keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Rantahippailua ja agikiitiä

Rantahippailuja
Monena iltana ollaan nyt käyty liikuskelemassa Röykän Koivuniemen luonnonsuojelu alueella. Sieltä kun löytyy se meidän kulmien paras pulikointipaikka. Vesi tosin on vielä (ainakin musta) kalseen kylmää, kolmen koppelo mahtaa olla tästä hieman eri mieltä. Siihen malliin ainakin pinkasevat juoksuun lähestyttäessä "laguunia". Voi sitä riemunkiljahdusten ja tättähääräämiseen määrää... Ei todella ole lenkki, jolle vois ottaa herkkäkorvaisia immeisiä lenkkiseuraksi mukaan. ;) Elvari tuttuun tyyliinsä hippailee mielellään rantaveden tuntumassa, eihän hänen komeaa turkkiaan viitsi kokonaan kastella. Elvis taitaa olla poppoosta se pahin kiljukaula rannalle päästessään. Tuulisella ilmalla Elvis koittaa haukkumalla ja edestakaisella juoksulla taltuttaa hurjistuneita aaltoja, kovin hyvin tää jobi ei vaan tuota tulosta.. ;)

Nepsunteri aka Dea tykkää enempi sitten komennella minuu heittämään keppejä sinne plutakkoon. Mielellään neiti myös kahlaa syvemmälle keppejä hakemaan. Usein siinä loppu viimein taitaa tosin käydä niin, että neiti käy närppäämässä keppiä suullaan ja antaa herrasmiesten hoitaa kepin haku operaation onnistuneesti loppuun. Nanesta on kehkeytynyt oikea rantojen huujimus ja Dean paras kepin haku apuri. Nane mielellään hakee keppejä vedestä ja Nanemaisesti tykkää myös sukellella pohjaan uponneita keppejä sekä snorklata vedessä (mä en edelleen tiedä mitä se puuhaa). Nane ei välitä vaikka tukka kastuu, ennemmin mitä enempi, sen parempi. =) Saas nähdä saanko kuinka kesällä houkuteltua ne mun matkassa uimaan, kunhan tässä ensin nuo vedet nyt lämpeis emännän makuun sopiviksi. =)

Toissaillan lenkillä mukulat teki vallan katalan tempun mulle rannalla. Rannalle saapui nainen ja mä ajattelin, että me voidaankin jo suunnata kotiin, kun oltiin oltu jo hyvä tovi pulaamassa. Otin koirat remmeihin, keräsin kimpsut ja lähdettiin. Päästiin n.100m ja laskin koirat irti. Ja mitä ne tekee?! Syöksyy päätä pahkaa takas rannalle. Sinne mä hippasin niiden perässä ja mitä muutakaan kolme pientä nappisilmää siellä tekis, kun istuis kyykyllään olevan naisen molemmin puolin tiiviisti tätä tuijottaen, jotta heittäisköhän se heille keppejä veteen. =D Onneks tää täti tykkäs koirista eikä pistänyt pahakseen meidän klaanin intopiukeeta toimintaa. =D

Agikiitelyä
Sitten agikiitelyyn. Elvarin kesäryhmä starttasi tiistaina Imppareitten kentällä. Mukavaa oli, että ryhmä koostui melkein samoista koirista kuin viime kesän ryhmä. Silkki-belgi ja Pyry-russeli olivat vanhat tutut jo viime vuodelta, lisäksi ryhmään kuuluu neiti flatti, jota ainakaan ensimmäisellä kerralla ei reeneissä näkynyt. Voinette uskoa kuka ei pysynyt pöksykarvoissaan.. ;) "Vinkuvinkupiippiipvyyyh" vaan, Elvari the great is here! Radan rakentamiseen kului aikaa ja sitä katsellessani tuumailin, että jaahas. =D



Rataan tutustuttiin huolella ja mietittiin ohjauskuvioita. Kaikki mietti miten oma koira toimii ja jännä oli huomata miten ne osaakin olla niin erilaisia, vaikka samalla tavalla ne "näkee" sen radan pääpiirteittäin. Mä tiesin ennalta sen, missä mulla tulee hoppu ja missä Elvari soveltaa satasella omaa rataa.. Joten päätin, että me tehdään rataa osissa, niin että lopulta se menis prikulleen niinku suunniteltu oli. Lähdöissä meillä on petraamista; Elvari osaa tasan tarkkaan paikallaolon, mutta kentän vetovoima on niin suuri, että se tahtoo varastaa lähdössä. Jottei koko aika hukkaantuisi varaslähtöihin, pyysin treenikaveria ja kouluttajaa toimimaan Elvarin personal keeperinä. Alkuun tahkottiin pätkää 1-7. "Mamma tumpeloi vol.5"; joko mä unohdan koiran olemassaolon tai sit mä varmistelen liikaa tai hypin koiran tielle tai.. =D Pätkää tahkottiin mun mokien vuoksi siis muutamaan kertaan. Kouluttaja kehoitti luottamaan Elvariin, se kyllä osaa, jos mä olisin selkeämpi. Taitoa kehitetään, taitoa kehitetään.. ;) Ja avot, heti kun mä lakkasin varmistelun ja muistin ottaa koirankin matkaan, selkeästi suunnan osoittaen, niin johan alko rullata. Elvari oli hiiiieno! =) Asiaa edesauttaa se, että Elvari irtoaa älyttömän hyvin, etenkin putkelle ;) Herran lemppariesteelle. Hyppyjen jälkeinen putki olikin melko hankalassa kulmassa ja puomia vielä vieressä tyrkyllä, mutta osasipa vaan etsiä sen putken suun sieltä ulompaa. Hankalampi oiskin ollu, jos ois pitäny siihen puomille painella... ;)

Seuraavaksi otettiin vähän lisää pätkään mukaan, eli 1-8. Mä arvuuttelin kuinka tulisi käymään... Elvari säntäisi hypyltä 7 satavarmasti putken väärään päähän, joka tyrkyllä kutsuvasti. Jepjep. Näin se meni. Eka kerta meni mun ohjauksen piikkiin, mutta sitten kouluttajakin totesi parin seuraavan väärään päähän sukeltamisen jälkeen, että "nyt se näyttelee sulle keskaria" ;) Että temmoinen mammanpoika ;) Haltuunotto ois the juttu, mitä meidän ihan tosissaan pitäis harjoitella. Ja niinhän me sitte tahkottiin, kunnes saatiin onnistuneesti kohta suoritettua. Kepit vedetään vielä osittain käsiavusteisesti, siitä pitäis hiljalleen uskaltaa (mun) luopua. Kerittiinkin ottaa enää seuraava hyppysarja, joka alun tavoin meni jees, kunhan mä relasin. =D Elvari on kyllä mainio agikiito kaveri! Vaikka kotona Elvari is known as "Putte", ei se menoa estä agikentällä pätkän vertaa! Pikku kintut vipattaa vaan minkä kerkii, kieli on vyön alla ja silmät loistaa! Intopiukeus on se sana, Elvari selvästi nauttii! Vielä jos uskaltaisin toivoa sille hieman enempi malttia, se ois pop! Motivaatio on tekemisessä kohdillaan, mutta joskus tuntuu, että menoo ja meininkii sais olla himpun verran vähempi, ettei alkais käydä niin helposti ylikierroksilla! Mut hei, Elvis on! =D

Myös Nane pääsi keskiviikkona starttaamaan kesäliitelyt Nadjan vetämälle, ess-shelttien järkkäämälle, 5 kerran agilitykurssille. Kurssipaikkana ast:n kenttä Espoon Puolarmaarissa. Ryhmässä olikin monta tuttua, sillä sisko-Tipi, Leevi-poika ja Nati-rakkauspakkaus olivat myös lähteneet liitelemään keskiviikko illan iloksi. Me ei oltu Nanen kanssa oikeen parhaassa vireessä. Uusi paikka, uudet tuulet vei pienen miehen mielenkiintoa itse tekemisestä. Ite olin vässykkäna eikä motivointi ottanut oikeen sujuakseen. Saatiin tehtyä ihan kivasti muutamia juttuja, kuten putkea ja vähän hyppyjä. Ohjauskuvoita ois ollu tarkoitus tehdä kolmen hypyn ja putken avulla. Nane ois vaan tahtonu lähtee moikkaileen tuttuja ja haistella kentän hajuja. Varsinkin Nati-rakkauspakkaus, Nanen ensi ihastus kiinnosti kovin. Kertoja on kuitenkin jäljellä vielä neljä, joten en ota stressiä. =D Jos me oltais paremmassa vireessä seuraavilla kerroilla. Ja pääsihän se Nane lopuksi tekemään sen, mistä haaveili koko tunnin ajan, nimittäin jäähdyttelylenkille Nati-ihanaisen kanssa. Kyllä mentiin hännät töröllä ja vaikka Nati hyvin kauniisti sanoi Nanelle "ei ehkä kiitos", se vaan rohkaisi Nanea yrittämään kahta kauheammin. Eka rakkaus on aina eka rakkaus! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti