sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Hyvää äitienpäivää kaikille <3



Eilen kävimme koplan kanssa Nukarilla mummolassa sedän luona katsomassa miltä mummon kukkapenkissä näyttää. Vielä ei kukkinut mummon viimeinen äitienpäiväruusu. Helmililjat, narsissit ja tulppaanit sen sijaan kaunistivat kukkamaata. Tarkastettuamme kukkamaan pääsivät mupsut taas "toviksi" pelaamaan palloa isosedän kanssa. Jos joku väittää, ettei koiralla ole hyvä muisti, mä väitän vastaan. Samantien kun päästään mummolan pihalle, on Elvari viivana vajan luona, kun tietää, että sieltä se pallo löytyy...

Mummolassa vietetyn riekkutovin jälkeen lähdimme tutustumaan 9-viikkoisen Nero-saksanpaimenkoiranpennun sielunelämään. Voi jestas mikä suloisuus se oli <3 Vastassa oli lurppakorvainen pieni pehmeä pallero.



Nero oli jopa meidän kolmikon mielestä ihana pentu. Se ei meinaan riekkunut kiinni eikä ollut, kuten tavallisesti pennut, yliriehakas. Nero alkuun hieman kaihtoi meidän kolmikkoa, onhan ne nyt yhdessä aika pelottava ilmestys. ;) Kerrankin tutustuminen meni niin päin, että meidän apinalauma kävi vuoroin nuuskuttelemassa vauvan läpi. Totesivat uuden kaverin vielä ihan jees-tyypiksi. Kertaakaan niiden ei tarvinnut edes komentaa naperoa.

Nanea kiinnosti alaosasto. Vielä sen mielestä pentu tuoksuu ihanalle aka pissille. ;)

Nerokin rohkaistui tutustumaan koplaan, kunhan eivät olleet kaikki samaan aikaan tyrkyllä.

Nane oli siitä erityisen kiva, suukonkin suikkasi kaulukseen

Ihme ja kumma, Dea pariinkin kertaan yritti leikkiinkutsua esittää Nerolle.

"Mami, toi pentuhan on ihan jees!"

Lopuksi kävimme tovin istumassa hevosten kahluualtaalla. Siitäkös kopla riemastui. Taisivat muistaa viime kesäiset uintireissut samaisessa paikassa. Elvari tosin taisi muistaa (=haistaa) muutakin, sillä se yritti aina vähän vaivihkaa altaan reunalta siirtyä hevosten tarhoihin, tietäähän sen mitä siellä ois ollu tyrkyllä... ;)

Että semmoinen uusi tuttavuus. Olihan ihku <3


Loppukevennyksenä tarjoillaan eilisen aktivointituokion tuloksia.
Ostin mupsuille, jok'ikiselle oman uuden aktivointilelun. Kovin touhukkaasti ne jaksoikin kalastella kanakierteen palasia leluistaan. Jossakin vaiheessa ihmettelin, kun bongasin lattialta pieniä punaoransseja palasia... Noh... Joku osaa käyttää älliä kärsivällisesti... ja joillain on omat keinot päämäärän saavuttamiseksi, kuten voima ja hampaat...

Järjestyksessä Dea, Nanen ja Elkun lelu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti