa vuorossa, sai itsenäisesti harjoitella kontakteja sekä verkkokeppejä. Verkkokepit Nane hoksas aika äkkiä ja hienosti lähti pujottelemaan kohti namikuppia. Kontaktit otettiin myös namikupin kanssa ja saatiinkin monta onnistunutta suoritusta, tässä meille projektia kesälomalle. Kivat treenit, hyvä mieli! Ensi viikkoa odotellessa! =D

Loppuun vielä muutama kuva menneeltä viikolta koplalaisista.

Nane the Man


Elvari mamman muotoilemassa kesätukassaan ;)


Astetta hurjempi Elvari


Päivänsäteemme Dea


Tässä Tepsun The Älyvapaa ilme, kun se lähtee kukkuillessa tulemaan luokse. Korvat taakse, lievä takakeno ja menoks!


Ja tässä syy miksei Nanesta saa lenkeillä juurikaan kuvia; sillä on aina muita projekteja menossa, joita ei vaan voi jättää kesken...


Mukavaa loppuviikkoa kaikille! =D

Hömpsät treenaa

Perjantai-illan ratoksi suunnistettiin Satun ja Tanjan kanssa Imppareitten kentälle treenaamaan rallytokoa. Meiltä treeneihin pääsi Nane. Tanjalla oli kyltit, telineet, törpöt ja kaikki vermeet viimesen päälle. Kyllä kelpas treenata! Alkuun naperot saivat ihmetellä berhantilaisia; "pientä" 9viikkoista Reino-poikaa sekä niitä vähän isompia, Rauhaa ja Toivoa. Nanesta Reino oli ihan jees, siihen malliin se haisteli pikkumiestä ja vähän huiskutteli häntäänsäkin. Isommillekaan ei tarvinnut puhista, tosin niitä ihailtiin vaan vähän kauempaa. =)

Emäntä oli ollu taas hiukka ajattelematon, ottanut matkaevääksi vain kaapin perukoilta löytämiään kuivahkoja lihatikkuja.. Nane niitä kentän reunalla makusteli, mutta päästessään vuoroonsa se tuumas, et syö sää tikkus mä nuuskin nyt. Onneksi Tanja riensi hätiin ja antoi mulle astetta parempaa herkkua, broileripullia, ja johan sain pikkumiehen kuulolle. Taitavasti Nane muisti ja osasi, mamman mokailuista huolimatta. Nane on alkanut oppia sivulletulon molemmilta puolilta! =) Muutamia kertoja ollaan harjoiteltu oikealta takaa kiertäen sivulletuloa ja yhtäkkiä Nane on alkanut tarjota sitä itse! =) Hiphei mun viksua poikaani! Mulla on vaan se paha tapa, että mä kerta kerralta vahvista käsimerkkien oppimista, en käskyjen. Pitäis alkaa päästä niistä käsimerkeistä eroon ja vahvistaa käskyjen osaamista. No kuhan aikamme tankataan, eikös se hiljaa hyvä tule?! =)

Rallytokotreenien jälkeen Satun tytöt ja meirän Nane pääs vielä koittamaan viereiselle kentälle vähän agia. =) Satu opasti kontaktien opettamisessa ja ne voiskin olla meille kesälomaprojektina Nanen kanssa. Lisäksi sisaruspari pääsi ihka ekaa kertaa koittamaan A-estettä! Eka kerta Nanelta sujui ok, toisella kerralla se meinas vähän lusmuta suorittamisessa. Muutaman kerran jälkeen se hoksas, et täähän olikin ihan kiva juttu ja vähän innostamalla "mikäsielläon, minnemennään"-hihkuilla se alko jo nykiä hihnassa kohti A:ta. Ja loistavasti saatiin innokkaita suorituksia aikaiseksi! =D On se vaan kuulkaa hurjan näköistä koiran vinkkelistä kattottuna, kun A näyttää päättyvän taivaaseen lentoon. Miettii jos itse ajaisi autolla tuntemattomalla tiellä, joka jyrkkenee niin, että näet vain taivaan, etkä tiedä mitä on tulossa. Kyllä se ehkä itellenkin pistäis vähän jarrupoljinta painamaan. =) Mutta kun tie tulee tutuksi, sitä uskaltaa antaa mennä! =D Näin.

Lauantain aamulenkin jälkeen mä kaappasin meidän prinsessan mukaani Imppareitten kentälle privaatti agitreeneihin mun kanssani. Otettiin heti Nanen kurssin annit käyttöön ja harjoiteltiin samoja harjoituksia Dean kanssa. Kolmen hypyn suoralla harjoiteltiin etenemistä ja valsseja. Mistä kummasta Dea onkin oppinut paikoillaan olon?! Ollaanhan me sitä "harjoteltu", mutta ei ihan tosissaan kuitenkaan. Ajattelin kuitenkin koittaa, josko neiti pysyisi odottamassa ekan hypyn takana, että mä ite voisin mennä toisen hypyn taakse kutsumaan. Niinhän se neiti istus kun tatti siellä "odottaa"-käskyn kuultuaan eikä yrittänyt kertaakaan varastaa lähdössä! Voi miten mamma oli ylpeä!!! Niimpä me saatiin oikein onnistuneita suorituksia aikaiseksi. Dea reagoi heti välittömästi, jos mun liike lakkaa edes hetkeksi, se kun ei vielä hae kovin itsenäisesti esteitä. Joten mun on "saatettava" se loppuun asti hyvin huolellisesti. Neiti tulee oikein mukavasti käteen kiinni "täällä"-käskystä, tämä on musta erittäin hienoa! Lisää pitäisi harjoitella itsenäistä etenemistä neidin kanssa, jotta saataisiin varmuutta etenemiseen.

Harjoiteltiin Neenan kanssa myös kontakteja namikupin avulla. Alkuun otettiin ihan puomin alastulolta, pysäytys kontaktilla (remmillä avustettuna) ja vapautus kupille. Nepsu oli aikas eripätevä tyttö ja hoksas hirmu nopsaan mistä oli kyse. Otin sitten pannankin pois ja neiti oli hieno! Pysäytys käskyllä (ja käsimerkillä) ja vapautus kupille. Muutamaan kertaan neiti tosin ennakoi ja istahti ylemmäs kontaktille oikein täpäkkänä. =) Uskaltauduttiin muutamaan kertaan ottamaan myös puomin päältä lähetettynä ja onnistuneisiin pysäytyksiin oli hyvä lopettaa ne kontaktitreenit! Rengasta otettiin muutama kerta ja Nepsu selkeesti muisti joskus tätäkin tehneensä! =) Meillä oli Hömsän kanssa hirmu kivaa! =)

Loppuun lavasteltiin hieman tilanteita, jotta mamma saisi kuvailtua Nepsua. Neitiä ei kuvaussessionkaan aikana hätkäyttänyt viereisellä kentällä meneillään olevat suojelukokeet, josta ruoskan läiskintää ja kovaa komentoa kuului tämän tästä. Kilttinä tyttönä se poseerasi, välillä suojelutreenejä seuraten. Neena presents.

Harjoittelin kontaktien ottoa, kas näin!


Emäntä oli kovin ylpeä minusta, sietikin olla, niin hieno minä olin!


Täältä tullaan, jiiihaaa!!!


Näin hienosti minä tyttö hyppään!


Kukkuu, huhuilee hymytyttö!


Kivat treenit oli, sitten alkoi ramaisemaan!

Rantahippailua ja agikiitiä

Rantahippailuja
Monena iltana ollaan nyt käyty liikuskelemassa Röykän Koivuniemen luonnonsuojelu alueella. Sieltä kun löytyy se meidän kulmien paras pulikointipaikka. Vesi tosin on vielä (ainakin musta) kalseen kylmää, kolmen koppelo mahtaa olla tästä hieman eri mieltä. Siihen malliin ainakin pinkasevat juoksuun lähestyttäessä "laguunia". Voi sitä riemunkiljahdusten ja tättähääräämiseen määrää... Ei todella ole lenkki, jolle vois ottaa herkkäkorvaisia immeisiä lenkkiseuraksi mukaan. ;) Elvari tuttuun tyyliinsä hippailee mielellään rantaveden tuntumassa, eihän hänen komeaa turkkiaan viitsi kokonaan kastella. Elvis taitaa olla poppoosta se pahin kiljukaula rannalle päästessään. Tuulisella ilmalla Elvis koittaa haukkumalla ja edestakaisella juoksulla taltuttaa hurjistuneita aaltoja, kovin hyvin tää jobi ei vaan tuota tulosta.. ;)

Nepsunteri aka Dea tykkää enempi sitten komennella minuu heittämään keppejä sinne plutakkoon. Mielellään neiti myös kahlaa syvemmälle keppejä hakemaan. Usein siinä loppu viimein taitaa tosin käydä niin, että neiti käy närppäämässä keppiä suullaan ja antaa herrasmiesten hoitaa kepin haku operaation onnistuneesti loppuun. Nanesta on kehkeytynyt oikea rantojen huujimus ja Dean paras kepin haku apuri. Nane mielellään hakee keppejä vedestä ja Nanemaisesti tykkää myös sukellella pohjaan uponneita keppejä sekä snorklata vedessä (mä en edelleen tiedä mitä se puuhaa). Nane ei välitä vaikka tukka kastuu, ennemmin mitä enempi, sen parempi. =) Saas nähdä saanko kuinka kesällä houkuteltua ne mun matkassa uimaan, kunhan tässä ensin nuo vedet nyt lämpeis emännän makuun sopiviksi. =)

Toissaillan lenkillä mukulat teki vallan katalan tempun mulle rannalla. Rannalle saapui nainen ja mä ajattelin, että me voidaankin jo suunnata kotiin, kun oltiin oltu jo hyvä tovi pulaamassa. Otin koirat remmeihin, keräsin kimpsut ja lähdettiin. Päästiin n.100m ja laskin koirat irti. Ja mitä ne tekee?! Syöksyy päätä pahkaa takas rannalle. Sinne mä hippasin niiden perässä ja mitä muutakaan kolme pientä nappisilmää siellä tekis, kun istuis kyykyllään olevan naisen molemmin puolin tiiviisti tätä tuijottaen, jotta heittäisköhän se heille keppejä veteen. =D Onneks tää täti tykkäs koirista eikä pistänyt pahakseen meidän klaanin intopiukeeta toimintaa. =D

Agikiitelyä
Sitten agikiitelyyn. Elvarin kesäryhmä starttasi tiistaina Imppareitten kentällä. Mukavaa oli, että ryhmä koostui melkein samoista koirista kuin viime kesän ryhmä. Silkki-belgi ja Pyry-russeli olivat vanhat tutut jo viime vuodelta, lisäksi ryhmään kuuluu neiti flatti, jota ainakaan ensimmäisellä kerralla ei reeneissä näkynyt. Voinette uskoa kuka ei pysynyt pöksykarvoissaan.. ;) "Vinkuvinkupiippiipvyyyh" vaan, Elvari the great is here! Radan rakentamiseen kului aikaa ja sitä katsellessani tuumailin, että jaahas. =D



Rataan tutustuttiin huolella ja mietittiin ohjauskuvioita. Kaikki mietti miten oma koira toimii ja jännä oli huomata miten ne osaakin olla niin erilaisia, vaikka samalla tavalla ne "näkee" sen radan pääpiirteittäin. Mä tiesin ennalta sen, missä mulla tulee hoppu ja missä Elvari soveltaa satasella omaa rataa.. Joten päätin, että me tehdään rataa osissa, niin että lopulta se menis prikulleen niinku suunniteltu oli. Lähdöissä meillä on petraamista; Elvari osaa tasan tarkkaan paikallaolon, mutta kentän vetovoima on niin suuri, että se tahtoo varastaa lähdössä. Jottei koko aika hukkaantuisi varaslähtöihin, pyysin treenikaveria ja kouluttajaa toimimaan Elvarin personal keeperinä. Alkuun tahkottiin pätkää 1-7. "Mamma tumpeloi vol.5"; joko mä unohdan koiran olemassaolon tai sit mä varmistelen liikaa tai hypin koiran tielle tai.. =D Pätkää tahkottiin mun mokien vuoksi siis muutamaan kertaan. Kouluttaja kehoitti luottamaan Elvariin, se kyllä osaa, jos mä olisin selkeämpi. Taitoa kehitetään, taitoa kehitetään.. ;) Ja avot, heti kun mä lakkasin varmistelun ja muistin ottaa koirankin matkaan, selkeästi suunnan osoittaen, niin johan alko rullata. Elvari oli hiiiieno! =) Asiaa edesauttaa se, että Elvari irtoaa älyttömän hyvin, etenkin putkelle ;) Herran lemppariesteelle. Hyppyjen jälkeinen putki olikin melko hankalassa kulmassa ja puomia vielä vieressä tyrkyllä, mutta osasipa vaan etsiä sen putken suun sieltä ulompaa. Hankalampi oiskin ollu, jos ois pitäny siihen puomille painella... ;)

Seuraavaksi otettiin vähän lisää pätkään mukaan, eli 1-8. Mä arvuuttelin kuinka tulisi käymään... Elvari säntäisi hypyltä 7 satavarmasti putken väärään päähän, joka tyrkyllä kutsuvasti. Jepjep. Näin se meni. Eka kerta meni mun ohjauksen piikkiin, mutta sitten kouluttajakin totesi parin seuraavan väärään päähän sukeltamisen jälkeen, että "nyt se näyttelee sulle keskaria" ;) Että temmoinen mammanpoika ;) Haltuunotto ois the juttu, mitä meidän ihan tosissaan pitäis harjoitella. Ja niinhän me sitte tahkottiin, kunnes saatiin onnistuneesti kohta suoritettua. Kepit vedetään vielä osittain käsiavusteisesti, siitä pitäis hiljalleen uskaltaa (mun) luopua. Kerittiinkin ottaa enää seuraava hyppysarja, joka alun tavoin meni jees, kunhan mä relasin. =D Elvari on kyllä mainio agikiito kaveri! Vaikka kotona Elvari is known as "Putte", ei se menoa estä agikentällä pätkän vertaa! Pikku kintut vipattaa vaan minkä kerkii, kieli on vyön alla ja silmät loistaa! Intopiukeus on se sana, Elvari selvästi nauttii! Vielä jos uskaltaisin toivoa sille hieman enempi malttia, se ois pop! Motivaatio on tekemisessä kohdillaan, mutta joskus tuntuu, että menoo ja meininkii sais olla himpun verran vähempi, ettei alkais käydä niin helposti ylikierroksilla! Mut hei, Elvis on! =D

Myös Nane pääsi keskiviikkona starttaamaan kesäliitelyt Nadjan vetämälle, ess-shelttien järkkäämälle, 5 kerran agilitykurssille. Kurssipaikkana ast:n kenttä Espoon Puolarmaarissa. Ryhmässä olikin monta tuttua, sillä sisko-Tipi, Leevi-poika ja Nati-rakkauspakkaus olivat myös lähteneet liitelemään keskiviikko illan iloksi. Me ei oltu Nanen kanssa oikeen parhaassa vireessä. Uusi paikka, uudet tuulet vei pienen miehen mielenkiintoa itse tekemisestä. Ite olin vässykkäna eikä motivointi ottanut oikeen sujuakseen. Saatiin tehtyä ihan kivasti muutamia juttuja, kuten putkea ja vähän hyppyjä. Ohjauskuvoita ois ollu tarkoitus tehdä kolmen hypyn ja putken avulla. Nane ois vaan tahtonu lähtee moikkaileen tuttuja ja haistella kentän hajuja. Varsinkin Nati-rakkauspakkaus, Nanen ensi ihastus kiinnosti kovin. Kertoja on kuitenkin jäljellä vielä neljä, joten en ota stressiä. =D Jos me oltais paremmassa vireessä seuraavilla kerroilla. Ja pääsihän se Nane lopuksi tekemään sen, mistä haaveili koko tunnin ajan, nimittäin jäähdyttelylenkille Nati-ihanaisen kanssa. Kyllä mentiin hännät töröllä ja vaikka Nati hyvin kauniisti sanoi Nanelle "ei ehkä kiitos", se vaan rohkaisi Nanea yrittämään kahta kauheammin. Eka rakkaus on aina eka rakkaus! ;)

Muutamia kevät illan kuvatuksia

"Kevät tuli, lumet suli, puro sanoi pulipuli." I-ha-naa, se on viimein, ihan aikuisten oikeesti, täällä: Kevät!!! Tää on niin aikas onnellinen. Tää pitää talvesta, tää pitää syksystä, tää pitää kesästä, mutta tää rakastaa kevättä! Eikä voisi olla iloisempi, että se on täällä taas! =D

Perjantai-iltana tehtiin koko perheen voimin reissu montulle ja napattiin kamera matkaan mukaan. Ilta-aurinko oli jo hiipumassa taivaanrannan taa, mutta muutamia kuvia ehti vielä napsasta ennen valon loppumista.

Nepsteri-neiti ilta-auringossa


Keppi suuhun ja menoks...


Elmi-kelmi miettii mihin suuntaan seuraavaksi kaartais


Neenaa naurattaa (ja hiekkakuola valuu pitkin suupieliä) ;)


Nepa-nöpönen nättinä


Elvis komentaa kakaroita olemaan nätisti


Nane herkkuja kerjäämässä


Lille liten Nane-mies


Vähän yhteiskuva yritelmää


Tää kuva on niin Neenaa!!! Tolta se yleensä kotosalla näyttää.
Meidän hymytyttö <3


Vieraamme Lenni-lokinpoikanen


Loput (kaksi ;) ) kuvaa löytyvät täältä.

Mukavaa, keväistä, toivottavasti myös lämmintä viikonloppua kaikille!

Kaksosten terveystuloksia

Nonniin! Nyt on sitten Dea ja Zenkin terveystarkattu! =D

Eilen aamusta suunnattiin Haagaan Mevettiin, ja jännitys alkoi hiipiä oikeastaan vasta siinä vaiheessa, mitä lähemmäs Mevettiä karautettiin. =S Ehkä ihan hyvä, ettei ollu tullu paljoa punnittua asiaa eikä puntti liiemmin tutissut. Muut tais hoitaa sen osuuden munkin puolesta. =D Joukkotarkkiin osallistuivat meidän kaksosten lisäksi Zenin kaikki pentuesisarukset eli Blitz, Tipi ja Tuima, puolisisko Nuu sekä Sani. Tarkki sujui hyvin ja nopsasti. Parissa tunnissa oli koko rumba suoritettu.

Ekaksi Zen pääsi silmätutkimukseen. Terveet oli pojan silmät, oikeassa silmässä pieni ppm. Dean silmät oli tarkattu vuotta aiemmin, joten neidin silmiä en tarkastuttanut, vaikka niin halpaan hintaan ois varmaan kannattanu.

Silmätarkkien jälkeen alettiin yksitellen pistää karvatassuja untenmaille. Nane sai rauhoitteen, eikä menny ku hetki tai kaks ja poika pisti maate ja unille. Meidän Dea-neiti kaikessa tarmokkuudessaan ei meinannut sitten millään simahtaa. Se keikkus hereillä vielä, kun sen jälkeen rauhoitteen saaneetkin jo nunnus. Luulin aina, että nyt se nukahti ja mitä vielä; viimeinen bilettäjä aina vaan nous sinnikkäästi pystyyn tai aukaili vähintään silmiään. Päästipä ainoana myös yygäbyygät kaarimaljaan. Onneksi neiti kuitenkin kuvausten ajaksi sammahti edes hetkeksi.

Tulokset meidän kaksosten osalta oli
Zen- lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät 0/0, selkä normaali, sydän terve (ei sivuääniä)
Dea- lonkat B/B, kyynärät 1/1, selkä normaali

Tää mami oli e-rit-täin onnellinen! Vaikka tulokset voi muuttua kennelliitossa, mä itse tiedän, että lapset on terveet ja me voidaan jatkaa arkea ihan kuten ennenkin. Ja se on pääasia se. Dean kyynärtulos sai ensiksi aikaan hetken hengityskatkoksen, kunnes ell Axelsson sanoi, että ne on yhtäkuin terveet. Mä olen aina luullu, et jos ne ei oo 0, ne ei oo terveet. Sanoi, että ne on vähän kun lonkissa b:t, terveet muttei ihan priimat. Tämän jälkeen hengitin jälleen. Nyt sitten jäämme odottelemaan kennelliiton viimeistä sanaa tuloksista. Musta osa kuvista näytti aikas vinoille (näin maallikon silmin katsottuna) ja kuulin, että tämä saattaa vaikuttaa kenneliiton lausuntoihin, riippuen kuka siellä on niitä lausumassa. No, oli vinot tai ei ja muuttuu tulokset tai ei, mä jatkan euforisessa olotilassa oleilua enivei! =D

Zenin pentue kokonaisuudessaan oli priimaa tavaraa, kaikilta lähti kaikki tulokset A:na, 0:na ja normaalina. Vautsi vau Elementit! Onnittelut siis myös kaikille sisaruksille perheineen ja kasvattajalle A-luokan kasvateista!

Sisarussuhteet joutui koetukselle tällä reissulla, kun Nane hoksas siskollaan Blitzillä olevan juoksut. Voi elämä sitä mämmätyksen ja komppuumisen määrää. Blitz ei juurikaan innostunut velipoikansa innokkaille kosioyrityksille ja yritti välillä sanoa, että "nyt riittäis". Mut eihän tollanen nutiainen sitä ymmärtäny tai sitten ei halunnut ymmärtää. Mamman mielestä Nane ei ees hingu tyttöjen perään, sehän on mamman kultamussukka, se mitään tytöistä tajua... Tää mami niin kovin tahtoo uskoa niin. Se vaan ois jälleennäkemisen riemusta halunnu leikkiä astetta innokkaammin siskoplikan kaa. ;) Sisko-Tipi puolestaan ei ymmärtäny miksi Hänen veikkansa, pentulaatikosta asti ollut Hänen bestis, yrittää yhtäkkiä leikkiä vain toisen kanssa eikä suo hänelle yhtään huomiota. Ennenkuulumatonta! Mutta sitä ne hormonit teettää!

Joukkari oli kaikinpuolin enempi kuin onnistunut! Kiitos kaikille mukana olleille ja Eralle joukkarin järkkäämisestä!!! =D

Meillä kotiinpäästyään, upeasti rauhoituksesta vironneista kaksosista, toinen ei olisi kyennyt suoraa viivaa kävelemään, nimittäin Tepsu. Se ei meinannut millään nukahtaa vo:lla, mutta muutama tunti myöhemmin kotona, se oli kuin ois enempikin juhlinu. Askel vähän horjahteli ja kun se nukahti, se nukku hyyyvin sikeästi eikä mikään hetkauttanut sitä. Nane puolestaan alkoi tohistella entiseen malliin lelujensa kanssa eikä siitä huomannut lainkaan, että rauhoitusreissulla oli käyty.

Meidän bilehile pilkki kotona.. Rankka reissu takana!


Mama, I'm not feeling well...


Iloisten uutisten vuoksi saatiin aihetta juhlaan ja Elvarin kanssa käytiin hakemassa vähän juhlahärpäkkeitä Hyvinkäältä. Tehtiin pitkä shoppausreissu, jonka antina haalittiin alennusmyynneistä kasapäin koiranherkkuja ja muutamia leluja. Ostettiinpa Hurtan sade- ja tuulitakitkin, kun kerta halvalla sai. =) Illalla poppoo sitten herkutteli juhlahumuisina pupun- ja possunkorvilla. Mahtava päivä!