Blogi shetlanninlammaskoirien touhuista: Hömpsät treenaa

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hömpsät treenaa

Perjantai-illan ratoksi suunnistettiin Satun ja Tanjan kanssa Imppareitten kentälle treenaamaan rallytokoa. Meiltä treeneihin pääsi Nane. Tanjalla oli kyltit, telineet, törpöt ja kaikki vermeet viimesen päälle. Kyllä kelpas treenata! Alkuun naperot saivat ihmetellä berhantilaisia; "pientä" 9viikkoista Reino-poikaa sekä niitä vähän isompia, Rauhaa ja Toivoa. Nanesta Reino oli ihan jees, siihen malliin se haisteli pikkumiestä ja vähän huiskutteli häntäänsäkin. Isommillekaan ei tarvinnut puhista, tosin niitä ihailtiin vaan vähän kauempaa. =)

Emäntä oli ollu taas hiukka ajattelematon, ottanut matkaevääksi vain kaapin perukoilta löytämiään kuivahkoja lihatikkuja.. Nane niitä kentän reunalla makusteli, mutta päästessään vuoroonsa se tuumas, et syö sää tikkus mä nuuskin nyt. Onneksi Tanja riensi hätiin ja antoi mulle astetta parempaa herkkua, broileripullia, ja johan sain pikkumiehen kuulolle. Taitavasti Nane muisti ja osasi, mamman mokailuista huolimatta. Nane on alkanut oppia sivulletulon molemmilta puolilta! =) Muutamia kertoja ollaan harjoiteltu oikealta takaa kiertäen sivulletuloa ja yhtäkkiä Nane on alkanut tarjota sitä itse! =) Hiphei mun viksua poikaani! Mulla on vaan se paha tapa, että mä kerta kerralta vahvista käsimerkkien oppimista, en käskyjen. Pitäis alkaa päästä niistä käsimerkeistä eroon ja vahvistaa käskyjen osaamista. No kuhan aikamme tankataan, eikös se hiljaa hyvä tule?! =)

Rallytokotreenien jälkeen Satun tytöt ja meirän Nane pääs vielä koittamaan viereiselle kentälle vähän agia. =) Satu opasti kontaktien opettamisessa ja ne voiskin olla meille kesälomaprojektina Nanen kanssa. Lisäksi sisaruspari pääsi ihka ekaa kertaa koittamaan A-estettä! Eka kerta Nanelta sujui ok, toisella kerralla se meinas vähän lusmuta suorittamisessa. Muutaman kerran jälkeen se hoksas, et täähän olikin ihan kiva juttu ja vähän innostamalla "mikäsielläon, minnemennään"-hihkuilla se alko jo nykiä hihnassa kohti A:ta. Ja loistavasti saatiin innokkaita suorituksia aikaiseksi! =D On se vaan kuulkaa hurjan näköistä koiran vinkkelistä kattottuna, kun A näyttää päättyvän taivaaseen lentoon. Miettii jos itse ajaisi autolla tuntemattomalla tiellä, joka jyrkkenee niin, että näet vain taivaan, etkä tiedä mitä on tulossa. Kyllä se ehkä itellenkin pistäis vähän jarrupoljinta painamaan. =) Mutta kun tie tulee tutuksi, sitä uskaltaa antaa mennä! =D Näin.

Lauantain aamulenkin jälkeen mä kaappasin meidän prinsessan mukaani Imppareitten kentälle privaatti agitreeneihin mun kanssani. Otettiin heti Nanen kurssin annit käyttöön ja harjoiteltiin samoja harjoituksia Dean kanssa. Kolmen hypyn suoralla harjoiteltiin etenemistä ja valsseja. Mistä kummasta Dea onkin oppinut paikoillaan olon?! Ollaanhan me sitä "harjoteltu", mutta ei ihan tosissaan kuitenkaan. Ajattelin kuitenkin koittaa, josko neiti pysyisi odottamassa ekan hypyn takana, että mä ite voisin mennä toisen hypyn taakse kutsumaan. Niinhän se neiti istus kun tatti siellä "odottaa"-käskyn kuultuaan eikä yrittänyt kertaakaan varastaa lähdössä! Voi miten mamma oli ylpeä!!! Niimpä me saatiin oikein onnistuneita suorituksia aikaiseksi. Dea reagoi heti välittömästi, jos mun liike lakkaa edes hetkeksi, se kun ei vielä hae kovin itsenäisesti esteitä. Joten mun on "saatettava" se loppuun asti hyvin huolellisesti. Neiti tulee oikein mukavasti käteen kiinni "täällä"-käskystä, tämä on musta erittäin hienoa! Lisää pitäisi harjoitella itsenäistä etenemistä neidin kanssa, jotta saataisiin varmuutta etenemiseen.

Harjoiteltiin Neenan kanssa myös kontakteja namikupin avulla. Alkuun otettiin ihan puomin alastulolta, pysäytys kontaktilla (remmillä avustettuna) ja vapautus kupille. Nepsu oli aikas eripätevä tyttö ja hoksas hirmu nopsaan mistä oli kyse. Otin sitten pannankin pois ja neiti oli hieno! Pysäytys käskyllä (ja käsimerkillä) ja vapautus kupille. Muutamaan kertaan neiti tosin ennakoi ja istahti ylemmäs kontaktille oikein täpäkkänä. =) Uskaltauduttiin muutamaan kertaan ottamaan myös puomin päältä lähetettynä ja onnistuneisiin pysäytyksiin oli hyvä lopettaa ne kontaktitreenit! Rengasta otettiin muutama kerta ja Nepsu selkeesti muisti joskus tätäkin tehneensä! =) Meillä oli Hömsän kanssa hirmu kivaa! =)

Loppuun lavasteltiin hieman tilanteita, jotta mamma saisi kuvailtua Nepsua. Neitiä ei kuvaussessionkaan aikana hätkäyttänyt viereisellä kentällä meneillään olevat suojelukokeet, josta ruoskan läiskintää ja kovaa komentoa kuului tämän tästä. Kilttinä tyttönä se poseerasi, välillä suojelutreenejä seuraten. Neena presents.

Harjoittelin kontaktien ottoa, kas näin!