Ikääntymishumua..

..tällä kertaa kaksilahkeisen ikääntymisen merkeissä. Mutta mikäpä mun elämässä ei tätä nykyä liittyisi tavalla tai toisella noihin nelivetoihin. ;) Siispä. Meillä ei yleensä juhlisteta (kaksilahkeisten) synttäreitä ihmeellisemmin; kaffet ja ehkä jotkut kreemipullat sen kera. Lahjoja ostellaan harvemmin, sillä meillä on se mitä pitää olla, ylimääräinen "härpäke" muistamisen vuoksi kun on musta turhaa. Onnittelut on riittäneet tähänkin asti, näin "vanhemmalla iällä". ;)

Joten yllätys oli suuren suuri, kun isäntä (jonka syntymäpäivän mä unohdin vallan muutama viikko takaperin) kaivoi kätköistään mulle kauniisti paketoidun lahjan. Villit veikkaukset mulla oli Viledan uutta moppia, uusia imuripusseja, kenties kolmas keraaminen veitsisetti (joita olen siis "lahjaksi" saanut jo kahdet kappaleet)?! Vaan se oli jotain paljon paljon parempaa! Paketit avaan yleensä hyvin hillitysti, mutta kun näin sanan Canon, oli ehkä ihanvaanpikkasen kiihdytettävä tahtia avaamisessa. Mä sain uuden putken kameraan!! Olen sen ostoa pähkäillyt jo viime syksystä asti, mutta aina ajatellut, että ihan hyvin mä pärjään vanhan "törppöni" kanssa. En pistänyt kuitenkaan ollenkaan pahakseni lahjaa, päinvastoin! Musta se oli ihan huippua! Isäntä oli oikeen urakalla jemittanut ylläriä multa; soitellut herra Alaselta konsultaatioapua putken valinnassa, säilyttänyt sitä tädillään... Se tietää, ettei multa asiat pysy kauan salassa. ;) Mutta, pohjustusvuodatuksesta seuraavaan.

Pakkohan mun oli heti seuraavana päivänä mennä testaamaan uuden uutukaista putkea. Ilma oli mitä kauneinen, aurinko paisto täydeltä terältä meidän lähtiessä testireissulle. Koko parituntisen ajan leikittiinkin sitten kilpahippaa auringon kanssa. Se puikahteli pilvien väliin aina kun mä sain asetukset mielestäni kohdilleen. Eikun muuttamaan asetuksia ja sit se taas tuli esiin ja eikun muuttamaan uudelleen. Testattu kuitenkin on. Ja muutamia testiräpsyjä laitan tähän.

Elvari toimi suurimman osan ajasta testipoikana


Näin suloisesti herra poseerasi


Saatiinpa myös Neiti-Neenasta otos talteen


Ja sit tää yks HuliviliHubert.. Se ei malttanu olla aloillaan sit sekuntiakaan.. ;)


Nannekin muisti mua, ehkä hieman kyseenalaisella tavalla, synttäripäivänä.. Oltiin pitkästä aikaa käymässä montulla iltapissoilla ja siellä kevät oli jo paljon pidemmällä kuin metsässä. Ei lunta juuri lainkaan, aurinkoinen paikka kun on. Koiruudet onnellisina sompailivat pitkin monttua hajujen perässä ja yhtäkkiä Nanne hyvin polleana poikana pörhälsi puskista mun luokse, suussaan... Jäniksenkäpälä!! Yöööök... "Hyilaskesehetimaahanetotaetyökpoistänneetota" Nanne kummissaan tuli luokse ja ihmetteli miksen mä suuresti ilahtunut tästä kauniista eleestä, antamisen ilosta. Vaikka sai Nane sitten luoksetulopalkan ja onneks unohti pupunkäpälän. Hetken päästä mietin, että eikös jäniksenkäpälän pitäisi tuottaa onnea?! =D On mulla maailman paras pieni perhe <3

Loppuun vielä kuvasarja meidän kolmen kelmin koplasta

"Hei kaverit, tehääks sillee, et ei poseerata ollenkaan, jooko?!"


"Joo hei tehään. Hei mä tiiän, käännetää sille selät niin se ehkä lopettaa"


"Joo hei hyvä. Hei siis tällein näin. Joo hyvä!"