Yokotai-poppoota kokoontui lauantai aamupäivällä tänne meidän perifeeriaan lenkin merkeissä. Sari ja Perttu kera mitteleiden Chilin ja Tacon sekä Satu kera Natin ja Javan. Reipas liki kolmituntinen saatiin kulutettua Kiljavan metsää samoillessa. Kaverit vilisti menemään onnesta soikeena. Zen yritti taas hienovaraisesti Nati rakkauspakkaustaan liehitellä ja Natihan kilttinä tyttönä antoi pojan hääräillä mielinmäärin ympärillään. Kun Nati-mamma ei lämmennyt liehittelyille, Zen siirtyi poikaansa Javaan, jonka kanssa muutamat railakkaar juoksuhippaset saivat aikaiseksi. Aamulenkki + Yokotai-lenkki sai meidänkin poppoon aloilleen hetkeksi aikaa ja kämpässä vallitsi ihana rauha. Kiitos Sari, Satu ja Perttu + karvatassut reippailuseurasta! =D
Täältä löytyy mamin ottamia kuvia lenkistä ja täällä Sadun ottamia kuvia touhun tiimellyksestä. Muutaman foto lenkiltä alla.
Java, Dea ja Nati poseeraamassa kivellä Kuva Satu Tuomela
Dea ja Nati täpäköinä odottamassa äksöniä Kuva Satu Tuomela
Kaks toopelia tervehtii; Taco ja Elvis
Nantsu äksöndeeraamassa
Dea elementissään; hippasen hönö, hippasen ilonen
Hetken huilimisen jälkeen oli viikon rallytokoerän vuoro. Tällä kertaa matkaani Konalan kujille nappasin Mister TöyhtöHyypiön aka Elviksen. Eikä töyhtö meitä pettänyt tälläkään kertaa, vaan iloisesti liehui koko tunnin ja vähän päällekin. ;) Tällä kertaa olikin varsinaiset tehotreenit, sillä harjoituksiin meidän lisäksemme olivat saapuneet vain Minni-bokseri ja Ässä-irlis. Rataa ehdimme suorittelemaan moneen kertaan, eikä Elvis edes vässähtänyt, vaikka takana oli reipas aamupäivä ulkoilmassa. Se on se nakin mahti niin valtava! Elviksen kanssa rataa tehdään ilolla, joka liike ei tule ehkä millilleen eikä ees sentilleen suoritettua, mutta kivaa meillä on! Asia mihin olen koittanut Elviksen kanssa kiinnittää huomiota, on sen intohaukkuminen. Radalle ei lähdetä, ennenkuin täyshiljaisuus tavoittaa tajuntani. Ja malttaahan tuo olla hiljaa, kun tietää mikä palkaksi koittaa. Aina pitää kuitenkin oman vuoron tullessa ihanvaanvähän ilmoittaa et "jippiaijeeeee!". =D Kivat tehotreenit ja kaupan päälle Elvari sai vielä olla king of the house, ainoana uroksena kun oli treeneissä. Sen mielestä Ässä oli edelleen aivan mahtavan hurmaava BigLady! ;)
Tänään Elvari jäikin kotivahdiksi mamin ja "kaksosten" suunnatessa kohti Juvanmalmia ja agilitytreenejä. Matkalta mukaan napattiin vielä Satu ja Tiipataa. Oltiinkin tällä kertaa ihan viidestään treenailemassa. Otettiin vanhaa tuttua rataa muutaman harkkakerran takaa. Eli tämä sama rata, jonka Kajsa ja Tero meille teki pari kertaa sitten.
Alkupätkän 1-5 molemmat teki hirmuisen hyvin ja mä sain molemmat ohjattua ihan kivasti. Mä vaan en mitenkään meinannut kerkiä/osannut kutoselle onnistuneesti. Muutamia kertoja kokeiltiin eri versioilla ja jokusen kerran saatiin onnistuneesti suoritettua. Loppupätkää otettiin itsenäisen etenemisen kannalta ja kivasti sujui namikupin houkuttelemana. Zenillä ja Dealla molemmilla intoa riitti ja ne jaksoi reippaasti päälle tunnin treenit repäistä kunniakkaasti läpi. Lopuksi vielä kokeiltiin uutena esteenä rengasta muutamia kertoja, tyylillä nakki renkaasta läpi ja koira perästä. KIvasti meni rengastelut. Ihan viimeiseksi otettiin keinun alastulolla oloa ja keinun pientä liikutusta. Eivät ole ihmismammaansa tulleet, kun korkeat paikat ei tuota välitöntä huimausta. ;) Kiitos Satu ja Bíbí kivoista treeneistä! =D
Sadun kanssa käytiin torstaina montulla ottamassa muutamia 1vee kuvia nappissisaruksista. Zenistäkin onnistuttiin saamaan hieman edustavampia nassukuvia (joissa ei siis kuolaa kauluksessa ja hiekkaa nenussa). ;)
Nanea naurattaa..
Nantusen komiaa sivuprofiilia
Nantunen malttoi poseerata
Mun ehdoton feivöritti kuva Nantusesta. Se VUH kuulu ihan heti kuvanoton jälkeen.. ;)
Kolmen kelmin kopla
1vee sisarukset Tipi ja Zen
Loput kuvista löytyy täältä.
Meillä ollaan tällä hetkellä hyvin hyvin väsyneitä. Aamusta oltiin lenkillä Marillan, Sadun ja viiden tyttökarvatassun kanssa, jonka jälkeen agiliideltiin, jonka jälkeen vastaanotettiin Chez Elvarilaan pieni ihmismies, Matias 9kk. Matiaksen puuhia piti vahtia silmät kovana ja ihmetellä sen kummia kurluutuksia ja kiekauksia. Suukkoja uskalsivat antaa päälaelle ja pieniin kätösiin, sitten totesivat parhaaksi mennä hieman sivummalle katselemaan pikku miehen puuhia. Rankkaa on paimenkoiran elämä. =D
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti