Kukkia, kisakatsomoa ja kakkaa

Kuluneella viikolla on ihasteltu saapunutta kevättä pitkillä metsä- ja peltolenkeillä. Koska aloitimme multasormen uran viime joulukuussa melko hyvällä menetyksellä amaryllisten kanssa, päätimme tuoda hieman luontoa myös takaterassillemme kesäkukkien muodossa. Eilen vihdoin ja viimein tartuimme tuumasta toimeen. Päätimme saada kukkaloistoa kisakatsomoa varten. Oman kolmikon lisäksi sain kaksi lainamupsua avukseni puutarhahommiin.

Vilpolan eripätevä puutarhuriporukka

Poppoo oli avuliaasti mukana möyrimässä multaa ja valitsemassa kukille sopivia ruukkua. Työn edetessä ja aina silmän välttäessä, joku onnekas pääsi livahtamaan mun selän taakse syömään hönsgödseliä kukkaruukuista. Viattomista viattomin Elvis aina oikein mulkaisi, kun kielsin syömästä kanankakkaa. No ymmärtäähän sen. Pojan mielestä piha täynnä herkkuja ja emäntä jaksaa nalkuttaa pikkuseikoista. ;)

Lopputuloksena meillä oli kesäkuntoon siistitty takaterassi kesäkukkineen sekä rauhallinen koiraviisikko.

Orvokit, pelargoniat ja hopealehdet

Ruukkuasetelmat; joissa lobeliaa, murattia, pelargonia sekä lumihiutale

Muiden ihastellessa kukkia Nane tarjosi Nellille heinälounaan talonnurkalla <3

Lauantai-illalla lähdimme vielä Nukarille iltalenkille ja tapaamaan Neroa ja emäntäänsä. Pentukoira oli edelleen yhtä rauhallinen ja hellyyttävä, lisäksi nyt se jo vähän yritti mennä mukaan kolmikon rillutteluihin. Pikkukoira väsähti lenkin jälkeen ja rauhallisesti seuraili "aikuisten koirien" leikkejä ja tohotusta. Elvari the kakkamaakari pääsi kuin pääsikin emännän kovasta komennosta ja haukansilmistä huolimatta livahtamaan hevosten aitaukseen (tyhjään kylläkin), jossa se kohtasi taivaan. Kasoittain tuoretta, senpäiväistä, hevosenkakkaa. Ja kuinka se kieri ja kieri... Yöh. Takaisin tullessaan sen silmät loisti ja naama oli isossa virneessä ja voi kuinka keveä olikaan sen askel. Niimpä niin. Hajukin oli aika taivaallinen. Kopla käväisi myös tallissa tutustumassa näihin isoihin kakkakoneisiin. Eivät kyllä olleet kovin otettuja visiitistä. Nenät nuuski vinhasti, mutta muutoin hepat oli niistä aika kauheita. Ne suuret kakkakoneet hönki kuin tuliliskot päin naamaa ja hörähtelivät ja melkein söivät ja potkivat itsensä ulos karsinoista odottaessaan iltaruokaa. Elvari tuumasi, jotta hän haluaa edespäinkin tehdä tuttavuutta vain ja ainoastaan kakkakoneiden tuotosten kanssa. Kotona Elvari valitettavasti joutui vaihtamaan kakantuoksun turkistaan omenentuoksuun, ei sen vieressä olisi muuten kyennyt nukkumaan. =D

Mahtavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Tänään tsempataan Suomi pronssille, koska kiiltää se pronssikin, kun valotus on kohillaan ;)