Jotain turinaa...

Viikot kuluvat vallatonta vauhtia ja toki myös Lilliputti kasvaa viikkojen vaihtuessa. Aina huomaa jotain pientä, mistä tajuaa, että pentu ei ole kohta enää ihan niin pentu. Majlla lähti jo viikko takaperin ensimmäiset alaetuhampaat, tällä viikolla huomasin kaikkien yläetuhampaiden heiluvan. Lähteneiden tilalle on tullut jo uusia sieviä helmihampaita. Pirulainen ei pysty kohta enää puremaan niin lujaa, kun puoli kalustoa puuttuu tilapäisesti. ;) Lisäksi Maj on kunnostautunut opettelemaan hyppimään mm. sohville ja terassille omatoimisesti. Hyppimisestä on tullut neidin uusi mielipuuha. Muuta mielipuuhaa on saalistusleikit, aktivointihetket sekä temppujen opettelu. "Tempuissa" ollaan toki vasta alussa; käskyistä "istu", "maahan" ja "ympäri" ovat olleet harjoittelun alla. Kontaktitreenejä pidetään joka päivä ja siinä neiti on oikein näppärä. Muuten luomme suhdetta leikkimällä ja höpsöttelemällä yhdessä. Se Majn kanssa onkin parasta. Sen ropeli viuhuu vinhaa vauhtia, kun se saa yhdessä mamin kanssa tohistella. On se jännä miten nopeasti sitä pystyy kiintymään; Majsta on tänä lyhyenä aika tullut todella rakas ja tärkeä. Sen luonne on ihastuttava ja muutenkin sen tempperamentti on valloittava. On sen kanssa omat haasteensa, kuten kovaääninen komentaminen (mitä on yritetty kitkeä pois), mutta silti se tuntuu niin omalle, meidän laumaan sopivalle. Kaksoset varmasti nyökkäisivät hyväksymisen merkiksi tälle ajatukselle.

Laumamme, joka tuntuu jälleen kokonaiselle, vaikka siitä iso osa puuttuukin


Kaksoset ovat olleet mallikelpoisia esimerkkejä Majlle. Toki joskus lenkillä vastaantulijoille ovat sanoneet sanan tai kaksi, usein vastaukseksi vastaantulijan kommentteihin, mutta onneksi Maj ei ole lähtenyt tähän mukaan. Olen yrittänyt myös kaksin Majn kanssa käydä paikoissa, jottei laumamme "laumautuisi" liikaa. Hienosti on nämä kahdenkeskiset reissut sujuneet. Reissuilla olen huomannut, ettei Maj tarvitse kaksosten tuomaa "turvaa", vaan pärjää vallan hyvin pienen koiran reippaudellaan reissuista. Hieman hankalasti selitetty, mutta ehkä joku pointin ymmärsi.

Itsenäisyyspäivän iltana lähdimme tsemppailemaan Mariannea ja Nelliä agiepiksiin Ojankoon Majn kanssa. Mukana oli lisäksi Heta-pommi. Uusi paikka, paljon ihmisiä ja koiria, metakkaa ja menoa ja Maj oli lungina. Katseltiin suorittavia koirakoita, Maj tykkää seurata kaikkea "liikkuvaa". Keskittyi temppuilemaan radan reunalla (istu, maahan, ympäri. Villiintyi mamin hanskan saalistamisesta ja keskittyi siihen leikkiin niin täysillä, että ympäristö unohtui tyystin. Käytiin myös ilmaisessa koiravalokuvauksessa, jossa Maj vallan ihastui tummaan, ulkomaalaistaustaiseen mieskuvaajaan. Aloillaan ei kuvatessa meinannut Maj pysyä, mutta kuvaajan syliin olisi kuvauksen päätteeksi tahtonut jäädä pidemmäksikin aikaa pusuttelemaan. Mukavia ihmisiä kävi Majta tervehtimässä ja paijaamassa, se on Majsta aina hännänhuiskutuksen arvoista.Illalla neiti olikin sitten aika väsynyt, sillä aamusta oltiin jo oltu Marillan ja tyttöjen kanssa metsälenkillä. Ei tarvinnut unta kauaa kysellä tulevaksi.

Maj Pesonen 17-viikkoisena


Eilen kaksoset ja Maj kävivät viettämässä päivän Bjursin saaristossa Aten kanssa. Kävivät laittamassa kesäpaikan talvikuntoon. Hienosti oli kuulemma reissu sujunut ja poppoo oli nauttinut ulkoilusta. Tulihan sieltä kotiin aikas nuutunutta porukkaa.

Ensi viikolla ohjelmassa olisi agitreenejä, sukulaislenkkiä ja ehkä agimöllikisat. Katsotaan mihin ehditään ja mihin jaksetaan. =)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!